Lue keskustelun säännöt.
Olen korkeakoulutettu ja työtön. Alkaa jo masentaa.
16.04.2013 |
Olen hakenut töitä jo vuoden verran. Takana maisteriopinnot ja oman alan sijaisuuksia noin 3 vuotta. Lapsia kolme, ikää reilu kolmekymmentä. Nyt olen hakenut töitä (sijaisuuksia, erilaistakin mitä oma ala jne.) vuoden, eikä irtoa mitään. Olen jo aivan maassa asian suhteen. Mikäli ei olisi tiukka taloudellinen tilanne, lähtisin opiskelemaan uutta alaa, mutta lainanmaksun ja lasten tarpeitten maksun myötä siihen ei ole mahdollisuutta. Olisihan kaikenlaista kiinnostavaa kurssitustakin, mutta sama juttu, maksavat. Miten löydän töitä? Vastauksena hakemuksiini tulee, että hakijoita ollut 100 - 300, kiitos hakemuksestasi.. Tunnen itseni alakuloiseksi, väsyneeksi ja surkeaksi, kun olen vaan kotona turhana.
Kommentit (107)
Ap:n kohdalla tietysti koen empatiaa, mutta muuten mua risoo nää, jotka lukee yliopistossa vain kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Sitten alkaa poru, koska töitä ei ole. Mustakin olisi ollut mukavaa lukea niitä samoja aineita, mutta samalla mun täytyi ottaa vastuu omasta työllistymisestä. Harrastaa voi vaikka aikuiskasvatustiedettä, sosiologiaa, poliittista historiaa, nuorisotutkimusta, naistutkimusta, historiaa jne. Niitä luenkin välillä omaksi iloksi.
Valitettavasti näissä on myös usein se, että opinnot on helpompia ja hauskempia noissa hömppäaineissa, kun samalla joku työllistävä ala on puurtamista ja tylsyyttä. Ei ne niitä työllistävämpiäkään aloja opiskelevat pidä niitä kurssejaan hauskoina vaan painavat niitä läpi, jotta töitä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa tuttavapiirissä töitä etsii tällä hetkellä yksi diplomi-insinööri, yksi entinen suuryrityksen asiakaspäällikkö ja yksi ruotsinopettaja. Kellään ei ole tärpännyt edellisen vuoden aikana ja kaikki ovat fiksuja ja päteviä. Kun ei töitä ole, niitä ei sitten vaan ole, vaikka hakijana olisi Kiinan keisarin ja Einsteinin risteymä.
Sun logiikalla KTM ja DI ei olisi tosi yleisiä työtä vailla olevia akateemisia...kuitenkin ovat.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:57"]
Mua ihmetyttää nämä "etsin töitä kotipaikkakunnaltani" -ihmiset. Joskus on vain pakko muuttaa sen työpaikan perässä. Ja joskus voi olla, ettei voi asua sen kumppanin kanssa samassa kaupungissa, tai edes maassa. Ystäväni on muuttanut kerran jopa Afrikkaan hyvän työn perässä. Mies jäi Suomeen. Vaihtoehtona olisi ollut notkua kotona ja toivoa sitä ihmettä, että kehityspolitiikkaan erikoistunut VTM saisi oman alansa hommia. Toki niitä on Suomessakin mutta niihin on erittäin kova kilpailu.
[/quote]
Sinulla ei ilmeisesti kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta? Minä sekä mieheni olemme molemmat reissutyöläisten lapsia, emmekä ikinä haluaisi laittaa omia lapsiamme samaan tilanteeseen. Mieluummin elämme yhden ihmisen palkalla, työnteko ei ole niin tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:57"]
Mua ihmetyttää nämä "etsin töitä kotipaikkakunnaltani" -ihmiset. Joskus on vain pakko muuttaa sen työpaikan perässä. Ja joskus voi olla, ettei voi asua sen kumppanin kanssa samassa kaupungissa, tai edes maassa. Ystäväni on muuttanut kerran jopa Afrikkaan hyvän työn perässä. Mies jäi Suomeen. Vaihtoehtona olisi ollut notkua kotona ja toivoa sitä ihmettä, että kehityspolitiikkaan erikoistunut VTM saisi oman alansa hommia. Toki niitä on Suomessakin mutta niihin on erittäin kova kilpailu.
