Olen katkera mies, joka ei vihaa naisia vaan itseään. Kysy mitä vain

Eikö olisi vain helpompaa vihata naisia kuten normaali mies tekee?

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi vain helpompaa vihata naisia kuten normaali mies tekee?

Sori, en ole saanut postissa normaalin miehen käytösopasta, jotta osaisin noin käyttäytyä.

ap

Ei ole mitään syytä olla vihaamatta naisia! Anna mennä vaan reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä olla vihaamatta naisia! Anna mennä vaan reippaasti.

On syitä. Valtavasti. En anna.

ap

Miksi olet katkera?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä olla vihaamatta naisia! Anna mennä vaan reippaasti.

Kai te naisten vihaajat olette joskus kokeneet hyviäkin naissuhteita, äitiin, siskoon, mummiin, kummitätiin, opettajaan? Ehkäpä syy ei sittenkään ole naisissa vaan siinä, mitä peilissä näkyy. Mutta ei ole rakentavaa vihata itseäkään, vaan tehdä muutoksia siihen, mistä pidä, tai radikaalisti hyväksyä, ettei tää asia mene nyt ihan putkeen (naisten saaminen) ja jatkaa paremmin menevien asioiden parissa.

Miksi vihaat itseäsi? Minkä ikäinen olet? Millaisia pettymyksiä ja huonoja kokemuksia sinulle on tullut elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet katkera?

Vuosien myötä, kun tarpeeksi monta kertaa epäonnistuu, luovuttaa ja jättää käyttämättä mahdollisuuksia joita olisi ollut vaikka miten paljon ja joihin olisi lahjakkuuden puolesta ollut kykyjä, niin lopulta sitä alkaa katsomaan taakseen, pohtimaan sitä hukattua aikaa. Lopulta löytää sen yhteisen nimittäjän, joka olen minä itse. Miten saatoin olla niin tyhmä, saamaton ja pelkäävä? Olen katkera, että odotin jotain toista potkimaan mua persukselle ja jotain toista ottamaan kädestä, viemään mut onneen. Itse olisi pitänyt tehdä. Itse olen syyllinen, koska en tehnyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet katkera?

Vuosien myötä, kun tarpeeksi monta kertaa epäonnistuu, luovuttaa ja jättää käyttämättä mahdollisuuksia joita olisi ollut vaikka miten paljon ja joihin olisi lahjakkuuden puolesta ollut kykyjä, niin lopulta sitä alkaa katsomaan taakseen, pohtimaan sitä hukattua aikaa. Lopulta löytää sen yhteisen nimittäjän, joka olen minä itse. Miten saatoin olla niin tyhmä, saamaton ja pelkäävä? Olen katkera, että odotin jotain toista potkimaan mua persukselle ja jotain toista ottamaan kädestä, viemään mut onneen. Itse olisi pitänyt tehdä. Itse olen syyllinen, koska en tehnyt.

ap

Tosi hienoa, että osaat ottaa vastuuta myös omista valinnoistasi etkä syyttele pelkästään muita, kuten monet muut katkerat. Sinussa on varmasti potentiaalia vaikka mihin.

Miksi noiden asioiden saavuttaminen olisi muka liian myöhäistä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi vihaat itseäsi? Minkä ikäinen olet? Millaisia pettymyksiä ja huonoja kokemuksia sinulle on tullut elämässä?

Tuossa aikaisemmassa viestissä tätä jo avasin. Olen keski-ikäinen. Pettymykseni ovat laajalta skaalalta. On pettymyksia ja epäonnistumisia opiskelussa, työelämässä, ihmissuhteissa, harrastuksissa ja ihan vain normaalissa. elämässä. Kaikkien yhteinen tekijä olen minä ja kyvyttömyyteni ottaa vastuuta tai tehdä päätöksiä. Olen vahvan miehen sijaan arkaileva ja päätöskyvytön mies. Luovuttaja. Mulla ei ole edes ajoittaisten terveysongelmien lisäksi mitään suurta syytä tälle käytökselleni. Olen normaaliälykäs, lähtökohtani olivat hyvä ja kannustustakin on ollut. Se ei vain riittänyt, koska pienienkin vaikeuksien ilmestyessä koin suurta halukkuutta pakoon ja lopettamiseen. Olen menettänyt mahdollisuuksia kokea ihmiselämän oleellisia kokemuksia ja tämä vaikuttaa suoraan siihen mitä mahdollisuuksia mulla on nyt ja millainen mies olen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä olla vihaamatta naisia! Anna mennä vaan reippaasti.

