Hei uusperheelliset!

Ja siis mies on puhunut juurikin lapselleen että minua pitää kuunnella aivan samoin kuin häntäkin. Ap

Uusi koti toi muutoksen, ja muutos merkitsee monille lapsille hetkellistä turvattomuutta. Nyt vain paljon isä-lapsi-aikaa kaksin ja asioista juttelua ja niiden käsittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt alan ammattilaisena on sanottavana parikin asiaa.

Lapsi - myös ero perheen lapsi- tarvitsee rajat. Minä ja isäsi ollaan tämän perheen kapteenit. Me vedetään rajat ja huolehditaan lapsista ja asioista; lapsi ei kiukuttelullaan niihin vaikuta. On normaalia, että elämänmuutos ottaa aikaa ja lapsi voi kokea ulkopuolisuutta.

Lapsi kokee olonsa turvattomaksi, mikäli vanhemmat antaa lapsen sanella ja pyörittää perhe - elämää. Pitää nyt sanoa, että me ollaan näin perhe ja tällä mennään. Ei missään nimessä, että muutto olisi tullut liian aikaisin tuossa!

Juuri näin on toimittu kun lapsi kiukuttelee. Rajat laitetaan eikä periksi anneta. Ap

Hyvä! Ja missään nimessä lapsi ei sitä määritä että miten nämä vkl menee, se on perheen vanhempien asia päättää ja katsoa mikä on parhaaksi milloinkin. Normaalia arkea ja yhdessäoloa.

Näissä helposti vanhemmat ja sukulaiset säälivät erolasta, vaikka lapsi nimenomaan kärsii siitä että hänellä on valtaa asioihin. Lapsen ei kuulu päättää miten elämää eletään teillä. Se on tuhon tie jos lapsi hoksaa, että hän voi vaikuttaa asioihin. 6v on aivan pieni lapsi ja tarvitsee nyt vahvat vanhemmat sinne teidän perheeseen.

Ihanaa kiitos! Olen itse aivan samaa mieltä.

Mieheni kanssa kerromme lapsille että me aikuiset päätämme missä kukin nukkuu (yleensä he tietävät kaavan mutta joskus siitä poiketaan tarkoituksella kun me aikuiset siitä ensin keskenämme sovimme.)

Omakin lapseni saattaa joskus sanoa kerran vastaan mutta rauhoituu heti koska on tottunut johdonmukaisuuteeni. Mieheni lapsi taas nostaa joka ikinen kerta itkun ja metelin vaikka rauhallisesti ja tiukasti kerromme miten tehdään.

Tätä siis mietin, miksei lopu, en muuta.

Mielestäni olemme kuitenkin toimineet oikein.

Lapsi haistaa heti vanhemman epävarmuuden.

Miehellä on ollut opettelemista säännöissä pysymiseen mutta hänkin on taitanut ne jo kauan. Lapsi vaan silti hankaa vastaan. Ap

Lapsi huomaa, että isä on epävarma ja pelaa sillä. Ehdottomasti te päätätte nukkumaan menoajan ja missä kukakin nukkuu. Ja jos alkaa huuto huoneesta niin siihen sanotaan, että nyt on lasten nukkumaanmeno aika ja tuo häiritsee muita. Siihen leikkiin ei voi lähteä mukaan.

Ja sinä äitipuolena saat sanoa ja olla yksi kasvattajista myös. Te olette tiimi. Kasvatusoikeus on perheen molemmilla aikuisilla.

Juurikin näin! Mietin jo olenko maailman ainoa ihminen joka ajattelee näin?!

Miehen epävarmuuden varmasti haistaakin ja siitä olemme kaksin puhuneet hyvässä hengessä. Mies ei kuitenkaan anna periksi näissä vaikkei olekaan yhtä tiukka kuin minä. Sanoo lapselle että näin on sovittu ja näin tehdään. Tuntuu vaan toivottomalta käydä sama keskustelu tyyliin ikuisesti ja mietin juuri että kauako voikaan kestää ettei sitä enää tarvitse tehdä.

Olen aina ollut sitä mieltä että rajat ja säännöt on rakkautta, en tiedä miten nykyään nämä asiat unohtuu niin monilta. Ap

Aivan joo. Lapsi on kietonut ihan isänsä pikkusormen ympäri, mistä hän itse kärsii.

Rutiinit ja perus kasvatus asiat sovitte keskenänne, ja pidätte niistä kiinni. Klo 20 sänkyyn ja sitä rataa. Uni on äärimmäisen tärkeää lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Ja sinun lapsesi tarvitsevat unta ja lepoa myös. Eli tuossa ei voi alkaa joustamaan.

