Lue keskustelun säännöt.
Olen korkeakoulutettu ja työtön. Alkaa jo masentaa.
16.04.2013 |
Olen hakenut töitä jo vuoden verran. Takana maisteriopinnot ja oman alan sijaisuuksia noin 3 vuotta. Lapsia kolme, ikää reilu kolmekymmentä. Nyt olen hakenut töitä (sijaisuuksia, erilaistakin mitä oma ala jne.) vuoden, eikä irtoa mitään. Olen jo aivan maassa asian suhteen. Mikäli ei olisi tiukka taloudellinen tilanne, lähtisin opiskelemaan uutta alaa, mutta lainanmaksun ja lasten tarpeitten maksun myötä siihen ei ole mahdollisuutta. Olisihan kaikenlaista kiinnostavaa kurssitustakin, mutta sama juttu, maksavat. Miten löydän töitä? Vastauksena hakemuksiini tulee, että hakijoita ollut 100 - 300, kiitos hakemuksestasi.. Tunnen itseni alakuloiseksi, väsyneeksi ja surkeaksi, kun olen vaan kotona turhana.
Kommentit (107)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Kuinka laajalta alueelta haet ?
Mun tuttu on käsityöopettaja ja hakee töitä vain 60 km säteellä kotoa. Voit kuvitella ettei hirveesti töitä ole moneen vuoteen ollut. Jotain kansalaisopiston sijaisuuksia välillä saa, siinä kaikki.
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
Mun ystävän lapsi valmistuu nyt AMK.sta, 3,5 vuoden opinnot suoritti 2,5 vuodessa, koska jatkuvasti otti iltatunteja, työharjoittelun suoritti kesätöiden yhteydessä jne. Oli jatkuvasti, viikoittain lähimäkissä töissä ja jatkaa siellä kokopäiväisenä ainakin kesän.
Ihmettelen näitä yliopistolaisia, jotka siis valmistuvat mutta on 0 työkokemusta ja eivät saa töitä ja sitten alemman koulutuksen valmistujat saavat. Kannattaisko vähän vetää rimaa alaspäin ? Ja kenties nykyiset opiskelijat, vaikka on mies ja lapset, oikeesti se on hyvä asia että koulun ohella käy töissä, on helpompi saada tunteja lisää kun valmistuu.
Helsingissä käy tosi paljon ihmisiä töissä esim Tampereelta, tuttava Lapissa ajaa joka päivä 160 km suunta. Tiedän ettei kulkeminen ole ilmaista, mutta hei, toinen vaihtoehto on jäädä kotiin.
[/quote]
Minä kuljen joka melkein viikonloppu kotiin ja takaisin yhteensä melkein 14 tuntia, töistä suoraan lähden ja sunnuntaina olen yöllä takaisin. Ei ole onneksi enää pikkulapsia, mutta selkä on kovilla kun töissäkin pitää istua. Työpaikkakunnalla on halpa asunto, mutta työmatka yhteen suuntaan 5 km. Sen onneksi jaksaa pyöräillä tai kävellä. Rahaa jää käteen verovähennyksetkin huomioiden hieman enemmän kuin työmarkkinatuki olisi. Kuitenkin rakastan työtäni ja olen päässyt etenemään. Maanantaisin olen vain helkutin väsynyt.
Minä olin pätkätyö-kurssikierteessä 15 vuotta,kunnes lohkesi oman alan vakkarityö. Ensin olin määräaikaisessa vähän pitempään, joka oli ihan lehdessä auki, sain sen melkein 50 hakijan joukosta. Hakijoiden vähyys johtuu siitä, että tarvittiin vähän erikoisosaamista, jota itselläni sattui olemaan. Nykyinen työpaikkani on piilotyöpaikka, joka löytyi vähän kuin vahingossa sattumien kautta. Yllättävän yleistä tämä kulkeminen kuitenkin on, joten aika moni työtön on valmis tekemään paljon työllistyäkseen. Olen tavannut useita vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä viikonloppuisin kun satutaan esim. junassa syömään samaan pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen lapsen kanssa pätkätöide perässä reissaaminen on mahdotonta. :/ Muten lähtisinkin, vaikka minne! Mies joutuu matkustamaan vähintään viikon kuussa, joten minn on pakko olla siellä, misä lapset.
