Ai että minua naurattaa armeijalla kehuskelevat tyypit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työnhakuun, ellei ole armeija käytynä.

Voisit säkin jo tulla tänne 2020 -luvulle. Todella harvassa paikassa tuollaisia enää tuijotellaan. Ellei sitten poliisi tai sotilasuraa suunnittele. :D

Tämä on niitä pieniä suuria asioita. Sinänsä epäoleellinen, mutta voi olla vaa'ankielenä valintoja tehdessä.

Kahdesta muuten täysin tasavertaisesta hakijasta armeijan (tai sivarin) suorittanut on automaattisesti uskottavampi valinta. Se, joka on lusmuillut tai on jäänyt ilman tuota kokemusta, on epäluotettavampi tai vähintäänkin kokemattomampi. Armeijan käyneestä ja myös siviilipalveluksensa kunnialla suorittaneesta tiedetään ainakin, että nämä saavat hoidettua myös vähemmän mukavat velvollisuutensa kunnialla ja tunnollisesti eivätkä vaadi pelkkää suklaata ja hattaraa. 

Vaikka olisi jäänyt intti väliin terveyssyistä, niin se on silti pienoinen heikkous, kun ei ole tuota testiä koskaan läpäissyt. Armeija tai sivari on ihan samalla tavoin kokemusta elämässä kuin kaikki muukin. Nuorena ensimmäisiin paikkoihin haettaessa vielä melko merkittävä, koska varsinaista työkokemusta ja siihen liittyvää näyttöä osaamisesta omalla alalla ei välttämättä ole, jolloin katsotaan laajemmin kaikkea yleistä kokemusta. 

On kunniavelvollisuus suorittaa varusmiespalvelus ja hankkia taidot isänmaan puolustamista varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työnhakuun, ellei ole armeija käytynä.

Voisit säkin jo tulla tänne 2020 -luvulle. Todella harvassa paikassa tuollaisia enää tuijotellaan. Ellei sitten poliisi tai sotilasuraa suunnittele. :D

Kyllä mulla on jokaisessa työhaastattelussa kysytty. Ja niitä on jotain 10-20 välillä ollut. Ja ei, en ole käynyt armeijaa, mikä on ilmeisesti viimeinen tikki ja töitä ei tipu.

-m39

Ei ole kysytty, enkä ole inttiä käynyt, enkä koulujakaan. Silti on duunia aina ollut ja nykyään pätevällä kuukausipalkallakin.

M45

Homma kaatuu siihen, kun haastattelijapuolella pöytää istuu wanhan liiton patu, joka jämäkästi kysyy palveluspaikkaa ja sotilasarvoa.

-m39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työnhakuun, ellei ole armeija käytynä.

Voisit säkin jo tulla tänne 2020 -luvulle. Todella harvassa paikassa tuollaisia enää tuijotellaan. Ellei sitten poliisi tai sotilasuraa suunnittele. :D

Eikös nykyään ole niin, että poliisilta ei edellytetä enää armeijan käymistä?

Just itsekin muistin, että sivaritkin voi hakea poliisikouluun.

Se Poliisit sarjan Eero on sivari-poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työnhakuun, ellei ole armeija käytynä.

Voisit säkin jo tulla tänne 2020 -luvulle. Todella harvassa paikassa tuollaisia enää tuijotellaan. Ellei sitten poliisi tai sotilasuraa suunnittele. :D

Kyllä mulla on jokaisessa työhaastattelussa kysytty. Ja niitä on jotain 10-20 välillä ollut. Ja ei, en ole käynyt armeijaa, mikä on ilmeisesti viimeinen tikki ja töitä ei tipu.

-m39

Ei ole kysytty, enkä ole inttiä käynyt, enkä koulujakaan. Silti on duunia aina ollut ja nykyään pätevällä kuukausipalkallakin.

M45

Homma kaatuu siihen, kun haastattelijapuolella pöytää istuu wanhan liiton patu, joka jämäkästi kysyy palveluspaikkaa ja sotilasarvoa.

-m39

Niitä ei IT-maailmassa juurikaan näe.

