Lue keskustelun säännöt.
Hei uusperheelliset!
Kauanko teidän lapsilla on kestänyt tottua uuteen suhteeseen ja yhteen muuttoon?
Olemme olleen mieheni kanssa 2v yhdessä ja lapsemme jotka ovat samanikäisiä, (aloittavat koulun nyt) ovat tavanneet joka toinen viikonloppu 1.5 vuotta.
Yhteen muutimme 3kk sitten.
Mieheni lapsi ei sopeudu. Itkee isänsä perään usein, ei haluaisi nukkua kuin tämän vieressä. (Yhden yön viikonlopusta saakin, sovittu ennalta aina.) Kun isä on toisessa kerroksessä kiljuu välillä tämän perään kun olisi kadonnut kokonaan.
Lapset tulevat keskenään kuitenkin hyvin toimeen ja olen ehdottoman oikeudenmukainen itse.
Miten ihmeen pitkään tässä vielä menee ennen kuin tilanne rauhoittuu?
Ennen he olivat isän kanssa aina kaksin.
Ymmärrän siis tämän mutta minusta 1.5v on jo tosi pitkä aika jonka luusisi riittävän sopeutumiseen uuteen tilanteeseen.
Oma lapseni on täysin vastakohta, siksi ehkä olen niin ihmeissäni.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ihan mahdotonta, että isä keskittyy lapsiviikonloppuina paljon tähän lapseensa, ja äiti omaansa. Keltä se olisi pois? Kai kodissa on vaikka takkahuone, jonne yhdet menevät lautapelaamaan ja katsomaan elokuvia kaksin, kun toiset ovat vaikka patikoimassa tai mummolassa tai uimahallissa.
Lapsi myös olisi isällään vain, kun isäkin on siellä. Jos kerran muiden kanssa olo ei tuo hänelle tai niille muille mitään lisäarvoa.
Mitä ne on ne isän työvuorot, puhutaanko tässä yövuoroista, jolloin lapsi ei halua jäädä nukkumaan? Ja asuuko äiti niin kaukana, ettei lapsi silloin voi mennä kotiin nukkumaan? Kyllä, puhun kodista, paikka jossa käyt pari kertaa kuussa ei tosiasiassa ole koti vaan sukulointia tai kyläilyä.
Kunhan koronasta on päästy on tarkoitus viettää ennemmän aikaa vain oman lapsen kanssa. Mieheni työvuoroden takia se että me olisimme nämä viikonloput kokonaan erillään tarkoittaisi myös sitä että minäkin näen häntä vain joka toinen viikko koska nukunkin toisaalla hänen vuorojensa takia joka toinen viikko. Siksi on ihan kivaa viettää edes viikonloput yhdessä. Lapsen äiti asuu työpaikkani lähellä ja olisin vaikka päivittäin valmis kuljettamaan lasta mutta asia ei ole käsissäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että on varmasti kemiasta kiinni.
Ajattelin vaan että muutos olisi helpompi mitä pienempinä lapset kun sen kokevat eli tuollaiseen pieneen on helpompi vielä muodastaa suhde kuin esim. Murrosikäiseen.En kyllä miehestäni haluaisi luopua. Ap
Lapsi ei välttämättä koskaan tykkää sinusta, vaikka tekisit mitä. Hänellä on jo äiti ja ehkä on kuullut ilkeä äitipuoli - juttuja, jo päiväkoti ikäiset ovat kuulleet.
Älä yritä tai pingota liikaa. Elätte mahd normaalisti vaan, lapsi käy sitten kyläilemässä sen joka toinen vkl. Ei teidän tarvitse olla läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että on varmasti kemiasta kiinni.
Ajattelin vaan että muutos olisi helpompi mitä pienempinä lapset kun sen kokevat eli tuollaiseen pieneen on helpompi vielä muodastaa suhde kuin esim. Murrosikäiseen.En kyllä miehestäni haluaisi luopua. Ap
Meillä oli niin, että oma poikani oli tottunut olemaan kaksin kanssani. Huomasin, että vaikka hän sopeutui siihen että mies vietti aikaa meillä, hän käytännössä vietti aikaa omassa huoneessaan enemmän. Totesin siinä ajan kanssa, että ei heistä tule perhettä eikä ole mitään järkeä muuttaa yhteen. Ei ole kyse vain iästä, vaan kumpikaan ei ole kauhean seurallinen ihminen.
