Lue keskustelun säännöt.
Lapseton nelikymppinen nainen ja ystävyys
30.06.2020 |
Onko täällä muilla lapsettomilla naisilla kokemusta siitä, kuinka ruuhkavuosien perhe-elämää viettävät vanhat ystävät eivät enää pidä yhteyttä? Ymmärrän toki, että lapset ja oma perhe vievät leijonanosan vapaa-ajasta ja että lomatkin vietetään mieluummin toisten lapsiperheiden kanssa, koska silloin lastenhoitoa voidaan jakaa useamman vanhemman kesken ja muutenkin helpompaa kuin lapsilla on keskenään kivaa.
Mutta näin nelikymppisenä lapsettomana naisena välillä harmittelen, kuinka minut on jätetty ystäväpiirin ulkopuolelle. Mieheni on onnistunut hankkimaan uusia, nuorempia kavereita perheellistyneiden tilalle, mutta minun on ollut vaikea löytää kolmekymppisiä lapsettomia naisia, jotka haluaisivat tehdä vaikkapa viikonloppuretkiä luonnonpuistoihin tai lähteä arki-iltana lenkille. Ja vaikka autoilla lomalla Eurooppaan. (Toki nyt on korona, mutta ymmärrätte varmasti.)
En siis etsi riekkumisseuraa tai halua notkumaan baareihin. Mutta olisi kiva löytää ihan vain hengailuseuraa samanikäisistä (tai maksimissaan kymmenen vuotta nuoremmista) naisista.
Muilla samanlaisia kokemuksia? Ja perheelliset, kuinka paljon pidätte yhteyttä vanhoihin ystäviinne, jotka eivät jaa kanssanne samaa ruuhkavuosikokemusta?
Kommentit (13)
Käytännössä kaikki lapsia hankkineet kaverit ovat jääneet pois elämästäni.
Lapsettoman on erityisen tärkeää pysyä sosiaalsiesti aktiivisena ja tavata uusia ihmisiä. Ajan myötä ympärille muodostuu porukka, jossa kaikilla on suurin piirtein samanlaiset arvot ja elämäntapa.
Tällä hetkellä melkein kaikki kaverini ovat (vapaaehtoisesti) lapsettomia, eikä asia aiheuta mitään murhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, sama juttu täällä ja onhan se ihan ymmärrettävää että perheillä on omat menonsa. Harmittaa silti. Olen harrastuksen kautta hankkinut uuden kaveripiirin itselleni ja teemme esim juurikin mainittuja retkiä suomessa ja naapurimaissa. Uudet kaverini ovat vanhempaa ikäluokkaa, eli yli 50v ja heillä on jo aikuiset lapset tai ei lapsia ole ollenkaan. Oma aktiiivisuus on tärkeätä jotta saa hankittua uusia ihmisiä elämään. Olen senkin jo kokenut että kaverini sai lapset noin 10v sitten ja ruuhkavuodet vei häneltä kaikki voimat ja yhteydenpito hänen osaltaan jäi minun suuntaani lähes kokonaa pois (vaikka minä kovasti yritin pitää yhteyttä häneen, mutta lopulta vuosien saatossa se sitten jäi kun elämät vei eri suuntiin). Nyt sitten hän yrittää ottaa minuun yhteyttä ja en oikein tiedä mitä asiasta pitäisi olla mieltä. Jotenkin minulle jäi sellainen fiilis että minut laitettiin vuosikausiksi jäähylle ja nyt sitten kun aika sallii niin minut voidaan otettaa sieltä pois. Tuntuu todella esineellistämiseltä. Eipä meillä enää ole oikeastaan mitään yhteistäkään joten en ole oikein lämmennyt hänen ystävyyden aloitteelleen.
Mistä sinut/kaltaisiani löytää? T. Lapseton N30 joka haluaisi ja kaipaisi vaan just tuollaista road trippailua yms. Riekkumiset ja dokaamiset ei niin innosta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinut/kaltaisiani löytää? T. Lapseton N30 joka haluaisi ja kaipaisi vaan just tuollaista road trippailua yms. Riekkumiset ja dokaamiset ei niin innosta.
Taidepiireistä olen itse saanut. Esimerkiksi harrastajateatteri, erilaiset kurssit, musiikkitapahtumat ja yhdistykset houkuttelevat aktiiveiksi lapsettomia ihmisiä. Kaikenlaiset oudot ja marginaaliset jutut kannattaa tsekata.
