Lue keskustelun säännöt.
Olen korkeakoulutettu ja työtön. Alkaa jo masentaa.
16.04.2013 |
Olen hakenut töitä jo vuoden verran. Takana maisteriopinnot ja oman alan sijaisuuksia noin 3 vuotta. Lapsia kolme, ikää reilu kolmekymmentä. Nyt olen hakenut töitä (sijaisuuksia, erilaistakin mitä oma ala jne.) vuoden, eikä irtoa mitään. Olen jo aivan maassa asian suhteen. Mikäli ei olisi tiukka taloudellinen tilanne, lähtisin opiskelemaan uutta alaa, mutta lainanmaksun ja lasten tarpeitten maksun myötä siihen ei ole mahdollisuutta. Olisihan kaikenlaista kiinnostavaa kurssitustakin, mutta sama juttu, maksavat. Miten löydän töitä? Vastauksena hakemuksiini tulee, että hakijoita ollut 100 - 300, kiitos hakemuksestasi.. Tunnen itseni alakuloiseksi, väsyneeksi ja surkeaksi, kun olen vaan kotona turhana.
Kommentit (107)
Pärjäämme taloudellisesti hyvin miehen tuloilla, mutta turhautuminen on juuri oikea sana olotilaani..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun luettuani, yksi asia. Teillä ei ole näkemystä mitä olette tekemässä. Joku epämääräinen yliopstotutkinto vailla selvää ammattitaitoa js sittem haette randomilla kaikenlaista. Hommaon mennyt pieleen jo opintoalan valinnassa. Terv DI
1. Tee LinkedIn:iin kattava profiili ja liity kaikkiin alasi keskusteluryhmiin siellä, osallistu aktiivisesti keskusteluihin ja linkittäydy muiden käyttäjien kanssa, niin sitä kautta alkaa tulla ilmoituksia friikkutöistä.
2. Tee netin ilmaissivustoilla/blogeilla itsellesi virtuaalinen portfolio, jossa esittelet työcaseja, joita olet tehnyt. Linkitä LinkedIn-profiilisi kanssa ristiin ja jaa Facebookissa niin saat näkyvyyttä.
3. Hae vain työpaikkoihin, joihin sinulla on sopiva koulutus ja työkokemus, mutta satsaa työhakemukseen täysillä. Älä lähetä tusinahakemusta, vaan ota selvää firmasta ja räätälöi työhakemuksesi ja CV:si vastaamaan hakuilmoitusta.
4. Tee taustatyötä haastatteluun. Harjoittele haastattelua esim. netistä löytyvien kysymyspatteristojen avulla. Valmistele haastatteluun vähän ekstraa, esim. kilpailija-analyysi, kehitysehdotuksia (mutta älä lyttää mitään olemassaolevaa!) jne.
5. Itse haastattelussa ole mukava ja itsevarma. Perustele miksi osaat työn ja olet hyvä siinä. Jos haastattelija kysyy esim. miten saat perheen ja työn sovitettua, älä jää vatvomaan kysymystä, vaan vastaa nopeasti ja vakuuttavasti, ettei siitä ole ongelmaa.
Oikein paljon tsemppiä työnhakuun!
Nimim. Kolmas kerta työttömänä, nyt haastattelun 2. kierroksella.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 21:40"]
Kannattaisi tämänkin ketjun marisijoiden kiltisti ilmoittautua työvoimatoimiston asiakkaaksi ja ottaa tarjottu työ vastaan. Johan näyttäisi elämä valoisammalta, kun ei tarvitsisi sohvan pohjalla tyhjänpanttina maata.
[/quote]
MIkä tarjottu? Kuvitteletko sinä ihan tosissasi, että sieltä jotain työtä tarjotaan?
Hei haloo, herää todellisuuteen! Ne ovat ihan niitä samoja MOL:n sivuilla auki olevia paikkoja, joista lähetetään tiedote - jos lähetetään. Ja ne ovat yleensä vain muodon vuoksi auki, kun lain mukaan on oltava julkisessa haussa. EI ne voi jättää valitsematta sitä, joka on ollut siinä jo vuosikausia määräaikaisen toisensa perään.