Asumme nyt miehen kanssa melko lähekkäin, ja vietämme yhdessä pari yötä viikossa. Näemme tietysti useammin, mutta ei asuta yhdessä, vaan asun kaksin poikani kanssa. Tämä on toiminut hyvin. Poikani ei tarvitse asua uusperheessä, silti meillä aikuisilla on parisuhde. Heillä on ihan mukava kaverillinen/setämäinen suhde.
Totta kai on kalliimpi pitää kahta asuntoa. Minäkin kuitenkin ajattelin, että minulla pitääkin olla aikuinen ihmissuhde. Ilman kahta asuntoa olisi pitänyt siitä luopua. Sitä paitsi, ilman tätä suhdetta pitäisin asuntoa yllä yksin joka tapauksessa. Minusta tämä kompromissi oli sen hinnan arvoinen. Meillä olisi ollut varaa kaksin isoonkin taloon, mutta en olisi ollut siellä onnellinen jos lapseni ei olisi ollut onnellinen. Ja ero olisi tullut sitten sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuon ikäiseltä voi kysyä mielipidettä muuttoon. Tai kun äitinsä oli siihen valmistanut keskustelulla hän oli sanonut ettei missään tapauksessa ja on takuulla sitä mieltä todella pitkään.
En ole täydellinen, en ole sellaista edes väittänyt mutta kun minulla on kuitenkin kaksi aikuista lasta joiden kanssa olen ja käyn edelleen pitkiä keskusteluita siitä miten heidät on kasvatettu en ole voinut olla mikään hirviö äiti. Lapseni ovat kiittäneet minua tiukkuudestani mm.
Isän olisi siis pitänyt elää yksin arkensa sen vuoksi että tämä lapsi voi viettää hänen kanssaan 100% yhteistå aikaa joka toinen vl koska ei työnsä takia voinut häntå useammin pitää, aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia. Ap
Miksi ihmeessä lapselta ei voi kysyä mielipidettä asioihin, jotka vaikuttavat näin paljon hänen elämäänsä? Mielipiteen kysyminen ei tarkoita sitä, että lapsi saisi määrätä tai että asiat tehtäisiin lapsen ehdoilla. Mielipiteen kuunteleminen on omasta mielestä kyllä hyvinkin tärkeää. Oletat lapsen kuitenkin olevan tarpeeksi iso joustamaan ja sopeutumaan.
Itse olen kysynyt lapsilta mielipidettä aina, kun teemme elämässä tärkeitä ja isoja päätöksiä, kuten esim muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen asuntoon. Lapset ovat mukana päätöksenteossa ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Jos ovat eri mieltä asioista, niin aikuisten näkökanta ja syyt selitetään heille. Uuden asunnon valinnassa olivat mukana ja saivat kertoa omia ajatuksiaan. Ja tosiaan kyse on alakouluikäisistä lapsista. Ovat toivoneet esim, ettei muutto vaikuttaisi kouluun. Tämä on täysin ymmärrettävää ja itse otan sen huomioon kyllä valintoja tehdessä, enkä etsi asuntoja toiselta alueelta.
Tämä viimeinen lause: "aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia" kertoo kyllä paljon tästä asetelmasta. Taidat olla aika kontrolloiva ja määräilevä itse. Kenen muun vuoksi ei aikuinen tekisi kohtuuttomiakin uhrauksia, kuin oman lapsensa? (Eikä kyse ole edes kovin kohtuuttomasta uhrauksesta omasta mielestäni... Lapselle olisi voinut antaa edes hiukan enemmän aikaa.)
Toki lapsen kanssa voi jutella mitä mieltä on ihan mistä vaan mutta vanhemmat päättävät ja tekevät näinkin isot siirrot kun muuttamiset ihan keskenään.
