Olen korkeakoulutettu ja työtön. Alkaa jo masentaa.
Olen hakenut töitä jo vuoden verran. Takana maisteriopinnot ja oman alan sijaisuuksia noin 3 vuotta. Lapsia kolme, ikää reilu kolmekymmentä. Nyt olen hakenut töitä (sijaisuuksia, erilaistakin mitä oma ala jne.) vuoden, eikä irtoa mitään. Olen jo aivan maassa asian suhteen. Mikäli ei olisi tiukka taloudellinen tilanne, lähtisin opiskelemaan uutta alaa, mutta lainanmaksun ja lasten tarpeitten maksun myötä siihen ei ole mahdollisuutta. Olisihan kaikenlaista kiinnostavaa kurssitustakin, mutta sama juttu, maksavat. Miten löydän töitä? Vastauksena hakemuksiini tulee, että hakijoita ollut 100 - 300, kiitos hakemuksestasi.. Tunnen itseni alakuloiseksi, väsyneeksi ja surkeaksi, kun olen vaan kotona turhana.
Kommentit (107)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
[/quote]
Vai ihan varata aika ja sitten katsotaan että minkä työpaikan se täti sieltä tiskin alta sulle taikoo. Kyllä ne kaikki paikat on siellä mol.fi sivuilla, joita työkkäri tarjoaa. Kun tiskin takana on 30v. sitten varmistunut merkonomi, jolle tuottaa jo vaikeuksia kirjoittaa filosofian maisteri niin mitä vinkkejä joku luulee hänen oikeasti osaavan tarjota. Taso on tätä: ehkä sun kannattaisi päivittää noita atk-taitoja, ihan rohkeasti vaan etsit itse töitä...
Kohtalotoveri täällä!
Itse olen aineenopettaja, mutta en halua niitä töitä enää tehdä. Olen varsin pätevä muuhunkin työhön, mutta kyllä on paikansaanti kiven alla. Taannoin olin työelämävalmennuksessa, ja se poiki sentään satunnaisia freelancer-töitä, mutta (vakituista) kokopäivätyötä saanen odotella hamaan vanhuuteen saakka.
Tsemppiä meille kaikille akateemisille työttömille! On turhauttavaa, kun opiskelee ja kituuttaa opintorahalla vuosia ja tässä on sitten kiitos.
Ap ,täällä kohtalontoveri. Tosin mulla lapsiakin vasta yksi ja toista en uskalla tehdä, koska pelkään, että tulisi liian pitkä tauko työelämässä (vaikka tulee se nytkin, kai se on vaan alettava yrittämään, en tästä enää nuorru).
Haen kaikkiin noihin koordinaattorin, suunnittelijan jne. paikkoihin kyllä ja panostan joka hakemukseen. Ja avoimiakin hakemuksia olen laittanut, kohta koko pääkaupunkiseudun joka firmassa on mun cv.
Työkkärissä mulle jopa sanottiin ihan suoraan, että ei noihin avoimiin ilmoituksiin vastaamalla kannata toivoa työpaikkaa, aina on se yli 100 hakijaa ja usein joku jo valmiiksi katsottuna.
Ihan paras oli yhden järjestön projektityöntekijä viime syksynä. Koulutusvaatimuksena oli väh. amk ja n. 3 vuoden työkokemus alalta. Hakijoita oli lähemmäs 200 ja valituksi tuli tuplatohtori, joka oli viime vuodet vaikuttanut EU-tason politiikassa maailmalla... Tilanne on niin järjetön,
Mä en sano muuta kuin että suhteet, suhteet ja vielä kerran suhteet. Panosta niihin!