Ihan topakasti ohjaat lapsen sänkyyn ja sanot "nyt on yö, täällä ei huudeta ja hyvää yötä" Päiväsaikaan voitte käydä läpi miksi lapset ei päätä näitä asioita.

Juuri näin on kirjaimellisesti toimittu. Minulla varsinkin on tarve sen lisäksi että olen tiukka myös tarve selittää asiat. Tosin jos joku huhuilee tai huutaa kun ollaan menossa nukkumaan sanon että keskustelemme tästä myöhemmin.

Sitä en edelleenkään ymmärrä miksi muut ovat sitä mieltå että yhteen ei pitäisi ollenkaan muuttaa eli lapsen isä olisi saanut asua yksin hamaan tappiin. Kai aikuisillakin joku ihmisarvo on. Enkä ymmärrä lasten lahjotaa, en missään muodossa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin on kirjaimellisesti toimittu. Minulla varsinkin on tarve sen lisäksi että olen tiukka myös tarve selittää asiat. Tosin jos joku huhuilee tai huutaa kun ollaan menossa nukkumaan sanon että keskustelemme tästä myöhemmin.

Sitä en edelleenkään ymmärrä miksi muut ovat sitä mieltå että yhteen ei pitäisi ollenkaan muuttaa eli lapsen isä olisi saanut asua yksin hamaan tappiin. Kai aikuisillakin joku ihmisarvo on. Enkä ymmärrä lasten lahjotaa, en missään muodossa. Ap

Huomasin saman lukiessani viestejä. Isä ilman muuta saa muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen. Päin vastoin lapselle on suru oma vanhempi yksin ilman kumppania. Isä/äiti on yksinäinen, menee yksin nukkumaan, hoitaa kodin ja kaiken yksin. Lapsen etu on, että vanhempi on onnellinen ja antaa myös mallin parisuhteesta.

Ilm tässä ihmiset haluaa lytätä sinua, kun olet mennyt elämässäsi eteenpäin. Moni yh ei niin tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin on kirjaimellisesti toimittu. Minulla varsinkin on tarve sen lisäksi että olen tiukka myös tarve selittää asiat. Tosin jos joku huhuilee tai huutaa kun ollaan menossa nukkumaan sanon että keskustelemme tästä myöhemmin.

Sitä en edelleenkään ymmärrä miksi muut ovat sitä mieltå että yhteen ei pitäisi ollenkaan muuttaa eli lapsen isä olisi saanut asua yksin hamaan tappiin. Kai aikuisillakin joku ihmisarvo on. Enkä ymmärrä lasten lahjotaa, en missään muodossa. Ap

Huomasin saman lukiessani viestejä. Isä ilman muuta saa muuttaa uuden kumppanin kanssa yhteen. Päin vastoin lapselle on suru oma vanhempi yksin ilman kumppania. Isä/äiti on yksinäinen, menee yksin nukkumaan, hoitaa kodin ja kaiken yksin. Lapsen etu on, että vanhempi on onnellinen ja antaa myös mallin parisuhteesta.

Ilm tässä ihmiset haluaa lytätä sinua, kun olet mennyt elämässäsi eteenpäin. Moni yh ei niin tee.

Kiitos jälleen. Mietin juuri isää silläkin ajatuksella että kun hän oli yksin ja asui yksin hän pystyi pitämään työnsä takia lastaan vain ja ainoastaan 4 päivää kuussa.

Nyt kun asumme yhdessä lapsi voi olla meillä useammin ja pikkuhiljaa vieläkin useammin koska minulla on päivätyö.

Kyllä pidemmän päälle kaikkien elämä on näin monipuolisempaa ja jos lapsensa takia uhraa kaikkensa saattaa katkeroitua mikä ei liene lapselle hyväksi.

Uuteen suhteeseen ei hypätty heti. Toisesta erosta kului 4 vuotta ja toisesta 2 vuotta. Yhteen muutettiin koska se oli järkevää. Ap

Olen nähnyt monia eri lapsia jotka usein juuri isä pilaa sillä että kun tapaa lasta (yleensä ainut) joka toinen viikonloppu antaa lapselle kaiken huomionsa kun hyvittelee poissaoloaan ja ehko aidosti osin haluaa itsekin tankata lapsen kanssa olo aikaa. Tämä kuitenkin johtaa täysin epänormaaliin suhteeseen vanhemman ja lapsen välillä. Lapsen ei kuulu saada 24h/vrk huomiota keneltäkään. Näissä tehdään lapselle karhunpalvelus etenkin jos lapsi on herkkä ja arka. Ei kenelläkään ole aikaa usean vanhemman ja lapsen ydinperheessäkään antaa yhdelle lapselle täyttä huomiota. Tällainen lapsi tulisi ehdottomasti nimenomaan opettaa siihen ettei saa kaikkea vanhemman huomiota mutta toki esim joitakin yhteisiä hetkiä esim iltasadun ja jotain aktiviteettia.