Mulle on muuten lmoitus avoimesta paikasta tullut vuonna 1984, johon oikeasti menin töihin eikä ollut muuten haettavana. Ja ilmoitus avoimesta paikasta aivan toiselta puolelta Suomea tänä keväänä, kun olin juuri saanut sen "koordinaattorin" paikan, josta tuolla aiemmin mainitsinkin.
Haastatteluun muuten kutsutaan hakemuksen ja ansioiden perusteella. Niistäkin näkee jotain, onko hakija tosissaan. Mutta ei ihan aina sitä, tuleeko hakija ajoissa vai ei.
Huomenna
klo 9 hieronta (muutoin menisin jumppaan)
klo 12 lounas kahvilassa
klo 13-15 työhakemuksia
15-17 reipas kävely luonnossa
Illaksi jotain hyvää ruokaa itselle ja miehelle.
Nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin työttömäksi kun muutimme miehen työn perässä pienelle paikkakunnalle. Olin kotona ensin lasten kanssa, mutta sen jälkeen työttömänä.
En suostunut makaamaan kotona, vaan tein radikaalin ratkaisun ja lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi. Sain heti valmistuttuani valita, millaiseen paikkaan menen töihin. Palkka nyt on, mitä on. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, eli peruspalkka 2200 euroa ja vuorolisät siihen päälle. Olen tällä hetkellä mielenterveyskuntoutujien pienryhmäkodissa ohjaajana kolmivuorotyössä.
Ei ihan sitä, mitä kuvittelin isona tekeväni :) Mutta eipä tarvitse kotona maata ja työttömyydestä ei tarvitse enää ikinä kärsiä.
Tsemppiä kaikille akateemisille työttömille.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 11:30"]
Koulutus on vahvasti yliarvostettua. Töitä ei kuitenkaan tehdä niillä papereilla vaan omilla kyvyillä ja halulla. Melko paljon lääkäreitä tavanneena olen myös sitä mieltä, että ihan suotta lääkärit nostetaan jalustalle ja sanotaan, että vain muodollisesti pätevä lääkäri voi saada oikean diagnoosin selville. Yleensä lääketiede ei vaadi suurta luovuutta eikä edes tietoja. Kun oireet on selvillä, pöljempi maallikkokin tulee ihan samaan tulokseen diagnoosipolulla kuin ns. pätevä lääkäri. Omalla kohdalla parhaita lääkäreitä ovat olleet kesäharjoittelijat, jotka katsovat kirjasta kaiken eivätkä edes yritä itse diagnosoida mitään.
[/quote]
Sepä vaan kun lääkärin virkaan ei palkata kuin niitä päteviä...
[/quote]
Ei palkatakaan, mutta jokainen ymmärtää, että kyvyistä se ei ole kiinni. Lääkärit kuitenkin opiskelevat nimenomaan lääketiedettä koko opiskeluaikansa, joten opintojen pitäisi olla sataprosenttisesti relevantteja tulevan työn kannalta, ja silti joukossa on suuri määrä täystunareita, jotka eivät osaa hommiaan sen paremmin kuin lukutaitoinen siivooja. Toisaalta osa on lahjakkaita ja motivoituneita, ja voivat silkalla kekseliäisyydellään pelastaa ihmishenkiä.
Ihan sama toimii muissa hommissa, joita tosin ei suojella yhtä tarmokkaasti yhteiskunnan toimesta. En itsekään menisi mielelläni kouluttamattomalle lääkärille, varsinkaan kirurgille, mutta minulle ei ole mitään merkitystä sillä, onko lastenhoitajalla takana kuuden vuoden yliopisto-opinnot vai ei. Tai onko lukemani sanomalehtijutun kirjoittajalla joku tutkinto vai ei. Tai onko pelaamani pelin koodannut henkilö muodollisesti pätevä tietojenkäsittelyopin maisteri vai ei. Jos tuote toimii, minulle on ihan sama mitkä paperit sen tekijällä sattuu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:17"]
Minä jäin työttömäksi kun muutimme miehen työn perässä pienelle paikkakunnalle. Olin kotona ensin lasten kanssa, mutta sen jälkeen työttömänä.