Eroisällä on oikeus perustaa perhe, muuttaa yhteen elämänkumppaninsa kanssa. Kumppanin paikkaa lapsi ei voi viedä, aikuinen tarvitsee romanttisen ja seksuaalinen ihmissuhteen, vaikka hän on eronnut lapsensa äidistä.
Tämä on huomattu noin ylipäänsä, että lasten mielipiteitä ei paljon kysellä, eivätkä ne kiinnosta. Kiinnostaa aikuisen omat "romanttiset ja seksuaaliset ihmissuhteet", jotka menevät kaiken muun edelle. "Minä ja minun tarpeet. Muut sopeutukoon tilanteeseen, minun onneni on tärkein kaikesta".
Sitten ihmetellään, kun lapset voivat pahoin ja oireilevat...
Kannattaa oikeasti lukea ihan tutkittua tietoa uusperheiden vaikutuksista lasten hyvinvoinnille. Karua luettavaa. Kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei lastaan tällaiseen myllyyn pistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että on varmasti kemiasta kiinni.
Ajattelin vaan että muutos olisi helpompi mitä pienempinä lapset kun sen kokevat eli tuollaiseen pieneen on helpompi vielä muodastaa suhde kuin esim. Murrosikäiseen.En kyllä miehestäni haluaisi luopua. Ap
Meillä oli niin, että oma poikani oli tottunut olemaan kaksin kanssani. Huomasin, että vaikka hän sopeutui siihen että mies vietti aikaa meillä, hän käytännössä vietti aikaa omassa huoneessaan enemmän. Totesin siinä ajan kanssa, että ei heistä tule perhettä eikä ole mitään järkeä muuttaa yhteen. Ei ole kyse vain iästä, vaan kumpikaan ei ole kauhean seurallinen ihminen.
Asumme nyt miehen kanssa melko lähekkäin, ja vietämme yhdessä pari yötä viikossa. Näemme tietysti useammin, mutta ei asuta yhdessä, vaan asun kaksin poikani kanssa. Tämä on toiminut hyvin. Poikani ei tarvitse asua uusperheessä, silti meillä aikuisilla on parisuhde. Heillä on ihan mukava kaverillinen/setämäinen suhde.Totta kai on kalliimpi pitää kahta asuntoa. Minäkin kuitenkin ajattelin, että minulla pitääkin olla aikuinen ihmissuhde. Ilman kahta asuntoa olisi pitänyt siitä luopua. Sitä paitsi, ilman tätä suhdetta pitäisin asuntoa yllä yksin joka tapauksessa. Minusta tämä kompromissi oli sen hinnan arvoinen. Meillä olisi ollut varaa kaksin isoonkin taloon, mutta en olisi ollut siellä onnellinen jos lapseni ei olisi ollut onnellinen. Ja ero olisi tullut sitten sen takia.
Hienoa kuulla, että vastuuntuntoisia ja lapsensa parasta ajattelevia aikuisia on olemassa. Lapsi kasvaa loppujen lopuksi aika nopeasti ja sitten voitte muuttaa miehen kanssa yhteen :). Näin toimisin itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuon ikäiseltä voi kysyä mielipidettä muuttoon. Tai kun äitinsä oli siihen valmistanut keskustelulla hän oli sanonut ettei missään tapauksessa ja on takuulla sitä mieltä todella pitkään.
En ole täydellinen, en ole sellaista edes väittänyt mutta kun minulla on kuitenkin kaksi aikuista lasta joiden kanssa olen ja käyn edelleen pitkiä keskusteluita siitä miten heidät on kasvatettu en ole voinut olla mikään hirviö äiti. Lapseni ovat kiittäneet minua tiukkuudestani mm.