Kai te naisten vihaajat olette joskus kokeneet hyviäkin naissuhteita, äitiin, siskoon, mummiin, kummitätiin, opettajaan? Ehkäpä syy ei sittenkään ole naisissa vaan siinä, mitä peilissä näkyy. Mutta ei ole rakentavaa vihata itseäkään, vaan tehdä muutoksia siihen, mistä pidä, tai radikaalisti hyväksyä, ettei tää asia mene nyt ihan putkeen (naisten saaminen) ja jatkaa paremmin menevien asioiden parissa.

En oikein ymmärrä tätä  äidin ja siskojen ottamista mukaan asiaan kun puhutaan naisvihasta tai katkeruudesta naisia kohtaan. Yleensähän nämä tunteet liittyy miehellä siihen, ettei ole päässyt haluamiensa naisten kanssa läheisempiin kanssakäymisiin, tai on muuten saanut kokea torjuntaa ja nöyryytystä deittirintamalla. Tähän ei äidit ja siskot liity millään tavalla. Voi olla hyvät äiti/siskosuhteet ja silti olla katkera/vihaisa naisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet katkera?

Vuosien myötä, kun tarpeeksi monta kertaa epäonnistuu, luovuttaa ja jättää käyttämättä mahdollisuuksia joita olisi ollut vaikka miten paljon ja joihin olisi lahjakkuuden puolesta ollut kykyjä, niin lopulta sitä alkaa katsomaan taakseen, pohtimaan sitä hukattua aikaa. Lopulta löytää sen yhteisen nimittäjän, joka olen minä itse. Miten saatoin olla niin tyhmä, saamaton ja pelkäävä? Olen katkera, että odotin jotain toista potkimaan mua persukselle ja jotain toista ottamaan kädestä, viemään mut onneen. Itse olisi pitänyt tehdä. Itse olen syyllinen, koska en tehnyt.

ap

Tosi hienoa, että osaat ottaa vastuuta myös omista valinnoistasi etkä syyttele pelkästään muita, kuten monet muut katkerat. Sinussa on varmasti potentiaalia vaikka mihin.

Miksi noiden asioiden saavuttaminen olisi muka liian myöhäistä?

En tiedä onko minkään saavuttamiseen ikinä liian myöhäistä. Asenteeni varmaan kumpuaa siitä yksinkertaisesta seikasta, että katson ihmiselämää suorana janana, jonka eri kohtiin on merkitty pisteitä, paaluja osoittamaan määränpäitä. Se kertoo miten ihmisen elämän pitäisi edetä ja missä kohtaa mikäkin asia pitäisi suurinpiirtein kokea tai saavuttaa. Jana ei tietenkään ole kaikilla ihmisillä samanlainen, mutta jos suurin osa ihmisistä sitä noudattaa on siihen varmaan syynsä. On myös ajateltava, että jonkun asian kokeminen 15-vuotiaana on täysin erilainen kokemus kuin jos sen kokee 35-vuotiaana. En edes tiedä onko silloin samasta asiasta enää kysymys.

Mä olen nyt viime aikoina yrittänyt pakottaa itseni tekemään ja kokemaan niitä asioita, jotka itseni takia multa on jäänyt aina sivuun. Se on näin vanhemmalla iällä äärimmäisen vaikeaa ja pelottavaa. Pitää ikäänkuin aloittaa nollasta kaikessa ja yrittää tehdä jotain, jonka pitäisi olla tässä iässä itsestäänselvää. Koen kuitenkin, että en kykenisi antamaan itselleni ikinä anteeksi, jos en edes yrittäisi paikata aikaisemman elämäni mokia ja luovuttamisia. Mitään takuuta mun onnistumiselle ei tietenkään ole. Ei vaikka miten kovasti yrittäisin. Silti aion kokeilla ja toivon kovasti, että edes jossain asiassa viimein onnistun enkä luovuta kesken.

ap

Ei sulla ole mitään hätää. Tinderi käyttöön vaan, salille, baariin ja harrastuksiin. Mummotunneliin tutustumaan kakkoskierros laisiin. Ykköskierros sulla jäi välistä, mutta mitäs se haittaa. Älä jää nyt istuun kotiin, sillä se kolmoskierros kuuskymppisenä on vielä hankalampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään syytä olla vihaamatta naisia! Anna mennä vaan reippaasti.

Kai te naisten vihaajat olette joskus kokeneet hyviäkin naissuhteita, äitiin, siskoon, mummiin, kummitätiin, opettajaan? Ehkäpä syy ei sittenkään ole naisissa vaan siinä, mitä peilissä näkyy. Mutta ei ole rakentavaa vihata itseäkään, vaan tehdä muutoksia siihen, mistä pidä, tai radikaalisti hyväksyä, ettei tää asia mene nyt ihan putkeen (naisten saaminen) ja jatkaa paremmin menevien asioiden parissa.