On tämä niin perkeleen turhauttavaa, olen hakenut vaikka mitä työtä, jopa Lidlin kassalle, koska minulla on nuoruuden kesätyökokemusta alalta. Ei tärpännyt sekään. Liian koulutettu kuulemma. Samoin olen hakenut kaikenlaista toimistotyötä ja päiväkotiapulaiseksikin. Turhaan.
Ottaa muuten päähän lukea, että jotkut eivät olleet vaivautuneet edes haastattelun ajoissa! Miten IHMEESSÄ sellaisia otetaan haastateltaviksi ja minua ei?? Olisin niin motivoinut ja minulla on loistavat turvaverkotkin koko ajan varalla, jos esim. joku lapsista on kipeänä, tms. Tuntuu, että minulla olisi paljon annettavaa, mutta ottajaa ei vaan löydy.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:33"]
Voi helevetti, täällä vielä yksi akateeminen työtön! : / Ole myös hakenut jokaikistä suunnittelijan/koordinaattorin/ohjaajan sun muun paikkaa, vamaan teidän muiden kanssa ihan samoja! :-D
On tämä yllä perseestä. Aivan perseestä. En jaksa enää tätä. Olen työhaluinen, motivoitunut, innokas, nopea oppimaan uutta, kielitaitoinen, jnejnejne. Mitään en silti ole saanut. Haen muutamaa työpaikkaa joka viikko ja käytän aikaa hakemuksen kirjoittamiseen huolella. Mitähän tässä vielä keksisi? Lapsia on kolme, ei enää ihan pieniä edes.
[/quote]
Haluatko tietää, miksi juuri minä sain sen paikan, jota haki sinun ja minun lisäksi noin 100 muuta? Ensinnäkin hain kotipaikan ulkopuolelta, ei ollut sitä kotiseutuetua, tässä nimenomaisessa tapauksessa rasitetta.
Haastatteluun sain kutsun pitkän ja monipuolisen kokemuksen ansiosta, ja sitä olen hankkinut useammalla eri paikkakunnalla. Haastatteluun tulin ajoissa ja käyttäydyin asiallisesti, mitä ei ilmeisesti voinut sanoa kaikista muista. Mutta suurin ansioni oli luultavasti se, että uskovat, että joudun lusimaan tässä paikassa määräaikaisen loppuun, kun en kuitenkaan muualtakaan työtä saa. Sinäkin olet varmaan kuullut puhuttavan, että ei nykyään työ ole kaikissa paikoissa suorastaan herkkua.
[/quote]
Täälläkin yksi, jolla samat ongelmat kuin teilläkin ja varmaan olen hakenut tasan niitä samoja paikkoja. Plussana vielä pitkä sairastelutausta, joten työkokemustakin on vähemmän. Tyhmänä kuvittelin sairastelujen jälkeen, että elämä alkaa, kunhan opiskelen tutkinnon - olisi kannattanut mennä ensin töihin ja sitten vasta miettiä koulutusta. Nyt kaikki on menetettyä. Enkä itsekään tajua, että miten kaikenlaisilla idiooteilla on töitä tai miten joillakin on varaa myöhästyä haastattelusta tai tehdä jotain muuta vastaavaa, kun itse yritän kaikkeni eikä edes haastattelukutsua tule.
Apua, kuulostaapa tilanne hurjalta! Täällä on yksi 42v KTM jolla kohta työnhaku edessä. Miten koulutus tulee valita joten siihen saa työttömyyskorvauksia?
Tsemppiä kaikille jotka etsivät töitä!