Isän olisi siis pitänyt elää yksin arkensa sen vuoksi että tämä lapsi voi viettää hänen kanssaan 100% yhteistå aikaa joka toinen vl koska ei työnsä takia voinut häntå useammin pitää, aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia. Ap
Miksi ihmeessä lapselta ei voi kysyä mielipidettä asioihin, jotka vaikuttavat näin paljon hänen elämäänsä? Mielipiteen kysyminen ei tarkoita sitä, että lapsi saisi määrätä tai että asiat tehtäisiin lapsen ehdoilla. Mielipiteen kuunteleminen on omasta mielestä kyllä hyvinkin tärkeää. Oletat lapsen kuitenkin olevan tarpeeksi iso joustamaan ja sopeutumaan.
Itse olen kysynyt lapsilta mielipidettä aina, kun teemme elämässä tärkeitä ja isoja päätöksiä, kuten esim muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen asuntoon. Lapset ovat mukana päätöksenteossa ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Jos ovat eri mieltä asioista, niin aikuisten näkökanta ja syyt selitetään heille. Uuden asunnon valinnassa olivat mukana ja saivat kertoa omia ajatuksiaan. Ja tosiaan kyse on alakouluikäisistä lapsista. Ovat toivoneet esim, ettei muutto vaikuttaisi kouluun. Tämä on täysin ymmärrettävää ja itse otan sen huomioon kyllä valintoja tehdessä, enkä etsi asuntoja toiselta alueelta.
Tämä viimeinen lause: "aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia" kertoo kyllä paljon tästä asetelmasta. Taidat olla aika kontrolloiva ja määräilevä itse. Kenen muun vuoksi ei aikuinen tekisi kohtuuttomiakin uhrauksia, kuin oman lapsensa? (Eikä kyse ole edes kovin kohtuuttomasta uhrauksesta omasta mielestäni... Lapselle olisi voinut antaa edes hiukan enemmän aikaa.)
Toki lapsen kanssa voi jutella mitä mieltä on ihan mistä vaan mutta vanhemmat päättävät ja tekevät näinkin isot siirrot kun muuttamiset ihan keskenään.
Eroisällä on oikeus perustaa perhe, muuttaa yhteen elämänkumppaninsa kanssa. Kumppanin paikkaa lapsi ei voi viedä, aikuinen tarvitsee romanttisen ja seksuaalinen ihmissuhteen, vaikka hän on eronnut lapsensa äidistä.
Tämä on huomattu noin ylipäänsä, että lasten mielipiteitä ei paljon kysellä, eivätkä ne kiinnosta. Kiinnostaa aikuisen omat "romanttiset ja seksuaaliset ihmissuhteet", jotka menevät kaiken muun edelle. "Minä ja minun tarpeet. Muut sopeutukoon tilanteeseen, minun onneni on tärkein kaikesta".
Sitten ihmetellään, kun lapset voivat pahoin ja oireilevat...
Kannattaa oikeasti lukea ihan tutkittua tietoa uusperheiden vaikutuksista lasten hyvinvoinnille. Karua luettavaa. Kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei lastaan tällaiseen myllyyn pistä.
Eli kun olet kerran valinnut väärin et ole oikeutettu uuteen ihmissuhteeseen?
Ei meillä ainakaan ole kyse mistään lässyn lässyn romantiikasta, mies nyt sattuu olemaan ensimmäinen elämäni aikana jonka kanssa homma toimii. Haluan puolison muuhunkin kuin seksiin. Säälin sellaisia lapsia joita riepolllaan. Mutta tätä tapahtuu ydinperheissäkin! Kun meillä on lapsi Vl olemme todellakin lasten kanssa. Toisena yönä jopa nukutaa lasten kanssa!Ap
Minulla ei ole koko elämäni aikana ollut kunnollista, läheistä ihmissuhdetta.
Tuntuu aika hassulta ajatukselta että olisin nyt 14 vuotta odottanut yhteenmuuttamista, huh. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuon ikäiseltä voi kysyä mielipidettä muuttoon. Tai kun äitinsä oli siihen valmistanut keskustelulla hän oli sanonut ettei missään tapauksessa ja on takuulla sitä mieltä todella pitkään.
