Mihin katoaa naisilta hauskuus ja keveys iän myötä?

Ei ap vaikuta heikkolahjaiselta, hän on omalla tavallaan älykäs, mutta tunteiden tasolla hän ei kenties tunnista vastapuolen tunnereaktioita tai ilmapiiriä ja saattaa siksi möläyttää omanlaisensa vitsit väärässä tilanteessa. Ehkäpä ap:llä on asperger-tyyppisiä ominaisuuksia. Onnea ap:lle parin etsintään, toivottavasti löydät itsellesi sopivan ihmisen.

Kannattaisi treffailla miehiä. Seksiin olisi mielekkäämpää.

Kyllä, tehokkuus ennen kaikkea, ei tässä iässä enää haluta tuhlata kenenkään aikaa. Kiitos että käytit sanaa puistokalja, ei pussikalja, me vanhemmat naiset arvostellaan sanavalinnatkin... Mutta leikki sikseen. Miehillä on semmoinen ominaisuus, että jos nainen hymyilee niin ne luulee sitä vahvaksi flirttailuksi. Käytän hymyä rajoitetusti naamavärkillä etten anna väärää kuvaa.

Ihmiset ovat lisääntyneet deittailuun, aluksi se oli jännää ja uutta. Nyt kaikki on nähty, miestyypit on nähty, ihastumiset on nähty, tinderöijät on nähty, kemiat on nähty... ♡¯\_(ツ)_/¯

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tehokkuus ennen kaikkea, ei tässä iässä enää haluta tuhlata kenenkään aikaa. Kiitos että käytit sanaa puistokalja, ei pussikalja, me vanhemmat naiset arvostellaan sanavalinnatkin... Mutta leikki sikseen. Miehillä on semmoinen ominaisuus, että jos nainen hymyilee niin ne luulee sitä vahvaksi flirttailuksi. Käytän hymyä rajoitetusti naamavärkillä etten anna väärää kuvaa.

Ihmiset ovat lisääntyneet deittailuun, aluksi se oli jännää ja uutta. Nyt kaikki on nähty, miestyypit on nähty, ihastumiset on nähty, tinderöijät on nähty, kemiat on nähty... ♡¯\_(ツ)_/¯

*leipääntyneet deittailuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Kuulostaa etukäteen mietityiltä kysymyksiltä. En tiedä mitään tylsempää kuin ihminen, joka ei ole spontaani vaan joutuu etukäteen miettimään keskustelunaiheita, vitsejä, kysymyksiä jne. Jos mikään tilanteessa ja edeltävässä keskustelussa ei ennakoinut tuollaisia kysymyksiä, niin ymmärrän erittäin hyvin, että treffikumppanit pitivät sinua outona.

Samaa mietin, että ei nuo kysymykset kuulosta mun mielestä yhtään siltä, että keskustelu soljuisi luontevasti. Nehän on kuin jotain esseekysymyksiä oppiaineen kokeesta. Jos olen treffeillä, olen vapaalla, enkä halua joutua vastaamaan koekysymyksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nämä ole eri naisia. Ne hauskat ja keveät vakiintuivat silloin kaksikymppisinä. Ne haastattelijat etsivät edelleen. Sinun tilaisuutesi oli ja meni.

Täähän se ois.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.

Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.

Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.

Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).

En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.

Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.

100% samaa mieltä!

Olen/olin iloinen, avoin nuori nainen. Avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni ovat kuitenkin johtaneet lukuisiin ahdisteluihin, väkivaltaan, kahteen r**skaukseen, ja kasaan muuta paskaa. Maailmassa on paljon miehiä, joille nuo ominaisuudet tarkoittavat ensisijaisesti sitä, että naista on helppo käyttää hyväksi.

Kun tarpeeksi monta kertaa avoin ja iloinen käytös miehiä kohtaan johtaa kamaliin tuloksiin, sitä tulee varovaisemmaksi. Haluaa istahtaa sen parin kahvikupin verran, että ehtii yrittää arvioida, onko mies uhka. Monet eivät tätä usko, mutta tämä on valitettavasti yleinen kokemus naisille deittimaailmassa. Ketuttaa olla miehille saaliseläin.

Sama kokemus. Ensiksi otetaan selvää onko mies turvallisuusriski. Jos olet liian keveästi otettava ja avoin se houkuttelee vainoajia ja väkivaltaisia miehiä. Vaikka sovittaisiin, että tapailu ei jatku niin jos mies on saanut kiltin kuvan sinusta, se voi alkaa ahdistella ja vainota kohdattuaan torjunnan.