Itse kuntoilen paljon ja ulkoilen. Mulla on "viikko-ohjelma" liikunnan suhteen. Tulee rytmiä päivään ja mieliala pysyy korkealla. Lisäksi on kouluikäiset lapset, joten iltapäivät ja illat ovat tehokkaasti ohjelmoituja. Teen kauppareissut ja siivoamisen ym. päivällä, joten iltapäivällä on aikaa lapsille.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:20"]
Miten te muut tähän työnhakuun jo puutuneetkin maisterisihmiset käytätte päivänne? Tunnen itseni todella väsyneeksi jo tän tilanteen kanssa.. vaikuttaa jo parisuhteeseenkin. Millaisia teidän päivänne on? Mistä te saatte onnistumisen kokemuksia kun ei työ tai sen saanti sitä ainakaan tarjoa?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi tämänkin ketjun marisijoiden kiltisti ilmoittautua työvoimatoimiston asiakkaaksi ja ottaa tarjottu työ vastaan. Johan näyttäisi elämä valoisammalta, kun ei tarvitsisi sohvan pohjalla tyhjänpanttina maata.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:40"]
Kannattaisi tämänkin ketjun marisijoiden kiltisti ilmoittautua työvoimatoimiston asiakkaaksi ja ottaa tarjottu työ vastaan. Johan näyttäisi elämä valoisammalta, kun ei tarvitsisi sohvan pohjalla tyhjänpanttina maata.
[/quote]
Voi Aasi sinua! Kyllä sinne työkkäriin on ilmoittauduttava, jos aikoo jotain sellaista nimeltään työttömyyskorvaus saada. Eikä sieltä mitään töitä tarjota, mene vaikka itse kysymään. Kasva aikuiseksi, jookos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystäväni on vastavalmistunut KTM ja opiskellut pääaineenaan markkinointia. Ikävä kyllä hän on kuitenkin luonteeltaan ujo ja ei mitenkään massasta erottuva ja jopa minun on vaikea kuvitella häntä minkäännäköiseen markkinointityöhön, jossa kuitenkin pitäisi käyttää luovuutta ja olla jotenkin edelläkävijä. Markkinointi nyt ei muutenkaan ole mikään helppo ala työllistyä, mutta jotenkin ystäväni kohdalla se vaikuttaa lähes mahdottomalta. Edes itse en palkkaisi häntä markkinointitehtäviiin :( Joten mielestäni kannattaa miettiä kouluttautuessaan myös sitä, minkä tyyppinen ihminen on, eli millaiseen työhön sinun helposti ajateltaisiin olevan soveltuva.
Nyt on kyllä todellakin niin mielettömän vaikea tilanne työllistymisen suhteen, että tsemppiä jokaikiselle, joka on tänne ilmoittautunut! Tuntuu, että työnsaanti on oikeastaan täysin tuurista kiinni, ainakin omalla kohdallani on ollut.. Ja kun kuuntelen oman työpaikkani marisijoita, joiden mielestä koko työpaikka on aivan perseestä ja heidän kuulemma koko ajan tekisi mieli sulkea ovi lopullisesti perässään, haluaisin vain sanoa, että lähtekää toki, olisi mahtavaa saada joku motivoitunut ihminen tilallenne! Miksi tuntuukin, että aina ne ääliöt saavat työpaikat?
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:18"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:55"]
Minä olin myös vielä 1,5 vuotta sitten samassa tilanteessa, ja akateeminen olen minäkin (humanisti, tosin ihan käytännönläheiseltä alalta). Työpaikkoihin yksinkertaisesti oli aina vähintään 100-200 hakijaa. Hain töitä laidasta laitaan, ja myös selvästi omaa koulutusta "alempitasoisia" töitä. Työkokemusta on monta vuotta. Eikä mitään tulosta.
Nyt opiskelen uutta alaa, AMK-tasolla, ns. työttömän omaehtoisena koulutuksena ja töitä on jo nyt opiskeluaikana tarjolla yllin kyllin. Pidän uudesta alastani ja olen ikionnellinen siitä, että lähdin uudelleen opiskelemaan. Joskus työttömyyskin voi olla onnenpotku. Tuo mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun työttömyyspäivärahoilla (+verottomat kulukorvaukset 9€/ päivä)on loistava perheelliselle ja asuntovelkaiselle. Tietenkään kaikille ja kaikkiin opintoihin sitä ei myönnetä.
[/quote]
Eli miten niin sopii asuntovelalliselle, jos pitää kituuttaa työttömyyspäivärahalla opintoaika?Vai saako päälle opintotukea? Mitä alaa opiskelet tai tiedätkö mihin kaikkeen saa tukea?