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin uuteen kotiin kaikille.

Ennen muuttoa vietimme viikonloput meillä.

Erotraumoja lapsella ei ole koska ei muista tosiaan vanhempien yhteiselämää eikä ole mitään mielenterveys tms ongelmia.

Olivat ennen vain kaksin miehen kanssa viikonloput. Toki vieläkin välillä järjestetään tähän aikaa.

Lapsi saa välillä kohtauksen koska haluaa olla vain isän kanssa. Siis kokonaan ketään muita ei saisi olla ei nyt eikä ikinä.

Tätä on kuunneltu alusta alkaen eli ae 1.5v.

Ap

Ei tuo nyt niin tavattoman outoa ole. Oma lapseni reagoi vuosia siihen, että olimme yhdessä mieheni kanssa ja muutimme yhteen. Myöhemmin aikuisena kertoi, että oli vaan niin mustasukkainen minunusta, että halusi VAIN minut ja asua YKSIN minun kanssa. Tavallaan tykkäsi miehestäni, mutta halusi vain äitinsä. Suosittelisin kärsivällisyyttä ja huomiota, hellyyttä, rakkautta - ei ainoastaan oireilevalle vaan kaikille lapsille. Voit kuvitella, että jos itsesi pitäisi ykskaksi asua melkein tuntemattoman kanssa yhtäkkiä yhdessä. Voisi ahdistaa.Aikuisena miehelläni ja lapsellani ihanat lämpimät välit. Ja hei muistakaa, kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja reagoivat eri tavalla näihin juttuihin. Ei voi ajatella, että toinen sopeutuu niin paljon paremmin.

Kyllä nykyajan lapset on omituisia. Jos meidän pihalla joku olisi itkenyt isän perään vaikka tämä on kotona, halunnut nukkua isän vieressä jne., oltaisiin hyljeksitty nysveröä armotta. Ihme friikkejä nykyään kasvatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutettiin uuteen kotiin kaikille.

Ennen muuttoa vietimme viikonloput meillä.

Erotraumoja lapsella ei ole koska ei muista tosiaan vanhempien yhteiselämää eikä ole mitään mielenterveys tms ongelmia.

Olivat ennen vain kaksin miehen kanssa viikonloput. Toki vieläkin välillä järjestetään tähän aikaa.

Lapsi saa välillä kohtauksen koska haluaa olla vain isän kanssa. Siis kokonaan ketään muita ei saisi olla ei nyt eikä ikinä.

Tätä on kuunneltu alusta alkaen eli ae 1.5v.

Ap

Ei tuo nyt niin tavattoman outoa ole. Oma lapseni reagoi vuosia siihen, että olimme yhdessä mieheni kanssa ja muutimme yhteen. Myöhemmin aikuisena kertoi, että oli vaan niin mustasukkainen minunusta, että halusi VAIN minut ja asua YKSIN minun kanssa. Tavallaan tykkäsi miehestäni, mutta halusi vain äitinsä. Suosittelisin kärsivällisyyttä ja huomiota, hellyyttä, rakkautta - ei ainoastaan oireilevalle vaan kaikille lapsille. Voit kuvitella, että jos itsesi pitäisi ykskaksi asua melkein tuntemattoman kanssa yhtäkkiä yhdessä. Voisi ahdistaa.Aikuisena miehelläni ja lapsellani ihanat lämpimät välit. Ja hei muistakaa, kaikki lapset eivät ole samanlaisia ja reagoivat eri tavalla näihin juttuihin. Ei voi ajatella, että toinen sopeutuu niin paljon paremmin.

Juuri näin lapsi kiukuttelee, ilmaisee sanoin että haluaa olla vain isän kanssa tyyliin nyt ja ikuisesti. Itkee kuin putous.

Ei ehkä juuri tavatonta mutta mietin kauanko kestää. No kestää mitä kestää, sitäkin mietin juuri ja kyselin onko yleistä koska tämä lapsi on itkenyt samaa jo 1.5v vaikka koko ajan on toimittu samalla tavalla joten kaavan pitäisi jo olla tuttu.

Omat lapseni ottavat asiat vastaan niinkuin ne ovat, kaksi aikuista lasta kun jo on, tietää toimineensa ainakin oikein. Ap

Varmaan tyttölapsi kyseessä? On isästään mustasukkainen ja omistushaluinen. Piirre pysyy ihmisen luonteessa ja tulee näyttäytymään hänen käytöksessään jossain määrin aina, pitkälle aikuisikään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tyttölapsi kyseessä? On isästään mustasukkainen ja omistushaluinen. Piirre pysyy ihmisen luonteessa ja tulee näyttäytymään hänen käytöksessään jossain määrin aina, pitkälle aikuisikään.

