Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rupsahditko yllättäen nelikymppisenä?
01.07.2020 |
Vielä muutama vuosi sitten koin olevani nuorekas, hyvännäköinen ja viehättävä. Sain paljon hyväksyviä katseita. Kun neljäkymmentä kilahti mittariin, huomasin muutoksia ensin siinä, että jos kadulla tuli miehiä vastaan, he eivät enää kiinnittäneet minuun huomiota. Ainoastaan itseäni vanhemmat ukot vielä jaksoivat katsella.
Olen toisaalta ihan tyytyväinen siihen, että minua ei enää arvioida seksuaalisen viehättävyyden mukaan, mutta koen olevani liian nuori ja valmistautumaton siihen, että minua ei enää pidetä viehättävänä. Olen ollut vuosikaudet omaehtoisesti sinkku, miehiä olisi ollut tarjolla, valitsin kuitenkin sen vaihtoehdon, että haluan lapselleni turvallisen lapsuuden ilman vaihtuvia ihmissuhteita, ja itselleni uran mikä elättää minua vanhuuteen saakka. En tosin ajatellut sitä yhtään, että tulenko saamaan kumppania myöhemmällä aikuisiällä...silloin kun siihen olisi aikaa.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vielä kymmenen vuotta sitten keräsin katseita ja minua yritettiin iskeä ja olisin saanut kenet halusin. Nyt 44-vuotiaana olen lihava, harmaantunut täti ja muistutan yhä enemmän edesmennyttä äitiäni. Läskeille toki voi jotakin, mutta naama on kuin taikinaa ja ryhti huononee. Tissit roikkuvat. Harmittaa. Haluaisin vielä kuitenkin intohimoista seksiä ja nautinnollista elämää. Kuusikymppiset ukot lähestyvät, ei edes omanikäiset, puhumattakaan nuoremmista. Kai se on niistä papoista valittava parhaiten säilynyt.
Nopeasti meni se aika. Nyt sitten saat pakkeja niinkuin itse annoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 46 enkä mielestäni ole rupsahtanut. Harrastan liikuntaa ja olen normaalipainoinen. Kroppa on kaunis ja sopusuhtainen, vaikka ei tietenkään samannäköinen kuin 20-vuotiaana.
Kasvoni ovat aika nuorekkaat, eikä ole hirveästi ryppyjä. Hiukset ovat paksut ja hyväkuntoiset. Hieman harmaita on, mutta värjään ne piiloon. Kiinnitän myös pukeutumiseen huomiota ja tykkään näyttää hyvältä.
Toki vuodet näkyy, mutta olen edelleen upea ja käännän päitä. Kannan itseni kauniisti ja uskon, että hyvä oloni ja itsevarmuuteni näkyy. Olen treenattu ja huoliteltu. Olen onnellisesti parisuhteessa ja menestynyt myös työelämässä. Elämä on antanut paljon jo nyt, olen kiitollinen.
Olen vanhustenhoitaja ja ihmetellyt, että mistä se johtuu, kun toiset ikääntyvät niin paljon aikaisemmin. Eräs rouva,96v. on sileäihoinen, ei ryppyjä juuri ollenkaan. On polttanut tupakkaa ja nauttinut viiniä. Toinen 76v. täysin ryppyinen, roikkuva iho, täysraitis uskovainen. Onkohan elämänasenteella tekemistä asian kanssa? Molemmilla ei perussairauksissa eroja. Vanhempi on iloinen,ihana ihminen, nuorempi huonotuulinen ja ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut huomata rupsahtamisen merkkejä nyt 49-vuotiaana. Tähän mennessä ei ole mikään roikkunut eikä rypistynyt mutta nyt suunnilleen vuorokaudessa silmäluomet muuttuivat raskaaksi, suunpieliin tuli juonteet eikä leukalinja ole enää entisensä, rinnatkin alkavat antaa periksi painovoimalle.
Oot se sama kiintiöurpomies, kuka kommentoi näihin kaikkiin ketjuihin. Monta kertaa samaan ja samoihin aiheisiin. Säälittävää. Aina samalla maakuntalaistyylillä trollaillen.
Hä?! Mitä trollailua tuossa oli? Mikä maakuntalaistyyli?
Olen nainen, en trolli, enkä muista koskaan aikaisemmin kommentoineeni vastaavaan ketjuun.
En. Vasta paljon myöhemmin.