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan AP:jaa naurattanut 1939 -45, jos meillä ei olisi ollut edes niin sisukasta, vaikkakin huonosti varusteltua armeijaa. Luulen, että Siperiassa olisi voinut olla totisemmat paikat ja pienempi palkka.

En lakkaa ihmettelemästä kuinka inttifanit jaksavat vuodesta toiseen samaistaa itsensä sodassa olleisiin sen perusteella, että ovat käyneet varusmiespalveluksen. Minun aivoillani nähden näissä kahdessa asiassa ei ole mitään samaa. Se, että olet ollut joku alikersantti jossain, ei tee sinusta sodankäynyttä. Vaikuttaa olevan monille todella vaikea asia sisäistää.

Itse olin kuusi kuukautta tykärinä. Välillä todella paskaa, suurimmaksi osaksi vain tylsää. En oppinut mitään kovin erityistä, enkä ole ollut missään yhteyksissä inttikavereihin. Kuntoilun kannaltakin ristiriitaiset kokemukset; p-kaudella kunto parani hiukan, mutta siitä eteenpäin vain lihosin. Jos jotain opin, niin sen, että haluan loppuelämäni vältellä työpaikkoja ja muita organisaatioita, joissa tuollainen inttihenkisyys asuu porukassa ( ja olen tosiaan mm. yhdestä työpaikasta irtisanoutunut kohtuullisen nopeasti, koska päälliköillä oli selvästi puolustusvoimista hankittuja johtamisoppeja käytössä).

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä armeijan käyneitä kadehtivat sivarit. Ne jotka huomaavat ettei sivari mitenkään aikuistunut heitä.

Armeijan käyneet kaverit ovat usein tottuneet ottamaan vastuuta ja pitämään huolta itsestään ja läheisistään. Sehän ärsyttää sluibailijaa.

Ookei. Armeijassahan juuri ei saa ajatella itse. Mutta tämä ilmeisesti on hyvä juttu matalapalkka-aloilla.

Sanoo sivari. Tällä vuosituhannella asepalveluksensa suorittaneet nauravat kippurassa noille "armeijassa ei saa ajatella" -myyteille.

Okei, mä olin intissä viime vuosituhannen lopulla. Ilmeisesti massiivinen uudistus tapahtui vuosituhannen vaihteessa ja nyt jokainen kiväärimies saa itse päättää mitä tekee.

Just samalla lailla kuin vaikkapa yrityksen työntekijä töissään.

Jos haluaa sooloilla, pitää ryhtyä yksinyrittäjäksi. Firmassa tehdään porukalla yhdessä, mutta jokainen omalla vastuualueellaan koneiston osana toteuttaen sitä yhteistä tehtävää parhaansa mukaan. 

Ja jos firma ei anna sulle menestymisen edellytyksiä, niin sitten vaan vaihdan naapurin firmaan.

Jos sinä et anna firmalle menestymisen edellytyksiä, terve menoa vaan. Puolustusvoimien osalta me kaikki yhdessä ollaan se firma, vätyksistä ei ole kuin harmia. 

Hyvä, sittenhän me ollaan samaa mieltä, asevelvollisuus armeija on menneisyyttä.

Ap. Tehdäänkö niin että ammutaan sinut naminamiraketilla galaksin ulkopuolelle, ja sitten laskeudut kun löytyy sellainen naminamiplaneetta, jonka rakentamiseen ei ole tarvittu puolustusta? Ok? Sopiiko?

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurattaa?

Hullulla on halvat huvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä armeijan käyneitä kadehtivat sivarit. Ne jotka huomaavat ettei sivari mitenkään aikuistunut heitä.

Armeijan käyneet kaverit ovat usein tottuneet ottamaan vastuuta ja pitämään huolta itsestään ja läheisistään. Sehän ärsyttää sluibailijaa.

Ookei. Armeijassahan juuri ei saa ajatella itse. Mutta tämä ilmeisesti on hyvä juttu matalapalkka-aloilla.

Sanoo sivari. Tällä vuosituhannella asepalveluksensa suorittaneet nauravat kippurassa noille "armeijassa ei saa ajatella" -myyteille.

