Lue keskustelun säännöt.
Olenko jotenkin tiukka äiti?
20.04.2013 |
Olenko jotenkin tiukka äiti teidän mielestä jos vaadin lapsiltani näitä juttuja:
- Ihan normaalit käyttäytymisssäännöt: Esim. Naapurien tervehtiminen, kättely ja itsensä esittely tietyissä tilanteissa, silmiin katsominen kun lasta puhutellaan, meillä ei kiroilla ja vanhempia ihmisiä kunnioitetaan (annetaan bussissa penkki/avataan ovi jne), kiitetään kun jotain saadaan,ei piereskellä/syljetä/syödä suu auki...
- Oma huone pidetään siistinä, lelut kerätään illalla laatikoon, kengät jätetään eteiseen vierekkäin ja takit naulakkoon, likaiset astiat viedään keittiöön ruokailun jälkeen
- Läksyt tehdään heti koulun jälkeen ennen harrastuksia tai heti harrastusten jälkeen. Tarkastan että läksyt on tehty, vieraissa kielissä isä kuulustelee sanat. Kokeista pitää saada vähintään 8. Jos saa 9 tai 10, saa pienen palkinnon (kuten pienen summan rahaa jonka saa käyttää kuten haluaa). Jos numerot laskevat, harrastuksia vähennetään ja luetaan enemmän kotona.
- TV:tä katsotaan erittäin vähän, ei edes jokapäivä. Saatika pelata pleikkaria mitä meillä ei edes ole.
- Ruokapöydässä maistetaan kaikkea mitä on tarjolla ja pöydässä istutaan kunnes kaikki on syönyt. (Aamiainen ainoa poikkeus ja vapaampaa).
Joidenkin ystävieni mielestä lapsillani on jotenkin kova kuri mutta mielestäni nämä on ihan perusjuttuja ja tapakasvatusta. Myös minun kotonani oli tällaiset "pelisäännöt" eikä kenellekkään tullut mitään kovaa murrosikää missään vaiheessa vaan hyvin käyttäytyviä aikuisia meistä tuli. Rakkautta ja lämpöä kodissamme on runsaasti mutta kaikkien odotetaan hoitavan asiansa kunnolla.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:23"]
En pakota lasta syömään lautasta tyhjäksi mutta pöydän alle EI mennä kiljumaan jos ruoka ei satu maistumaan (ja KYLLÄ ennen kuin joku ehtii huomattauttaa meillä on TEMPERAMENTTINEN lapsi joka on sitäkin yrittänyt yrittää vieläkin. Kasvatus astuu siinä kuvioihin että näin ei lapsen anneta käyttäytyä!!!! Haloo!)
[/quote]
Sitten mennään jäähylle, omaan huoneeseen tai jonnekin rauhoittumaan.
Ja kyllä, meilläkin hyvin temperamenttin kuopus, mutta sääntönä oli että ruokapöydässä ei huudeta. Enää asiasta ei edes tarvitse keskustella.
Mitä sä käytännössä teet, kun lapsi pomppaa tuolistaan ja tiedät että tätä on tulossa?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ok, mutta miksi palkitset vain hyvistä koenumeroista? Jos lapsi on huono vaikka matikassa ja on saanut kokeista aina 5-6:sta, harjoittelee, näkee vaivaa ja saa seiskan, SE on mielestäni juhlan väärtti!
Yllättävää miten moni on sitä mieltä ettei pöydässä istuta kunnes kaikki ovat valmiita. Mä olen luullut et kaikki suomalaiset toimii niin.
Kuulostaa omalta lapsuudeltani. Ei tullut minullekaan murrosikää, koska elin pelossa ja pienetkin "kapinointiyritykset" eli eriävän mielipiteen ilmaisu johti rangaistukseen.
Kokeista vaadittiin hyviä numeroita ja kympeistä palkittiin.
Niinpä sairastuin masennukseen joka johti kahteen itsemurhayritykseen ja sairaalajaksoihin.
Jotenkin teki pahaa lukea ap:n viestiä. Varmaan hyvä tarkoitus tuolla kurilla, mutta toisaalta liika on liikaa. Saako lapset olla lapsia ollenkaan vai onko kaikki suorittamista ja tulevaisuuden haasteisiin valmistautumista?