[/quote]
Sinulla ei ilmeisesti kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta? Minä sekä mieheni olemme molemmat reissutyöläisten lapsia, emmekä ikinä haluaisi laittaa omia lapsiamme samaan tilanteeseen. Mieluummin elämme yhden ihmisen palkalla, työnteko ei ole niin tärkeää.
[/quote]
Edelleen, saa tehdä juuri niinkuin huvittaa mutta turha urputtaa jos niitä töitä ei ole. Teillä tuskin on sitä ongelmaa, sillä olette valmiita toisen työttömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 18:30"]
Ap:n kohdalla tietysti koen empatiaa, mutta muuten mua risoo nää, jotka lukee yliopistossa vain kaikkea kivaa ja kiinnostavaa. Sitten alkaa poru, koska töitä ei ole. Mustakin olisi ollut mukavaa lukea niitä samoja aineita, mutta samalla mun täytyi ottaa vastuu omasta työllistymisestä. Harrastaa voi vaikka aikuiskasvatustiedettä, sosiologiaa, poliittista historiaa, nuorisotutkimusta, naistutkimusta, historiaa jne. Niitä luenkin välillä omaksi iloksi.
Valitettavasti näissä on myös usein se, että opinnot on helpompia ja hauskempia noissa hömppäaineissa, kun samalla joku työllistävä ala on puurtamista ja tylsyyttä. Ei ne niitä työllistävämpiäkään aloja opiskelevat pidä niitä kurssejaan hauskoina vaan painavat niitä läpi, jotta töitä olisi.
[/quote]
Miten niin generalistitutkinto olisi erityisen hauska ja helppo?
Kommentti tuohon reissutyöläisyyteen: me olemme mieheni kanssa asuneet välillä eri maanosissakin työn takia. Olemme molemmat alalla, jossa pitää ensin hankkia kannukset kaiken maailman kenttähommissa. Se on välillä todella rankkaa, mutta ainakin itse ajattelen ettei suhde oli ainoa tärkeä asia elämässäni; myös ura ja työ ovat minulle tärkeitä. Olen opiskellut vuosia ja tehnyt töitä sen eteen, että saisin tehdä mielenkiintoista työtä. Suhteemme on kestänyt, olemme todella onnellisia. Olemme myös eläneet sitä arkea välillä vuosiakin yhdessä, joten mistään etäsuhteen huumasta tämä onni ei tule.
Meillä ei ole vielä lapsia, toki tilanne on eri jos niitä on. Mutta että joissakin suhteissa lähteminenkin on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helevetti, täällä vielä yksi akateeminen työtön! : / Ole myös hakenut jokaikistä suunnittelijan/koordinaattorin/ohjaajan sun muun paikkaa, vamaan teidän muiden kanssa ihan samoja! :-D
On tämä yllä perseestä. Aivan perseestä. En jaksa enää tätä. Olen työhaluinen, motivoitunut, innokas, nopea oppimaan uutta, kielitaitoinen, jnejnejne. Mitään en silti ole saanut. Haen muutamaa työpaikkaa joka viikko ja käytän aikaa hakemuksen kirjoittamiseen huolella. Mitähän tässä vielä keksisi? Lapsia on kolme, ei enää ihan pieniä edes.
En ole akateeminen enkä työtön, mutta haluaisin vaihtaa työpaikkaa. Jo lyhyehkön työnhakujakson ja kymmenen työhakemuksen jälkeen olen todennut ei-kiitos vastaukset saatuani, että ei sitä työtä todellakaan helpolla saa. Hakijoita näihin paikkoihin on ollut järjestään 100-300 kpl. Vaikka työkokemukseni osuisi aivan nappiin, niin en ole saanut edes haastattelukutsua.
Uskon, että tutkintoni on liian vanha vaikka toisaalta uskon ja toivon, että sillä ei enää olekaan merkitystä koska olen kannukseni hankkinut työtä tekemällä. Ikää taitaa olla naiseksi jo liikaa (42) eli taidan olla nyt eläkepaikassani jos vaan saan olla siellä niin pitkään. Tuntuu hurjalta ajatella, että vaikka työelämää pitäisi olla edessä vielä enemmän kuin takana, niin olen jo liian vanha työpaikanvaihtaja.