Jaa, en mä. Asepalveluksen suorittaneena naisena on sanottava jälkeenpäin, että ei ne sivarit ihan väärässä ole.

Kyllä ovat. Armeijassa ajatellaan ehkä enemmän kuin missään julkisessa virastossa. Se mitä useimmat vielä teininä äidin helmoista sinne pakotetut individualistit eivät vaan käsitä, on, että ajattelu tehdään aina organisaatiohierarkian sillä tasolla, jonne se kuuluu. 

Esimerkiksi se, missä taskussa pidetään ensiside tai täydet ja tyhjät lippaat, mietitään tasolla, jossa päätöksen vaikutus näkyy. Taistelussa tällaiset asiat pitää olla standardoitu niiden kesken, jotka saattavat tiedosta olla riippuvaisia. Kun kaveri kaatuu ja sulla on sekunteja aikaa kerätä häneltä käyttökelpoiset ampumatarvikkeet, sun tulee tietää, missä ne ovat. Tai kun kaveri haavoittuu, sulla on sekunteja aikaa etsiä hänen ensiaputarvikkeensa pelastaaksesi hänen henkensä. Uniformu- eli yhdenmukaisuusajattelu perustuu aina jossain funtsittuihin rationaalisiin päätöksiin. Se ei tarkoita että kuka vaan saa itse ajatella miten vaan, että olisipa sittenkin kivempaa henkilökohtaisesti tehdä ihan omia ratkaisuja. Armeija toimii vain kokonaisuutena. 

Mutta siinä tilanteessa kun kaveri ottaa osuman, se todellakin on just sun itsesi harkinnassa, mitä teet. Unohdatko sinne, menetkö tarkistamaan vammat, oletko itse vaarassa, onko jossain välitön uhka joka on ensin eliminoitava, elvytätkö, sidotko haavan, raidaatko ammukset ja tarvikkeet, evakuoitko itse vai tuleeko joku apuun. Omalla tasolla kaikki päätökset delegoidun vastuun mukaan on tehtävä ihan itse. Tiukassa paikassa, suuren stressin alla, tuossa on yllin kyllin ajateltavaa yksilölle. Teet väärin, niin vaarannat henkiä, ehkä omasikin. Ehkä jopa teet rikoksen. Kaikki se ylhäältä päin käsketty kehikko on olemassa vain siksi, että jokainen omalla vastuutasollaan pystyy tekemään itsenäisesti perusteltuja ja järkeviä päätöksiä ja edistämään koko joukon yhteisiä tavoitteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan AP:jaa naurattanut 1939 -45, jos meillä ei olisi ollut edes niin sisukasta, vaikkakin huonosti varusteltua armeijaa. Luulen, että Siperiassa olisi voinut olla totisemmat paikat ja pienempi palkka.

En lakkaa ihmettelemästä kuinka inttifanit jaksavat vuodesta toiseen samaistaa itsensä sodassa olleisiin sen perusteella, että ovat käyneet varusmiespalveluksen. Minun aivoillani nähden näissä kahdessa asiassa ei ole mitään samaa. Se, että olet ollut joku alikersantti jossain, ei tee sinusta sodankäynyttä. Vaikuttaa olevan monille todella vaikea asia sisäistää.

Itse olin kuusi kuukautta tykärinä. Välillä todella paskaa, suurimmaksi osaksi vain tylsää. En oppinut mitään kovin erityistä, enkä ole ollut missään yhteyksissä inttikavereihin. Kuntoilun kannaltakin ristiriitaiset kokemukset; p-kaudella kunto parani hiukan, mutta siitä eteenpäin vain lihosin. Jos jotain opin, niin sen, että haluan loppuelämäni vältellä työpaikkoja ja muita organisaatioita, joissa tuollainen inttihenkisyys asuu porukassa ( ja olen tosiaan mm. yhdestä työpaikasta irtisanoutunut kohtuullisen nopeasti, koska päälliköillä oli selvästi puolustusvoimista hankittuja johtamisoppeja käytössä).

