Lue keskustelun säännöt.
Olenko jotenkin tiukka äiti?
20.04.2013 |
Olenko jotenkin tiukka äiti teidän mielestä jos vaadin lapsiltani näitä juttuja:
- Ihan normaalit käyttäytymisssäännöt: Esim. Naapurien tervehtiminen, kättely ja itsensä esittely tietyissä tilanteissa, silmiin katsominen kun lasta puhutellaan, meillä ei kiroilla ja vanhempia ihmisiä kunnioitetaan (annetaan bussissa penkki/avataan ovi jne), kiitetään kun jotain saadaan,ei piereskellä/syljetä/syödä suu auki...
- Oma huone pidetään siistinä, lelut kerätään illalla laatikoon, kengät jätetään eteiseen vierekkäin ja takit naulakkoon, likaiset astiat viedään keittiöön ruokailun jälkeen
- Läksyt tehdään heti koulun jälkeen ennen harrastuksia tai heti harrastusten jälkeen. Tarkastan että läksyt on tehty, vieraissa kielissä isä kuulustelee sanat. Kokeista pitää saada vähintään 8. Jos saa 9 tai 10, saa pienen palkinnon (kuten pienen summan rahaa jonka saa käyttää kuten haluaa). Jos numerot laskevat, harrastuksia vähennetään ja luetaan enemmän kotona.
- TV:tä katsotaan erittäin vähän, ei edes jokapäivä. Saatika pelata pleikkaria mitä meillä ei edes ole.
- Ruokapöydässä maistetaan kaikkea mitä on tarjolla ja pöydässä istutaan kunnes kaikki on syönyt. (Aamiainen ainoa poikkeus ja vapaampaa).
Joidenkin ystävieni mielestä lapsillani on jotenkin kova kuri mutta mielestäni nämä on ihan perusjuttuja ja tapakasvatusta. Myös minun kotonani oli tällaiset "pelisäännöt" eikä kenellekkään tullut mitään kovaa murrosikää missään vaiheessa vaan hyvin käyttäytyviä aikuisia meistä tuli. Rakkautta ja lämpöä kodissamme on runsaasti mutta kaikkien odotetaan hoitavan asiansa kunnolla.
Kommentit (91)
Alistava aikuinen olet. Ei ole tätä päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:38"]
^^ Vastaus ylempään: Meillä kaikkea maistetaan. Jos ruokapöydässä meinaa tulla joku "kohtaus" lapsi saa valita joko hän jättää koko ruokailun siihen, eli ei jälkiruokaa (joka yleensä tietenkin maistuu hyvin) ja menee omaan huoneeseensa leikkimään tai mennäänkö jo iltapesuille jos lapsi on väsynyt. Toisena vaihtoehtona esim. sovitaan, että syö viisi lusikallista ja se riittää. Jos saa kovan raivarin hän menee omaan "jäähylle" rauhoittumaan ja saa tulla ruokapöytään kun suostuu syömään.
[/quote]
No mutta eihän silloin ole pakko maistaa, jos lapsi saa päättää syökö vai meneekö huoneeseensa... Meillä esikoinen menisi huoneeseensa ennen kuin maistaisi, jotain mistä ei tykkää.
Tämä voisi olla myös minun kirjoittama...
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:15"]
No se on vähän siinä ja siinä. Minäkin olen tiukempi kuin moni suomalainen vanhempi (olen asunut ulkomailla, ja käytänteet juontavat juurensa sieltä). Vaadin noista myös kaikkea muuta paitsi tuo TV-juttu ja koenumerot ovat meillä toisin. Niillä ei mielestäni ole tapakasvatuksen kanssa mitään tekemistä.
TV:tä saa katsoa, jos jotain mielenkiintoista tulee, pleikkaa saa pelata, kunhan päivässä kuitenkin ulkoillaan tarpeeksi. Lapseni ovat 7- ja 11-vuotiaita.
Mitä koulunumeroihin tulee, meillä riittää, että on tehnyt parhaansa. Joissakin aineissa tulee kymppejä, joissakin seiskoja. Lapsien kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuudet näkyvät joissakin numeroissa. Numeroista ei meillä palkita, mutta huonoista numeroista seuraa se, että jatkossa läksyt tehdään vieläkin huolellisemmin ja kokeisiin luetaan enemmän.