En oikein ymmärrä tätä  äidin ja siskojen ottamista mukaan asiaan kun puhutaan naisvihasta tai katkeruudesta naisia kohtaan. Yleensähän nämä tunteet liittyy miehellä siihen, ettei ole päässyt haluamiensa naisten kanssa läheisempiin kanssakäymisiin, tai on muuten saanut kokea torjuntaa ja nöyryytystä deittirintamalla. Tähän ei äidit ja siskot liity millään tavalla. Voi olla hyvät äiti/siskosuhteet ja silti olla katkera/vihaisa naisia kohtaan.

Äidit ja siskot ovat myös deittirintamalla ja harrastavat seksiä miesten kanssa. Jos vihaa naisia, mies teeskentelee AINA kun edes puhuu normaalisti yhdenkään naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sulla ole mitään hätää. Tinderi käyttöön vaan, salille, baariin ja harrastuksiin. Mummotunneliin tutustumaan kakkoskierros laisiin. Ykköskierros sulla jäi välistä, mutta mitäs se haittaa. Älä jää nyt istuun kotiin, sillä se kolmoskierros kuuskymppisenä on vielä hankalampi.

Tuolla aikaisemmin jo totesin, että nyt yritän paikata eletyn elämän virheitä ja hankkia niitä kokemuksia ja saavutuksia, jotka ovat omien päänsisäisten jumieni takia jääneet kokematta ja saavuttamatta. Ei se ole helppoa, koska aloitan niin pitkältä takamatkalta ja se ei voi olla näkymättä. Pitää vain yrittää uskoa itseensä vaikka välillä onkin hankalaa. Pitää yrittää löytää ihmisiä ja instansseja, jotka näkevät sen ihmisen sieltä ansioluettelon takaa. On hankalaa olla itsevarma, kun taustalla on katkeruutta ja itseinhoa, mutta ehkä pienten onnistumisten kautta voin edetä kohti tilannetta, jossa saisin ensimmäisen kerran elämässäni tuntea itseni kokonaiseksi ja ihmiselämän arvoiseksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet katkera?

Vuosien myötä, kun tarpeeksi monta kertaa epäonnistuu, luovuttaa ja jättää käyttämättä mahdollisuuksia joita olisi ollut vaikka miten paljon ja joihin olisi lahjakkuuden puolesta ollut kykyjä, niin lopulta sitä alkaa katsomaan taakseen, pohtimaan sitä hukattua aikaa. Lopulta löytää sen yhteisen nimittäjän, joka olen minä itse. Miten saatoin olla niin tyhmä, saamaton ja pelkäävä? Olen katkera, että odotin jotain toista potkimaan mua persukselle ja jotain toista ottamaan kädestä, viemään mut onneen. Itse olisi pitänyt tehdä. Itse olen syyllinen, koska en tehnyt.

ap

Tosi hienoa, että osaat ottaa vastuuta myös omista valinnoistasi etkä syyttele pelkästään muita, kuten monet muut katkerat. Sinussa on varmasti potentiaalia vaikka mihin.

Miksi noiden asioiden saavuttaminen olisi muka liian myöhäistä?

En tiedä onko minkään saavuttamiseen ikinä liian myöhäistä. Asenteeni varmaan kumpuaa siitä yksinkertaisesta seikasta, että katson ihmiselämää suorana janana, jonka eri kohtiin on merkitty pisteitä, paaluja osoittamaan määränpäitä. Se kertoo miten ihmisen elämän pitäisi edetä ja missä kohtaa mikäkin asia pitäisi suurinpiirtein kokea tai saavuttaa. Jana ei tietenkään ole kaikilla ihmisillä samanlainen, mutta jos suurin osa ihmisistä sitä noudattaa on siihen varmaan syynsä. On myös ajateltava, että jonkun asian kokeminen 15-vuotiaana on täysin erilainen kokemus kuin jos sen kokee 35-vuotiaana. En edes tiedä onko silloin samasta asiasta enää kysymys.

Mä olen nyt viime aikoina yrittänyt pakottaa itseni tekemään ja kokemaan niitä asioita, jotka itseni takia multa on jäänyt aina sivuun. Se on näin vanhemmalla iällä äärimmäisen vaikeaa ja pelottavaa. Pitää ikäänkuin aloittaa nollasta kaikessa ja yrittää tehdä jotain, jonka pitäisi olla tässä iässä itsestäänselvää. Koen kuitenkin, että en kykenisi antamaan itselleni ikinä anteeksi, jos en edes yrittäisi paikata aikaisemman elämäni mokia ja luovuttamisia. Mitään takuuta mun onnistumiselle ei tietenkään ole. Ei vaikka miten kovasti yrittäisin. Silti aion kokeilla ja toivon kovasti, että edes jossain asiassa viimein onnistun enkä luovuta kesken.

ap

Kun mietit aikaisemmin tuhlaamiasi mahdollisuuksia, tuhlaat nykyhetkeä. Eli toistat koko ajan samaa virhettä. Terapia voisi auttaa.

