Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?
05.07.2020 |
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).
Joten mistä tämä muutos johtuu? Ollaanko me suomalaiset tosiaankin sellaista insinöörikansaa, että käytännöllisyys ratkaisee ja se perusturvallisuus on parasta, joten kaikenlainen ylimääräinen huumori ja hassuttelu voidaan jättää pois?
Kommentit (376)
Mitä enemmän miehiä oppii iän myötä tuntemaan, niin ei ihme että keveys ja hauskuus loppuu. Nuoret naiset eivät tunne miehiä vielä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoaa se miehiltäkin. Kolmekymppinen hulluttelijamies kuulostaa Duudsonilta, ja treffit sellaisen kanssa eivät tosiaan naurata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Ikä tekee kaikilla tehtävänsä. Koiranpentu on leikkisä kunnes kasvaa aikuiseksi.
Tällaisten asenteiden vallitessa en viitsi paljon enää deittailla. Pitää olla niin aikuista ja mikään muu ei ole sallittua. Jos ei sovi muottiin niin turha kai sitä on yrittää suurta massaa muuttaa.
Lapsellisuus ja lapsenmielisyys on kaksi aivan eri asiaa. Ylipäätänsäkin yritän aikuisissa välttää niitä lapsellisia (joita on suurin osa) ja sitten niitä tosikkoja, ääripäät on yleensä rasittavia kaikessa.
Olen spontaani, ehkä lapsenmielinen ja joskus teen ja sanon jotain todella hölmöä. Kaikki eivät hyväksy tätäkään, koska se oletettu ja totuttu malli miehelle on niin tiukka.
Siinä on syynsä, että vielä kolmikymppisenä treffailee haastattelupatteriston kanssa, parhaat ovat menneet parikymppisenä, jämät vielä kiertävät ja toki välillä joku helmi pyörii vapaana. Monet ihmiset ovat aika epävarmoja treffitilanteessa, naiset yrittävät olla ylikorrekteja ja miehet ehkä taas kehuskelevat itseään epävarmuuden peittämiseksi (miehiä en ole treffaillut).
Me tiedetään jo mitä te miehet olette! Turhaa tuhlata energiaa treffeillä luusereihin. Muutama kysymys paljastaa heti! Niille kivoille miehille voi sitten vitsailla ja paljastaa hersyvän sisimpänsä. Sopia uuden tapaamisen ja ehkä pariutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Mikä on demiseksuaali?
Demiseksuaali kokee seksuaalista vetovoimaa/halua vain henkilöön johon on jo muodostunut vahva tunneside. Yhdenillanjutut, fwb jne ovat siis jo ajatuksena mahdottomia koska vieras ihminen tai henkilö johon ei ole rakastunut ei ole millään tavalla seksuaalisen kiinnostuksen kohde.
Tunteeni heräävät melko hitaasti joten käytännössä tarvitsisin useita viikkoja / kuukausia tiivistä, romanttista tapailua jotta haluaisin miehen kanssa sänkyyn. Mies taas haluaa heti sänkyyn jotta ehkä joskus voisi kehittyä jotain tunteita. Eipä kohtaa toiveet :/.
No ei se sapioseksuaalinakaan mitään helppoa ole, kun suurin osa ihmisistä on tyhmiä, edes koulutus ei takaa mitään. Jonkinlainen tyhmyyskin vielä menee, mutta kun siinä yhdistyy yleensä ilkeys ja pinnallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ätminkäinen kirjoitti:
Viimeistään n. kolmekymppisenä nainen vakavoituu kumppaninhaun suhteen, koska silloin haetaan lapselle/lapsille isää samalla. Nainen haluaa varmistua että kyseessä on isän rooliin riittävät henkiset ja maalliset resurssit omaava mies. Esim. omakotitalo siintää monilla haavekuvissa.
Kaksikymppisenä harvemmalle moinen on ajankohtaista, ja miehessä priorisoidaan erilaisia ominaisuuksia.
Siitä vakavoituminen ja työhaastattelu -fiilis.
Tätä itsekin epäilen. Yli kolmekymppisenä on kiire saada se lapsi, omakotialo ja perhekoira, että siinä jää kaikki muu kevyempi ja ihmisen persoonaan tutustuminen taustalle. :/ Ihmisistä tulee ainoastaan mitattavia määreitä, joista on mahdollisesti hyötyä nyt tai lähi tulevaisuudessa. Sääli.