Pojasta kysymys, molemmat poikia ja sama nikäisiä. Pojat saa meillä itkeä jos joku sitä nyt miettii. Omanikin itkee mutta vasta kun on "tosi kyseessä". Ap

Lapsiparka

Ap, ongelma ei ole uusperhe eikä se, että lapsella ei olisi aiemmin ollut rajoja tai että olisi kietonut isänsä sormensa ympärille. Lapsi ei testaa sinua tai isäänsä tuolla jatkuvalla käytöksellä eikä hän tee sitä ilkeyttään tai siksi, että ei haluaisi sopeutua. Tässä on kyse kahdesta asiasta:

1) Lapsi on herkkä ja erilainen kuin sinä tai omat lapsesi. Vertaat heitä jatkuvasti, käytännössä jokaisessa viestissäsi on jonkinlainen toteamus siitä, miten omasi on sopeutunut, vaikka on kokenut hyvin samoja asioita. Omat lapsesi ovat olleet samantyylisiä ja olet saanut päähäsi kuvitella, että kyse on kasvatuksesta ja rajoista. Ei ole. Nyt on kyse erilaisesta lapsesta. Omani ovat täysin erilaiset luonteeltaan ja mikä auttoi toiselle, ei auttanutkaan toiselle. Tiukat rajat lisäsivät lapsen turvattomuutta, joten tehtiin erilaisia kompromisseja. Erilainen luonne aiheuttaa sen, että samat keinot eivät käy. Esim. tuo lapsen halu nukkua isän kanssa. Sovitte, että illalla mennään omiin sänkyihin. Jos herää yöllä, saa tulla teidän väliin. Illalla jos on vaikeuksia nukahtaa, niin sovitte, että isä tai sinä käytte katsomassa viiden minuutin välein. Meilläkin esikoisen kanssa oli riittänyt järkevä keskustelu siitä, miten kaikki nukkuvat paremmin omissa sängyissä. Lapset ovat aivan yhtä erilaisia kuin me aikuisetkin, ja se, että toisen luonne on ns. helppo, ei tee hänestä parempaa lasta. Et voi herkän lapsen kanssa miettiä, milloin hänestä tulee samanlainen kuin omasi, vastaus: ei milloinkaan. Hän tulee olemaan aina erilainen, ja sinun on päästävä pois siitä ajatuksesta, että olisi jokin oikea malli lapsen olla lapsi.

2) Sinä, lapsesi ja miehesi olette yhdessä niin paljon, että olette jo perhe. Miehen lapsi vierailee teidän perheessänne. Hänet on korvannut lapsi, joka vaikuttaa sopeutuvan mihin tahansa eikä joudu käsittelemään vaikeita tunteita niin kuin miehen lapsi. Ilman muuta miehen lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja pelkoa isän menettämisestä. Hän on vaivaton äitinsä perheessä, koska siinä hän on arjessa läsnä koko ajan ja hän tietää, ettei häntä voi korvata, mutta isän perheessä hän vain käy ja hänet on korvattu toisella lapsella. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että vika ei ole perheen aikuisten, niin se vika ei ainakaan ole sen lapsen. Hänen reagointinsa on ymmärrettävää ja on surullista, että ette pysty siihen vastaamaan. Isän pitäisi ehdottomasti kyetä näyttämään, että vaikka perheessä asuu tämä toinen poika, niin hänen omansa on hänelle tärkein. Siksi siis se oma aika ja isän huomio ovat tosi tärkeitä. Oma poikasi saa miehen huomiota ihan riittävästi, kun tämä herkkä lapsi on äidillään. Näin ollen on tosi tärkeää, että isäviikonloppuina isän huomio on oikeasti tässä vierailijassa. Tottuminen tulee sitten sen jälkeen kun kilpailuasetelma häviää eikä lapsi koe uusia perheenjäseniä korvaajinaan. En näe mitenkään helpottavana tässä asiassa sinun tarvettasi sopia säännöistä, jotka koskevat kaikkia samalla tavalla. Eiväthän ne koske. Tämä yksi ei saa viettää isänsä kanssa yhtä paljon aikaa kuin vieras lapsi.

