Lue keskustelun säännöt.
Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?
05.07.2020 |
Etenkin treffailussa olen huomannut tämän muutoksen: Nuorempana naisten kanssa oli suhteellisen helppoa päästä treffeille. Treffit myös tarkoittivat sitä, että pidetään hauskaa, nauretaan ja hullutellaan yhdessä. Oli kyse sitten leffareissusta tai puistokaljoista, aina oli hyvä meininki eikä ikinä pitänyt lähteä treffeiltä pahoilla mielin ( vaikka mitään jatkoa ei olisi seurannut...).
Nykyään ( 31v) treffailu taas tuntuu lähinnä tervan juonnilta ja työhaastattelulta. Nettideiteissä on niasta todella vaikea saada treffeille ( vaikka olisikin jo mätsi muodostunut) ja kun se vihdoinkin saadaan sovittua, jää tunne että nainen tekisi kymmentä muuta asiaa mieluummin, mutta velvollisuudesta nyt lähtee katsomaan millainen tyyppi on. Treffeillä taas ei useinkaan naureta ääneen, harvoin myöskään avointa hymyilyä esiintyy. Koko treffien rakenne tuntuu kamalan kaavamaiselta, kysytään perus työpaikka, mitä harrastaa, perhesuhteet jne. Eikä näistä mihinkään tartuta sen syvemmin. Parin oluen jälkeen sovitaan treffien päättyneen, mutta ei mitään erikoista tunnetta tälläkään kerralla syttynyt ( missä ei sinänsä mitään väärää, mutta voiko noin arvattavilla ja tylsillä treffeillä edes syttyä?).
Joten mistä tämä muutos johtuu? Ollaanko me suomalaiset tosiaankin sellaista insinöörikansaa, että käytännöllisyys ratkaisee ja se perusturvallisuus on parasta, joten kaikenlainen ylimääräinen huumori ja hassuttelu voidaan jättää pois?
Kommentit (376)
Kyllä miehet oman kokemukseni muuttuvat takakireiksi, kärttyisiksi, kiukutteleviksi, piheiksi, omaa kantaansa jankkaaviksi, suvaitsemattomiksi, huumorintajuttomiksi, luulosairaiksi ja vainoharhaisiksi, kun ikää karttuu. Paitsi ne "onnelliset", jotka elävät jo omassa harhamaailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin ne hassuimmat ja mukavimmat on tuossa vaiheessa jo varattuja! Nehän viedään ensin, koskee naisia ja miehiä, ja ne on myös mukavimpia kumppaneita, joten eivät eroa niin helposti. Jäljelle jää kyynisiä ikisinkkuna, jotka ovat deittailuun kyllästyneitä tai joilla on ongelmia sitoutumisen tai itsensä kanssa. Toisella tai kolmannella kierroksella on osa kolmikymppisistä, mutta erot ovat karsineet sinisilmäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehet oman kokemukseni muuttuvat takakireiksi, kärttyisiksi, kiukutteleviksi, piheiksi, omaa kantaansa jankkaaviksi, suvaitsemattomiksi, huumorintajuttomiksi, luulosairaiksi ja vainoharhaisiksi, kun ikää karttuu. Paitsi ne "onnelliset", jotka elävät jo omassa harhamaailmassaan.
Missäköhän iässä tuo muutos tapahtuu? En ainakaan vielä tunnista itsestäni noita piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ne hassuimmat ja mukavimmat on tuossa vaiheessa jo varattuja! Nehän viedään ensin, koskee naisia ja miehiä, ja ne on myös mukavimpia kumppaneita, joten eivät eroa niin helposti. Jäljelle jää kyynisiä ikisinkkuna, jotka ovat deittailuun kyllästyneitä tai joilla on ongelmia sitoutumisen tai itsensä kanssa. Toisella tai kolmannella kierroksella on osa kolmikymppisistä, mutta erot ovat karsineet sinisilmäisyyttä.