Tarkalleen ottaen kun olin 52v. Silloin aloin omissa silmissäni näyttää vähän väsähtäneeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut. Viime viikolla minua luultiin mieheni tyttäreksi. Olen 44v ja mies on minua nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Viime viikolla minua luultiin mieheni tyttäreksi. Olen 44v ja mies on minua nuorempi.
Just joo. Ehkä et ymmärtänyt leikiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vähän päälle nelikymppisenä koitti päivä, kun en ollut tunnistaa itseäni peilistä. En tiedä johtuuko se useista fyysisistä sairauksistani (perinnöllisiä tai muuten ei itse aiheutettuja) mutta kasvonpiirteet vain muuttuivat oudoiksi. Osa piirteistä terävöityy ja osa pöhöttyy. Aloin näyttämään ikäiseltäni, kun aiemmin olen suvun muiden naisten tavoin näyttänyt paljon ikäistäni nuoremmalta ja freesimmältä. Omituisinta on että välillä, etenkin kesäisin, kasvonpiirteeni palaavat ennalleen ja näytän taas nuoremmalta.
En juo alkoholia, vaan paljon vettä ja vältän liikaa suolaa. Mystistä.
Koin suhteellisen nopean muutoksen neljänkympin paikkeilla; ehkä kudokset ovat melko tasaisesti heikentyneet, mutta siinä kohtaa solujen repsahtamisella oli jo näkyvä vaikutus.
Toisaalta kun katson kuvia itsestäni vähänkin nuorempana, olin mielestäni liian laiha, ja varsinkin flunnsaisena näytin jopa huonommalta kuin nykyään. 5 kiloa lisää painoa on tuonut täytettä kasvoihin ja rinnatkin on nyt. Kaulassa on löysää ja kuivahtamista (tai liikaa veden juomista jos sotkee suolotasapainon) en kestä ilman että näkyy naamassa.
Aluksi olin kauhistunut kun huomasin, että yrittäessäni löytää netistä seuraa pelkkä ulkonäkö ei automaattisesti riittänyt, kuten ennen! Lisäksi totesin, että ikäiseni nainen saa pitää potentiaalisena kumppanina jopa eläkeläistä. Ajattelin olevani ruma ja että seuraelämäni on mennyttä, vaikka tiedän, etten oikeasti ole ruma. Haaveilin kevyestä kasvojen kohotuksesta, vaikka minulla on ihan sievät kasvot - okoen vain olevani naisena ikään kuin jäljessä biologisesta muuttumisestani ja tahtoisin lisäaikaa naiseudesta nauttimiselle, asia jota niin moni tekee jos suinkaan varaa.
Toivuttuani suurimmasta rupsahtamisen aiheuttamasta järkytyksestä, ajattelin että jopa 50- ja 60-vuotiaat naiset seurustelevat, ja he voivat olla ihania. Ja nainen voi niin paljon vaikuttaa viehättävyytensä sillä miten tuo ulkonäköään esille vaatteilla jne. Tyytyväisyys itseensä on vähintään yhtä tärkeää, kuin imarteleva tyyli. Ellei nainen ole huoliteltu, miehet katsovat pois päin, vaikka olisi kauniskin nainen koska olemalla huoliteltu nainen viestittää, että tahtoo kokea itsensä miellyttäväksi jne. Sekin on tietysti pitkälti väline sille itsevarmuudelle - ettei itse katso pois päin, vaikka kiinnostaisi...
Ja sitten lopulta, mitä vaikka ei saisi huomiota? Harva mies on kuitenkin sellainen, jolta huomiota edes haluaisit. Kun ikää tulee, huomiota saat eniten antamalla sitä ensin itse. Moni mies on jo varattu, tai käyttäytyy ehkä hillitymmin siksi, että on paljon uhkailtu metoo-jutuilla ja tavallaan viestitetty, että suomalaiset naiset eivät huomiota halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon rupsahtanut varmaan jo 35v, ihan kamala ikäkriisi päällä 😒 Olen oikeasti mieheni mielestä nätti, hyväkroppainen jne, mutta näen itseni ryppyisenä, liian laihana, huonoryhtisenä. Ja fiilis on pahin, tuntuu että elämä vaan lipuu ohi. Kai tää on jotain keski-iän kriisiä. Mulla on vielä 6 vuotta nuorempi mies ja jos käydään viinakaupassa, niin multa kysytään henkkarit, mutta häneltä ei!! Mutta silti peilistä katsoo vanha, ryppyinen nainen. Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 46 enkä mielestäni ole rupsahtanut. Harrastan liikuntaa ja olen normaalipainoinen. Kroppa on kaunis ja sopusuhtainen, vaikka ei tietenkään samannäköinen kuin 20-vuotiaana.