En ole täydellinen, en ole sellaista edes väittänyt mutta kun minulla on kuitenkin kaksi aikuista lasta joiden kanssa olen ja käyn edelleen pitkiä keskusteluita siitä miten heidät on kasvatettu en ole voinut olla mikään hirviö äiti. Lapseni ovat kiittäneet minua tiukkuudestani mm.
Isän olisi siis pitänyt elää yksin arkensa sen vuoksi että tämä lapsi voi viettää hänen kanssaan 100% yhteistå aikaa joka toinen vl koska ei työnsä takia voinut häntå useammin pitää, aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia. Ap
Miksi ihmeessä lapselta ei voi kysyä mielipidettä asioihin, jotka vaikuttavat näin paljon hänen elämäänsä? Mielipiteen kysyminen ei tarkoita sitä, että lapsi saisi määrätä tai että asiat tehtäisiin lapsen ehdoilla. Mielipiteen kuunteleminen on omasta mielestä kyllä hyvinkin tärkeää. Oletat lapsen kuitenkin olevan tarpeeksi iso joustamaan ja sopeutumaan.
Itse olen kysynyt lapsilta mielipidettä aina, kun teemme elämässä tärkeitä ja isoja päätöksiä, kuten esim muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen asuntoon. Lapset ovat mukana päätöksenteossa ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Jos ovat eri mieltä asioista, niin aikuisten näkökanta ja syyt selitetään heille. Uuden asunnon valinnassa olivat mukana ja saivat kertoa omia ajatuksiaan. Ja tosiaan kyse on alakouluikäisistä lapsista. Ovat toivoneet esim, ettei muutto vaikuttaisi kouluun. Tämä on täysin ymmärrettävää ja itse otan sen huomioon kyllä valintoja tehdessä, enkä etsi asuntoja toiselta alueelta.
Tämä viimeinen lause: "aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia" kertoo kyllä paljon tästä asetelmasta. Taidat olla aika kontrolloiva ja määräilevä itse. Kenen muun vuoksi ei aikuinen tekisi kohtuuttomiakin uhrauksia, kuin oman lapsensa? (Eikä kyse ole edes kovin kohtuuttomasta uhrauksesta omasta mielestäni... Lapselle olisi voinut antaa edes hiukan enemmän aikaa.)
Toki lapsen kanssa voi jutella mitä mieltä on ihan mistä vaan mutta vanhemmat päättävät ja tekevät näinkin isot siirrot kun muuttamiset ihan keskenään.
Eroisällä on oikeus perustaa perhe, muuttaa yhteen elämänkumppaninsa kanssa. Kumppanin paikkaa lapsi ei voi viedä, aikuinen tarvitsee romanttisen ja seksuaalinen ihmissuhteen, vaikka hän on eronnut lapsensa äidistä.
Tämä on huomattu noin ylipäänsä, että lasten mielipiteitä ei paljon kysellä, eivätkä ne kiinnosta. Kiinnostaa aikuisen omat "romanttiset ja seksuaaliset ihmissuhteet", jotka menevät kaiken muun edelle. "Minä ja minun tarpeet. Muut sopeutukoon tilanteeseen, minun onneni on tärkein kaikesta".
Sitten ihmetellään, kun lapset voivat pahoin ja oireilevat...
Kannattaa oikeasti lukea ihan tutkittua tietoa uusperheiden vaikutuksista lasten hyvinvoinnille. Karua luettavaa. Kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei lastaan tällaiseen myllyyn pistä.
Eli kun olet kerran valinnut väärin et ole oikeutettu uuteen ihmissuhteeseen?
Ei meillä ainakaan ole kyse mistään lässyn lässyn romantiikasta, mies nyt sattuu olemaan ensimmäinen elämäni aikana jonka kanssa homma toimii. Haluan puolison muuhunkin kuin seksiin. Säälin sellaisia lapsia joita riepolllaan. Mutta tätä tapahtuu ydinperheissäkin! Kun meillä on lapsi Vl olemme todellakin lasten kanssa. Toisena yönä jopa nukutaa lasten kanssa!Ap
Mutta tämä on osa ongelmaa. Lapsilla ei nykyisin ole tasaista perusarkea, joka on ennakoitavaa ja samanlaista. Nyt on "isän kanssa laatuaikaviikonloppuja" tms. Normaali tuon ikäinen lapsi on jo varsin itsenäinen ja hakee vanhemman seuraan sitä tarvitessaan. Ei kukaan normaali ydinperhe vietä mitään erityistä "laatuaikaa", vaan tekee normaaleja perhesuunnitelmia lasten kanssa ja joskus aikuiset keskenään. Eikä tuon ikäiset lapset nuku normaalista vanhempien kanssa. Ei heillä ole siihen mitään tarvetta yleensä.