Joku onnellinen niihin hakemiini paikkoihin on kuitenkin päässyt. Olisi todella mielenkiintoista tietää millaiset henkilöt niihin on valittu ja monesti katsonkin nimitysuutisista kuka paikan on saanut.
Aivan järjetön taistelu niistä harvoista työpaikoista tuntuu olevan. Lohdutonta ajatella, että valinnat on tehty n. kymmenen vuotta sitten ja nyt työura on sitten tässä. Tsemmpiä teille työttömille, vielä kurjempi tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin myös vielä 1,5 vuotta sitten samassa tilanteessa, ja akateeminen olen minäkin (humanisti, tosin ihan käytännönläheiseltä alalta). Työpaikkoihin yksinkertaisesti oli aina vähintään 100-200 hakijaa. Hain töitä laidasta laitaan, ja myös selvästi omaa koulutusta "alempitasoisia" töitä. Työkokemusta on monta vuotta. Eikä mitään tulosta.
Nyt opiskelen uutta alaa, AMK-tasolla, ns. työttömän omaehtoisena koulutuksena ja töitä on jo nyt opiskeluaikana tarjolla yllin kyllin. Pidän uudesta alastani ja olen ikionnellinen siitä, että lähdin uudelleen opiskelemaan. Joskus työttömyyskin voi olla onnenpotku. Tuo mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun työttömyyspäivärahoilla (+verottomat kulukorvaukset 9€/ päivä)on loistava perheelliselle ja asuntovelkaiselle. Tietenkään kaikille ja kaikkiin opintoihin sitä ei myönnetä.
Jos olet historian ja yhteiskuntaopin opettaja, täydennä opintojasi vaikka uskonnolla, filosofialla tai opinto-ohjaajan opinnoilla. Joo, meitä on todella paljon, ja hakipa paikkaa mistä tahana perähikiältä, hakijoita on noin sata ja valituksi tulee se, joka on ollut siellä pätkätyöläisenä jo 15 vuotta.
Ja arvaa vaan, kuinka paljon olen joko entiseen tai nykyiseen koulutukseen, monipuoliseen työkokemukseen tai mihin tahansa viittaavaa työtä hakenut. Mm. 4H-neuvojaksi, ulosottomieheksi ja kumma kyllä, vähiten on hakijoita ja haastatteluunkin pääsen sellaisiin paikkoihin, joihin olen pikemminkin ali- kuin ylikoulutettu.
Hankkikaa sitten niitä suhteita! Liittykää kaiken maailman harrastuskerhoihin, kirkkokuoroon, ihan mihin vaan, jossa tapaatte sellaisia ihmisiä, jotka vaikuttavat työntekijävalintoihin. Ja heidän kautta voitte saada tietoa sellaisista töistä, joita ei koskaan ole avoimessa haussa.
Käyttäkää hyväksi sitäkin mahdollisuutta, että työttömänä (ja lapsettomana) voitte lähteä töihin ihan milloin tahansa, vaikka viiden minuutin varoitusajalla sijaiseksi silloin, kun joku jää yllättäen tulematta töihin. Voi tulla pitempikin pesti esim. äitiysloman + hoitovapaan sijaisena, tai parhaassa tapauksessa eläkkeellä jäävän tilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan ne tittelit hienoja mutta ei niistä juurikaan välitetä, vaan työhön otetaan ulkonäön ja muotojen perusteella naisen ollessa kyseessä joten panostakaa ulkonäköönne niin saatte töitä varmasti. Ei nyt mitään maisterin hommia välttämättä mutta vaikka tarjoilijan tai siivoojan, tai ehkä jopa sairaanhoitajan töitä löytyy.
Naistutkimusta tai muuta täysin hyödytöntä opiskelleelle ei hommia löydy, jollei omaa nättejä tissejä ja somaa persettä ja/tai todella kaunista naamaa.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:33"]
Voi helevetti, täällä vielä yksi akateeminen työtön! : / Ole myös hakenut jokaikistä suunnittelijan/koordinaattorin/ohjaajan sun muun paikkaa, vamaan teidän muiden kanssa ihan samoja! :-D
On tämä yllä perseestä. Aivan perseestä. En jaksa enää tätä. Olen työhaluinen, motivoitunut, innokas, nopea oppimaan uutta, kielitaitoinen, jnejnejne. Mitään en silti ole saanut. Haen muutamaa työpaikkaa joka viikko ja käytän aikaa hakemuksen kirjoittamiseen huolella. Mitähän tässä vielä keksisi? Lapsia on kolme, ei enää ihan pieniä edes.