Kasvoni ovat aika nuorekkaat, eikä ole hirveästi ryppyjä. Hiukset ovat paksut ja hyväkuntoiset. Hieman harmaita on, mutta värjään ne piiloon. Kiinnitän myös pukeutumiseen huomiota ja tykkään näyttää hyvältä.
Sama juttu ja sama ikä. Tai hieman ylipainoa on, mutta kuntoni on hyvä ja terveyteni priima, joten tuntuu, että oloni on huomattavasti nuorempi kuin ikäni on. Luonteeltani olen iloinen ja optimistinen, joten vaikka jotain keski-iän muutoksia tulisikin, niin antaa tulla vain.
Miesten mielipiteet ja katseet eivät paljoa kiinnosta, sillä oma ihana mieheni vanhenee kanssani. Harrastamme paljon liikuntaa, syömme ihan terveellisesti, emme tupakoi ja emme tissuttele alkoholia, joten mikäs tässä on vanhetessa. Siskoni on minua kuusi vuotta vanhempi ja hänkään ei ole mitenkään rupsahtanut.
Välillä tuntuu, että jotkut valittajat rupsahtavat jo ihan negatiivisen elämänasenteen takia, se näkyy myös tässä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun olen 44v niin aika radikaali ero on kyllä vuoden takaiseen.
Eli joo, rupsahdin. Posket roikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vähän päälle nelikymppisenä koitti päivä, kun en ollut tunnistaa itseäni peilistä. En tiedä johtuuko se useista fyysisistä sairauksistani (perinnöllisiä tai muuten ei itse aiheutettuja) mutta kasvonpiirteet vain muuttuivat oudoiksi. Osa piirteistä terävöityy ja osa pöhöttyy. Aloin näyttämään ikäiseltäni, kun aiemmin olen suvun muiden naisten tavoin näyttänyt paljon ikäistäni nuoremmalta ja freesimmältä. Omituisinta on että välillä, etenkin kesäisin, kasvonpiirteeni palaavat ennalleen ja näytän taas nuoremmalta.
En juo alkoholia, vaan paljon vettä ja vältän liikaa suolaa. Mystistä.
Mulla on sama, että kesäisin "nuorrun"! Onkohan ruokavaliossa puute luonnon väriaineista, karotenoidesta? Enemmän rasvoja, jotka parantavat ihoa? Liikunta ja parempilaatuinen uni? Kevyt päivetys? Vai kuvittelenko vain.
Ei ollut mitään jyrkkää rajaa, jolloin olisin rupsahtanut. 25-vuotiaana huomasin ekat vanhenemisen merkit ja siitä vähitellen ne lisääntyi. Olen ihan ok ulkonäköni kanssa..N43
Vasta 49-vuotiaana. Siirryin toimistohommiin, entisestä aktiivisen liikkuvasta duunista. Lihoin. Ymmärsin mitä ne kuuluisat selkäläskit on. No, mummous täältä tullaan! Hyvä meininki vaikka kuinka rypistyis😄.
Me vanhetaan jokainen, jos luoja suo. Se on lahja, jota ei kaikki pääse kokemaan. Olen vasta 25, mutta kiitollinen tulen olemaan jokaisesta rypystä ja harmaasta hiuksesta, jos elän tarpeeksi pitkään sellaisia saadakseni. Elämä saa näkyä, se on kaunista.
En mielestäni, ihoni on vielä sileä ja pyrin pitämään vartaloani kunnossa, toki itse huomaan kyllä että sen eteen saa tehdä enemmän töitä kuin parikymppisenä. Vanheneminen nyt vaan kuuluu asiaan. En kuitenkaan koe tarpeelliseksi pukeutua kuin pissis tai voimaantua pyllykuvineen somessa ja uhriutua iltalehdissä someseuraajien toivossa.
N 43
Alue: Aihe vapaa
Vielä kymmenen vuotta sitten keräsin katseita ja minua yritettiin iskeä ja olisin saanut kenet halusin. Nyt 44-vuotiaana olen lihava, harmaantunut täti ja muistutan yhä enemmän edesmennyttä äitiäni. Läskeille toki voi jotakin, mutta naama on kuin taikinaa ja ryhti huononee. Tissit roikkuvat. Harmittaa. Haluaisin vielä kuitenkin intohimoista seksiä ja nautinnollista elämää. Kuusikymppiset ukot lähestyvät, ei edes omanikäiset, puhumattakaan nuoremmista. Kai se on niistä papoista valittava parhaiten säilynyt.