Mitä tää väsynyt jankkaus on aina, että kaikki hyvät on jo varattuja? Voi olla hyvä ja huumorintajuinen sinkkunainen/-mies, joka ei vaan ole sattunut kohtaamaan itselleen oikeaa tyyppiä, kaikki ei pariudu ekan mukavan vastaantulijan kanssa. Ja kyllä ne kunnollisetkin ihmiset saattavat erota kun ei vaan suhde enää toimi yms. Ja eroaminen ei myöskään tee jokaisesta huumorintajutonta ja vähemmän mukavaa. Kyllä ne ihmiset pariutuu vanhemmallakin iällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän suinkaan "hauskuuden" vaatimus ole olla nauravainen tai hymyilevä kokoajan. Kyse on siitä onnistuuko keskustelemaan luovasti. Tarttuuko juttuihin ja kehittää niitä. Pysytyykö keskustelemaan muustakin kuin lähipiirin ihmisten heikkouksista, tulevasta kurjuudesta tai tekemättömistä asioista.
Kyse on ihmistyypistä jotka eivät tuomitse heti jos tilanne/asia poikkeaa "normaalista". Voivat toki tuomita jos sellaiseen on perusteet, mutta eivät vain sen tähden "että on ollut tapana".
Hauskuus ei siis ole vitsien tai kaskujen toistamista, vaan luovuutta. Ihmisellä siis pitää olla kyky tarkastella asioita monipuolisesti, tehdä niistä havaintoja ja ilmaista nämä ulkopuolisille. Vähän kuin hyvä stand up komiikka. Oivaltaminen kuvaa ilmiötä hyvin.
Keskustelu siis alkaa jostain aiheesta ja voi päätyä minne tahansa. Hauskaa se on silloin kun ihminen osaa sen hauskasti kertoa ja löytää asioiden humoristiset puolet.
"Aikuisuudessa" kai lähdetään siitä, että kaikki tarvittava tiedetään jo varmasti ja nyt sitten vain raadetaan kohti sitä valmista maailmaa.
Ei kaikki vaan aina "oivalla". Joskus lähtee hyviä oivalluksia helposti, toisinaan päässä liikkuu vain silmät ja kieli. Mulla on aina ollut vähän pitkät piuhat, ja parhaat oivallukset tulee jälkikäteen kun saa rauhassa miettiä tilannetta. Ja toisinaan ne piuhat on pitkät siinä, että tajuaa ettei tämä nyt ollutkaan niin hauska juttu kuin siinä äkkiseltään tuntui. Ja toki kyse on vähän siitäkin, mikä kiinnostaa. Joku voi olla oivaltava läpänheittäjä (mieheni esimerkiksi, joka on eniten kiinnostunut siitä että kaikilla on mukavaa), ja minä taas voin pohtia (yksin) pitkään jotain olemassaolon perimmäistä tarkoitusta, kun se on se mikä minua kiinnostaa. Sellaisessa voin olla hyvinkin oivaltava, kun taas tuo läpänheitto ei sillain suju.
Musta saa parhaiten irti rauhassa tutustumalla. En mä koko persoonaani avaa heti ensi tapaamisella, voi jäädä hyvinkin pinnalliseksi. Olen yksityinen ihminen ja tarkka siitä kenelle avaudun siitä mikä mua huvittaa, surettaa, vihastuttaa, ilostuttaa..
Oletpa miettinyt omaa itseäsi aika lailla. Suunnistapa katse vähän enemmän ulospäin, etenkin trefffeillä.
Kyllä sitä on tullut mietittyä, traumaattinen lapsuus ja siitä on ollut jotenkin päästävä yli. Pakko sitä on miettiä kuka on, miksi on, mitä haluaa. Täytyy tuntea itsensä jotta voi elää omannäköistä elämää, eikä esimerkiksi vanhempien haluamaa elämää sen perusteella mitä vanhemmat ovat toitottaneet siitä kuka heidän mielestään olen.