No, omapahan on asianne. Ylipäänsä kaikkien, jotka uusperhekuvioita lähtevät kasaamaan. Ei ole paljon muuta mietitty, kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuon ikäiseltä voi kysyä mielipidettä muuttoon. Tai kun äitinsä oli siihen valmistanut keskustelulla hän oli sanonut ettei missään tapauksessa ja on takuulla sitä mieltä todella pitkään.
En ole täydellinen, en ole sellaista edes väittänyt mutta kun minulla on kuitenkin kaksi aikuista lasta joiden kanssa olen ja käyn edelleen pitkiä keskusteluita siitä miten heidät on kasvatettu en ole voinut olla mikään hirviö äiti. Lapseni ovat kiittäneet minua tiukkuudestani mm.
Isän olisi siis pitänyt elää yksin arkensa sen vuoksi että tämä lapsi voi viettää hänen kanssaan 100% yhteistå aikaa joka toinen vl koska ei työnsä takia voinut häntå useammin pitää, aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia. Ap
Miksi ihmeessä lapselta ei voi kysyä mielipidettä asioihin, jotka vaikuttavat näin paljon hänen elämäänsä? Mielipiteen kysyminen ei tarkoita sitä, että lapsi saisi määrätä tai että asiat tehtäisiin lapsen ehdoilla. Mielipiteen kuunteleminen on omasta mielestä kyllä hyvinkin tärkeää. Oletat lapsen kuitenkin olevan tarpeeksi iso joustamaan ja sopeutumaan.
Itse olen kysynyt lapsilta mielipidettä aina, kun teemme elämässä tärkeitä ja isoja päätöksiä, kuten esim muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen asuntoon. Lapset ovat mukana päätöksenteossa ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Jos ovat eri mieltä asioista, niin aikuisten näkökanta ja syyt selitetään heille. Uuden asunnon valinnassa olivat mukana ja saivat kertoa omia ajatuksiaan. Ja tosiaan kyse on alakouluikäisistä lapsista. Ovat toivoneet esim, ettei muutto vaikuttaisi kouluun. Tämä on täysin ymmärrettävää ja itse otan sen huomioon kyllä valintoja tehdessä, enkä etsi asuntoja toiselta alueelta.
Tämä viimeinen lause: "aika kohtuuttomia uhrautumisia nyt vaaditaan aikuiselta lapsen takia" kertoo kyllä paljon tästä asetelmasta. Taidat olla aika kontrolloiva ja määräilevä itse. Kenen muun vuoksi ei aikuinen tekisi kohtuuttomiakin uhrauksia, kuin oman lapsensa? (Eikä kyse ole edes kovin kohtuuttomasta uhrauksesta omasta mielestäni... Lapselle olisi voinut antaa edes hiukan enemmän aikaa.)
Toki lapsen kanssa voi jutella mitä mieltä on ihan mistä vaan mutta vanhemmat päättävät ja tekevät näinkin isot siirrot kun muuttamiset ihan keskenään.
Eroisällä on oikeus perustaa perhe, muuttaa yhteen elämänkumppaninsa kanssa. Kumppanin paikkaa lapsi ei voi viedä, aikuinen tarvitsee romanttisen ja seksuaalinen ihmissuhteen, vaikka hän on eronnut lapsensa äidistä.
Tämä on huomattu noin ylipäänsä, että lasten mielipiteitä ei paljon kysellä, eivätkä ne kiinnosta. Kiinnostaa aikuisen omat "romanttiset ja seksuaaliset ihmissuhteet", jotka menevät kaiken muun edelle. "Minä ja minun tarpeet. Muut sopeutukoon tilanteeseen, minun onneni on tärkein kaikesta".
