Lue keskustelun säännöt.
Olenko jotenkin tiukka äiti?
20.04.2013 |
Olenko jotenkin tiukka äiti teidän mielestä jos vaadin lapsiltani näitä juttuja:
- Ihan normaalit käyttäytymisssäännöt: Esim. Naapurien tervehtiminen, kättely ja itsensä esittely tietyissä tilanteissa, silmiin katsominen kun lasta puhutellaan, meillä ei kiroilla ja vanhempia ihmisiä kunnioitetaan (annetaan bussissa penkki/avataan ovi jne), kiitetään kun jotain saadaan,ei piereskellä/syljetä/syödä suu auki...
- Oma huone pidetään siistinä, lelut kerätään illalla laatikoon, kengät jätetään eteiseen vierekkäin ja takit naulakkoon, likaiset astiat viedään keittiöön ruokailun jälkeen
- Läksyt tehdään heti koulun jälkeen ennen harrastuksia tai heti harrastusten jälkeen. Tarkastan että läksyt on tehty, vieraissa kielissä isä kuulustelee sanat. Kokeista pitää saada vähintään 8. Jos saa 9 tai 10, saa pienen palkinnon (kuten pienen summan rahaa jonka saa käyttää kuten haluaa). Jos numerot laskevat, harrastuksia vähennetään ja luetaan enemmän kotona.
- TV:tä katsotaan erittäin vähän, ei edes jokapäivä. Saatika pelata pleikkaria mitä meillä ei edes ole.
- Ruokapöydässä maistetaan kaikkea mitä on tarjolla ja pöydässä istutaan kunnes kaikki on syönyt. (Aamiainen ainoa poikkeus ja vapaampaa).
Joidenkin ystävieni mielestä lapsillani on jotenkin kova kuri mutta mielestäni nämä on ihan perusjuttuja ja tapakasvatusta. Myös minun kotonani oli tällaiset "pelisäännöt" eikä kenellekkään tullut mitään kovaa murrosikää missään vaiheessa vaan hyvin käyttäytyviä aikuisia meistä tuli. Rakkautta ja lämpöä kodissamme on runsaasti mutta kaikkien odotetaan hoitavan asiansa kunnolla.
Kommentit (91)
Kuulostat tavallista tiukemmalta, itse en vaadi läheskään kaikkia noita juttuja lapsiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoahan tuo on fiksun ja sopeutuvaisen lapsen kanssa. Meilläkin tuo järjestys onnistui esikoisen kanssa aivan hyvin, eikä mun tarvinut edes erityisesti valvoa, lapsi oppi tekemään nuo hommat itsekseen ja teki.
Sitten tuli kuopus. Jos ruokapöydässä ehdotti jonkin uuden lajin maistamista, tää kiljuu ja karjuu, menee pöydän alle, paiskoo tavaroita ja ilmoittaa ettei IKINÄ ENÄÄ söy yhtään mitään. Vastaava käytös muissakin asioissa. Lapsen oma toiminta on suht siedettävää sen omalla järjellä järjestettynä, mutta jos menen puuttumaan siihen, tulee hepuli.
No se on vähän siinä ja siinä. Minäkin olen tiukempi kuin moni suomalainen vanhempi (olen asunut ulkomailla, ja käytänteet juontavat juurensa sieltä). Vaadin noista myös kaikkea muuta paitsi tuo TV-juttu ja koenumerot ovat meillä toisin. Niillä ei mielestäni ole tapakasvatuksen kanssa mitään tekemistä.
TV:tä saa katsoa, jos jotain mielenkiintoista tulee, pleikkaa saa pelata, kunhan päivässä kuitenkin ulkoillaan tarpeeksi. Lapseni ovat 7- ja 11-vuotiaita.
Mitä koulunumeroihin tulee, meillä riittää, että on tehnyt parhaansa. Joissakin aineissa tulee kymppejä, joissakin seiskoja. Lapsien kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuudet näkyvät joissakin numeroissa. Numeroista ei meillä palkita, mutta huonoista numeroista seuraa se, että jatkossa läksyt tehdään vieläkin huolellisemmin ja kokeisiin luetaan enemmän.