M/40

Vuodatuksesi kertoo enemmän sinusta kuin Puolustusvoimista ja varusmiespalveluksesta. Olisit mennyt Reserviupseerikouluun.

Res. Ylil.

Idiootit, me oltais tänä päivänäkin venäläisiä jos silloin ois oltu yhtä munattomia kuin nämä nykyiset "byääh, mä en haluuu, kun mä en haluu tappaa" -pennut. Hävetkää! Mä en ikinä ottais miestä joka olis niin nössö ettei kävisi inttiä. Sivarikin on vähän siinä ja siinä, mutta heitä tarvitaan sodassa kyllä.

Ja äitinä häpeisin silmät päästäni jos mun poika olis mokoma ajattelematon ääliö.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan käyny armeijaa enkä edes siviilipalvelusta. Olin linnassa sen ajan kun kieltäydyin. Hyvin on töitä riittänyt. Kukaan ei ole armeijan käynnistä työhaastattelussa kysynyt

Minä en palkkaisi jos et olisi tosi starba ja halpa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä armeijan käyneitä kadehtivat sivarit. Ne jotka huomaavat ettei sivari mitenkään aikuistunut heitä.

Armeijan käyneet kaverit ovat usein tottuneet ottamaan vastuuta ja pitämään huolta itsestään ja läheisistään. Sehän ärsyttää sluibailijaa.

Ookei. Armeijassahan juuri ei saa ajatella itse. Mutta tämä ilmeisesti on hyvä juttu matalapalkka-aloilla.

Sanoo sivari. Tällä vuosituhannella asepalveluksensa suorittaneet nauravat kippurassa noille "armeijassa ei saa ajatella" -myyteille.

Okei, mä olin intissä viime vuosituhannen lopulla. Ilmeisesti massiivinen uudistus tapahtui vuosituhannen vaihteessa ja nyt jokainen kiväärimies saa itse päättää mitä tekee.

Just samalla lailla kuin vaikkapa yrityksen työntekijä töissään.

Jos haluaa sooloilla, pitää ryhtyä yksinyrittäjäksi. Firmassa tehdään porukalla yhdessä, mutta jokainen omalla vastuualueellaan koneiston osana toteuttaen sitä yhteistä tehtävää parhaansa mukaan. 

Ja jos firma ei anna sulle menestymisen edellytyksiä, niin sitten vaan vaihdan naapurin firmaan.

Jos sinä et anna firmalle menestymisen edellytyksiä, terve menoa vaan. Puolustusvoimien osalta me kaikki yhdessä ollaan se firma, vätyksistä ei ole kuin harmia. 

Hyvä, sittenhän me ollaan samaa mieltä, asevelvollisuus armeija on menneisyyttä.

Sinulla on kai vaikeuksia ymmärtää asioita laajemminkin. Eihän se menneisyyttä ole vaan se on tätä päivää mitä vahvimmin. Pointti oli siinä, että asevelvollinen antaa tälle porukalle nimeltä Suomen kansa menestymisen mahdollisuudet ja asevelvollisiahan ovat (osa) suomen kansalaiset itse. Siis me kaikki olemme se yksi ja sama porukka, joka itselleen menestymisen mahdollisuudet antaa tai on antamatta. Painolastia ei tarvita, joten kyvyttömät ja raakit pysykööt poissa, mutta yhdessä kaikki menestymään kykenevät myöskin menestyvät. Ei kukaan yksin, ei kukaan muiden kustannuksella. Kaikki yhdessä tai ei lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä armeijan käyneitä kadehtivat sivarit. Ne jotka huomaavat ettei sivari mitenkään aikuistunut heitä.

Armeijan käyneet kaverit ovat usein tottuneet ottamaan vastuuta ja pitämään huolta itsestään ja läheisistään. Sehän ärsyttää sluibailijaa.

Ookei. Armeijassahan juuri ei saa ajatella itse. Mutta tämä ilmeisesti on hyvä juttu matalapalkka-aloilla.

Sanoo sivari. Tällä vuosituhannella asepalveluksensa suorittaneet nauravat kippurassa noille "armeijassa ei saa ajatella" -myyteille.