Täällä myös yksi kohtalotoveri. Olen jopa kokeillut näitä vaihtoehtoja, joita täällä on ehdoteltu eli olen tehnyt muutamia vuosia täysin tutkintooni liittymätöntä työtä (ja samalla hakenut alakohtaista) sekä nyt opiskelen ammattitutkintoa, joka ei mua kiinnosta ( siksi, että näyttäisi että edes yritän jotain). Joka päivä haen töitä, nytkin juuri huomasin ilmoituksen, joka ei liity alaani mitenkään, mutta jota ajattelin kokeilla hakea. Odottelen myös vastausta yhdestä työpaikasta, jonka haku menee lähiaikoina umpeen. Kyllä tämä hirveästi syö ihmistä, kun tietää opiskelleensa ahkerasti ja motivoituneesti eikä pääse nyt sitten oikein mihinkään. Vielä olen jaksanut sinnitellä, mutta on hetkiä kun olen jo luovuttamassa... Tsemppiä sinulle, ymmärrän tilanteesi täysin!
Luoja tää on niin totta! Mulle sattui kerran sellainen, joka näpytteli tietokonetta yhdellä sormella hiii-taas-tiii. Sitten sanoi mulle, että eihän sulla ole mitään hätää, kun olet nuori (31v.), kielitaitoinen, hyvin koulutettu ja reipas. Tietysti kiva, että tsemppaa, mutta siinä vaiheessa valmistumisesta oli n. 11kk, työnhaku aktiivista, paperit tsekattu urapalveluissa, mutta yhteen ainoaan haastatteluun ei kutsua.
Sitten on ne, jotka käskee mennä esim. UM:ään palkattomaksi harjoittelijaksi. Palkattomat pyörittää koko puljun kovat työt, kuinkahan moni sieltä saa sitten työpaikan? Ei kukaan kun ei ole tarkoituskaan, vaan palkaton korvataan seuraavalla palkattomalla, se on homman juju. Ja meitähän riittää.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
[/quote]
Vai ihan varata aika ja sitten katsotaan että minkä työpaikan se täti sieltä tiskin alta sulle taikoo. Kyllä ne kaikki paikat on siellä mol.fi sivuilla, joita työkkäri tarjoaa. Kun tiskin takana on 30v. sitten varmistunut merkonomi, jolle tuottaa jo vaikeuksia kirjoittaa filosofian maisteri niin mitä vinkkejä joku luulee hänen oikeasti osaavan tarjota. Taso on tätä: ehkä sun kannattaisi päivittää noita atk-taitoja, ihan rohkeasti vaan etsit itse töitä...
[/quote]
Mulla oli sama tilanne, kunnes kyllästyin ja muokkasin mun cv:stä kohdan FM pois. Hain tavallista toimistotyötä eräästä firmasta. Ja sain töitä. :) Palkka on reilut 1500e, eli aika sama kuin niissä edelä mainituissa "humanistihommissa". Mutta eipä tarvi maata kotona...
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:36"]
Luoja tää on niin totta! Mulle sattui kerran sellainen, joka näpytteli tietokonetta yhdellä sormella hiii-taas-tiii. Sitten sanoi mulle, että eihän sulla ole mitään hätää, kun olet nuori (31v.), kielitaitoinen, hyvin koulutettu ja reipas. Tietysti kiva, että tsemppaa, mutta siinä vaiheessa valmistumisesta oli n. 11kk, työnhaku aktiivista, paperit tsekattu urapalveluissa, mutta yhteen ainoaan haastatteluun ei kutsua.
Sitten on ne, jotka käskee mennä esim. UM:ään palkattomaksi harjoittelijaksi. Palkattomat pyörittää koko puljun kovat työt, kuinkahan moni sieltä saa sitten työpaikan? Ei kukaan kun ei ole tarkoituskaan, vaan palkaton korvataan seuraavalla palkattomalla, se on homman juju. Ja meitähän riittää.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
[/quote]
Vai ihan varata aika ja sitten katsotaan että minkä työpaikan se täti sieltä tiskin alta sulle taikoo. Kyllä ne kaikki paikat on siellä mol.fi sivuilla, joita työkkäri tarjoaa. Kun tiskin takana on 30v. sitten varmistunut merkonomi, jolle tuottaa jo vaikeuksia kirjoittaa filosofian maisteri niin mitä vinkkejä joku luulee hänen oikeasti osaavan tarjota. Taso on tätä: ehkä sun kannattaisi päivittää noita atk-taitoja, ihan rohkeasti vaan etsit itse töitä...
