Kolmekymppinen lapseni saikulla työuupumuksen vuoksi - ottaako "kotiin" vai ei?

Ap:n kannattaa antaa nyt sitten lapsen mennä oikein pohjalle ihan rauhassa ja lapselle kokemus siitä, miten selvitään yksin pinnalle - jos selvitään. Eiköhän se syrjäytyminen ja laitostuminen ole todennäköisempää niillä, jotka toipuvat yksin omassa luolassaan kuin kodissa vaikkapa sitten siinä niin kauheassa laiskistuttavassa täysihoidossa. 

Tähen ole äiti, mutta jos vaikka oma siskoni kysyisi, niin ottaisin hänet luokse asumaan tuossa tilanteessa. Olisihan se hankalaa yhtäkkiä ottaa joku kylään kotiinsa pitkäksi aikaa mutta kuukausi on lopulta melko lyhyt aika, kyllä sen verran täytyy rakkaidensa vuoksi pystyä joustamaan omasta mukavuudestaan.

Mä oon 40 ja vanhin sisko 49 ja ei tulisi mieleenkään, etteikö voitaisi mennä vanhempien luo varsinkin tuollaisessa tilanteessa!

Minun äitini sanoi vastaavassa tilanteessa, että ”sinulla ei ole oikeutta erota” ja käänsi minulle selkänsä. Pärjäsin sitten itse, kuten aina sitä ennenkin ja senkin jälkeen, kun vaihtoehtoja ei ole ollut. Minä ap:na ottaisin ehdottomasti rakkaan lapseni kotiin.

Itse sairastuin burnoutiin samanikäisenä. Olisin varmaan tehnyt itsemurhan, jos äitini ei olisi ollut päivittäin tukenani. Olen kiitollinen, että hän jaksoi minua silloin kun tarvitsin apua.

Ottaisin, mutta en muuttaisi omia rutiineitani/tapojani. Täysihoitoon en. Maksaisi asumisesta ja ruuasta, osallistuisi kodin ylläpitoon, ruuanlaittoon ja siivoukseen. Ei se, että elän omaa elämääni, vähennä rakkauttani lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ap miettii asiaa siltä kannalta että 30v on kuitenkin aikuinen jonka pitäisi pärjätä omillaan. Itse ottaisin kyllä kotiin mutta varoisin liikaa paapomista. Liika auttaminen ja paapominen tekee joskus ihmisestä passiivisen ja oma vastuu ja aloitekyky voi vähentyä kun on helpompi vain olla ja saada valmista. Hädässä autetaan mutta tiettyyn rajaan asti, ei loputtomiin.

Juuri näin!!

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin, mutta en muuttaisi omia rutiineitani/tapojani. Täysihoitoon en. Maksaisi asumisesta ja ruuasta, osallistuisi kodin ylläpitoon, ruuanlaittoon ja siivoukseen. Ei se, että elän omaa elämääni, vähennä rakkauttani lapseen.

Minulle on ihan käsittämätön ajatus se, etteikö perheenjäseneni (ihminen tai eläin) vakava sairastuminen vaikuttaisi ja saisi vaikuttaa arkeeni. No, sairaus se kai tuokin. 

Rakkaus ja huolenpito eivät ole synonyymit. On tilanteita, joissa on vähemmän tärkeää, rakastaako kohdetta, kun huolenpito on se, mitä kohde tarvitsee. 

Kun eläinsuojeluviranomaiset menevät käynnille katsomaan huonosti hoidettua eläintä, omistaja usein kertoo vuolaasti, kuinka hän rakastaa eläintä. 

Ottaisitteko 70v äitinne/isänne kotiinne toipumaan ja elelemään viikoiksi?! Tekemättä ja maksamatta mitään. Ette varmasti ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisitteko 70v äitinne/isänne kotiinne toipumaan ja elelemään viikoiksi?! Tekemättä ja maksamatta mitään. Ette varmasti ottaisi.

Jos äiti vielä eläisi, tietysti ottaisin. Hoidin häntä parhaani mukaan ennen kuolemaansa, mutta helppouden vuoksi se tapahtui hänen kodissaan. 

Vain perheessä, jossa on rahaongelmia, pitää tällaisessa tilanteessa miettiä rahaa ja sitä, kuka maksaa mitäkin. 

Haluan että lapseni uskaltaa aina tulla kotiini. Toki minun säännöilläni. Olisin läsnä, mutta en enempää

Njäähh, älä ota vaivaksesi. Jos tappaa itsensä, niin eipähän ainakaan sinun nurkkiisi!