Jaa, en mä. Asepalveluksen suorittaneena naisena on sanottava jälkeenpäin, että ei ne sivarit ihan väärässä ole.

Kyllä ovat. Armeijassa ajatellaan ehkä enemmän kuin missään julkisessa virastossa. Se mitä useimmat vielä teininä äidin helmoista sinne pakotetut individualistit eivät vaan käsitä, on, että ajattelu tehdään aina organisaatiohierarkian sillä tasolla, jonne se kuuluu. 

Esimerkiksi se, missä taskussa pidetään ensiside tai täydet ja tyhjät lippaat, mietitään tasolla, jossa päätöksen vaikutus näkyy. Taistelussa tällaiset asiat pitää olla standardoitu niiden kesken, jotka saattavat tiedosta olla riippuvaisia. Kun kaveri kaatuu ja sulla on sekunteja aikaa kerätä häneltä käyttökelpoiset ampumatarvikkeet, sun tulee tietää, missä ne ovat. Tai kun kaveri haavoittuu, sulla on sekunteja aikaa etsiä hänen ensiaputarvikkeensa pelastaaksesi hänen henkensä. Uniformu- eli yhdenmukaisuusajattelu perustuu aina jossain funtsittuihin rationaalisiin päätöksiin. Se ei tarkoita että kuka vaan saa itse ajatella miten vaan, että olisipa sittenkin kivempaa henkilökohtaisesti tehdä ihan omia ratkaisuja. Armeija toimii vain kokonaisuutena. 

Mutta siinä tilanteessa kun kaveri ottaa osuman, se todellakin on just sun itsesi harkinnassa, mitä teet. Unohdatko sinne, menetkö tarkistamaan vammat, oletko itse vaarassa, onko jossain välitön uhka joka on ensin eliminoitava, elvytätkö, sidotko haavan, raidaatko ammukset ja tarvikkeet, evakuoitko itse vai tuleeko joku apuun. Omalla tasolla kaikki päätökset delegoidun vastuun mukaan on tehtävä ihan itse. Tiukassa paikassa, suuren stressin alla, tuossa on yllin kyllin ajateltavaa yksilölle. Teet väärin, niin vaarannat henkiä, ehkä omasikin. Ehkä jopa teet rikoksen. Kaikki se ylhäältä päin käsketty kehikko on olemassa vain siksi, että jokainen omalla vastuutasollaan pystyy tekemään itsenäisesti perusteltuja ja järkeviä päätöksiä ja edistämään koko joukon yhteisiä tavoitteita. 

Tässä ilmeisesti kommentoi joku joka oikeasti ymmärtää asioiden todellisuudesta jotain, mitä asioita pitää oikeasti tilanteessa ottaa huomioon. Alaklikkaaja taas kliksuttelee kun ei täsmää oman mielikuvitusmaailman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työnhakuun, ellei ole armeija käytynä.

Sori, mutta armeijan käymättömyys ei vaikuta millään tavalla työn saamiseen. Armeijasta ei saa edes kysyä työhaastatteluissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan AP:jaa naurattanut 1939 -45, jos meillä ei olisi ollut edes niin sisukasta, vaikkakin huonosti varusteltua armeijaa. Luulen, että Siperiassa olisi voinut olla totisemmat paikat ja pienempi palkka.

En lakkaa ihmettelemästä kuinka inttifanit jaksavat vuodesta toiseen samaistaa itsensä sodassa olleisiin sen perusteella, että ovat käyneet varusmiespalveluksen. Minun aivoillani nähden näissä kahdessa asiassa ei ole mitään samaa. Se, että olet ollut joku alikersantti jossain, ei tee sinusta sodankäynyttä. Vaikuttaa olevan monille todella vaikea asia sisäistää.