Lähtisin liikkeelle siitä, että joka toinen viikonloppu teidän luonanne ei ole tätä sinun poikaasi vaan miehen poika saa isänsä täyden huomion (ja myös sinun, jos siihen on tarve). Näin hänkin saa sitä teidän perheenne yksilöaikaa samoin kuin sinun poikasi ja samalla hän varmaan osaa alkaa kaivata jo leikkikaveriaankin. Nyt kesälomalla olisi ollut myös hyvä ottaa lapsi viikko-viikko-systeemillä tai jopa pidempinä pätkinä, jolloin arki oikeasti tulee tutuksi eikä ole pelkkää vierailua ja sivusta katsomista, kun muut ovat kokeneet yhdessä vaikka mitä. Tuolloinkin olisi tärkeää, että paikalla ei aina ole tätä toista lasta vaan myös miehen lapsella on oikeus olla teidän perheessänne se ainoa hetken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut lapsen äidin ja hän vaikuttaa uuden perheensä kanssa normaalilta.

Ehkä hieman ylisuojelevainen mutta hän on myös puhunut lapsensa kanssa positiivisesti kannustaen muutoksesta.

Toki lapsi ei voi olla enää 100% kahdestaan isänsä kanssa kuten ennen. Ajattelin kuitenkin että vaihe menisi ohi muttei tunnu helpottavan kuin tosi hitaasti.

Mitään mystistä tässä ei ole, siksi musta onkin hassua.

Ap

Jos hän on vain hidas temperamentiltaan, lapsi joka sopeutuu hitaasti ylipäänsä kaikkeen? Omalla lapsella tuli isän luo uusi naisystävä lapsineen kun lapseni oli neljä. Nyt vuosi takana ja lapsi pyytää etukäteen, että tämä perhe tulisi kun menee isälleen, tykkää leikkiä lasten kanssa. Alkuun mustasukkaisuutta oli molempien perheiden lapsilla, toisaalta tykkäsivät kyllä olla. Tämä mustasukkaisuusvaihe kesti muutaman kuukauden. Eli, kaikilla kaikki hyvin, silti joku vaihe oli.

Minulla ei ole kokemusta uusperhe kuvioista, mutta erosta on. Tuli mieleen, että pitikö isä yhteyttä lapseen tapaamisten välillä, kun näkivät vähemmän? Voisiko hän nyt lisätä yhteydenpitoa lapseen esimerkiksi soittamalla pojalle kaksi kertaa viikossa hänen ollessa äidillä?

Näin lapsi tietäisi olevansa isän mielessä kokoajan ja ehkä se helpottaisi jotain turvattomuuden tunnetta. Varmasti puhuminen, rajat, rutiinit ja ennakoitava arki molemmissa kodeissa tukevat. Mutta tosiaan lapset on niin erilaisia, että ei kannata ottaa paineita, että tilanteen tarvitsisi muuttua nopeasti, vaikka hyvähän sitä on pohtia. Ja toisaalta se voi lapsen kasvun myötä helpottua ihan hetkessä. Otan ap osaa näiden kommenttien laatuun, minusta kuulostaa, että teillä on kuitenkin kaikenkaikkiaan asiat tosi hyvin.

Lapset ovat taitavia lukemaan aikuisen tunnetiloja. Asiaa auttaisi sekin, että aidosti hyväksyisit hänet erilaisena omana itsenään.

Vaikka kirjoitat, että kohtelet häntä tasapuolisesti, olet myös kirjoittanut, ettet häntä ymmärrä. Opettele tuntemaan, anna aikaa ja hyväksy erilaisuus. Hän on herkempi, hänellä on oikeus olla. Hän on arvokas juuri tuollaisena -vaikkei tilanne muuttuisikaan koskaan tai vasta vuosien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ongelma ei ole u8usperhe eikä se, että lapsella ei olisi aiemmin ollut rajoja tai että olisi kietonut isänsä sormensa ympärille. Lapsi ei testaa sinua tai isäänsä tuolla jatkuvalla käytöksellä eikä hän tee sitä ilkeyttään tai siksi, että ei haluaisi sopeutua. Tässä on kyse kahdesta asiasta:

1) Lapsi on herkkä ja erilainen kuin sinä tai omat lapsesi. Vertaat heitä jatkuvasti, käytännössä jokaisessa viestissäsi on jonkinlainen toteamus siitä, miten omasi on sopeutunut, vaikka on kokenut hyvin samoja asioita. Omat lapsesi ovat olleet samantyylisiä ja olet saanut päähäsi kuvitella, että kyse on kasvatuksesta ja rajoista. Ei ole. Nyt on kyse erilaisesta lapsesta. Omani ovat täysin erilaiset luonteeltaan ja mikä auttoi toiselle, ei auttanutkaan toiselle. Tiukat rajat lisäsivät lapsen turvattomuutta, joten tehtiin erilaisia kompromisseja. Erilainen luonne aiheuttaa sen, että samat keinot eivät käy. Esim. tuo lapsen halu nukkua isän kanssa. Sovitte, että illalla mennään omiin sänkyihin. Jos herää yöllä, saa tulla teidän väliin. Illalla jos on vaikeuksia nukahtaa, niin sovitte, että isä tai sinä käytte katsomassa viiden minuutin välein. Meilläkin esikoisen kanssa oli riittänyt järkevä keskustelu siitä, miten kaikki nukkuvat paremmin omissa sängyissä. Lapset ovat aivan yhtä erilaisia kuin me aikuisetkin, ja se, että toisen luonne on ns. helppo, ei tee hänestä parempaa lasta. Et voi herkän lapsen kanssa miettiä, milloin hänestä tulee samanlainen kuin omasi, vastaus: ei milloinkaan. Hän tulee olemaan aina erilainen, ja sinun on päästävä pois siitä ajatuksesta, että olisi jokin oikea malli lapsen olla lapsi.

2) Sinä, lapsesi ja miehesi olette yhdessä niin paljon, että olette jo perhe. Miehen lapsi vierailee teidän perheessänne. Hänet on korvannut lapsi, joka vaikuttaa sopeutuvan mihin tahansa eikä joudu käsittelemään vaikeita tunteita niin kuin miehen lapsi. Ilman muuta miehen lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja pelkoa isän menettämisestä. Hän on vaivaton äitinsä perheessä, koska siinä hän on arjessa läsnä koko ajan ja hän tietää, ettei häntä voi korvata, mutta isän perheessä hän vain käy ja hänet on korvattu toisella lapsella. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että vika ei ole perheen aikuisten, niin se vika ei ainakaan ole sen lapsen. Hänen reagointinsa on ymmärrettävää ja on surullista, että ette pysty siihen vastaamaan. Isän pitäisi ehdottomasti kyetä näyttämään, että vaikka perheessä asuu tämä toinen poika, niin hänen omansa on hänelle tärkein. Siksi siis se oma aika ja isän huomio ovat tosi tärkeitä. Oma poikasi saa miehen huomiota ihan riittävästi, kun tämä herkkä lapsi on äidillään. Näin ollen on tosi tärkeää, että isäviikonloppuina isän huomio on oikeasti tässä vierailijassa. Tottuminen tulee sitten sen jälkeen kun kilpailuasetelma häviää eikä lapsi koe uusia perheenjäseniä korvaajinaan. En näe mitenkään helpottavana tässä asiassa sinun tarvettasi sopia säännöistä, jotka koskevat kaikkia samalla tavalla. Eiväthän ne koske. Tämä yksi ei saa viettää isänsä kanssa yhtä paljon aikaa kuin vieras lapsi.

Lähtisin liikkeelle siitä, että joka toinen viikonloppu teidän luonanne ei ole tätä sinun poikaasi vaan miehen poika saa isänsä täyden huomion (ja myös sinun, jos siihen on tarve). Näin hänkin saa sitä teidän perheenne yksilöaikaa samoin kuin sinun poikasi ja samalla hän varmaan osaa alkaa kaivata jo leikkikaveriaankin. Nyt kesälomalla olisi ollut myös hyvä ottaa lapsi viikko-viikko-systeemillä tai jopa pidempinä pätkinä, jolloin arki oikeasti tulee tutuksi eikä ole pelkkää vierailua ja sivusta katsomista, kun muut ovat kokeneet yhdessä vaikka mitä. Tuolloinkin olisi tärkeää, että paikalla ei aina ole tätä toista lasta vaan myös miehen lapsella on oikeus olla teidän perheessänne se ainoa hetken aikaa.

Kyllä meillä on ollut tarkoituskin viettää viikonloppuja niin että poika ja isä ovat täysin kaksin. Korona on vaan tehnyt sen etten ole voinut lähteä esim. Omien vanhempiei luokse oman lapsini kanssa.

Siihen emme lähde että toinen poika on toisena viikonloppuna ja toinen toisena koska ihan oman suhteemme takia myös vanhempien on vietettävä aikaa keskenään.

Valitettava tosiasia josta minulla eronneena on liikaakin kokemusta.

Sääntöjen on pakko olla samat molemmille lapsille, miten ihmeessä kahden täysin samanikäisen kanssa voisi toimia muulla tavalla vaikka lapset olisivat miten erilaisia?

Mun lapsi kestää mitä vaan niin hän saa sitten aina kestää ja toinen kun ei kestä saa myönnytyksiä. Eli kun miehen lapsi haluaa sinisen pulkan annan sen aina koska omani ei ala itkemään saadessaan punaisen vaikka haluaisikin välillä sinisen??