En suostunut makaamaan kotona, vaan tein radikaalin ratkaisun ja lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi. Sain heti valmistuttuani valita, millaiseen paikkaan menen töihin. Palkka nyt on, mitä on. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, eli peruspalkka 2200 euroa ja vuorolisät siihen päälle. Olen tällä hetkellä mielenterveyskuntoutujien pienryhmäkodissa ohjaajana kolmivuorotyössä.
Ei ihan sitä, mitä kuvittelin isona tekeväni :) Mutta eipä tarvitse kotona maata ja työttömyydestä ei tarvitse enää ikinä kärsiä.
Tsemppiä kaikille akateemisille työttömille.
[/quote]
Tässä on asennetta. Mieluummin itse elätät itsesi työlläsi, kuin makaat loppuelämän kotona työttömänä.
Hassu asenne nykyään nuorilla. Työtä suostutaan tekemään, vain jos se on kivaa. Olen syntynyt 60-luvulla ja me taidamme olla sitten viimeinen ikäluokka, joka opiskeli ammatin siksi, että saisi työssään rahaa ja pystyisi elättämään itsensä. Työ ei ole ollut meille kiva harrastus, minne suostutaan menemään vain, jos se on hauskaa ja minulla on taipumuksia alalle. Muuten elellään korvauksilla ja yhteiskunnan tuella.
Tuskinpa monet työttömät dippainssit ovat opiskelleet tutkintonsa harrastusmielessä. Silti ovat työttöminä. Aika ankeaa yleistystä joiltakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa mennä esim. jollekin työkkärin kurssille, jossa työharjoittelu. Tällä tavalla moni tutuistani ja itsestänikin on päässyt työelämän alkuun. Samoin jo annettu vinkki, että vie hakemuksen, verkostoituu, erottuu. Avoimin mielin kaikki mahdolliset vastaan. Todella kurja tilanne monillla, mutta nyt vaan luovuuta kehiin!
Hei 94, potkisiko sinua tutkijan hommat, jos olet saanut jo artikkelin aikaan. Siihen voisi saada helpommin alun ja vähän rahoitusta. Ja tri:nakin voi hakea sitten asiantuntijahommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä akateemisilla on se hyvä puoli, että olette muodollisesti päteviä vaikka mihin. Rohkeesti vain hakemuksia joka puolelle mihin vaaditaan korkeakoulututkinto. Vaikka työkokemusta ei olisikaan juuri siltä alalta. CV:ssä kannattaa aina liioitella vähän.
Se on ihan varma että jos on tunnollinen ihminen ja kaikin puolin kunnossa on asiat, Suomessa ei jää työttömäksi. Pitää ottaa vastaan mitä työtä on tarjolla mistä päin Suomea sitä on. Työssä olevan on helpompi etsiä uutta kun työttömän.
[/quote]
Juu, ei varmaan ole yhtään tunnollista ihmistä työttömänä ei... Missähän rinnakkaistodellisuudessa jotkut elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää nämä "etsin töitä kotipaikkakunnaltani" -ihmiset. Joskus on vain pakko muuttaa sen työpaikan perässä. Ja joskus voi olla, ettei voi asua sen kumppanin kanssa samassa kaupungissa, tai edes maassa. Ystäväni on muuttanut kerran jopa Afrikkaan hyvän työn perässä. Mies jäi Suomeen. Vaihtoehtona olisi ollut notkua kotona ja toivoa sitä ihmettä, että kehityspolitiikkaan erikoistunut VTM saisi oman alansa hommia. Toki niitä on Suomessakin mutta niihin on erittäin kova kilpailu.