Niitä kutsutaan yhteisiksi haaveiksi ja tavoitteiksi, jotka ovat minun mielestä osa ihmisen persoonaa.
Sitä se on kun naiset ajattelee että nyt on virheistä opittu ja otetaan vaan se täydellinen mies seuraavaksi. Lopputuloksena on tuollainen työhaastattelumainen tympeä tilanne, joka ei sytytä ketään ja kas kummaa kun sitä täydellistä miestäkään ei tahdo löytyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Mikä on demiseksuaali?
Demiseksuaali kokee seksuaalista vetovoimaa/halua vain henkilöön johon on jo muodostunut vahva tunneside. Yhdenillanjutut, fwb jne ovat siis jo ajatuksena mahdottomia koska vieras ihminen tai henkilö johon ei ole rakastunut ei ole millään tavalla seksuaalisen kiinnostuksen kohde.
Tunteeni heräävät melko hitaasti joten käytännössä tarvitsisin useita viikkoja / kuukausia tiivistä, romanttista tapailua jotta haluaisin miehen kanssa sänkyyn. Mies taas haluaa heti sänkyyn jotta ehkä joskus voisi kehittyä jotain tunteita. Eipä kohtaa toiveet :/.
No ei se sapioseksuaalinakaan mitään helppoa ole, kun suurin osa ihmisistä on tyhmiä, edes koulutus ei takaa mitään. Jonkinlainen tyhmyyskin vielä menee, mutta kun siinä yhdistyy yleensä ilkeys ja pinnallisuus.
TÄMÄ on humble brag. "Minulla on niin vaikeaa kun viehätyn vain älykkäistä ihmisistä, kun itsekin olen niin tuskallisen älykäs, oih." Se tosin on vaan oma arvio.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
Tämä. Valtaosa ihmisistä ei todellakaan arvosta heitä kohtaan osoitettua hyvyyttä, positiivisuutta tai ennakkoluulottomuutta, vaan pitää sitä kutsuna hyväksikäytölle, kiusaamiselle ja ilkeilylle. On niin nähty.
Vaikka olisit maailman iloisin, ihanin ihminen, niin aina tulee joku joka yrittää repiä kappaleeksi ja murskata itsetunnon. Se iloisuus ja hyvyys ärsyttää todella monia ja osa pitää sitä sinisilmäisyytenä, tyhmyytenä ja heikkoutena.
Itse näen aika helposti ihmisten läpi, mutta silti pyrin olemaan hyvä ihminen ja löytämään iloa jokapäiväisessä elämässä. Tässä maailmassa se on kovin vaikeaa. Joku joskus sanoi, että helvetti on muut ihmiset. Tämä on niin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama kuin muutamalla muulla vastanneella, eli pelottaa olla avoin, leikkisä, flirttaileva koska se otetaan lupauksena seksistä. Treffit ovat tosiaan kuin työhaastattelu - mieheltä naiselle, että onko kroppa tarpeeksi seksikäs ja muulla ei juuri väliä olekaan.
Haastattelun päätteeksi tietysti pitää suorittaa työnäyte eli miellyttää miestä yksipuolisesti sängyssä, minkä jälkeen hän päättää olinko parempi vai huonompi kuin muut tuntemansa naiset. Jos onnistun olemaan parempi, mies saattaa ehkä jopa tekstata uudestaan.
Haluaisin oikeasti tavata jonkun arkielämässä, vaikka töissä, luonnollisesti, ilman paineita j odotuksia. Olla oma itseni. Ja rakastua miehen persoonaan ensin, ja sitten sen tunteen kautta löytää myös sitä toista ulottuvuutta. Mutta olenkin demiseksuaali ja meille ei nykymaailmassa juuri ymmärrystä ja kärsivällisyyttä löydy.
Mikä on demiseksuaali?
Demiseksuaali kokee seksuaalista vetovoimaa/halua vain henkilöön johon on jo muodostunut vahva tunneside. Yhdenillanjutut, fwb jne ovat siis jo ajatuksena mahdottomia koska vieras ihminen tai henkilö johon ei ole rakastunut ei ole millään tavalla seksuaalisen kiinnostuksen kohde.