[/quote]
Haluatko tietää, miksi juuri minä sain sen paikan, jota haki sinun ja minun lisäksi noin 100 muuta? Ensinnäkin hain kotipaikan ulkopuolelta, ei ollut sitä kotiseutuetua, tässä nimenomaisessa tapauksessa rasitetta.
Haastatteluun sain kutsun pitkän ja monipuolisen kokemuksen ansiosta, ja sitä olen hankkinut useammalla eri paikkakunnalla. Haastatteluun tulin ajoissa ja käyttäydyin asiallisesti, mitä ei ilmeisesti voinut sanoa kaikista muista. Mutta suurin ansioni oli luultavasti se, että uskovat, että joudun lusimaan tässä paikassa määräaikaisen loppuun, kun en kuitenkaan muualtakaan työtä saa. Sinäkin olet varmaan kuullut puhuttavan, että ei nykyään työ ole kaikissa paikoissa suorastaan herkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 19:55"]
Minä olin myös vielä 1,5 vuotta sitten samassa tilanteessa, ja akateeminen olen minäkin (humanisti, tosin ihan käytännönläheiseltä alalta). Työpaikkoihin yksinkertaisesti oli aina vähintään 100-200 hakijaa. Hain töitä laidasta laitaan, ja myös selvästi omaa koulutusta "alempitasoisia" töitä. Työkokemusta on monta vuotta. Eikä mitään tulosta.
Nyt opiskelen uutta alaa, AMK-tasolla, ns. työttömän omaehtoisena koulutuksena ja töitä on jo nyt opiskeluaikana tarjolla yllin kyllin. Pidän uudesta alastani ja olen ikionnellinen siitä, että lähdin uudelleen opiskelemaan. Joskus työttömyyskin voi olla onnenpotku. Tuo mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun työttömyyspäivärahoilla (+verottomat kulukorvaukset 9€/ päivä)on loistava perheelliselle ja asuntovelkaiselle. Tietenkään kaikille ja kaikkiin opintoihin sitä ei myönnetä.
[/quote]
Eli miten niin sopii asuntovelalliselle, jos pitää kituuttaa työttömyyspäivärahalla opintoaika?Vai saako päälle opintotukea? Mitä alaa opiskelet tai tiedätkö mihin kaikkeen saa tukea?
Miten te muut tähän työnhakuun jo puutuneetkin maisterisihmiset käytätte päivänne? Tunnen itseni todella väsyneeksi jo tän tilanteen kanssa.. vaikuttaa jo parisuhteeseenkin. Millaisia teidän päivänne on? Mistä te saatte onnistumisen kokemuksia kun ei työ tai sen saanti sitä ainakaan tarjoa?
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
[/quote]
Vai ihan varata aika ja sitten katsotaan että minkä työpaikan se täti sieltä tiskin alta sulle taikoo. Kyllä ne kaikki paikat on siellä mol.fi sivuilla, joita työkkäri tarjoaa. Kun tiskin takana on 30v. sitten varmistunut merkonomi, jolle tuottaa jo vaikeuksia kirjoittaa filosofian maisteri niin mitä vinkkejä joku luulee hänen oikeasti osaavan tarjota. Taso on tätä: ehkä sun kannattaisi päivittää noita atk-taitoja, ihan rohkeasti vaan etsit itse töitä...
[/quote]
mutta kun se työkkärin täti osaa sanoa missä on töitä. Jos etsitään liian suppealla alalla, ei nähdä metsää puun takaa. Halutaan ehdottomasti sitä ja tätä ja tota ja mistään ei jousteta.
Ihan teinimeininkiä suoraan sanoen. Nuoret eivät edes hae kesätöihin, kun on palkka niin surkea, oma kummilapseni näin sanoi. Mielummin 18 v on koko kesän kotona , taaskin, tekemättä mitään. Vuoden päästä menee yliopistoon ja varmaan aikoo kesäyliopistossa olla kaikki kesät. 4 - 5 v päästä valmistuu ja dadaa, ei yhtään työkokemusta.