Vierailija kirjoitti:

Ap ei voi olla äiti. Oikeasti äiti-ihminen ei kyselisi näin kylmästi, että tukisiko lastaan vai ei.

Jopa sinulla on hellyttävä kuva äiti-ihmisistä. Äideissä on koko ihmisten kirjo edustettuna, tietenkin.

Mutta tämä ei ole kohdistettu aloittajaan. Sinulle sanon, että ota lapsi kotiin. Jostain syystä epäröit. Pelkäätkö, mitä muut sanovat siitä, että aikuinen lapsi asuu luonasi? Älä välitä muista. Omat ihmiset ovat tärkeitä, eivät muiden mielipiteet. Ja tulet muistelemaan ilolla sitä, että autoit ja sait jakaa hetken matkaa aikuisen lapsesi kanssa,

Et kerro ap miksi pohdit asiaa. Olen aivan varma, että siihen liittyy asioita ,jotka sinua askarruttaa. Millainen aikuinen lapsesi on, miten teillä kemiat menee. Asia ei suinkaan ole niin yksoikoinen . Avaa hiukan mikä mietityttää.

Jos lapsesi on Kiukutteleva , tyyliin minä, minä tai aina ollut lusmu ja sinä taas päinvastoin. Vaikka on burnout , ei tilanne parane , jos tulee kotiin kiukuttelemaan. Hän on sentään aikuinen.

Jos lapsi sairastuisi 30-vuotiaana syöpään ja häneltä amputoitaisiin kasvaimen vuoksi toinen jalka, pitäisikö edelleen maksaa kotona toipumisesta ja osallistua kotitöihin ja vanhemmat antaisivat olla, mutta eivät jaksaisi hössöttää hoitamisen kanssa?

Ei ketään paranneta ja auteta sillä tavoin, että annetaan taantuma lapseksi uudelleen. Aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään ja arjestaan, vaikka hetkeksi kotiin tulisikin

Vierailija kirjoitti:

Ottaisitteko 70v äitinne/isänne kotiinne toipumaan ja elelemään viikoiksi?! Tekemättä ja maksamatta mitään. Ette varmasti ottaisi.

No ihan heittämällä ottaisin. Toki jos hän olisi niin huonossa kunnossa että tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa en voisi ottaa koska käyn töissä. Mutta muuten kyllä.

Ja ollaan me siitä jo puhuttukin, että kun hän myy talonsa, saa tulla luokseni asumaan siksi aikaa että ostaa uuden asunnon. Tavarat laitamme vuokravarastoon.

Riippuu ihan siitä, mitä ajattelet hänen sairaudestaan. Jos olet sitä mieltä, että hän on nyt levon tarpeessa, ja olet valmis antamaan hänen levätä kotonasi, ota ihmeessä.

Jos taas ajattelet, että laiskamato on häneen iskenyt, ja hänen pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja reipastua, älä ota häntä luoksesi.

Toiseksi, jos et tiedä mitä eroa on painostamisella ja kannustamisella, älä ota häntä luoksesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään paranneta ja auteta sillä tavoin, että annetaan taantuma lapseksi uudelleen. Aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään ja arjestaan, vaikka hetkeksi kotiin tulisikin

Jos mun äiti olisi ajatellut tuolla tavalla, en olisi täällä enää. Mulle oli ihan kirjaimellisesti ainoa syy elää pahimman romahdukseni aikana äidin rakkaus. Se oli ainut minkä takia jaksoin edes yrittää.

Mulla oli jo täysin suunnittelu millä tavalla itseni tapan, ellei kukaan mua auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisitteko 70v äitinne/isänne kotiinne toipumaan ja elelemään viikoiksi?! Tekemättä ja maksamatta mitään. Ette varmasti ottaisi.

No ihan heittämällä ottaisin. Toki jos hän olisi niin huonossa kunnossa että tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa en voisi ottaa koska käyn töissä. Mutta muuten kyllä.

Ja ollaan me siitä jo puhuttukin, että kun hän myy talonsa, saa tulla luokseni asumaan siksi aikaa että ostaa uuden asunnon. Tavarat laitamme vuokravarastoon.

Tähän vinkiksi: Jos hän on muuttamassa isommasta pienempään, kannattaa jo siinä tavaroiden varastointivaiheessa miettiä, mitä hän haluaa säästää ja siirtää uuteen asuntoon, ja minkä voi laittaa myyntiin. Nimittäin kaikki, mikä mahtuu siihen isompaan asuntoon, ei todellakaan tule mahtumaan pienempään.