Mielestäni monessa suomalaisessa perheessä lapset määräävät liikaa, heillä ei ole sääntöjä ja rajoja. Ja minä olen monen suomalaisen äidin mielestä sääntöineni tyranni ;-)
[/quote]
Hyvin menee, ap. Paitsi tuo koulumenestysasia. Opetat lasta työskentelemään palkinnon takia, jolloin lapsi ei motivoidu sisällöllisesti. Ja luot myös paineita koulumenestykseen. Kahdeksikko on hyvä numero. Aina koulumenestyksen puute ei ole laiskuutta. Iän myötä koulun vaatimustaso kovenee ja väkisinkin joissakin aineessa tulee muita kuin kiitettäviä numeroita. Joskus työrauha koulussa on huono ja se heikentää oppimista jne.
Harrastusten kuuluisi olla ihan irrallaan koulutyöstä: virkistävä vastine. Jos koulussa alkaa mennä huonosti, harrastukset ovat tärkeä pelastusrengas. Tällä teidän kasvatusmenetelmällä harrastus viedään pois, jos koulumenestys heikkenee.
Lapsesi ovat kieltämättä opettajan unelma: kunnianhimoisia hyvien numeroiden tavoittelijoita ja hyväkäytöksisiä sekä huomaavaisia. Olisi aivan ihanaa, jos kaikki lapset olisi kasvatettu noin. Itse en kykene tuollaiseen johdonmukaisuuteen kotona omien lasten kanssa.
missä maassa ap asut? suomessa teillä olisi vain yksi koululainen, tuo 8- vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ettei tule kunnollista murrosikää ei ole välttämättä hyvä juttu: murrosikä on irrottautumista vanhemista ja oman itsensä etsimistä - silloin kuohuu ja vastuullinen aikuinen myös kestää sen.
Osa säännöistä on ihan normaaleja hyvän käytöksen opettelemista, mutta osassa asioita olet kyllä turhan jyrkkä ja alistava. Kasvatat alistuvia lapsia. Kestätkö jos lapsi jossain vaiheessa kapinoi?
Onko säännöissäsi koskaan joustoa? Esim. ettei joka kerta arkioloissa tarvitse istua ruokailun loppuun asti pöydässä? Entä jos lapsesi olisi ujo - pakottaisitko kättelemään ja katsomaan silmiin?
Voiko huoneen jättää joskus siivoamatta, jatkaa leikkiä seuraavana päivänä?
Varmistetaanko läksyt todella joka päivä? Miten kannustat lasta vastuunkantoon ja itseohjautuvuuteen? Miten lapselle näytetään, että lapseen luotetaan?
Opettajana pidän tuota numerovaatimusta hurjana - mitä jos joku asia on lapsellesi vaikeaa ja sen kasin saaminen on hankalaa? Ymmärrätkö, että vaatimustaso koulussa kasvaa vuosien varrella ja mitä ylemmäs luokka-asteilla mennään, sitä vaikeampi on saada hyviä numeroita? Miettisin sinuna todella tarkkaan, haluatko todella asettaa lapselle ehtoja ja vaatimuksia, millaisia koenumeroita kotiin tuodaan - oman urani aikana en ole nähnyt niissä mitään hyvää oppilaan kannalta (ts. enemmän haittaa kuin hyötyä).
Muistathan, että joskus se vanhempikin voi relata, jättää jonkun vaatimuksen vaatimatta ja tehdä joustoja ja poikkeuksia - ja siitä huolimatta se lapsi oppii ja kasvaa.
Kotona voi olla joskus rennommin ja sitten kylässä tms. käyttäytyä kaikkien sääntöjen mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:08"]
missä maassa ap asut? suomessa teillä olisi vain yksi koululainen, tuo 8- vuotias.
[/quote]
Suomessa. Tyttö meni kouluun vuotta aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sita mielta, etta nuo saannot ovat tavoite, johon haluaisin pyrkia. Otteeni aitina on kuitenkin veltto. Minulla on myos asennevika, koska olen salaa ylpea kapinoivasta lapsestani. Han viestittaa kaytoksellaan jotain. Jos olisin parempi aiti, pystyisin helpommin pysahtymaan ja kuuntelemaan mita hanella on kerrottavana. Kerron taman vain anonyymisti talla palstalla. Ikina en esim. koulussa opettajalle sanoisi, pyrin yhteistyohon koulun kanssa, koska ajattelen, etta maailmassa on saantoja ja lasteni ja minun pitaa oppia niita noudattamaan.
Olen numero 30
Olen ylpea kapinoivasta lapsestani siita syysta, ettei hanta ole kokonaan nujerrettu. Han osaa viela kertoa, jos jokin on vialla. Mielestani koulussa pitaisi olla erityispedagoginen lahestymistapa tallaisiin ongelmiin ja ykkoskysymyksen pitaisi olla "mika lasta vaivaa?" Vasta taman jalkeen puhuttaisiin kaytostavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihmiset on niin erilaisia. Meiltä ei vaadittu tiettyä koulumenestystä, mutta vanhemmat tukivat monin tavoin koulunkäyntiä. Ennen kaikkea he olivat kiinnostuneita koulusta, ykäytiin läksyjä yhdessä läpi vielä lukiossakin ja puhuttiin esim koulukirjojen aiheista ruokapöydässä. Mä uskon sen kantavan.