[/quote]
[/quote]
Pyllystähän se on, mutta ne palkattomat harjoittelut kuitenkin tuovat työkokemusta. Näyttää aina cv:ssä paremmalta kuin pelkkä työnhaku. Plus että voit konkreettisesti osoittaa hallitsevasi tiettyjä asioita työelämässä. Tästähän eivät pelkät maisterinpaperit kerro. Eli vaikka et harjoittelun jälkeen sinne UM:n listoille työllistykään, niin paremmat mahdollisuudet muualle palkallisiin töihin. Been there, done that.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:47"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:36"]
Luoja tää on niin totta! Mulle sattui kerran sellainen, joka näpytteli tietokonetta yhdellä sormella hiii-taas-tiii. Sitten sanoi mulle, että eihän sulla ole mitään hätää, kun olet nuori (31v.), kielitaitoinen, hyvin koulutettu ja reipas. Tietysti kiva, että tsemppaa, mutta siinä vaiheessa valmistumisesta oli n. 11kk, työnhaku aktiivista, paperit tsekattu urapalveluissa, mutta yhteen ainoaan haastatteluun ei kutsua.
Sitten on ne, jotka käskee mennä esim. UM:ään palkattomaksi harjoittelijaksi. Palkattomat pyörittää koko puljun kovat työt, kuinkahan moni sieltä saa sitten työpaikan? Ei kukaan kun ei ole tarkoituskaan, vaan palkaton korvataan seuraavalla palkattomalla, se on homman juju. Ja meitähän riittää.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
[/quote]
Vai ihan varata aika ja sitten katsotaan että minkä työpaikan se täti sieltä tiskin alta sulle taikoo. Kyllä ne kaikki paikat on siellä mol.fi sivuilla, joita työkkäri tarjoaa. Kun tiskin takana on 30v. sitten varmistunut merkonomi, jolle tuottaa jo vaikeuksia kirjoittaa filosofian maisteri niin mitä vinkkejä joku luulee hänen oikeasti osaavan tarjota. Taso on tätä: ehkä sun kannattaisi päivittää noita atk-taitoja, ihan rohkeasti vaan etsit itse töitä...
[/quote]
[/quote]
Pyllystähän se on, mutta ne palkattomat harjoittelut kuitenkin tuovat työkokemusta. Näyttää aina cv:ssä paremmalta kuin pelkkä työnhaku. Plus että voit konkreettisesti osoittaa hallitsevasi tiettyjä asioita työelämässä. Tästähän eivät pelkät maisterinpaperit kerro. Eli vaikka et harjoittelun jälkeen sinne UM:n listoille työllistykään, niin paremmat mahdollisuudet muualle palkallisiin töihin. Been there, done that.
[/quote]
Tämä siis vastauksena 27:lle.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Kuinka laajalta alueelta haet ?
Mun tuttu on käsityöopettaja ja hakee töitä vain 60 km säteellä kotoa. Voit kuvitella ettei hirveesti töitä ole moneen vuoteen ollut. Jotain kansalaisopiston sijaisuuksia välillä saa, siinä kaikki.
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
Mun ystävän lapsi valmistuu nyt AMK.sta, 3,5 vuoden opinnot suoritti 2,5 vuodessa, koska jatkuvasti otti iltatunteja, työharjoittelun suoritti kesätöiden yhteydessä jne. Oli jatkuvasti, viikoittain lähimäkissä töissä ja jatkaa siellä kokopäiväisenä ainakin kesän.
Ihmettelen näitä yliopistolaisia, jotka siis valmistuvat mutta on 0 työkokemusta ja eivät saa töitä ja sitten alemman koulutuksen valmistujat saavat. Kannattaisko vähän vetää rimaa alaspäin ? Ja kenties nykyiset opiskelijat, vaikka on mies ja lapset, oikeesti se on hyvä asia että koulun ohella käy töissä, on helpompi saada tunteja lisää kun valmistuu.