Yrittäjyyteen liittyy vääriä käsityksiä. Kyllä minä olen saanut ihan normaalisti tuet, vaikka mieheni on yrittäjä. En ole missään tekemisissä miehen yrityksen kanssa, joten minua ei lasketa yrittäjäksi.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:57"]
Mua ihmetyttää nämä "etsin töitä kotipaikkakunnaltani" -ihmiset. Joskus on vain pakko muuttaa sen työpaikan perässä. Ja joskus voi olla, ettei voi asua sen kumppanin kanssa samassa kaupungissa, tai edes maassa. Ystäväni on muuttanut kerran jopa Afrikkaan hyvän työn perässä. Mies jäi Suomeen. Vaihtoehtona olisi ollut notkua kotona ja toivoa sitä ihmettä, että kehityspolitiikkaan erikoistunut VTM saisi oman alansa hommia. Toki niitä on Suomessakin mutta niihin on erittäin kova kilpailu.
[/quote]
Joskus on tarpeen pitää perhe yhdessä. Esimerkiksi jos on pieniä lapsia. Jos puolisolla on hyvä työ, ei kannata hajottaa perhettä eikä pikkulapsen äiti/isä voi matkustella yli 200 km päivässä: hoitopäivistä tulee liian pitkiä ja katastrofi on valmis, jos puoliso on toisinaan työmatkoilla.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 17:31"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 16:57"]
Mua ihmetyttää nämä "etsin töitä kotipaikkakunnaltani" -ihmiset. Joskus on vain pakko muuttaa sen työpaikan perässä. Ja joskus voi olla, ettei voi asua sen kumppanin kanssa samassa kaupungissa, tai edes maassa. Ystäväni on muuttanut kerran jopa Afrikkaan hyvän työn perässä. Mies jäi Suomeen. Vaihtoehtona olisi ollut notkua kotona ja toivoa sitä ihmettä, että kehityspolitiikkaan erikoistunut VTM saisi oman alansa hommia. Toki niitä on Suomessakin mutta niihin on erittäin kova kilpailu.
[/quote]
Joskus on tarpeen pitää perhe yhdessä. Esimerkiksi jos on pieniä lapsia. Jos puolisolla on hyvä työ, ei kannata hajottaa perhettä eikä pikkulapsen äiti/isä voi matkustella yli 200 km päivässä: hoitopäivistä tulee liian pitkiä ja katastrofi on valmis, jos puoliso on toisinaan työmatkoilla.
[/quote]
Tottakai on ihan eri asia, jos perheessä on pieniä lapsia. Tosiasia kuitenkin on se, että maailmassa ei saa kaikkea mitä haluaa. Jos haluat asua jossain Enossa ja käyttää alle 10 minuuttia työmatkaan, ei niitä töitä välttämättä saa. Piste.
Voi räkä, mä luulin että olen ainoa tässä tilanteessa, mutta meitä on muitakin ; ) ei kovin positiivista AP, mutta meitä on monta samassa tilanteessa. Periksi ei anneta, paistaa se päivä risukasaankin. Oletteko harkinneet omaa yritystä, kun lama päättyy pääsis ison kakun jaolle ja varmana ;) siis jos se on omalla ammattitaidolla mahdollista perustaa jokin yritys.
Samassa tilanteessa ap, paitsi että olen jo 45 v ja arvelen, että parasta ennen -päiväys meni jo:( En kelpaa vaikka mulla on 2 korkeakoulututkintoa ja hyvää työkokemusta. Lapset on jo koulussa, ei tule poissaoloja pikkulasten sairastelujen takia. Samoilla apajilla kärkyn kuin muutkin: suunnittelija/koordinaattori/ohjaaja jne.
Kyllä minäkin urheilen, käy kaupungilla muuten vaan kiertelemässä, välillä jopa lounaalla. Muttei poista turhautumisen tunnetta. Ja kun ei ole varaa työttömänä satsata mihinkään.
Mutta mitä enemmän kuukausia kuluu, sitä vähemmän voi tehdä mitään maksullistakaan. Voisikin sivistää itseään ja piristää aivoja teattereilla yms mutta kaikki maksaa. Tilannetta ei helpota stressaantunut mies, joka elättää pääsääntöisesti yksin tätä perhettämme ja kireänä siitä. Kirjasto on onneksi, tosin tuntuu jo melkein kirosanalta kun aina vaan siellä.