Miten nopeasti miehestä voi päätellä onko hän turvallisuusriski ja miten tämä päättely tapahtuu?

Ne merkit oppii kyllä erehtymällä ja ajan kanssa. Luonnevikaista harjoittelukappaleista ja kokemuksista ei ole pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Tenttaat ihmisiltä täysin idioottimaisia asioita ja sitten tuumaat, että ovatpa epäleikkisiä? Just. Ei millään pahalla, mutta vaikutat heikkolahjaiselta.

Lähinnä pitkästyttävältä.

Iän myötä toivottavasti tiedostavuus maailmasta kasvaa ja laajenee. Eli tajuaa, kuinka paljon epäoikeudenmukaisuutta, julmuutta ja vääryyttä maailmassa on. Asiat eivät menekään niin, kuin nuorena ja huolettomana kuvitteli. Myös itsetunto kasvaa, eikä enää anna toisten kohdella itseään huonosti, eikä välitä niin paljoa toisten mielipiteistä. Itse koen tämän pääosin hyvänä asiana, mutta tietysti iloa ja positiivisuuttakin olisi hyvä elämässä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ottanut huomioon, että naisella itsellään on voinut olla bipo.

Entä jos nainen olisi heittänyt läpyskää erektiovaikeuksista ja vastapuolella olisi sellaisia? Naurattaisiko miestä?

Yleensäkin psykologisilla ongelmilla vitsailu on aika 80-lukua.

Tai sitten huumoria voi olal niin erilaista. Omassa kaveripiirissäni iso osa syö mielialalääkkeitä tai/ ja käy terapiassa. Jotkut käyneet jo yli kymmenen vuotta. Ylläri, juuri meidän keskuudessa voidan heittää läppää masennuksesta, mielenterveysongelmista jne. Koska huumorintaju auttaa noiden asioiden käsittelyssä.

Niin. Mä taas olen naimisissa kakkostyypin bipolaarin kanssa, ollut jo 15 v, enkä näe toisen sairaudessa mitään erityisen humoristista. Normaalin sosiaalisen pelisilmän omaava ei lähde treffeillä laskemaan aroilla aiheilla leikkiä tuntemattoman kanssa juuri siksi, koska se toinen on tuntematon.

Meillä bipoilla ne mt vitsit on sen verran rankkoja ja mustia välillä, että se huumori ei aukea kuin toiselle bipolle. Jos joku ulkopuolinen siihen säätää jotain niin aika idiootilta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Ei parista tosikosta voi tehdä johtopäätöksiä koko naiskunnasta. Mutta veikkaan, että naiset antavat yksioikoisia vastauksia koska ovat jo päättäneet, että kemiat ei natsaa. Teininä sitä saattoi hengailla vaikka kenen kanssa. Itse ajattelen niin, että teininä oli myös sellainen fiilis ettei ollut oletusta, että tässä hypätään sänkyyn tms. Nykyisin ilmiöt fwb ja yhden illan juttujen normalisoituminen on huonontanut deitti ilmapiiriä.

Vai olenko väärässä jos ajattelen, että jokainen mies joka lähtee Tinder deiteille, pohtii mielessään että saakohan tänään seksiä deitiltä, siis mimmiltä jonka tapaa ensimmäistä kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Vai olenko väärässä jos ajattelen, että jokainen mies joka lähtee Tinder deiteille, pohtii mielessään että saakohan tänään seksiä deitiltä, siis mimmiltä jonka tapaa ensimmäistä kertaa?

Väittäisin, että olet. Varmasti suuri osa noin ajattelee, mutta eivät kaikki. Joillekin voi olla tärkeämpää se ihminen ja mahdollinen kemia hänen kanssaan. Seksi tulee sitten siinä mukana, jos muut asiat osuvat kohdalleen. Eihän tuo kovin ns. stereotypisen miehinen ajattelutapa ole, mutta kaikki miehet eivät ole samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinä olet tylsä?

Enpä nyt niin sanoisi, pikemminkin on kaverit on kehunut, kuinka hauskaa mun kanssa aina on . :D Ja kyllä itsekin tykkään edelleen perus hölmöilystä eli ilveilystä, "push bush"-leikistä ( etenkin juotua), kaupassa pelleilystä, roolileikeistä jne. Mutta en tietenkään näitä heti treffeillä harrasta, koska käsitän niiden olevan luotaansa työntäviä.