Mielestäni monessa suomalaisessa perheessä lapset määräävät liikaa, heillä ei ole sääntöjä ja rajoja. Ja minä olen monen suomalaisen äidin mielestä sääntöineni tyranni ;-)
No minusta olet aika tiukka äiti, etenkin tuo että ruokapöydässä pitää istua väkisin ja odottaa, että muut syö. Ja kyllä lähes kaikki lapset katsovat telkkaa/pelaavat pleikkaa edes joskus.
Kyllä niistä lapsista (yleensä) kasvaa kunnon kansalaisia ilman turhaa nipotustakin.
Olen varmaan aika samanlainen äiti. Omasta mielestäni nuo säännöt eivät mitenkään kovin tiukilta kuulosta, paitsi että jos meillä lapsi saa huonon numeron kokeesta, niin harrastuksia ei vähennetä. Läksyt kyllä tehdään ja kokeisiin luetaan, mutta muuten en ole koulun kanssa niin tiukka. Jokainen mokaa kokeessa joskus.
Itsekin vaadin hyviä käytöstapoja. Jos jotain ovat lapseni kotona oppineet, niin ainakin hyvät käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi se, mitä keinoja ap käyttää jos lapsi ei sopeudukaan sääntöihin. Kapinoiko lapsesi koskaan? Mitä sitten tapahtuu ja miltä se sinusta tuntuu?
Mun mielestä sulla on hyvä peruskasvatus. Voi olla, että koulunumeroiden kanssa en itse olisi yhtä tiukka mutta aika näyttää, omat lapseni ovat vielä pieniä. Muutimme vuosi sitten ulkomaille ja todellakin heräsin siihen että lapsemme olivat Suomessa kasvaneet kuin pellossa. Eivät osanneet tervehtiä saatikka istua nätisti ruokapöydässä. Lapset ovat lapsia ja nättiä käyttäytymistä vaadin ruokapöydässä. En pakota lasta syömään lautasta tyhjäksi mutta pöydän alle EI mennä kiljumaan jos ruoka ei satu maistumaan (ja KYLLÄ ennen kuin joku ehtii huomattauttaa meillä on TEMPERAMENTTINEN lapsi joka on sitäkin yrittänyt yrittää vieläkin. Kasvatus astuu siinä kuvioihin että näin ei lapsen anneta käyttäytyä!!!! Haloo!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostavat ihan normaaleilta hyviltä tavoilta. Tuosta koenumeroasiasta joustaisin itse, jos lapsella ei selvästi olisi lukupäätä. Samoin pientä lasta en vaatisi istumaan ruokapöydässä, mutta koululaiselta tuota voi jo vaatia. Tv:tä meillä ei katsota kuin todella harvoin, eikä minusta muutenkaan lasten (tai aikuistenkaan) tarvitsisi sitä tuijottaa läheskään niin paljon kuin kaikki tuntuvat tekevän.
Minusta kuulostaa sille, että teitä vanhempia todella kiinnostaa lasten elämä nyt ja tulevaisuudessa :) Korvaani särähti hieman tuo kokeissa pärjäämisen "ehdottomuus". Kuinka vanhoja lapset ovat ja miten nopeasti alle 8 numeroihin reagoidaan?
Onko lapsilla jonkinlainen tv-kiintiö, ts. saavatko katsoa jotkin lemppariohjelmat viikoittain?
Samoin mietin lasten ikää tuossa pöydässä istumisasiassa näin ikihitaan syöjän näkökulmasta.
Paljon on samanlaisia asioita, joita toivottavasti onnistun itsekin äitin huolehtimaan lapseni elämässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on kasvatettu jokseenkin tuollaisilla säännöillä. Ja hyvä tuli. Koulut on hoidettu, on duunia ja elämä normi ok. Ikää 30+. Ei tunnu, et ois ollu liian tiukka lapsuus/nuoruus. Olen hyvilläni ja kiitollinenkin siitä, ettei vanhemmat lepsuillu ja katsonut kaikkea sormien läpi, kuten monella sen aikaisella kaverilla. Etenkin käyttäytymis- ja kOhteliaisuus- 'säännöt' tietyissä tilanteissa. Huvittavaa huomata näin aikuisena, ettei kaikilla ikäisilläni ole esim. Pöytätavat hallussa.