Näin aluksi meinasi käydä mutta vihelsin pelin poikki ja miehenikin tajusi asian. Tästä jo aikaa. Ap

Jos tästä summaa kaiken niin tullaan taas tilanteeseen että minä ja mieheni emme voisi olla yhdessä koska lapsemme ovat niin erilaisia.

Mielestäni karu fakta on kuitenkin se että vaikka lapsi olisi luonteeltaan miten herkkä ei häntä voi kohdella niin että joka asiassa joustetaan.

Itse olin lapsena tosi herkkä ja aikuisena todella kovapäinen. Olen tyytyväinen ettei minun annettu käpertyä itseeni vaan asioita vaadittiin vaikka miten itketti ja koitti selittää ettei uskalla. No kaikki vedetään omalla tyylillä. Pidän näistä lapsista huolta viimeiseen hengenvetoon mutta myös vaadin heiltä. Nykymaailma on niin kova paikka ettei pelkällä pään silittelyllä selviä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ongelma ei ole u8usperhe eikä se, että lapsella ei olisi aiemmin ollut rajoja tai että olisi kietonut isänsä sormensa ympärille. Lapsi ei testaa sinua tai isäänsä tuolla jatkuvalla käytöksellä eikä hän tee sitä ilkeyttään tai siksi, että ei haluaisi sopeutua. Tässä on kyse kahdesta asiasta:

1) Lapsi on herkkä ja erilainen kuin sinä tai omat lapsesi. Vertaat heitä jatkuvasti, käytännössä jokaisessa viestissäsi on jonkinlainen toteamus siitä, miten omasi on sopeutunut, vaikka on kokenut hyvin samoja asioita. Omat lapsesi ovat olleet samantyylisiä ja olet saanut päähäsi kuvitella, että kyse on kasvatuksesta ja rajoista. Ei ole. Nyt on kyse erilaisesta lapsesta. Omani ovat täysin erilaiset luonteeltaan ja mikä auttoi toiselle, ei auttanutkaan toiselle. Tiukat rajat lisäsivät lapsen turvattomuutta, joten tehtiin erilaisia kompromisseja. Erilainen luonne aiheuttaa sen, että samat keinot eivät käy. Esim. tuo lapsen halu nukkua isän kanssa. Sovitte, että illalla mennään omiin sänkyihin. Jos herää yöllä, saa tulla teidän väliin. Illalla jos on vaikeuksia nukahtaa, niin sovitte, että isä tai sinä käytte katsomassa viiden minuutin välein. Meilläkin esikoisen kanssa oli riittänyt järkevä keskustelu siitä, miten kaikki nukkuvat paremmin omissa sängyissä. Lapset ovat aivan yhtä erilaisia kuin me aikuisetkin, ja se, että toisen luonne on ns. helppo, ei tee hänestä parempaa lasta. Et voi herkän lapsen kanssa miettiä, milloin hänestä tulee samanlainen kuin omasi, vastaus: ei milloinkaan. Hän tulee olemaan aina erilainen, ja sinun on päästävä pois siitä ajatuksesta, että olisi jokin oikea malli lapsen olla lapsi.

2) Sinä, lapsesi ja miehesi olette yhdessä niin paljon, että olette jo perhe. Miehen lapsi vierailee teidän perheessänne. Hänet on korvannut lapsi, joka vaikuttaa sopeutuvan mihin tahansa eikä joudu käsittelemään vaikeita tunteita niin kuin miehen lapsi. Ilman muuta miehen lapsi tuntee mustasukkaisuutta ja pelkoa isän menettämisestä. Hän on vaivaton äitinsä perheessä, koska siinä hän on arjessa läsnä koko ajan ja hän tietää, ettei häntä voi korvata, mutta isän perheessä hän vain käy ja hänet on korvattu toisella lapsella. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että vika ei ole perheen aikuisten, niin se vika ei ainakaan ole sen lapsen. Hänen reagointinsa on ymmärrettävää ja on surullista, että ette pysty siihen vastaamaan. Isän pitäisi ehdottomasti kyetä näyttämään, että vaikka perheessä asuu tämä toinen poika, niin hänen omansa on hänelle tärkein. Siksi siis se oma aika ja isän huomio ovat tosi tärkeitä. Oma poikasi saa miehen huomiota ihan riittävästi, kun tämä herkkä lapsi on äidillään. Näin ollen on tosi tärkeää, että isäviikonloppuina isän huomio on oikeasti tässä vierailijassa. Tottuminen tulee sitten sen jälkeen kun kilpailuasetelma häviää eikä lapsi koe uusia perheenjäseniä korvaajinaan. En näe mitenkään helpottavana tässä asiassa sinun tarvettasi sopia säännöistä, jotka koskevat kaikkia samalla tavalla. Eiväthän ne koske. Tämä yksi ei saa viettää isänsä kanssa yhtä paljon aikaa kuin vieras lapsi.