Epäonnistumiset kuuluvat asiaan. Niitä tulee kaikille. Koita olla antamatta niiden lannistaa täysin tällä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi vain helpompaa vihata naisia kuten tosi  kilt-tti-mies tekee?

Korjattu

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet katkera?

Vuosien myötä, kun tarpeeksi monta kertaa epäonnistuu, luovuttaa ja jättää käyttämättä mahdollisuuksia joita olisi ollut vaikka miten paljon ja joihin olisi lahjakkuuden puolesta ollut kykyjä, niin lopulta sitä alkaa katsomaan taakseen, pohtimaan sitä hukattua aikaa. Lopulta löytää sen yhteisen nimittäjän, joka olen minä itse. Miten saatoin olla niin tyhmä, saamaton ja pelkäävä? Olen katkera, että odotin jotain toista potkimaan mua persukselle ja jotain toista ottamaan kädestä, viemään mut onneen. Itse olisi pitänyt tehdä. Itse olen syyllinen, koska en tehnyt.

ap

Tosi hienoa, että osaat ottaa vastuuta myös omista valinnoistasi etkä syyttele pelkästään muita, kuten monet muut katkerat. Sinussa on varmasti potentiaalia vaikka mihin.

Miksi noiden asioiden saavuttaminen olisi muka liian myöhäistä?

En tiedä onko minkään saavuttamiseen ikinä liian myöhäistä. Asenteeni varmaan kumpuaa siitä yksinkertaisesta seikasta, että katson ihmiselämää suorana janana, jonka eri kohtiin on merkitty pisteitä, paaluja osoittamaan määränpäitä. Se kertoo miten ihmisen elämän pitäisi edetä ja missä kohtaa mikäkin asia pitäisi suurinpiirtein kokea tai saavuttaa. Jana ei tietenkään ole kaikilla ihmisillä samanlainen, mutta jos suurin osa ihmisistä sitä noudattaa on siihen varmaan syynsä. On myös ajateltava, että jonkun asian kokeminen 15-vuotiaana on täysin erilainen kokemus kuin jos sen kokee 35-vuotiaana. En edes tiedä onko silloin samasta asiasta enää kysymys.

Mä olen nyt viime aikoina yrittänyt pakottaa itseni tekemään ja kokemaan niitä asioita, jotka itseni takia multa on jäänyt aina sivuun. Se on näin vanhemmalla iällä äärimmäisen vaikeaa ja pelottavaa. Pitää ikäänkuin aloittaa nollasta kaikessa ja yrittää tehdä jotain, jonka pitäisi olla tässä iässä itsestäänselvää. Koen kuitenkin, että en kykenisi antamaan itselleni ikinä anteeksi, jos en edes yrittäisi paikata aikaisemman elämäni mokia ja luovuttamisia. Mitään takuuta mun onnistumiselle ei tietenkään ole. Ei vaikka miten kovasti yrittäisin. Silti aion kokeilla ja toivon kovasti, että edes jossain asiassa viimein onnistun enkä luovuta kesken.

ap

Kun mietit aikaisemmin tuhlaamiasi mahdollisuuksia, tuhlaat nykyhetkeä. Eli toistat koko ajan samaa virhettä. Terapia voisi auttaa.

Ymmärrän tämän ja pyrin sitä aktiivisesti välttelemään. Olen myös sitä mieltä, että ihminen on kokonaisuus, jonka muodostavat niin nykyhetki kuin aikaisemman elämän kokemukset. Vaikka puhutaan, että tietyissä tilanteissa (ehkä tässä munkin) kannattaisi aloittaa puhtaalta pöydältä niin en usko sen olevan koskaan täysin mahdollista. Kai pitäisi vain hyväksyä, että ne aikaisemmat huonot kokemukset, epäonnistumiset ja mahdollisuuksien tuhlaamiset ovat osa mua, mutta samalla niitä pitäisi käyttää ohjenuorana sille miten ei pidä toimia. Hankalaa se silti on. Jos ei ole aikaisempaa kokemusta tai osaamista niin vaikean, epämukavan tai uuden tilanteen äärellä ei voikaan hakea voimaa aikaisemmasta kokemuksesta tai osaamisesta vaan pitää vain mennä pää edellä kohti tuntematonta ja yrittää tehdä parhaansa. Yritän tehdä tätä ja uskaltaa, mutta valtavan ponnistuksen se vaatii joka kerta.

ap

Olet saattanut oivaltaa jotain tärkeää. Vaikutat hyvältä tyypiltä, ainakin sellaiselta, jolla on toivoa vielä.