Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rupsahditko yllättäen nelikymppisenä?
01.07.2020 |
Vielä muutama vuosi sitten koin olevani nuorekas, hyvännäköinen ja viehättävä. Sain paljon hyväksyviä katseita. Kun neljäkymmentä kilahti mittariin, huomasin muutoksia ensin siinä, että jos kadulla tuli miehiä vastaan, he eivät enää kiinnittäneet minuun huomiota. Ainoastaan itseäni vanhemmat ukot vielä jaksoivat katsella.
Olen toisaalta ihan tyytyväinen siihen, että minua ei enää arvioida seksuaalisen viehättävyyden mukaan, mutta koen olevani liian nuori ja valmistautumaton siihen, että minua ei enää pidetä viehättävänä. Olen ollut vuosikaudet omaehtoisesti sinkku, miehiä olisi ollut tarjolla, valitsin kuitenkin sen vaihtoehdon, että haluan lapselleni turvallisen lapsuuden ilman vaihtuvia ihmissuhteita, ja itselleni uran mikä elättää minua vanhuuteen saakka. En tosin ajatellut sitä yhtään, että tulenko saamaan kumppania myöhemmällä aikuisiällä...silloin kun siihen olisi aikaa.
Kommentit (73)
Rupsahtamisesta en tiedä, mutta nykyään ei mikään oikein tunnu miltään, kaikki on jo nähty ja koettu, ei oikein jaksa edes innostua lapsen jutuista, terveydelliset ongelmat alkavat vaivata ja työt ovat muuttuneet rasitteeksi, stressaavat ja minkäänlaista kiinnostusta ei ole.
Tunnen epäonnistuneeni elämässä, olen tietyissä asioissa ollut todella hyvä, mutta en ole millään pystynyt hyödyntämään sitä, en ole saanut edes asuntolainaa maksettua pois, työn tekoa en voi lopettaa tuon asuntolainan takia ja talon myyminen olisi viimeinen niitti epäonnistumisien ketjussa, sen jälkeen ei olisi enää mitään muuta kuin kituutta jossain vuokrakämpässä loput jäljellä olevat vuodet n:20?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vähän päälle nelikymppisenä koitti päivä, kun en ollut tunnistaa itseäni peilistä. En tiedä johtuuko se useista fyysisistä sairauksistani (perinnöllisiä tai muuten ei itse aiheutettuja) mutta kasvonpiirteet vain muuttuivat oudoiksi. Osa piirteistä terävöityy ja osa pöhöttyy. Aloin näyttämään ikäiseltäni, kun aiemmin olen suvun muiden naisten tavoin näyttänyt paljon ikäistäni nuoremmalta ja freesimmältä. Omituisinta on että välillä, etenkin kesäisin, kasvonpiirteeni palaavat ennalleen ja näytän taas nuoremmalta.
En juo alkoholia, vaan paljon vettä ja vältän liikaa suolaa. Mystistä.
Mulla on tällaiset kasvot, saatan eri päivinä näyttää ihan eri ihmiseltä. Olen huomannut että merilevä lisäaineena poistaa liiallista naamaturvotusta.
Vielä 50+v minua luullaan 10v nuoremmaks.. Terveelliset elämäntavat, en tupakoi ja liikun paljon. Pistoshoitoja olen ottanut, koska ei ole pakko rupsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50+v minua luullaan 10v nuoremmaks.. Terveelliset elämäntavat, en tupakoi ja liikun paljon. Pistoshoitoja olen ottanut, koska ei ole pakko rupsahtaa.
Millaisia pistoshoitoja? Olen itsekin harkinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M44v kirjoitti:
Rupsahtamisesta en tiedä, mutta nykyään ei mikään oikein tunnu miltään, kaikki on jo nähty ja koettu, ei oikein jaksa edes innostua lapsen jutuista, terveydelliset ongelmat alkavat vaivata ja työt ovat muuttuneet rasitteeksi, stressaavat ja minkäänlaista kiinnostusta ei ole.
Tunnen epäonnistuneeni elämässä, olen tietyissä asioissa ollut todella hyvä, mutta en ole millään pystynyt hyödyntämään sitä, en ole saanut edes asuntolainaa maksettua pois, työn tekoa en voi lopettaa tuon asuntolainan takia ja talon myyminen olisi viimeinen niitti epäonnistumisien ketjussa, sen jälkeen ei olisi enää mitään muuta kuin kituutta jossain vuokrakämpässä loput jäljellä olevat vuodet n:20?.
Tämmösiä kausia tulee mutta ne menee ohi!
Älä ajattele että joku talon myynti olisi epäonnistumista. Kuulostaa ihan siltä että kaipaat elämänmuutosta. Myy pois ja osta joku pienempi asunto. Vaihda paikkakuntaakin jos voit, tai edes kaupunginosaa. Nyt on vähänn vaikeet ajat tehdä suuria muutoksia, mutta suunnittele se elämä jonka haluat. Ja sitten askel kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50+v minua luullaan 10v nuoremmaks.. Terveelliset elämäntavat, en tupakoi ja liikun paljon. Pistoshoitoja olen ottanut, koska ei ole pakko rupsahtaa.
Millaisia pistoshoitoja? Olen itsekin harkinnut.
En ole edellinen mutta otin ihan minimimäärän poskien kuoppiin ja kyllä helpotti oloa kun oli taas ne omat kasvot jotka sieltä peilistä katsoi. Kannattaa ottaa vain vähin määrä ettei tule sellanen palsamoitu turpeus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50+v minua luullaan 10v nuoremmaks.. Terveelliset elämäntavat, en tupakoi ja liikun paljon. Pistoshoitoja olen ottanut, koska ei ole pakko rupsahtaa.