Muuten noissa nyt ei mielestäni ole mitään haitallista, ihan normaaleita käyttäytymistapoja joita harvat enää nykyisin uskaltavat opettaa lapsilleen koska sitten ei ole lapsen kaveri vaan auktoriteetti. Mutta tuo syöminen.
On helvetin haitallista opettaa lapsi siihen että kaikki on syötävä. Lapsen luontainen nälän- ja kylläisyydensäätely häiriintyy. Tästä on yleensä seurauksena ylipainoa myöhemmin elämässä.
Koenumeroiden kannalta on tärkeää, että lasta ei pelota tulla huonon numeron saatuaan kotiin. Minulla oli aikoinaan sellaisia kavereita joita oikeasti pelotti. Minun ei ollut mikään pakko saada vanhempia varten hyviä arvosanoja. Sain niitä muutenkin. Kerran tuli nelonen. Yhden ainoan kerran elämässä. Minua hävetti, mutta äiti sanoi vain että sä lähdit vissiin varaslähdöllä kesälomalle (oli kevät).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:15"]
Helppoahan tuo on fiksun ja sopeutuvaisen lapsen kanssa. Meilläkin tuo järjestys onnistui esikoisen kanssa aivan hyvin, eikä mun tarvinut edes erityisesti valvoa, lapsi oppi tekemään nuo hommat itsekseen ja teki.
Sitten tuli kuopus. Jos ruokapöydässä ehdotti jonkin uuden lajin maistamista, tää kiljuu ja karjuu, menee pöydän alle, paiskoo tavaroita ja ilmoittaa ettei IKINÄ ENÄÄ söy yhtään mitään. Vastaava käytös muissakin asioissa. Lapsen oma toiminta on suht siedettävää sen omalla järjellä järjestettynä, mutta jos menen puuttumaan siihen, tulee hepuli.
Siis millainen vanhempi sinä olet? Sun pitäisi olla aikuinen joka määrää tahdin. Nyt lapsi pompottaa sinua miten haluaa ja uhkaa "en ikinä enää syö mitään" ja sinä uskot lasta ja joustat?? Onnea vaan sullekin jatkossa kun muksusi nyt jo vetää sua 6-0.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:23"]
En pakota lasta syömään lautasta tyhjäksi mutta pöydän alle EI mennä kiljumaan jos ruoka ei satu maistumaan (ja KYLLÄ ennen kuin joku ehtii huomattauttaa meillä on TEMPERAMENTTINEN lapsi joka on sitäkin yrittänyt yrittää vieläkin. Kasvatus astuu siinä kuvioihin että näin ei lapsen anneta käyttäytyä!!!! Haloo!)
[/quote]
Mitä sä käytännössä teet, kun lapsi pomppaa tuolistaan ja tiedät että tätä on tulossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyviä ja järkeviä ajatuksia sulla, meillä ihan samanlaista ja olen ylpeä miten hienoja lapsia meillä on. Ainut mikä särähti korvaan oli tämä:
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 19:59"]
Kokeista pitää saada vähintään 8. Jos saa 9 tai 10, saa pienen palkinnon (kuten pienen summan rahaa jonka saa käyttää kuten haluaa). Jos numerot laskevat, harrastuksia vähennetään ja luetaan enemmän kotona.
[/quote]
Itse olen koulun suhteen paljon joustavampi ja rennompi, en pidä hyviä arvosanoja ihan yhtä tärkeänä kuin sinä.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:15"]
Helppoahan tuo on fiksun ja sopeutuvaisen lapsen kanssa. Meilläkin tuo järjestys onnistui esikoisen kanssa aivan hyvin, eikä mun tarvinut edes erityisesti valvoa, lapsi oppi tekemään nuo hommat itsekseen ja teki.