Sitten ihmetellään, kun lapset voivat pahoin ja oireilevat...
Kannattaa oikeasti lukea ihan tutkittua tietoa uusperheiden vaikutuksista lasten hyvinvoinnille. Karua luettavaa. Kukaan vastuuntuntoinen vanhempi ei lastaan tällaiseen myllyyn pistä.
Arvasin että joku vetää tämän kortin, että lapselle ei ole sitten mtn väliä. Ääripää ihmiset 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koko elämäni aikana ollut kunnollista, läheistä ihmissuhdetta.
Tuntuu aika hassulta ajatukselta että olisin nyt 14 vuotta odottanut yhteenmuuttamista, huh. Ap
Tämä on toinen asia, mitä en itse ymmärrä myöskään. Miksi niitä lapsia pitää hankkia suhteissa, jotka eivät ole hyviä?? Eikö olisi kaikkien puolesta parempi ensin etsiä sellainen kunnollinen ja läheinen ihmissuhde, jossa rakentaa yhteinen perhe ja sitoutua siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koko elämäni aikana ollut kunnollista, läheistä ihmissuhdetta.
Tuntuu aika hassulta ajatukselta että olisin nyt 14 vuotta odottanut yhteenmuuttamista, huh. ApTämä on toinen asia, mitä en itse ymmärrä myöskään. Miksi niitä lapsia pitää hankkia suhteissa, jotka eivät ole hyviä?? Eikö olisi kaikkien puolesta parempi ensin etsiä sellainen kunnollinen ja läheinen ihmissuhde, jossa rakentaa yhteinen perhe ja sitoutua siihen?
Niin just!😂😂 Siis oikeesti, kuvitteletko etten itse olisi halunnut asioiden menevän näin?
Tässä maailmassa nyt kun ei kaikki mene niinkuin suunnittelee ja ku oot kerran lapses hankkinut olet yksin lopun ikääs ja uutta puolisoa ei saa ottaa! Ei hyvää päivää!! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koko elämäni aikana ollut kunnollista, läheistä ihmissuhdetta.
Tuntuu aika hassulta ajatukselta että olisin nyt 14 vuotta odottanut yhteenmuuttamista, huh. ApTämä on toinen asia, mitä en itse ymmärrä myöskään. Miksi niitä lapsia pitää hankkia suhteissa, jotka eivät ole hyviä?? Eikö olisi kaikkien puolesta parempi ensin etsiä sellainen kunnollinen ja läheinen ihmissuhde, jossa rakentaa yhteinen perhe ja sitoutua siihen?
Niin just!😂😂 Siis oikeesti, kuvitteletko etten itse olisi halunnut asioiden menevän näin?
Tässä maailmassa nyt kun ei kaikki mene niinkuin suunnittelee ja ku oot kerran lapses hankkinut olet yksin lopun ikääs ja uutta puolisoa ei saa ottaa! Ei hyvää päivää!! Ap
Jep! Puolet avioliitoista päättyy eroon, voi harmitus kun ne ihmiset ei halunnut että se suhde onnistuu - siitä se on kiinni! 😂 Eiku..
Mielenkiintoista on myös se että kehotetaan ehdottomasti viettämään aikaa lasten kanssa ja kun sanon että sitä vietetään niin se vasta perisynti onkin kun pitää olla vaan. 😂
Onneksi pystyn ajattelemaan omulla aivoillani enkä ole kovin nuori. Lapset on turvassa ja heistä pidetään huolta. Meillä eletään ihan tavallista elämää.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on henkisesti lapsen tasolla. Sääli ap:n lapsia, miesystävää ja tämän lasta. Sopeudu siihen ettei teistä tule koskaan perhettä ja olet aina ulkopuolinen miehen lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koko elämäni aikana ollut kunnollista, läheistä ihmissuhdetta.