Helsingissä käy tosi paljon ihmisiä töissä esim Tampereelta, tuttava Lapissa ajaa joka päivä 160 km suunta. Tiedän ettei kulkeminen ole ilmaista, mutta hei, toinen vaihtoehto on jäädä kotiin.
[/quote]
Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta ei mistään mäkkärissä työskentelystä ole yleensä akateemiselle hyötyä (muuten kuin rahallisesti opiskeluaikoina). Eli jos haet oman alasi asiantuntijapaikkoja ja työkokemus on ns. hanttihommista, ei se auta.
Tsemppiä teille työnhakijoille! En ihan päässyt kärryille, miltä aloilta olette ja mistä päin Suomea.
Itse bongasin vuosi sitten Talent Gate -nimisen yrityksen Helsingistä, joka tekee yhteistyötä työvoimatoimistojen (vai mikä niiden nimi nykyään onkaan) kanssa ja yrittävät työllistää hakijat oman alansa töihin. Ne hakee ohjelmiinsa akateemisesti koulutettuja työttömiä ja haku tapahtuu mol.fi-sivuston kautta. Ohjelmat (työpaikat) kestävät puoli vuotta, ja tarkoitus on, että yritykset palkkaavat nämä ihmiset sen puolen vuoden jälkeen. Ohjelmassa ollaan työttömyyskorvauksella, mutta saahan siinä työkokemusta, rivin cv:hen. Eikä cv:ssä tartte kertoa, että on ollut työttömyyskorvauksella hommissa.
Katsokaa tuosta linkistä
http://talentgate.fi/?content=palveluttyonhakijoille&submenu=palveluttyonhakijoille
Miten olisi töiden haku ulkomailta ja muutto sinne? Kyllä se perheeltäkin onnistuu, mekin olemme niin tehneet.
Täällä myös yksi maisterisnainen, joka ehti tutustua työttömän karuun todellisuuteen äskettäin. Minulla on aikaisempaa työkokemusta koulutustani vastaavista työtehtävistä, mutta nyt hoitovapaalta työttömäksi jäätyäni haluan vaihtaa työtehtävää ja työnantajaa. Eikä entisellä työnantajalla olisi varmaan ollut töitä tarjollakaan. Olen aiemmin aina työllistynyt helposti ja oli suoranainen shokki tajuta, kuinka vaikeaa työnsaanti voi olla. Olen myös vähän päälle kolmekymppinen kahden pienen lapsen äiti. Koska työkokemusta ei ole kuin yhdenlaisista alaani vastaavista työtehtävistä, on uuden työpaikan löytäminen ollut todella vaikeaa. Hakeuduin rekrytointikoulutukseenkin, mutta heillä ei ole tässä muutaman kuukauden aikana ollut mitään harjoittelupaikkaa tarjolla. Sopivia avoimia työpaikkoja on ollut kourallinen ja niihinkin on ollut sen 100-200 hakijaa enkä ole päässyt edes haastatteluun. Alallani monet "avoimet" työpaikat ovatkin niitä, joihin on jo tekijä valmiina mutta ne vain täytyy julistaa avoimeksi.
Kuin ihmeen kaupalla sain hieman vähäpätöisen ja huonosti palkatun työpaikan joka vastaa ainakin osittain koulutustani. Kyse oli ihan puhtaasta sattumasta. Olen kuitenkin onnellinen tilanteesta, sillä tajuan kuinka vaikeaa työllistyminen on. Pääsen ainakin uusiin työtehtäviin ja takaisin työelämään vaikka työ ei olekaan mikään huippuvirka.
Toivotan hyvää tuuria ja menestystä teille muille työnhakijoille!
Ei voi olla totta! Olin juuri tulossa tekemään saman aloituksen, sekin ilo siis vietiin :)
Mulla sama tilanne, paitsi että oman alan työkokemusta on yli 10 vuotta. Kotona olen ollut kohta viisi vuotta (2 lasta), töitä olen hakenut 1,5 vuotta ja ikää melkein 40 v.
Kotona ollessani olen opiskellut ja tehnyt freetyötä. Parin sadan freehommien takia korvaukset on jäissä eli rahaa ei ole yhtään.