Itse olin kuusi kuukautta tykärinä. Välillä todella paskaa, suurimmaksi osaksi vain tylsää. En oppinut mitään kovin erityistä, enkä ole ollut missään yhteyksissä inttikavereihin. Kuntoilun kannaltakin ristiriitaiset kokemukset; p-kaudella kunto parani hiukan, mutta siitä eteenpäin vain lihosin. Jos jotain opin, niin sen, että haluan loppuelämäni vältellä työpaikkoja ja muita organisaatioita, joissa tuollainen inttihenkisyys asuu porukassa ( ja olen tosiaan mm. yhdestä työpaikasta irtisanoutunut kohtuullisen nopeasti, koska päälliköillä oli selvästi puolustusvoimista hankittuja johtamisoppeja käytössä).

M/40

Vuodatuksesi kertoo enemmän sinusta kuin Puolustusvoimista ja varusmiespalveluksesta. Olisit mennyt Reserviupseerikouluun.

Res. Ylil.

Tiedätkö mikä sinulle on kovinta kestää? Se, että en anna mitään arvoa sinulle, vaikka olisit reservin majuri.

You do you and I'll do me.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä armeijan käyneitä kadehtivat sivarit. Ne jotka huomaavat ettei sivari mitenkään aikuistunut heitä.

Armeijan käyneet kaverit ovat usein tottuneet ottamaan vastuuta ja pitämään huolta itsestään ja läheisistään. Sehän ärsyttää sluibailijaa.

Ookei. Armeijassahan juuri ei saa ajatella itse. Mutta tämä ilmeisesti on hyvä juttu matalapalkka-aloilla.

Sanoo sivari. Tällä vuosituhannella asepalveluksensa suorittaneet nauravat kippurassa noille "armeijassa ei saa ajatella" -myyteille.

Okei, mä olin intissä viime vuosituhannen lopulla. Ilmeisesti massiivinen uudistus tapahtui vuosituhannen vaihteessa ja nyt jokainen kiväärimies saa itse päättää mitä tekee.

Just samalla lailla kuin vaikkapa yrityksen työntekijä töissään.

Jos haluaa sooloilla, pitää ryhtyä yksinyrittäjäksi. Firmassa tehdään porukalla yhdessä, mutta jokainen omalla vastuualueellaan koneiston osana toteuttaen sitä yhteistä tehtävää parhaansa mukaan. 

Ja jos firma ei anna sulle menestymisen edellytyksiä, niin sitten vaan vaihdan naapurin firmaan.

Jos sinä et anna firmalle menestymisen edellytyksiä, terve menoa vaan. Puolustusvoimien osalta me kaikki yhdessä ollaan se firma, vätyksistä ei ole kuin harmia. 

Hyvä, sittenhän me ollaan samaa mieltä, asevelvollisuus armeija on menneisyyttä.

Sinulla on kai vaikeuksia ymmärtää asioita laajemminkin. Eihän se menneisyyttä ole vaan se on tätä päivää mitä vahvimmin. Pointti oli siinä, että asevelvollinen antaa tälle porukalle nimeltä Suomen kansa menestymisen mahdollisuudet ja asevelvollisiahan ovat (osa) suomen kansalaiset itse. Siis me kaikki olemme se yksi ja sama porukka, joka itselleen menestymisen mahdollisuudet antaa tai on antamatta. Painolastia ei tarvita, joten kyvyttömät ja raakit pysykööt poissa, mutta yhdessä kaikki menestymään kykenevät myöskin menestyvät. Ei kukaan yksin, ei kukaan muiden kustannuksella. Kaikki yhdessä tai ei lainkaan. 

Öö eiköhän nykymaailmassa useimman ole näitä kyvyttömiä raakkeja. Ja paljon parempia ehkäisemään sotaa kuin sotinaan sotaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan työnhakuun, ellei ole armeija käytynä.

Voisit säkin jo tulla tänne 2020 -luvulle. Todella harvassa paikassa tuollaisia enää tuijotellaan. Ellei sitten poliisi tai sotilasuraa suunnittele. :D

Kyllä mulla on jokaisessa työhaastattelussa kysytty. Ja niitä on jotain 10-20 välillä ollut. Ja ei, en ole käynyt armeijaa, mikä on ilmeisesti viimeinen tikki ja töitä ei tipu.

-m39

Ei ole kysytty, enkä ole inttiä käynyt, enkä koulujakaan. Silti on duunia aina ollut ja nykyään pätevällä kuukausipalkallakin.