Sitten tuli kuopus. Jos ruokapöydässä ehdotti jonkin uuden lajin maistamista, tää kiljuu ja karjuu, menee pöydän alle, paiskoo tavaroita ja ilmoittaa ettei IKINÄ ENÄÄ söy yhtään mitään. Vastaava käytös muissakin asioissa. Lapsen oma toiminta on suht siedettävää sen omalla järjellä järjestettynä, mutta jos menen puuttumaan siihen, tulee hepuli.
Siis millainen vanhempi sinä olet? Sun pitäisi olla aikuinen joka määrää tahdin. Nyt lapsi pompottaa sinua miten haluaa ja uhkaa "en ikinä enää syö mitään" ja sinä uskot lasta ja joustat?? Onnea vaan sullekin jatkossa kun muksusi nyt jo vetää sua 6-0.
[/quote]
On helppoa välttää pahimmat kilahdukset, kun ei tuputa lapselle kaikenlaisia ruokalajeja (lapsi ottaa jos tahtoo, eikä maistamattomuudesta tule mitään vaurioita), ylipäätänsä kun ei mene tunkemaan nokkaansa lapsen asioihin, jos kyseessä on pikkujutut. Ei, en suinkaan usko, etteikö lapsi enää söisi. Miten mä sun mielestä joustan? Jos lapsi ei suostu maistamaan, niin onko se joustamista jos mä en mene istumaan lapsen päälle ja tunge sitä makupalaa väkisin sen suuhun? Lapsi on jo 8-vuotias, ja ihan hyvin sen kanssa pärjää, kunhan toimii toisin, kuin esikoisen kanssa, jolle ap:n käytöskasvatustavat sopivat hyvin.
^^ Vastaus ylempään: Meillä kaikkea maistetaan. Jos ruokapöydässä meinaa tulla joku "kohtaus" lapsi saa valita joko hän jättää koko ruokailun siihen, eli ei jälkiruokaa (joka yleensä tietenkin maistuu hyvin) ja menee omaan huoneeseensa leikkimään tai mennäänkö jo iltapesuille jos lapsi on väsynyt. Toisena vaihtoehtona esim. sovitaan, että syö viisi lusikallista ja se riittää. Jos saa kovan raivarin hän menee omaan "jäähylle" rauhoittumaan ja saa tulla ruokapöytään kun suostuu syömään.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:18"]
Minua kiinnostaisi se, mitä keinoja ap käyttää jos lapsi ei sopeudukaan sääntöihin. Kapinoiko lapsesi koskaan? Mitä sitten tapahtuu ja miltä se sinusta tuntuu?
[/quote]
Meillä on 8v poika, 6v tyttö ja 3v tyttö. Lapset on tulleet isäänsä ja ovat perusluonteeltaan rauhallisia ja fiksuja. Nuorin tyttö on temperamenttisempi jo nyt 3 vuotiaana, saa nähdä sitten miten hänen kanssaan käy ;) Minulle tuo koulumenestys on tärkeä juttu koska omat vanhempani eivät vaatineet minulta hyvää koulumenestystä vaan urheilin ja olin taiteellinen ja se harmitti vanhempana ja fiksumpana. Hyviä numeroita nämä kaksi saa koulussa (tässäkin asiassa tulleet isäänsä) ja mielestäni pieni "lahjonta" ei tällaisessa asiassa ole ollenkaan pahasta. Ei lapsi tajua kuinka tärkeää koulumenestys on myöhemmällä iällä ja opiskelupaikkaa valitessa. Nyt lapset tuovat innoissaan sen kokeen näytille mistä on tullut 9 tai 10 ja osa syynä on kyllä saamansa palkinto... En vaadi lapsilta täydellisyyttä ja kaikilla on huonot päivänsä ja epäonnistumisia. Mutta yrittää täytyy ja lapsillakin on omat velvollisuutensa leikkien ohella.