Tunteeni heräävät melko hitaasti joten käytännössä tarvitsisin useita viikkoja / kuukausia tiivistä, romanttista tapailua jotta haluaisin miehen kanssa sänkyyn. Mies taas haluaa heti sänkyyn jotta ehkä joskus voisi kehittyä jotain tunteita. Eipä kohtaa toiveet :/.
No ei se sapioseksuaalinakaan mitään helppoa ole, kun suurin osa ihmisistä on tyhmiä, edes koulutus ei takaa mitään. Jonkinlainen tyhmyyskin vielä menee, mutta kun siinä yhdistyy yleensä ilkeys ja pinnallisuus.
TÄMÄ on humble brag. "Minulla on niin vaikeaa kun viehätyn vain älykkäistä ihmisistä, kun itsekin olen niin tuskallisen älykäs, oih." Se tosin on vaan oma arvio.
Älykkäillä on tutkitusti haastavaa löytää kumppania, koska erityisesti älykkäitä naisia on niin vähän. Poikkeuksellisen tyhmiä ja älykkäitä miehiä on siis suhteellisesti enemmän kuin vastaavia naisia. Tyhmillä se omalaatuisuus ei ole niin väliksi, kun ei mistään mitään ymmärretä, mutta älykkäiden aivot toimivat tunnetusti aivan päinvastaisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keveys on hautautunut läskeihin ajat sitten. Hauskuuden tappoi feminismi.
Kyllä on negatiivisen, väsyneen ihmisen kommentti.
Lihavat on lepposia ei ne keksi kepposia, kun on runsaslihainen niin ei oo vihainen..
Feminismihuumori on omanlaistaan, siinä ei naureta seksistisille naista alentaville jutuille.
Tunnen pari sairaalloisen lihavaa naista, ja he molemmat ovat kyllä erittäin herkkähipiäisiä. Kaveripiirimme kulkee aina kuin munankuorilla, jos jompikumpi on läsnä, koska he loukkaantuvat niin helposti lähes kaikesta.
Kiinnostaisi kyllä kuulla, mille feminismi"huumorissa" sitten nauretaan? Koko feminismiliike vaikuttaa hirvittävän negatiiviselta. Kaikki määritellään kieltojen kautta. EI naureta sille eikä tälle, EI käytetä vanhentuneita termejä, EI loukata ketään. Lopputuloksena on niin kuivan nihkeä ismi, ettei siihen huvita edes pintapuolisesti tutustua.
Jos ei kykene harrastamaan minkään muunlaista huumoria kuin sellaista, jossa nauretaan ja naljaillaan toisten ulkonäölle ja sukupuolelle, niin ehkä kannattaa vaan unohtaa se "hauskuuttaminen" vähäksi aikaa ja kasvaa aikuiseksi. Ne "höhöhö, läski, hähähä, pullero" -jutut kun lakkasivat olemasta hauskoja jo yläasteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
Tämä. Valtaosa ihmisistä ei todellakaan arvosta heitä kohtaan osoitettua hyvyyttä, positiivisuutta tai ennakkoluulottomuutta, vaan pitää sitä kutsuna hyväksikäytölle, kiusaamiselle ja ilkeilylle. On niin nähty.
Vaikka olisit maailman iloisin, ihanin ihminen, niin aina tulee joku joka yrittää repiä kappaleeksi ja murskata itsetunnon. Se iloisuus ja hyvyys ärsyttää todella monia ja osa pitää sitä sinisilmäisyytenä, tyhmyytenä ja heikkoutena.
Itse näen aika helposti ihmisten läpi, mutta silti pyrin olemaan hyvä ihminen ja löytämään iloa jokapäiväisessä elämässä. Tässä maailmassa se on kovin vaikeaa. Joku joskus sanoi, että helvetti on muut ihmiset. Tämä on niin totta.
Opetelkaa ihmistuntemusta ja tuokaa deittinne miespuolisen kaverin näytille, niin pääsette eroon tykkäämistänne mielenvikaisista miehistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.
Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.
Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.
Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).
En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.
Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.
Tämä. Valtaosa ihmisistä ei todellakaan arvosta heitä kohtaan osoitettua hyvyyttä, positiivisuutta tai ennakkoluulottomuutta, vaan pitää sitä kutsuna hyväksikäytölle, kiusaamiselle ja ilkeilylle. On niin nähty.