Leikkimielisyyteni treffeillä ilmenee pikemminkin snallisella tasolla ja ajatusleikkeinä. Esimerkiksi eräältä historiaa opiskelleelta maisterilta kysyin, että keiden kahden historiallsien henkilön kanssa hän lähtisi lounaalle. Jo tämä aiheutti hänellä ajattelun vaikeuksia, kun oli niin yllättävää. Sitten kysyin, että mitä jos lounaalle heidän sijastaan tulisi Mannerheim ja Hitler. Tämä veti hänet melko lukkoon, eikä hän osannut vastata yhtään mitään, kuin että ei avaisi ovea. Toiselta treffikumppanilta ( joka oli myös opiskellut psykologiaa, kuten minäkin) kysyin, että mitä jos hän joutuisi asumaan solussa tai voittaisi arvonnassa bipolaarisen henkilön. Mitä hän tekisi tämän kanssa? Tämä oli hänen mielestään todella outo ja jopa asiaton kysymys, mitä hän ei halunnut ajatella. :S

Nuo vitsit kuulostavat siltä, että olet luonut valmiiksi naisesta tietyn stereotypian hänen koulutustaustansa perusteella ja kuvittelet, että heitä oikeasti kiinnostaa jonkun random-miehen kanssa pohtia miltä tuntuisi mennä kuolleiden setien kanssa lounaalle. Ja hei olisipa tosi hassun hauskaa, jos kämppis olisi maaninen, kyllä sille vitsille voisi hihitellä vaikka koko illan. Vaikutat kyllä minusta oudolta ja vitsisi ovat spontaanista kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä oli iloisempi ja ajatteli, että miesten osoittamasta kiinnostuksesta seuraa hyvää. Miehet sitten ajattelivat, että käytetäänpä hyväksi, rai-ska-taan ja ahdistellaan.

Ei uskalla edes hymyillä vastaantuleville miehille, koska kokevat asiakseen lytätä ja arvostella ulkonäköä.

Aloitin paritanssikurssin, mutta jouduin lopettamaan, kun sielläkin yksi alkoi manipuloimaan.

Se minun iloisuus, ennakkoluulottomuus ja avoimuus tuntui olevan miehille jotain sellaista, että se pitää ehdottomasti tuhota. Vasta kun on hiljainen, alistunut ja näkymätön, niin on miesten mielestä hyvä. Jopa oman perheen miesten (veljet).

En ole koskaan seurustellut, kun en kelvannut sellaiseen.

Yritä siinä sitten pitää elämäniloa.

100% samaa mieltä!

Olen/olin iloinen, avoin nuori nainen. Avoimuuteni ja ennakkoluulottomuuteni ovat kuitenkin johtaneet lukuisiin ahdisteluihin, väkivaltaan, kahteen r**skaukseen, ja kasaan muuta paskaa. Maailmassa on paljon miehiä, joille nuo ominaisuudet tarkoittavat ensisijaisesti sitä, että naista on helppo käyttää hyväksi.

Kun tarpeeksi monta kertaa avoin ja iloinen käytös miehiä kohtaan johtaa kamaliin tuloksiin, sitä tulee varovaisemmaksi. Haluaa istahtaa sen parin kahvikupin verran, että ehtii yrittää arvioida, onko mies uhka. Monet eivät tätä usko, mutta tämä on valitettavasti yleinen kokemus naisille deittimaailmassa. Ketuttaa olla miehille saaliseläin.

Sama kokemus. Ensiksi otetaan selvää onko mies turvallisuusriski. Jos olet liian keveästi otettava ja avoin se houkuttelee vainoajia ja väkivaltaisia miehiä. Vaikka sovittaisiin, että tapailu ei jatku niin jos mies on saanut kiltin kuvan sinusta, se voi alkaa ahdistella ja vainota kohdattuaan torjunnan.

Miten nopeasti miehestä voi päätellä onko hän turvallisuusriski ja miten tämä päättely tapahtuu?

Miksi kysyt? Kuulostat ihan turvallisuusriskiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ottanut huomioon, että naisella itsellään on voinut olla bipo.

Entä jos nainen olisi heittänyt läpyskää erektiovaikeuksista ja vastapuolella olisi sellaisia? Naurattaisiko miestä?

Yleensäkin psykologisilla ongelmilla vitsailu on aika 80-lukua.