En tiedä, kannattaako edes enää opiskella. Olen ihan tarpeeksi koulutettu jo hakemiini töihin enkä tiedä mihin suuntaan vielä laajentaisin tutkintoani.
Todella turhauttava tilanne.
Tsemppiä meille kaikille, säilyttäkäämme omanarvontuntomme. Ei ole meidän vika, ettemme ole munakkaita.
Täällä myös kohtalotoveri. Kuukausi sitten oli molissa ensimmäinen oman alani työpaikka kotipaikkakunnaltani ( tai edes naapurikunnasta) ja vuoden olen töitä etsinyt. Ensi viikolla on haastattelu, mutta tämän päivän lehdessä, että kyseinen organisaatio aloittaa yt- neuvottelut. En ole keksinyt mitä alaa kannattaisi yliopistokaupungissa opiskella jotta työllistyminen helpottuisi. Pois ei voida muuttaa kun ei niitä töitä tunnu olevan muuallakaan ja vaikka saisin vakipaikan toisaalta, sitten olisi mies työtön.
34 lisää vielä.
Paikkoja tosiaan on hakenut 150-350 muutakin, olen hakenut niitä "vähäpätöisiäkin" hommia kuullakseni, että olen ylikoulutettu.
Olen myös ollut haastatteluissa, joiden valinta on tehty jo ennen haastattelua.
Nyt rekrytointikoulutuksessa. Vähän olen kyllä vastaan ajatusta, että ne harvat työpaikat täytetään ilmaisilla tekijöillä. Enkä itsekään halua työskennellä ihan omaksi ilokseni palkatta puolta vuotta vain kuullakseni, että taloustilanne on heikko, emmekä voi jatkaa työsuhdetta.
Minä huomasin jo opintojen alkupuolella, että jos työpaikan tahtoo saada, niin se on itse luotava. Perustin siis toiminimen jo parikymppisenä ja siitä vähitellen opettelin yrittäjäksi.
Yrittäjyys ei tietenkään sovi kaikille. Minulle se sopii erinomaisesti. Elämäntilanteeni oli myös todella hyvä siinä vaiheessa, kun aloin yrittäjäksi: olin perheetön ja minulla oli opintotuki + osa-aikatyö.
Jos vähänkään on mahdollista, niin suosittelen tätä vaihtoehtoa. Erityisesti meillä akateemisilla on paljon työmahdollisuuksia, jotka eivät vaadi valtavia pääomia. Myydään siis osaamista, ei fyysisiä tuotteita.
Faktahan on se, että yritykset, jotka palkkaavat työntekijöitä, ovat ihan tavallisten ihmisten perustamia. Jos yrityksiä ei perusteta, ei ole työpaikkojakaan muualla kuin julkisella sektorilla (mutta kuka maksaa palkat...).
Taannoin kuuntelin muutaman vastavalmistuneen valitusta siitä, ettei ole töitä. Joukossa oli pari diplomi-insinööriä, FM (engl. kääntäjä) ja KTM. Eikö tämän porukan pitäisi olla juuri sitä kyvykästä porukkaa, joka LUO TYÖPAIKKOJA?
Yrittäjyys ei sovi kaikille enkä ketään siihen halua painostaa. En myöskään syyllistä ketään työttömyydestä. Toivoisin vain, että useampi korkeasti koulutettu haluaisi olla se tyyppi, joka luo työpaikkoja ja ottaa vastuuta enemmän kuin tavallinen palkkatyöläinen. Kuka muukaan tähän sopisi paremmin?
Niin,
yrittäjyydessä on aina riskinsä. Jos yritys ei tuota taloudellisesti tarpeeksi, on aika lirissä, koska menettä kaikki työttämyyskorvaukset, äitiyspäivärahat yms. tuet. Ja tämä koskee myös puolisoa, koska kun perheessä on yksi yrittäjä, koko perhe on yrittäjäperhe. Siinä saa kääntäjäkin tehdä aika pitkää päivää, jos esim. puoliso sairastuu tai perheeseen tulee lapsia tms. Lisäksi taantuma vaikuttaa myös yrittäjän työhön siten, että firmat ostavat vähemmän ulkopuolisilta.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 10:11"]
Mitä jos menisit vaikka työvoimatoimistoon , varaat ihan ajan ihmiselle joka tietää ja voisit sitä myöten katsoa mitä löytyy ja mitä ehkä tarvitset lisää.