Vaikka olisit maailman iloisin, ihanin ihminen, niin aina tulee joku joka yrittää repiä kappaleeksi ja murskata itsetunnon. Se iloisuus ja hyvyys ärsyttää todella monia ja osa pitää sitä sinisilmäisyytenä, tyhmyytenä ja heikkoutena.
Itse näen aika helposti ihmisten läpi, mutta silti pyrin olemaan hyvä ihminen ja löytämään iloa jokapäiväisessä elämässä. Tässä maailmassa se on kovin vaikeaa. Joku joskus sanoi, että helvetti on muut ihmiset. Tämä on niin totta.
Opetelkaa ihmistuntemusta ja tuokaa deittinne miespuolisen kaverin näytille, niin pääsette eroon tykkäämistänne mielenvikaisista miehistä.
Tämä teksti ei nyt koskenut pelkästään deittimiehiä, vaan myös naiskavereita, naapureita ja työkavereita. Voit tehdä toiselle todella monta palvelusta, kuunnella murheita sekä tukea ja sitten saada vastapalvelukseksi selkäänpuukotuksen. Tässä maailmassa ei musta kannata luottaa kovinkaan moneen ihmiseen. Kaikista vähiten ihmisiin, joita ei edes vielä tunne kunnolla. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta.
Työhaastattelussahan sinä oletkin.
Luultavasti tapailet suunnilleen ikäisiäsi naisia, ja heillä jo biologinen kello tikittää ja pitäisi aika pian löytää mies, jonka kanssa voisi hulluttelun lisäksi tai sijasta perustaa perheen.
Miksi oletat että tämä muutos treffikokemuksissa johtuu meistä naisista eikä suoraan sinusta? Oletko ollut näiden samojen naisten kanssa treffeillä uudelleen vai olisiko niin ettet vain viehätä enää kuin haastattelijoita?
Joku täysin vakava, huumorintajuton, kaikesta valittava, vikoja etsivä ja elämänilon puutteesta kärsivä nainen on täysi turn-off. Ei aikuisuus tarkoita edellisen kaltaisia asioita.
Se on se kun kokee tarpeeksi kauheita asioita miesten tekemänä. Se ilo katoaa ja muuttuu peloksi.
Mitäpä jos et vitsailisi ja naureskelisi vaan ottaisit toisen sellaisena ihmisenä kuin se on? Kuuntelisit? Ehkä se huumori löytyy sitten sieltä..
Minä en jaksa enää sellaisia kaikelle naurajia. Huonojen kokemusten vuoksi se saa tuntemaan että ei osaa keskustella vakavasti mistään. Ehkä sinä pakenet omia huonoja kokemuksiasi huumoriin? Kaikki on yhtä vitsiä. Et ehkä uskalla olla vakava ja haavoittuva toisen ihmisen edessä? Jos ei pysty itsestään antamaan mitään kunnollista, ei voi odottaa sitä muilta.
Johonkin se iloisuus naisilla katoaa. Nyt kun mietin niin oman ikäisiä 49 naisia niin aika harvassa on iloiset. Tarkennan vähän että 50 v molemmin puolin niin ei näy montaa iloista. Kyllä ne miestenkin naamat on tässä iässä usein aika vakavina. Onneksi joskus voi heittää kavereiden kanssa huulta. Ilman huumoria olisin luovuttanut jo ajat sitten.
Alue: Aihe vapaa
Käydään raskaan työpäivän jälkeen kaupassa. Kotona odottaa toinen työvuoro. Laitetaan ruokaa, yksi gluteeniton, toinen maitoallergikko,syötetään lapset. Tiskataan. Imuroidaan. Vanhempi lapsi saanut kotitehtäväksi koulusta valmistaa lihamurekkeen kouluun vietäväksi, valmistat periaatteessa itse. Pestään sun ja lasten pyykit, edellispäivän kuivat viikataan kaappiin. Autetaan kahta vanhempaa lasta läksyjenteossa. Nuoremmat lapset illalla suihkuun/kylpyyn. Hampaiden harjaamiset. Uni-itkut ja raivarit. Luetaan iltasatu. Pakataan vanhempien lasten reput seuraavaa koulupäivää varten. Puhtaat vaatteet lapsille seuraavaksi aamuksi, joista osa saa aamulla raivarin. Aamulla viedään pienimmät tarhaan, mennään töihin. Töistä kauppaan..