Varsinkin tuo hyvien koenumeroiden vaatiminen pisti silmään. Omalla kohdallani se johti siihen, että todella pelotti viedä "huonoa" numeroa kotiin kun pelkäsi vanhempien reaktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ok, mutta tuota arvosanojen vaatimista, saatikka kiitettävästä maksamista en ymmärrä. Joku perheen lapsista voi tehdä esim. enkun kuutoseen paljon enemmän työtä kuin toinen kymppiin. Yksi on lahjakas musiikissa ja matematiikasa, toinen äidinkielessä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa antaa lasten välillä pelata, ihan oikeasti. :) Siitä on paljon hyötyä!
Olen 25-vuotias nainen, opiskelen yliopistossa. Olen pelannut lähes koko elämäni ja oppinut sitä myötä sujuvan englannin taidon, nopeaa reaktiokykyä, johtamista, päättelyä ja pitänyt aivoni muutenkin virkeänä saaden samalla mahtavia elämyksiä. Huippuharrastus! Siitä on ihan tieteellisiä tutkimuksia, että pelaaminen kehittää monia hyödyllisiä taitoja.
Lisäksi jos innostuu peleistä, sitä kautta voi hyvinkin työllistyä tulevaisuudessa. Jo nyt suomalaiset pelit menestyvät hyvin maailmalla ja kasvua tapahtuu koko ajan. Kaksi kaveriani on jo pelialalla ja itsekin saatan sinne suunnata, kun saan opintoni päätökseen.
Haloo, eikös ap:n isoin lapsi ollut 8-v.?! Varmaan ehtii vielä pelata paljon hyödyllisiä pelejä. Itse olen kurkkuani myöten täynnä nykypäivän Suomen pelihysteriaa (onkohan muissa maissa samanlaista?), jossa lapset tekevät jotain muuta, jotta saavat pelata ja tehokkain rangaistus on kieltää pelaaminen. Ainakin koulun ulkopuolella pelaaminen tuntuu määrittävän koko lasten elämän. Mutta onneksi kouluihin on nyt tullut tämä digiaika, jottei tarvitse vieroittua muutamaksi tunniksi koko vempaimista (joilla voi tehdä hyödyllistäkin, mutta silti).
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap ei saa erityislasta. Taitaisi mennä maailmankirjat sekaisin jos tuonne pläjäytettäisiin ADHD-lapsi. No, oppisi ap ainakin kasvattamaan.
Eikös ADHD:t juuri yleensä tarvitse aika strukturoitua ympäristöä vai miten se nyt ilmaistaan, joten eiköhän se ap:lta sujuisi :) Itselläni on erityislapsi, Asperger, ja juuri juttelin hänen neurologinsa kanssa, kuinka tärkeää on, että vaikka haasteet huomioidaan, niin joissain asioissa myös VAADITAAN. Vaikeutena ainakin asseilla tuntuu olevan juuri sellainen epämukavuusalueelle meneminen, mutta jos tietää mitä tehdään ja miten tehdään yms. niin sitten vaan pitää tehdä. No joo, vähän ohi aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyviä ja järkeviä ajatuksia sulla, meillä ihan samanlaista ja olen ylpeä miten hienoja lapsia meillä on. Ainut mikä särähti korvaan oli tämä:
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 19:59"]
Kokeista pitää saada vähintään 8. Jos saa 9 tai 10, saa pienen palkinnon (kuten pienen summan rahaa jonka saa käyttää kuten haluaa). Jos numerot laskevat, harrastuksia vähennetään ja luetaan enemmän kotona.
Itse olen koulun suhteen paljon joustavampi ja rennompi, en pidä hyviä arvosanoja ihan yhtä tärkeänä kuin sinä.
Minä oikeastaan myös vastustan tuota 'saa pienen palkkion jos saa 9/10' - minun mielestäni koulussa pitää tehdä parhaansa ilman palkkioita-ei tässä elämässä pärjää jos aina kaikesta odottaa palkkiota. Palkkio on se onnistumisen tunne!
Numero 62 vastaa vielä:
Meillä ei tarvitse Duplo-rakennelmia tai junaratoja siivota pois, ne saa jäädä seuraavaan päivään. Meilä myös nauretaan paljon, ollaan yhdessä paljon ja tehdään kaikkea kivaakin. Emme minusta ole nipottajia, mutta uskon että monen muun mielestä ollaan.