[/quote]
No jos verrataan korkeakouluopiskelijan opintorahaa ja esim. kohtuullista ansiosidonnaista päivärahaa (+ tuota verotonta n. 200 euroa päälle/ kk), niin onhan niillä nyt eroa kuin yöllä ja päivällä! Jos ansisidonnainen loppuu tuon kahden vuoden aikana, on oikeutettu työmarkkinatukeen (aluksi korotettuna 200 pv + aina siihenkin päälle tuo parisataa/ kk opiskelupäiviltä). Lisäksi päivärahaa saa opintojen lomien ajaltakin, toisin kuin opintorahaa.
Vaikka miehelläni on suht' hyvä tulot, en itse olisi voinut lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa ilman mahdollisuutta opiskella ansiosidonnaisella. Ennen vuotta 2010 ei todellakaan ollut tällaista mahdollisuutta, aiemmin työtön ei voinut opiskella päätoimisesti.
Oikeus ns. omaehtoisiin opintoihin on kahden vuoden ajan, sen jälkeen on haettava opintorahaa tai muuten rahoitettava opinnot. TE-toimisto myöntää luvan omaehtoiseen opiskeluun, ja lupa voidaan myöntää myös vanhan tutkinnon täydentämiseen tai loppuun saattamiseen, jos katsotaan sen parantavan mahdollisuuksia työllistyä.
Itse opiskelen sosiaalialaa (sosionomiksi), mutta tiedän "omaehtoisia" opiskelijoita monelta eri alalta, myös yliopiston puolella esim. opettajan pedagogisia suorittavia. Mitään kovin huonosti työllistävää alaa ei varmaan kannata harkita, lupaa omaehtoiseen opiskeluun tuskin irtoaa jollain folkloristiikan opintosuunnitelmilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyviä vinkkejä tuolla aikaisemmin, esim. pedagogiset opinnot! Oman kokemuksen perusteella suosittelisin, että jos on vain mahdollista niin ota työhakemus ja CV mukaan ja mene henkilökohtaisesti viemään työhakemus. Yritä päästä tapaamaan työhönottoasioista päättävä henkilö, edes sen aikaa että ojennat hakemuksen jos ei muuta. Tuon kun tekee niin jää varmasti mieleen ja voi siinä jotain vielä sanoakin sellaista joka osoittaa että haluat sitä työpaikkaa enemmän kuin kukaan muu. Jos mailiin napsahtaa 150 melkolailla samanlaista hakemusta niin miten sieltä voi erottua tai jaksaako niitä kaikkia kukaan edes lukeakaan...
Mulle tuli mieleen sellainen pikkujuttu, minkä opin eräältä rekrytointikonsultilta työttömänä ollessani, että ansioluetteloon henkilötietojen alapuolelle ennen varsinaista luetteloa voi laittaa napakan motivaatiolauseen. Sitä voi sitten muokata riippuen mitä työtä on hakemassa.
Tästä on erityisesti hyötyä jos hakee myös niitä ns. vähäpätöisempiäkin hommia tai vaihtamassa alaa. Sillä pystyy osoittamaan olevansa tosissaan työnhaussa. Siis kiteytät yhteen myyvään lauseeseen miksi haet paikkaa ja miksi heidän pitäisi sinut kutsua haastatteluun.
Tällaista käytetään nykyään aika usein. Oli mulle ihan uusi juttu.
- eräs ex-työtön akateeminen joka vastasi aiemmin tähän ketjuun-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huojentavaa kuulla, etten ole tilanteessani (ja epätoivossani) ainoa, vailla tottakai tiesin sen jo etukäteenkin. Ja harmillista lukea, että niitä samoja koordinaattorin vähäisiä hommia hakee jo täältäkin av:lta puolet... ;)
Mitäs me korkeakoulutetut, älykkäät, motivoituneet, lapsiarjestakin monenlasia taitoja saaneet voisimme yhdessä keksiä. Perustetaanko kimppayritys, vaikka pk-seudun av-maisterit? :-)
Tuli ihan sama ajatus mieleen, joku vertaisryhmä! Samanaikaisesti lohduttavaa, mutta myös masentavaa, että meitä on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä te haette niitä koordinaatorin hommia jos teillä on korkeakoulututkinto? Meillä koordinaattoreina on merkonomeja ja datanomeja ja minäkään pelkkä yo en hae mitään koordinaattorin hommia kun olen päälliköksi "päässyt." MInusta haette ihan vääränlaisia hommia, olisiko ongelma siinä että rima on liian alhaalla?