M45

Homma kaatuu siihen, kun haastattelijapuolella pöytää istuu wanhan liiton patu, joka jämäkästi kysyy palveluspaikkaa ja sotilasarvoa.

-m39

Niitä ei IT-maailmassa juurikaan näe.

Olenhan siellä minäkin. Siipeily intistä kertoo paljon elämänasenteesta joka väkisinkin heijastuu myös työhön. Nykyään alkaa monelle olla saavutus jos jaksaa lähteä joka päivä töihin. Meillä ei ole sellaisia.

IlmavTK II/97

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisikohan AP:jaa naurattanut 1939 -45, jos meillä ei olisi ollut edes niin sisukasta, vaikkakin huonosti varusteltua armeijaa. Luulen, että Siperiassa olisi voinut olla totisemmat paikat ja pienempi palkka.

En lakkaa ihmettelemästä kuinka inttifanit jaksavat vuodesta toiseen samaistaa itsensä sodassa olleisiin sen perusteella, että ovat käyneet varusmiespalveluksen. Minun aivoillani nähden näissä kahdessa asiassa ei ole mitään samaa. Se, että olet ollut joku alikersantti jossain, ei tee sinusta sodankäynyttä. Vaikuttaa olevan monille todella vaikea asia sisäistää.

Itse olin kuusi kuukautta tykärinä. Välillä todella paskaa, suurimmaksi osaksi vain tylsää. En oppinut mitään kovin erityistä, enkä ole ollut missään yhteyksissä inttikavereihin. Kuntoilun kannaltakin ristiriitaiset kokemukset; p-kaudella kunto parani hiukan, mutta siitä eteenpäin vain lihosin. Jos jotain opin, niin sen, että haluan loppuelämäni vältellä työpaikkoja ja muita organisaatioita, joissa tuollainen inttihenkisyys asuu porukassa ( ja olen tosiaan mm. yhdestä työpaikasta irtisanoutunut kohtuullisen nopeasti, koska päälliköillä oli selvästi puolustusvoimista hankittuja johtamisoppeja käytössä).

M/40

Olet aika yksinkertainen näköjään. Hyvin harva oikeasti intin käyneenä samaistaa itseään sotaveteraaneihin kokemustasolla. Sikäli tietenkin joo, että saman instituution osana samoista turvallisuuspoliittisista syistä kumpikin on leiviskänsä aikanaan ja silloin vallinneissa oloissa hoitanut. Samalla asialla siis yhtä kaikki. 

Tykkimiesvitseihin ei liene syytä tässä mennä, mutta ymmärrät varmasti silti oman roolisi sodanajan armeijassa sinäkin. Vaikka ne hommat on tylsiä ja paskoja, niin nekin on jonkun tehtävä. Tykistö on Suomen tärkeimpiä aselajeja ja puolustuskykymme selkäranka. Mutta kun kenraalit ja everstit piirtelee niitä isoja nuolia kartalle ja joku reservin väsnkäkin pääsee sinne etulinjaan maaleja määrittämään ja näkee kaiken jännän, tarvitaan melko liuta porukkaa ihan vaan jotain kranaatteja edestakaisin kantamaan ja loputtomia asemanvaihtoja rullaamaan. 

Et varmaan oppinut kummempia taitoja ja tietoja, mutta opit kuitenkin oman tehtäväsi mukaiset edellytykset siltä varalta, että jos sota tulee, niin sinullekin olisi pesti. Suomen ja Puolustusvoimien kannalta vain sillä on merkitystä. Suomen kansalaisena sillä on kuitenkin myös just sun turvallisuudelle ja tulevaisuudelle merkitystä, että järjestelmä toimii ja takaa rauhan. Työnantajista moni arvostaa, ei niinkään intissä yksilönä opittuja asioita, kuin sitä asennetta ja laajempaa ymmärrystä, että kestää tylsää ja paskaa aikansa yhteisen tavoitteen eteen. Töissäkään kun harvoin on joka päivä katkeamatonta riemunkiljadusta vapaassa tahdissa seitsemästä kolmeen joka päivä.