Noista muista: mun lapset on alle kouluikäisiä, mutta mä pidän yhteisiä ruokailuhetkiä tärkeinä. Pöydässä istutaan siivosti, kaikki syövät yhdessä eikä pöydästä haahuilla kesken kaiken pois. Meillä kysytään saako lähteä pois jos olisi lähdössä aiemmin. omani olen saanut siihen opetettua. Eikä tämä ole mitään tiukkaa kasvatusta, ihan perusasiaa.
Siivouksesta on nipota, kohtuullisen siistejä ovat luonnostaan. Eivät levitä kaikkia kerralla, siihen auttaa sekin varmaan että leluille on paikat. Meillä siis voi olla junarata koottuna viikonkin leikkihuoneen lattialla.
Tervehtimistä ja keskustelua opetan ja vaadin. Ujous on piirre, jonka kanssa voi oppia elämään. Me asumme Helsingissä ja täällä on helppo vaatia keskustelutaitoja, kun naapurit juttelevat herkästi. oma esimerkki auttaa valtavasti, lapset matkivat.
Kasvatus on ainakin pienten lasten kanssa läsnäoloa ja ohjaamista oikeaan suuntaan. Mun mielestä ne rajat tulevat aika helposti, kun pyrkii opettamaan toisten kunnioitusta.
vaikea sanoa, pelkästään se, että vaatii lapsilta tiettyjä käytössääntöjä ei minusta vielä kerro sitä, onko liian tiukka kasvattaja, vaan siihen liittyy myös, millä tavalla sääntöjen noudattamista vaatii. Joillekin lapsillle tuollaisten sääntöjen noudatattaminen voi olla helpppoa, toisille taas todella vaikeaa.
Esimerkiksi jos lapsi kertakaikkiaan kieltäytyy maistamasta jotain ruokaa, syystä jota aikuinen ei ehkä ymmärää,niin minusta on liian tiukkaa pakottaa lapsi silti maistamaan väkisin, esim. istuttamalla häntä pöydässä kunnes on maistanut, kieltämällä syömästä mitään muuta ennen kuin on maistanut tms. Jos lapsi sen sijaan suostuu maistamaan kieltäytmisensä jälkeen ihan vaan tiukastai sanomalla, että kaikkea pitää maistaa, niin ei se oli liian tiukkaa vaan ihan ok.
(Tämä esimerkki siksi, että itse jouduin kerran maistamaan erään vanhan mummon tarjoamaa jäätelöä, joka ei ollut kelvannut hänen omille lapsenlapsilleen, koska se oli jo kerran sulanutta ja pakastettu uudelleen avatussa paketissa. Mummon lastenlasten mielestä sellainen jäätelö oli pahaa, mutta ei sen mummon eikä minun vanhempieni mielestä. Minä kyllä tiesin, että se on mennyt ihan pilalle, mutta eipä lapsen mielipidettä kuunneltu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:38"]
^^ Vastaus ylempään: Meillä kaikkea maistetaan. Jos ruokapöydässä meinaa tulla joku "kohtaus" lapsi saa valita joko hän jättää koko ruokailun siihen, eli ei jälkiruokaa (joka yleensä tietenkin maistuu hyvin) ja menee omaan huoneeseensa leikkimään tai mennäänkö jo iltapesuille jos lapsi on väsynyt. Toisena vaihtoehtona esim. sovitaan, että syö viisi lusikallista ja se riittää. Jos saa kovan raivarin hän menee omaan "jäähylle" rauhoittumaan ja saa tulla ruokapöytään kun suostuu syömään.
[/quote]
a) meillä ei ole läheskään joka kerta jälkiruokaa
b) mikään iltapesu ei ole vaihtoehto, meillä syödään klo 17.
c) se että sovitaan syötäväksi viisi lusikallista, ei liity mitenkään siihen että uutta ruokaa pitää maistaa. Mun mielestä maistaminen on lusikallinen, jos sekään.
d) juurihan lapsi on ilmoittanut, että ei aio enään IKINÄ syödä mitään, miksi häntä siis haittaisi, jos hänet päästetään huoneeseensa leikkimään / laitetaan jäähylle jonnekin? Sitähän se toivoikin.