Se on ihan varma että jos on tunnollinen ihminen ja kaikin puolin kunnossa on asiat, Suomessa ei jää työttömäksi. Pitää ottaa vastaan mitä työtä on tarjolla mistä päin Suomea sitä on. Työssä olevan on helpompi etsiä uutta kun työttömän.
[/quote]
Millä vuosikymmenellä sinä olet asioinut työvoimatoimistossa - vai mikä lie sen nimi nykyään onkin? Työkkärin täti ei todellakaan osaa sanoa, missä on töitä. Eikä osaa setäkään.
Ihan tasan tarkkaan pysyt työttömänä eläkeikään saakka, jos jäät odottamaan sieltä työpaikkaa, sillä ne kaikki paikat ovat jo MOL:n sivuilla julkisesti haussa. Vain jotain tukipaikkoja, eli käytännössä palkattomia voi löytyä, tai siis jotain korvausta, kunhan ensin itse semmoisen hankkii.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:35"]
Miksi ihmeessä te haette niitä koordinaatorin hommia jos teillä on korkeakoulututkinto? Meillä koordinaattoreina on merkonomeja ja datanomeja ja minäkään pelkkä yo en hae mitään koordinaattorin hommia kun olen päälliköksi "päässyt." MInusta haette ihan vääränlaisia hommia, olisiko ongelma siinä että rima on liian alhaalla?
[/quote]
Ei mitään mahdollisuuksia asiantuntija- tai päällikötason tehtäviin ilman kunnon vahvaa työkokemushistoriaa. Siksi. Kokeiltu on, todettu on. Jo pelkissä hakuehdoissa sanotaan, että täytyy olla vahvaa työkokemusta ja sanottu sama myös puhelimitse kun tiedustellut haun jälkeen.
[/quote]
Mutta eikö tämä ole ihan älytön tilanne: käyt kouluja vuosikaupalla ja sitten et pääse edes koordinaattoriksi ja toiset ovat edenneet lukion jälkeen työelämään, siirtyneet työelämässä vaativampiin tehtäviin ja ovat vakiduunissa ja tienaavat hyvin, kun taas korkeakoulun käyneet jäävät ilman töitä? Mihin sitä krkeakoulua tarvitaan jos sen lisäksi pitää olla 10v työkokemusta; eikö korkeakoulu siis valmistakaan mihinkään tehtävään suoraan )jos jätetään lääkis ja oikis pois laskuista). Onneksi en päässyt lukemaan historiaa ja onneksi ajauduin It-alalle, täytyy kiittää onneaan kun näitä juttuja lukee vaikka onhan tässä kovaa duuniakin tehty. Ja tämä teksti siis ilman sarvia ja hampaita. Itse kun haaveilen nykyään kauppakorkean käymisestä vaan eipä taida kannattaa...
Koulutus on vahvasti yliarvostettua. Töitä ei kuitenkaan tehdä niillä papereilla vaan omilla kyvyillä ja halulla. Melko paljon lääkäreitä tavanneena olen myös sitä mieltä, että ihan suotta lääkärit nostetaan jalustalle ja sanotaan, että vain muodollisesti pätevä lääkäri voi saada oikean diagnoosin selville. Yleensä lääketiede ei vaadi suurta luovuutta eikä edes tietoja. Kun oireet on selvillä, pöljempi maallikkokin tulee ihan samaan tulokseen diagnoosipolulla kuin ns. pätevä lääkäri. Omalla kohdalla parhaita lääkäreitä ovat olleet kesäharjoittelijat, jotka katsovat kirjasta kaiken eivätkä edes yritä itse diagnosoida mitään.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:35"]
Miksi ihmeessä te haette niitä koordinaatorin hommia jos teillä on korkeakoulututkinto? Meillä koordinaattoreina on merkonomeja ja datanomeja ja minäkään pelkkä yo en hae mitään koordinaattorin hommia kun olen päälliköksi "päässyt." MInusta haette ihan vääränlaisia hommia, olisiko ongelma siinä että rima on liian alhaalla?
[/quote]
Koordinaattoria ja suunnittelijaa voi olla monenlaista tällä nimikkeellä, itseltäni viimeksi kysyttiin ensimmäisenä etteikö ole tosiaan itselläni ole yliopisto-opintoja (kk-tutkinto ylempi/alempi yleisesti oli vaatimuksena ko. paikkaan ilmossa..)
Mammat, mitäs me nyt keksitään? Joukkovoimaa!