Opiskelen toista tutkintoa ns. hömppäalalta osittain omaksi iloksi, osittain vahvistaakseni ammattitaitoani. Monesti katselen noita opiskelukavereitani: mukavia, nokkelia, energisiä ja niin nättejäkin nuoria. Mietin, että miten he meinaavat tällä tutkinnolla työllistyä. Varmaan jotkut onnistuu, mutta monet ajautuvat samaan kuin tämänkin keskustelun porukka. Nuorten ihmisten huijaamista ja kelpokansalaisten hukkaamista tämä on!
Oma tilanteeni on ihan toinen. Minulla on erinomaisesti työllistävä tutkinto taustalla (yliopisto) ja olen työskennellyt alallani nousujohteisella uralla melkein 15 vuotta. Mulla on vakityö ja selvät sävelet, miten pystyn tätä tutkintoa hyödyntämään. Mutta ilman sitä tiukempaa tutkintoa (DI) olisin tosi heikoilla. Nyt näiden kombo on mielenkiintoinen, mutta silti työpaikkani tulevat nojaamaan 99% työkokemukseen ja tuohon vanhaan tutkintoon.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:35"]
Miksi ihmeessä te haette niitä koordinaatorin hommia jos teillä on korkeakoulututkinto? Meillä koordinaattoreina on merkonomeja ja datanomeja ja minäkään pelkkä yo en hae mitään koordinaattorin hommia kun olen päälliköksi "päässyt." MInusta haette ihan vääränlaisia hommia, olisiko ongelma siinä että rima on liian alhaalla?
[/quote]
Ei mitään mahdollisuuksia asiantuntija- tai päällikötason tehtäviin ilman kunnon vahvaa työkokemushistoriaa. Siksi. Kokeiltu on, todettu on. Jo pelkissä hakuehdoissa sanotaan, että täytyy olla vahvaa työkokemusta ja sanottu sama myös puhelimitse kun tiedustellut haun jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:35"]
Miksi ihmeessä te haette niitä koordinaatorin hommia jos teillä on korkeakoulututkinto? Meillä koordinaattoreina on merkonomeja ja datanomeja ja minäkään pelkkä yo en hae mitään koordinaattorin hommia kun olen päälliköksi "päässyt." MInusta haette ihan vääränlaisia hommia, olisiko ongelma siinä että rima on liian alhaalla?
[/quote]
Ei mitään mahdollisuuksia asiantuntija- tai päällikötason tehtäviin ilman kunnon vahvaa työkokemushistoriaa. Siksi. Kokeiltu on, todettu on. Jo pelkissä hakuehdoissa sanotaan, että täytyy olla vahvaa työkokemusta ja sanottu sama myös puhelimitse kun tiedustellut haun jälkeen.
[/quote]
Näin on. Ja toisaalta on koordinaattoreita ja koordinaattoreita. Koordinaattori on nimikkeenä aivan yhtä häilyvä kuin assistentti, suunnittelija tai sihteeri. Moniin koordinaattorin tehtäviin vaaditaan korkeakoulututkinto, jopa se ylempi.