Kyllä lapset joskus kapinoivat mutta sehän kuuluu asiaan. Kunnolla selittämällä asian ymmärtävät kyllä ja etenkin isän viimeinen sana on aina otettu vakavasti.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2013 klo 20:25"]
Muuten noissa nyt ei mielestäni ole mitään haitallista, ihan normaaleita käyttäytymistapoja joita harvat enää nykyisin uskaltavat opettaa lapsilleen koska sitten ei ole lapsen kaveri vaan auktoriteetti. Mutta tuo syöminen.
On helvetin haitallista opettaa lapsi siihen että kaikki on syötävä. Lapsen luontainen nälän- ja kylläisyydensäätely häiriintyy. Tästä on yleensä seurauksena ylipainoa myöhemmin elämässä.
Koenumeroiden kannalta on tärkeää, että lasta ei pelota tulla huonon numeron saatuaan kotiin. Minulla oli aikoinaan sellaisia kavereita joita oikeasti pelotti. Minun ei ollut mikään pakko saada vanhempia varten hyviä arvosanoja. Sain niitä muutenkin. Kerran tuli nelonen. Yhden ainoan kerran elämässä. Minua hävetti, mutta äiti sanoi vain että sä lähdit vissiin varaslähdöllä kesälomalle (oli kevät).
[/quote]
Ei kaikkea ole syötävä vaan syötävä on sen varran että vatsa täyttyy. Mutta kaikkea on maistettava. Siinä on eroa.
Ollaan puhuttu kyllä että aina ei voi onnistua ja joskus kokeesta voi saada huonommankin numeron ja inhimillistähän se vain on. Mutta aletaan kyllä reagoimaan jos jatkuvasti alkaa numerot olemaan alle 8. Sitten pohditaan yhdessä mistä johtuu ja vähennetään harrastuksia tai kavereiden kanssa leikkejä.
Meillä lapsi oli hermostunut opettajalle, kun oli odottanut kotona palkintoa kokeesta, josta tiesi tulevan hyvän numeron. Mutta kun koetta ei ollutkaan palautettu luvattuna päivänä, yleensä rauhallinen lapsi oli suuttunut mikä yllätti kaikki.
Numeroiden vaativista pidän tiukkana. Toiset lapset ovat hitaampia oppimaan, vaikka tekisivät enemmän töitä. Oma poika on nyt kirjoittanut ylioppilaaksi arvosanat "ämmää" ja "ällää" tulossa. Todella vähällä lukemisella, samoin kuin ysin keskiarvo tekemällä läksyt nopeasti ja kuulemma lähtee aina kokeesta ensimmäisten joukossa, mutta saa silti täysiä pisteitä. Itse jouduin tekemään huonompiin tuloksiin paljon enemmä töitä. Ehkä en ollut tarpeeksi ankara, kun ei kirjoittanut kaikesta ällää? Hänen pitäisi kuitenkin päästä haluamaansa yliopistoon ilman pääsykokeita aika helposti ainakin viime vuotisten rajojen perusteella ja se on tärkeintä.
Ruoka on ollut esikoisen kanssa taistelua eikä millään suostunut maistamaan kaikkea. Tästä voin syyttää itseäni, sillä pahat allergiat olivat syynä siihen, että osa ruuasta tuntui pahalta. Mutta kun lapsi oppi puhumaan vähän hitaasti, hän ei osannut sanoa asiaa pienenä kunnollla. Pojalle tuli kammo tietynvärisiä ruokia kohtaan. Vähän paha oli pakottaa maistamaan, kun poika kiljui niin kovaa että pelkäsin naapureiden tekevän kohta jonkun ilmoituksen. Sekä tosiaan, esim. tomaatti tekee hänelle todella huonon olon. Omenankin jätti vain yhtäkkiä pois, mutta en tajunnut, että se johtui siitä, että suuta kirvelee.
No minusta on hienoa että lapsesi käyttäytyy noin. Mutta varmaankaan hän ei myöskään ole erityisen hankala vaan aika helppo ja mukautuva lapsi. Kaikkia lapsia ei saa tuohon muottiin sopimaan. Silloin on valittava vaatimukset ja taistelut.