Olen myös hyvin introvertti, ja meitä introverttejä kuvaa hyvin jäävuori; pinnalla näkyy vain vähän, pinnan alla näkymättömissä on paljon, paljon enemmän. Oma seura on joka tapauksessa paras seura, joten ei paljoa huvita treffailla jotain pässejä joita kiinnostaa pääasiassa kalja ja jonkun urheiluseuran menestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S
Tämä selittikin itse ongelman... Naiset eivät ole muuttuneet miksikään. He eivät vain lämpene susta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ne hassuimmat ja mukavimmat on tuossa vaiheessa jo varattuja! Nehän viedään ensin, koskee naisia ja miehiä, ja ne on myös mukavimpia kumppaneita, joten eivät eroa niin helposti. Jäljelle jää kyynisiä ikisinkkuna, jotka ovat deittailuun kyllästyneitä tai joilla on ongelmia sitoutumisen tai itsensä kanssa. Toisella tai kolmannella kierroksella on osa kolmikymppisistä, mutta erot ovat karsineet sinisilmäisyyttä.
Mitä tää väsynyt jankkaus on aina, että kaikki hyvät on jo varattuja? Voi olla hyvä ja huumorintajuinen sinkkunainen/-mies, joka ei vaan ole sattunut kohtaamaan itselleen oikeaa tyyppiä, kaikki ei pariudu ekan mukavan vastaantulijan kanssa. Ja kyllä ne kunnollisetkin ihmiset saattavat erota kun ei vaan suhde enää toimi yms. Ja eroaminen ei myöskään tee jokaisesta huumorintajutonta ja vähemmän mukavaa. Kyllä ne ihmiset pariutuu vanhemmallakin iällä.
Ehkä noin onkin. En siis ole kys. kommentoija, mutta myönnän ajattelevani vähän samalla tavalla. Että jos kolmekymppiseksi asti on ollut sinkku, on joko tosi nirso tai kyyninen tai ikävä ihminen. Ja jos on eronnut, on muuttunut kyynisemmäksi kuin parikymppisenä. Stereotypioita ehkä?
Minä itse peilaan omiin kokemuksiini, jotka eivät ole kummoiset. Olin naimisissa v. 2010-2016. Siedin liiankin pitkään valehtelua, henkistä alistamista, päin naamaa huutamista mitättömistä syistä ja syrjähypyillä uhkailemista. Liiton päättymisen jälkeen en ole ollut entiselläni. Olen ollut sinkku nyt 4 vuotta, joista parin vuoden ajan yrittänyt deittailla, huonolla menestyksellä. Kaksi rikkinäistä ei käy yhteen, liian huithapelia en uskalla ottaa kumppaniksi, osa on pelkästään leikkimässä ja se loistaa kilometrien päähän. Helpottaa kuulla, että jossain on kivoja kolmekymppisiä, vapaita ihmisiä, eivätkä kaikki ole vielä varattuja ja eroissa ja huonoissa liitoissa siipeensä saaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinä olet tylsä?
Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.
Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S.
Mulle nää olisivat ehkä epämieluisimmat treffit, mitä voisin kuvitella. Tulee mieleen joku tyyppi, jolla ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, mutta yrittää heittää jostain treffioppaasta ulkoa opeteltuja "hauskoja" kysymyksiä. Äkkiä karkuun ja ghostaus, ettei tartte selitellä enää yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas meitä insinöörejä haukutaan. Kuitenkin me osattiin pitää opiskeluaikana hauskaa varmaan enemmän kuin nykypolvi.
Olisin muuten sanonut, että varmaan ihmisillä on nykyään suorituspaineita enemmän, mutta jos kerran on kysymys suht nuorista, naimattomista, perheettömistä, opiskelunsa päättäneistä ihmisistä, niin työelämänkö kiireet sitten vievät nuoristakin mehut? Itse aloitin työelämässä 80-luvun puolella, ja siihen verrattuna työn tekemisen tahti on varmaan ainakin kymmenkertaistunut.