Meillä myös samankaltaista kasvatusmallia. Lapsella täytyy olla tietyt rajat ja vaatimukset, jotta tuntee olonsa turvalliseksi sekä oppii, että asioiden eteen tulee ponnistella. Ja eihän tämä todellakaan ole vanhemmille helppoa. Mutta omien lasten eteen jaksaa ja haluaa tehdä parhaansa.
Lapsille pitää minusta opettaa toisten kunnioitusta, vastuun kantoa ym ym. Kuka niitä opettaa jos ei omat vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnolla selittämällä ymmärtävät :D Jospa ap:lla ei olekaan lapsia vaan kertoi kuinka aikoo sitten joskus isona lapsensa kasvattaa. Täydellisesti.
Ei ne lapset KAIKKEA selittämällä ymmärrä koska ihan varmasti ovat joistakin asioista eri mieltä vaaikka kuinka selittäisit. Ei lapset voi aina ymmärtää kaikkia aikuisten päätöksiä, enhän minäkään ymmärrä kaikkia tuttavieni valintoja! Kuulostaa vähän huvittavalta tuo siloiteltu "meillä on fiksut lapset eikä ristiriitoja" -juttu
Olet keskimääräistä tiukemi mutta hyvällä tavalla. Ts. et kuulosta liian tiukalta vaikka aika vaativa oletkin.
Minusta tuntuu, etta ristiriitoja voi joskus olla jopa enemman, jos lapset ovat kovin fiksuja ja hoksaavaisia.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 21:41"]
Kunnolla selittämällä ymmärtävät :D Jospa ap:lla ei olekaan lapsia vaan kertoi kuinka aikoo sitten joskus isona lapsensa kasvattaa. Täydellisesti.
Ei ne lapset KAIKKEA selittämällä ymmärrä koska ihan varmasti ovat joistakin asioista eri mieltä vaaikka kuinka selittäisit. Ei lapset voi aina ymmärtää kaikkia aikuisten päätöksiä, enhän minäkään ymmärrä kaikkia tuttavieni valintoja! Kuulostaa vähän huvittavalta tuo siloiteltu "meillä on fiksut lapset eikä ristiriitoja" -juttu
[/quote]
En missään kirjoituksessani ole väittänyt että ristiriitoja ei tulisi vaan nimenomaan kirjoitin että ristiriitoja tulee ja se on luonnollista. Suurimmasta osasta päästään selittämällä ohi, osaan tarvitaan sitten muita keinoja.
Pintapuolisesti lukaisin vastaukset läpi, mutta yhtä pointtia en huomannut. Nimittäin, oletko ap aina johdonmukainen noissa säännöissä? Mä olen melko lepsu kasvattaja, mutta silti lapseni vaikuttaa kavereihinsa verrattuna ihan normi kansalaiselta. Lapseni kaverilla on melko tiukka äiti, mutta se mikä häiritsee, on se epäjohdonmukaisuus. Ensin lupaa ja sitten kieltää jne. Eipä tuolla näytä olevan muuta vaikutusta kuin, että lapsi pelkää äitiään. Tiedän, että pelkää kun mullekin on sanonut monta kertaa, että soita sä kun hän ei uskalla (jos pitää lupaa kysyä johonkin). Nyt tilanne on se, ettei lapseni halua leikkiä parhaan kaverinsa kanssa koska pelkää tämän äitiä.
Kannattaa antaa lasten välillä pelata, ihan oikeasti. :) Siitä on paljon hyötyä!
Olen 25-vuotias nainen, opiskelen yliopistossa. Olen pelannut lähes koko elämäni ja oppinut sitä myötä sujuvan englannin taidon, nopeaa reaktiokykyä, johtamista, päättelyä ja pitänyt aivoni muutenkin virkeänä saaden samalla mahtavia elämyksiä. Huippuharrastus! Siitä on ihan tieteellisiä tutkimuksia, että pelaaminen kehittää monia hyödyllisiä taitoja.
Lisäksi jos innostuu peleistä, sitä kautta voi hyvinkin työllistyä tulevaisuudessa. Jo nyt suomalaiset pelit menestyvät hyvin maailmalla ja kasvua tapahtuu koko ajan. Kaksi kaveriani on jo pelialalla ja itsekin saatan sinne suunnata, kun saan opintoni päätökseen.
Onnekseni et ole Äitini! Minut kasvatettiin ikäänkuin pohtimaan omia mokiani: aina kun hommat lipesivät pentuna lapasesta, niin sitten Faija suunnilleen totesi; "Jotta sillä lailla! Sattuuko nyt taltan jälki peukalon hankaan ja mitä minä juuri äsken sanoin.!"
- nona -