Millaisia pistoshoitoja? Olen itsekin harkinnut.
En ole edellinen mutta otin ihan minimimäärän poskien kuoppiin ja kyllä helpotti oloa kun oli taas ne omat kasvot jotka sieltä peilistä katsoi. Kannattaa ottaa vain vähin määrä ettei tule sellanen palsamoitu turpeus :)
Minimimäärän mitä? Mistä on siis kyse?
50-vuotiaspäivän aikoihin terveys alkoi reistailla ja rupsahdin muutenkin (sen sijaan 40-vuotiaana olin juuri saanut kuopukseni ja olo nuorekas), ikäkriisinkin pukkasi, elämäni ensimmäisen sellaisen. Toivottavasti tästä toivutaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en. Rupsahdin vasta 55-vuotiaana.
Mä rupsahdin 45 vuotiaana. Nyt pitäisi kuntokuuri aloittaa kuntokuuri ja vaikka mitä kun en halua olla 50 v. enää huonommassa kunnossa.
Tuolloin oli monta pientä kriisiä, stressiä ja sairautta elämässä ja kuntoilu jäi olosuhteiden pakosta. Sitä ennen kävin salilla ja jumpissa jne. Nyt en meinaa kestää omaa peilikuvaan millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Olen elämäni kunnossa nyt 45v, treenaan säännöllisesti. Kroppa on timmi ja oon nätti, mikään paikka ei roiku 😉. Miehet yrittää iskeä salilla, baarissa...
Sama täällä,ikää 47 ja olen treenin ja liikunnan myötä todella timmi eikä tietoakaan rupsahtamisesta. Nukun paljon ja syön terveellisesti,vientiä on enemmän nykyään kun nuorempana.
Rupsahdukset tapahtuu aina yhtäkkisissä sykäyksissä. Ja sitten "korjaan" itseni parhaani mukaan. Esimerkiksi polvet oli yhtäkkiä rumat, menin ihan shokkiin! Ei tulis mieleenikään pukea shortseja enää. Ottaa päähän aina kun huomaa jonkun uuden kohdan joka repsottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me vanhetaan jokainen, jos luoja suo. Se on lahja, jota ei kaikki pääse kokemaan. Olen vasta 25, mutta kiitollinen tulen olemaan jokaisesta rypystä ja harmaasta hiuksesta, jos elän tarpeeksi pitkään sellaisia saadakseni. Elämä saa näkyä, se on kaunista.
No jopas oli lässytystä. Yritä nyt lapsikulta elää niin kuin sinun ikäistesi kuuluu elää.
Tuollainen uskovaisten teennäinen kiitollisuus ja "luojan" työntäminen joka paikkaan kertoo aivopesusta, ei omasta ajattelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 50+v minua luullaan 10v nuoremmaks.. Terveelliset elämäntavat, en tupakoi ja liikun paljon. Pistoshoitoja olen ottanut, koska ei ole pakko rupsahtaa.
Millaisia pistoshoitoja? Olen itsekin harkinnut.
En ole edellinen mutta otin ihan minimimäärän poskien kuoppiin ja kyllä helpotti oloa kun oli taas ne omat kasvot jotka sieltä peilistä katsoi. Kannattaa ottaa vain vähin määrä ettei tule sellanen palsamoitu turpeus :)
Minimimäärän mitä? Mistä on siis kyse?
Niitä myydään valmiissa kapseleissa. Siis sellasissa neularuiskuissa. Ja hoitolat myyvat niitä hintaan x euroa kapseli. Yhdessä ei ole kauheesti, mutta mielestäni oli just tarpeeksi. Riippuu ihan kasvoista mikä määrä on hyvä.
Olen 41v ja paljon olen elämässäni sössinut, mutta itsestä huolehtimisen kanssa onneksi onnistuin. Aloitin reseptivahvuisen tretinoinin käytön parinkympin puolessavälissä ja olen aina harrastanut paljon liikuntaa. Vielä ei ole rupsahtamista tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Viime viikolla minua luultiin mieheni tyttäreksi. Olen 44v ja mies on minua nuorempi.
Just joo. Ehkä et ymmärtänyt leikiksi?
Et ollut meidän akka, sitä vasta luultiin mun lapseksi kanssa🤪🤪🤪🤪🤪 ja mukana oli meidän 8v lapsi.
Hieman oli pokassa pitäminen ja molemmat ollaan kanssa 44v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kymmenen vuotta sitten keräsin katseita ja minua yritettiin iskeä ja olisin saanut kenet halusin. Nyt 44-vuotiaana olen lihava, harmaantunut täti ja muistutan yhä enemmän edesmennyttä äitiäni. Läskeille toki voi jotakin, mutta naama on kuin taikinaa ja ryhti huononee. Tissit roikkuvat. Harmittaa. Haluaisin vielä kuitenkin intohimoista seksiä ja nautinnollista elämää. Kuusikymppiset ukot lähestyvät, ei edes omanikäiset, puhumattakaan nuoremmista. Kai se on niistä papoista valittava parhaiten säilynyt.
Nopeasti meni se aika. Nyt sitten saat pakkeja niinkuin itse annoit.
No, olin naimisissa, joten pakkien antaminen oli lienee hyväksyttävää.
En. Neljävitosena sain baarissa kylkeeni nuoren huppariheebon. En antanut.
Alue: Aihe vapaa
Neljäkymppiä täyttäessäni olin vielä sirpsakka pimu. Jossain vaiheessa vähän ennen viittäkymppiä se tapahtui. Ikäkriisiä ei ole ollut koskaan. Nykyisin (55 v.) kuljen muina täteinä pää pystyssä enkä kutsu itseäni sinkuksi vaan vahaksipiiaksi :D