[/quote]
Vai ihan varata aika ja sitten katsotaan että minkä työpaikan se täti sieltä tiskin alta sulle taikoo. Kyllä ne kaikki paikat on siellä mol.fi sivuilla, joita työkkäri tarjoaa. Kun tiskin takana on 30v. sitten varmistunut merkonomi, jolle tuottaa jo vaikeuksia kirjoittaa filosofian maisteri niin mitä vinkkejä joku luulee hänen oikeasti osaavan tarjota. Taso on tätä: ehkä sun kannattaisi päivittää noita atk-taitoja, ihan rohkeasti vaan etsit itse töitä...
[/quote]
mutta kun se työkkärin täti osaa sanoa missä on töitä. Jos etsitään liian suppealla alalla, ei nähdä metsää puun takaa. Halutaan ehdottomasti sitä ja tätä ja tota ja mistään ei jousteta.
Ihan teinimeininkiä suoraan sanoen. Nuoret eivät edes hae kesätöihin, kun on palkka niin surkea, oma kummilapseni näin sanoi. Mielummin 18 v on koko kesän kotona , taaskin, tekemättä mitään. Vuoden päästä menee yliopistoon ja varmaan aikoo kesäyliopistossa olla kaikki kesät. 4 - 5 v päästä valmistuu ja dadaa, ei yhtään työkokemusta.
Se on ihan varma että jos on tunnollinen ihminen ja kaikin puolin kunnossa on asiat, Suomessa ei jää työttömäksi. Pitää ottaa vastaan mitä työtä on tarjolla mistä päin Suomea sitä on. Työssä olevan on helpompi etsiä uutta kun työttömän.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 13:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 21:17"]
Minä jäin työttömäksi kun muutimme miehen työn perässä pienelle paikkakunnalle. Olin kotona ensin lasten kanssa, mutta sen jälkeen työttömänä.
En suostunut makaamaan kotona, vaan tein radikaalin ratkaisun ja lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi. Sain heti valmistuttuani valita, millaiseen paikkaan menen töihin. Palkka nyt on, mitä on. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, eli peruspalkka 2200 euroa ja vuorolisät siihen päälle. Olen tällä hetkellä mielenterveyskuntoutujien pienryhmäkodissa ohjaajana kolmivuorotyössä.
Ei ihan sitä, mitä kuvittelin isona tekeväni :) Mutta eipä tarvitse kotona maata ja työttömyydestä ei tarvitse enää ikinä kärsiä.
Tsemppiä kaikille akateemisille työttömille.
[/quote]
Tässä on asennetta. Mieluummin itse elätät itsesi työlläsi, kuin makaat loppuelämän kotona työttömänä.
Hassu asenne nykyään nuorilla. Työtä suostutaan tekemään, vain jos se on kivaa. Olen syntynyt 60-luvulla ja me taidamme olla sitten viimeinen ikäluokka, joka opiskeli ammatin siksi, että saisi työssään rahaa ja pystyisi elättämään itsensä. Työ ei ole ollut meille kiva harrastus, minne suostutaan menemään vain, jos se on hauskaa ja minulla on taipumuksia alalle. Muuten elellään korvauksilla ja yhteiskunnan tuella.
[/quote]
Tiedoksesi vain, että tässä ketjussa on kyllä ollut muitakin 60-luvulla syntyneitä. Ja työttömyysongelmien kanssa painitaan täälläkin, vaikka motivaatiota olisi muille jakaa. 50-vuotiaana alanvaihto se vasta vaativaa onkin, voin kertoa omasta kokemuksesta..
Mene isännöitsijäkoulutukseen. Kestää kuukauden (tosin kurssipäivät jakautuvat puolen vuoden ajalle) ja sen jälkeen rahakkaita töitä löytyy varmasti.