Esim. projektikoordinaattori voi tarkoittaa käytännössä samaa kuin tutkija/projektitutkija, assistentti voi olla perus paperinpyörittäjä tai yliopistoassistentti, hallinto/kaupungin/kunnansihteeri/pääsihteeri tarkoittaa aivan eri asiaa kuin sihteeri jossakin firmassa.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:26"]
Itse kuntoilen paljon ja ulkoilen. Mulla on "viikko-ohjelma" liikunnan suhteen. Tulee rytmiä päivään ja mieliala pysyy korkealla. Lisäksi on kouluikäiset lapset, joten iltapäivät ja illat ovat tehokkaasti ohjelmoituja. Teen kauppareissut ja siivoamisen ym. päivällä, joten iltapäivällä on aikaa lapsille.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:20"]
Miten te muut tähän työnhakuun jo puutuneetkin maisterisihmiset käytätte päivänne? Tunnen itseni todella väsyneeksi jo tän tilanteen kanssa.. vaikuttaa jo parisuhteeseenkin. Millaisia teidän päivänne on? Mistä te saatte onnistumisen kokemuksia kun ei työ tai sen saanti sitä ainakaan tarjoa?
[/quote]
[/quote]
Enemmän tällaista.. Minä purnasin aiemmin samoja asioita kuin useimmat tässä ketjussa. Nyt olen jo lähes vuoden jälkeen alkanut hyväksyä työttömyyden ja alkanut opetella elämään sen asian kanssa. Näin vapautuu voimia tähän päivään.
Tänään olen käynyt uimassa, kahvilassa lounaalla ja järjestänyt harrastustoiminnan asioita.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:26"]
Itse kuntoilen paljon ja ulkoilen. Mulla on "viikko-ohjelma" liikunnan suhteen. Tulee rytmiä päivään ja mieliala pysyy korkealla. Lisäksi on kouluikäiset lapset, joten iltapäivät ja illat ovat tehokkaasti ohjelmoituja. Teen kauppareissut ja siivoamisen ym. päivällä, joten iltapäivällä on aikaa lapsille.
Kyllä minäkin urheilen, käyn välillä lounaalla, kaupungilla muuten vaan kiertelemässä. Mutta ei poista turhautuneisuuden tunnetta todellakaan. Iso asuntovelka painaa niskassa, mies on kireänä kun ainoa varsinainen elättäjä talossa, rahaa ei ole mihinkään ekstraan. Onneksi on kirjasto, muuten tuntuu että kaikki maksaa. Voisipa käydä leffoissa, teatterissa yms. virkistämässä itseä ja aivoja, mutta mitä enemmän kuukausia kuluu, sitä vähemmän mitään maksullista voi tehdäkään:-/ Se kirjastokin alkaa jo tuntua kirosanalta.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 20:20"]
Miten te muut tähän työnhakuun jo puutuneetkin maisterisihmiset käytätte päivänne? Tunnen itseni todella väsyneeksi jo tän tilanteen kanssa.. vaikuttaa jo parisuhteeseenkin. Millaisia teidän päivänne on? Mistä te saatte onnistumisen kokemuksia kun ei työ tai sen saanti sitä ainakaan tarjoa?
[/quote]
[/quote]
Enemmän tällaista.. Minä purnasin aiemmin samoja asioita kuin useimmat tässä ketjussa. Nyt olen jo lähes vuoden jälkeen alkanut hyväksyä työttömyyden ja alkanut opetella elämään sen asian kanssa. Näin vapautuu voimia tähän päivään.
Tänään olen käynyt uimassa, kahvilassa lounaalla ja järjestänyt harrastustoiminnan asioita.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:35"]
Miksi ihmeessä te haette niitä koordinaatorin hommia jos teillä on korkeakoulututkinto? Meillä koordinaattoreina on merkonomeja ja datanomeja ja minäkään pelkkä yo en hae mitään koordinaattorin hommia kun olen päälliköksi "päässyt." MInusta haette ihan vääränlaisia hommia, olisiko ongelma siinä että rima on liian alhaalla?
[/quote]
No p-kele kun ei muuallekaan ole päässyt! Eikö täällä ole juuri sitä toitotettu, että pitää hakea semmoisia hommia, joihin pääsee vaikka siivoojaksi. Mutta kun ei minua kukaan siivoojaksi huoli, koordinaattoriksi sentään kelpaan.
Perustetaan osuuskunta! Mukaan vaan kaikki työttömät maisterit, niin voisimme sitten puuhastella jotain kivaa osuuskunnan piikkiin ikään kuin yrittelijänä, mutta emme menettäisi työttömyyskorvauksia niin kuin oikeat yrittäjät.