Tai sitten huumoria voi olal niin erilaista. Omassa kaveripiirissäni iso osa syö mielialalääkkeitä tai/ ja käy terapiassa. Jotkut käyneet jo yli kymmenen vuotta. Ylläri, juuri meidän keskuudessa voidan heittää läppää masennuksesta, mielenterveysongelmista jne. Koska huumorintaju auttaa noiden asioiden käsittelyssä.

Niin. Mä taas olen naimisissa kakkostyypin bipolaarin kanssa, ollut jo 15 v, enkä näe toisen sairaudessa mitään erityisen humoristista. Normaalin sosiaalisen pelisilmän omaava ei lähde treffeillä laskemaan aroilla aiheilla leikkiä tuntemattoman kanssa juuri siksi, koska se toinen on tuntematon.

Meillä bipoilla ne mt vitsit on sen verran rankkoja ja mustia välillä, että se huumori ei aukea kuin toiselle bipolle. Jos joku ulkopuolinen siihen säätää jotain niin aika idiootilta vaikuttaa.

Niin. Siksi treffeille toiset puheen- ja huumorinaiheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olenko väärässä jos ajattelen, että jokainen mies joka lähtee Tinder deiteille, pohtii mielessään että saakohan tänään seksiä deitiltä, siis mimmiltä jonka tapaa ensimmäistä kertaa?

Väittäisin, että olet. Varmasti suuri osa noin ajattelee, mutta eivät kaikki. Joillekin voi olla tärkeämpää se ihminen ja mahdollinen kemia hänen kanssaan. Seksi tulee sitten siinä mukana, jos muut asiat osuvat kohdalleen. Eihän tuo kovin ns. stereotypisen miehinen ajattelutapa ole, mutta kaikki miehet eivät ole samanlaisia.

Jos miehellä ei ole seksi mielessä onko hän mies ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi mieleen yksi jakso amerikkalaisesta vaimonvaihto-ohjelmasta. Siinä oli melko juntti pariskunta joka vaihtoi vaimoa homopariskunnan kanssa. No punaniskamies pisti tietenkin pystyyn hysteerisen draaman tuosta että olivat homoja, hyvä ettei munalukkoa itselleen hankkinut. Noh, osoittautui kuitenkin että homopariskunnan suhde oli oikeasti tasa-arvoinen ja lapset onnellisempia kuin punaniskaperheessä jossa harjoitettiin mm fyysistä kurittamista. Mutta kokeilun lopputulos oli se että punaniskaperheen äiti kyseenalaisti isosti sen jälkeen elämänsä ja sanoi vaihdon jälkeen että tältä minusta on tuntunut viimeksi nuorena naisena. Muistan tuon ohjelman aina välillä ja mietin että pitäisikö sittenkin yrittää vielä paluuta nuoruuden iloon ja huolettomuuteen, kun se kerran näyttäisi olevan mahdollista.

Eli palata sinkkuuteen?

Houkutteleva vaihtoehto.

Niin paljon miehet ahdistelleet treffien jälkeen, että ei kiinnostaville olen alkanut olla asiallisen kohtelias treffien ajan. Nauravainen luonteeni ja uhkea ulkonäköni viestittää monille muka halukkuuttani johonkin seksiin tai muuhun. Onneksi löysin oman kultakimpaleeni ja olemme jo kolmatta vuotta yhdssä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olenko väärässä jos ajattelen, että jokainen mies joka lähtee Tinder deiteille, pohtii mielessään että saakohan tänään seksiä deitiltä, siis mimmiltä jonka tapaa ensimmäistä kertaa?

Väittäisin, että olet. Varmasti suuri osa noin ajattelee, mutta eivät kaikki. Joillekin voi olla tärkeämpää se ihminen ja mahdollinen kemia hänen kanssaan. Seksi tulee sitten siinä mukana, jos muut asiat osuvat kohdalleen. Eihän tuo kovin ns. stereotypisen miehinen ajattelutapa ole, mutta kaikki miehet eivät ole samanlaisia.

Jos miehellä ei ole seksi mielessä onko hän mies ollenkaan?

Jos mies ei yritä saada seksiä, huomaako sitä kukaan? Ja mistä sen huomaisi?

Profiilitekstistä? T-paidassa lukee? Rintanappi? Lippis kenossa = en yritä vongata ekoilla treffeillä?

Ehkä sinä itse et olekaan niin hauska kuin luulet olevasi ja seurassasi ei kukaan jaksa innostua nauramaan?