Tuntuu aika hassulta ajatukselta että olisin nyt 14 vuotta odottanut yhteenmuuttamista, huh. ApTämä on toinen asia, mitä en itse ymmärrä myöskään. Miksi niitä lapsia pitää hankkia suhteissa, jotka eivät ole hyviä?? Eikö olisi kaikkien puolesta parempi ensin etsiä sellainen kunnollinen ja läheinen ihmissuhde, jossa rakentaa yhteinen perhe ja sitoutua siihen?
Niin just!😂😂 Siis oikeesti, kuvitteletko etten itse olisi halunnut asioiden menevän näin?
Tässä maailmassa nyt kun ei kaikki mene niinkuin suunnittelee ja ku oot kerran lapses hankkinut olet yksin lopun ikääs ja uutta puolisoa ei saa ottaa! Ei hyvää päivää!! Ap
Jep! Puolet avioliitoista päättyy eroon, voi harmitus kun ne ihmiset ei halunnut että se suhde onnistuu - siitä se on kiinni! 😂 Eiku..
Kaikista avioliitoista puolet päättyy kun lasketaan useammat kierrokset mukaan. Ensimmäisistä avioliitoista vain 39 % eroaa. Ap on sössinyt senkin mahdollisuuden ja on jo kovaa vauhtia nostattamassa kokonaisavioeroprosenttia. Ei muuta kuin kolmannelle ja neljännelle kierrokselle, varmasti se unelmien prinssi vielä löytyy tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Ap on henkisesti lapsen tasolla. Sääli ap:n lapsia, miesystävää ja tämän lasta. Sopeudu siihen ettei teistä tule koskaan perhettä ja olet aina ulkopuolinen miehen lapselle.
Tältä palstalta kun pysyy taas muutaman vuoden pois niin elämä paranee kummasti. 😁 Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on henkisesti lapsen tasolla. Sääli ap:n lapsia, miesystävää ja tämän lasta. Sopeudu siihen ettei teistä tule koskaan perhettä ja olet aina ulkopuolinen miehen lapselle.
Tältä palstalta kun pysyy taas muutaman vuoden pois niin elämä paranee kummasti. 😁 Ap
Pysy ihmeessä ja yritä vaikka kehittää itseäsi muutenkin kuin sekoilemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on henkisesti lapsen tasolla. Sääli ap:n lapsia, miesystävää ja tämän lasta. Sopeudu siihen ettei teistä tule koskaan perhettä ja olet aina ulkopuolinen miehen lapselle.
Tältä palstalta kun pysyy taas muutaman vuoden pois niin elämä paranee kummasti. 😁 Ap
Pysy ihmeessä ja yritä vaikka kehittää itseäsi muutenkin kuin sekoilemalla.
No minua et pysty lynttäämään tiedän mitä olen ja mitä en ole. Oletko tullut ajatelleeksi että tälläkin palstalla kun ilkeilee saattaa ilkeillä ihmiselle jolla on kuppi jo muutenkin täynnä? Seuraukset voivat olla surullisia. Itse en ole haukkunut ketään. Ap
Hei, meillä ydinperhe ja nuorin lapsi oli kovasti minun perään aina. Tai isänsä jos minä en ollut kotona. Nukkui meidän huoneessa 12v asti patjalla lattialla! Vaikka toki hänellä oli omakin huone ja isosiskonsa ei ollut meidän vanhempien perään tällainen ikinä. Sammla tämä herkkä lapsi oli äärettömän reipas kodin ulkopuolella eikä ikinä olisi uskonut jos jollekin tästä kerroin. Sitten se loppui kuin seinään. Kova irtiotto ja murkkuikä. Nyt on 15v.
Tarinan pointti on se, et toiset lapset on herkkiä. Lapsi tarvii varmasti vain aikaa.
Tiedän että on varmasti kemiasta kiinni.
Ajattelin vaan että muutos olisi helpompi mitä pienempinä lapset kun sen kokevat eli tuollaiseen pieneen on helpompi vielä muodastaa suhde kuin esim. Murrosikäiseen.
En kyllä miehestäni haluaisi luopua. Ap