Tai ehkä se on elämisen siirtyminen someen.
No insinöörit pitää mieshauskaa, ja se ei taas monista naisista ole erityisen hauskaa, lähinnä tolloa ja noloa teinien meininkiä. En minä millekään teekkarivitseille ala treffeillä nauraa, vaan liukenen kyllä paikalta vähin äänin niin pian kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti iso osa näistä vastauksista on trolleja, koska en itse ainakaan osaa asettua tuollaiseen ajatusmaailmaan. Siis että suurin osa miehistä on ahdistelijoita tai väkisin makaajia, joten sen takia kannattaa varmuuden vuoksi rajoittaa omaa hyvä tuulisuuttansa. :-( eiköhän 99,9% miehistä ole ihan tavallisia ihmisiä, joilla normaalit käytöstavat ❤️ ja etsivät rakkautta siinä missä naisetkin.
Oletko mies vai nainen?
Jos olet nainen, sinulla on sattunut aivan satumainen tuuri deittiesi kanssa, että kaikki ovat olleet fiksuja herrasmiehiä jotka osaavat seurustella kepeästi itsekin ja eivät ala heti vonkaamaan sänkyyn.
Jos taas olet mies, sinulla ei ole mitään kokemusta naisena deittailusta, joten sori, mansplaining ei vaan tässä auta mitään. Ja ylläripylläri, monet miesseurassa ihan fiksuilta vaikuttavat miehet ovatkin k-päitä naisten seurassa. Miehet eivät monesti oikeasti tiedä että heidän hyvä kaverinsa saattaa olla naistenhakkaaja tai sarjapetturi. On paljastunut tällaisia ihan omassa lähipiirissä ja on ollut shokki mieskavereille.
En minäkään usko että suurin osa miehistä on vaarallisia, mutta ongelma onkin siinä että nainen ei voi tietää treffaillessaan ennestään tuntematonta miestä onko juuri tämä mies sarjamurhaaja vai lempeä nörtti. Joten pelataan varman päälle kunnes tunnetaan paremmin.
Koska niillä on biologinen kello.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten kanssa ei voi ikinä toimia oikein. Jos naurat ja olet hyväntuulinen, olet heidän mielestä valmis seksiin. Jos olet asiallinen ja hiljainen, olet ankea nipottaja. Ihan ku naisten velvollisuus ois aina miellyttää miestä
Ei se katoa iän vaan lasten myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä tulee tosikkoja feministejä, siten katoaa hauskuus ja nousee paino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmekymppisenä naiselle on kertynyt sen verran itsetuntoa ei enää tarvitse vetää tyhjäpään roolia ja kikatella miehen jutuille solkenaan. Naiset myös aikuistuvat paljon miehiä varhaisemmin, siinä missä Pete 29 vuotta tahtoo vielä pelata pleikkaria ja juoda kaljaa kaverien kanssa, on naisella täysi työ saada uransa käyntiin.
Naisen "ura" = parhaimmillaan työpaikka perusasteen opettajana, mutta yleisimmillään ( tutkitusti) työ lähi /sairaanhoitaja. Onpa vakavahenkistä ja paljon voimavaroja vaativaa. 😅
Hoitajat tekevät yleensä vuorotyötä, ja vuorotyö on todella raskasta ja vaatii paljon voimavaroja.
Introvertit yleensä tuntevat itsensä hyvin. Juuri mietin, että hän olisi varmaan loistoystävä toiselle samanmoiselle. Meikäläiset eivät tosiaan lämpene äkkiä tuntemattomien kanssa, joten olen kiitollinen, ettei ole koskaan tarvinnut osallistua tähän nykyiseen, kepeään deittailukulttuuriin, eikä näemmä hänenkään tarvitse.