Lähtisin liikkeelle siitä, että joka toinen viikonloppu teidän luonanne ei ole tätä sinun poikaasi vaan miehen poika saa isänsä täyden huomion (ja myös sinun, jos siihen on tarve). Näin hänkin saa sitä teidän perheenne yksilöaikaa samoin kuin sinun poikasi ja samalla hän varmaan osaa alkaa kaivata jo leikkikaveriaankin. Nyt kesälomalla olisi ollut myös hyvä ottaa lapsi viikko-viikko-systeemillä tai jopa pidempinä pätkinä, jolloin arki oikeasti tulee tutuksi eikä ole pelkkää vierailua ja sivusta katsomista, kun muut ovat kokeneet yhdessä vaikka mitä. Tuolloinkin olisi tärkeää, että paikalla ei aina ole tätä toista lasta vaan myös miehen lapsella on oikeus olla teidän perheessänne se ainoa hetken aikaa.

Kyllä meillä on ollut tarkoituskin viettää viikonloppuja niin että poika ja isä ovat täysin kaksin. Korona on vaan tehnyt sen etten ole voinut lähteä esim. Omien vanhempiei luokse oman lapsini kanssa.

Siihen emme lähde että toinen poika on toisena viikonloppuna ja toinen toisena koska ihan oman suhteemme takia myös vanhempien on vietettävä aikaa keskenään.

Valitettava tosiasia josta minulla eronneena on liikaakin kokemusta.

Sääntöjen on pakko olla samat molemmille lapsille, miten ihmeessä kahden täysin samanikäisen kanssa voisi toimia muulla tavalla vaikka lapset olisivat miten erilaisia?

Mun lapsi kestää mitä vaan niin hän saa sitten aina kestää ja toinen kun ei kestä saa myönnytyksiä. Eli kun miehen lapsi haluaa sinisen pulkan annan sen aina koska omani ei ala itkemään saadessaan punaisen vaikka haluaisikin välillä sinisen??

Näin aluksi meinasi käydä mutta vihelsin pelin poikki ja miehenikin tajusi asian. Tästä jo aikaa. Ap

Vedit nopeita johtopäätöksiä ja aika tavalla kotiinpäin. On tosiaan väärin, että lapselle annettaisiin periksi lasten välisissä riidoissa tai vaikkapa kotiintuloajoissa tms. Mutta nythän nimenomaan teidän järjestelynne suosii sinun lastasi ja sortaa miehen lasta. Etkä suostu tekemään siihen mitään muutosta.

Ymmärtääkseni teillä on kaksi viikonloppua kuukaudessa omaa aikaa ilman lapsia. Mielestäni voisitte toisen näistä uhrata tai laittaa se lähilapsi vaikka isovanhemmalle hoitoon toisena lapsiviikonloppuna. Tärkeää olisi, että myös toinen lapsi saisi TASAPUOLISESTI aikaa teiltä vanhemmilta. Nythän näin ei ole etkä ole tästä yhtään huolissasi, kun kyse ei ole omasta lapsestasi.

Suhtaudut myös tosi nihkeästi erilaisuuteen. Ei se, että toinen ei ole yhtä reipas, tarkoita, että häntä pitäisi vain karaista samalla tavalla kuin sitä reipasta lasta. Ei se reippaus ole itseisarvo. Voi olla, että tämä reipas lapsi patoaa sisälleen kaiken ja on erittäin hankala murrosiässä. Et voi tietää varmasti, minkälaisia ongelmia eteen tulee etkä saisi arvottaa lapsia heidän perusluonteensa mukaan. Voi kannustaa, näyttää esimerkkiä ja selittää mutta ei teilata, kieltää ja osoittaa jatkuvaa tyytymättömyyttä niin, että toinen tietää olevansa se huonompi lapsi kaikin tavoin. Toinen tarvitsee enemmän kannustusta, ei se voi olla pois siltä toiselta ja epätasa-arvoa, jos huomioitte lasten tarpeet. Yrität tosiaan ahdata tätä miehesi lasta ahtaaseen muottiin omasta käsityksestäsi siitä, millainen lapsen pitäisi olla. Juuri tämän takia tarvitsette myös tämän lapsen kanssa sitä omaa aikaa ilman toista lasta. Yksi viikonloppu ei voi olla niin vaikea järjestää. Ei ydinperheessäkään olla montaa viikonloppua kuukaudessa ilman lapsia.