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama juttu täällä ja onhan se ihan ymmärrettävää että perheillä on omat menonsa. Harmittaa silti. Olen harrastuksen kautta hankkinut uuden kaveripiirin itselleni ja teemme esim juurikin mainittuja retkiä suomessa ja naapurimaissa. Uudet kaverini ovat vanhempaa ikäluokkaa, eli yli 50v ja heillä on jo aikuiset lapset tai ei lapsia ole ollenkaan. Oma aktiiivisuus on tärkeätä jotta saa hankittua uusia ihmisiä elämään. Olen senkin jo kokenut että kaverini sai lapset noin 10v sitten ja ruuhkavuodet vei häneltä kaikki voimat ja yhteydenpito hänen osaltaan jäi minun suuntaani lähes kokonaa pois (vaikka minä kovasti yritin pitää yhteyttä häneen, mutta lopulta vuosien saatossa se sitten jäi kun elämät vei eri suuntiin). Nyt sitten hän yrittää ottaa minuun yhteyttä ja en oikein tiedä mitä asiasta pitäisi olla mieltä. Jotenkin minulle jäi sellainen fiilis että minut laitettiin vuosikausiksi jäähylle ja nyt sitten kun aika sallii niin minut voidaan otettaa sieltä pois. Tuntuu todella esineellistämiseltä. Eipä meillä enää ole oikeastaan mitään yhteistäkään joten en ole oikein lämmennyt hänen ystävyyden aloitteelleen.
Vähän samat kokemukset. N. 10 v hyvä jos yhteyttä piti, sitten alkoi taas kaveeraamaan ja nyt taas hiljaista ollut. En taida jaksaa tätä enää. Tuntuu kuin yhteydenpito perustuisi yksin hänen tarpeisiinsa, silloin kuin hänelle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo lapsiasia jakaa elintapoja niin vahvasti, että täytyy etsiä uusia kavereita. Fb-ryhmät, harrastukset jne.
Kyllä, mutta ei mulla oikein ole intoa etsiä uusia ystäviä, olen niin hidas ystävystymään ja kiinnostuksen kohteeni osittain epänaisellisia, joten en jaksa esim. Harrastuksissa kaveerata. Mutta jos joku ystävyyssuhde syntyy, niin ne on 10 v nuorempia. Ehkä heilläkin kohta lisääntymisasiat ajankohtaisia ja taas jään ulkopuolelle. Miesten kanssa on vaikea olla ystävä, koska pelkään, että sitä ei hyvällä katsota, enkä itsekään luota. Muuten kyllä miehillä helpompaa, kaveruus säilyy vaikka vaan osalla lapsia, eikä puheet pelkkää lapsien kuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta ei mulla oikein ole intoa etsiä uusia ystäviä, olen niin hidas ystävystymään ja kiinnostuksen kohteeni osittain epänaisellisia, joten en jaksa esim. Harrastuksissa kaveerata. Mutta jos joku ystävyyssuhde syntyy, niin ne on 10 v nuorempia. Ehkä heilläkin kohta lisääntymisasiat ajankohtaisia ja taas jään ulkopuolelle. Miesten kanssa on vaikea olla ystävä, koska pelkään, että sitä ei hyvällä katsota, enkä itsekään luota. Muuten kyllä miehillä helpompaa, kaveruus säilyy vaikka vaan osalla lapsia, eikä puheet pelkkää lapsien kuulumisia.
Minulle on ihan normaalia, että uudet ystäväni ovat kymmenen vuotta nuorempia. Elämäntyylini puolesta omaksi iäksenikin voisi arvata 26 eikä 36. Harvemmin esimerkiksi elektronisen musiikin tapahtumissa tapaa kauheasti yli 35-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta ei mulla oikein ole intoa etsiä uusia ystäviä, olen niin hidas ystävystymään ja kiinnostuksen kohteeni osittain epänaisellisia, joten en jaksa esim. Harrastuksissa kaveerata. Mutta jos joku ystävyyssuhde syntyy, niin ne on 10 v nuorempia. Ehkä heilläkin kohta lisääntymisasiat ajankohtaisia ja taas jään ulkopuolelle. Miesten kanssa on vaikea olla ystävä, koska pelkään, että sitä ei hyvällä katsota, enkä itsekään luota. Muuten kyllä miehillä helpompaa, kaveruus säilyy vaikka vaan osalla lapsia, eikä puheet pelkkää lapsien kuulumisia.
Minulle on ihan normaalia, että uudet ystäväni ovat kymmenen vuotta nuorempia. Elämäntyylini puolesta omaksi iäksenikin voisi arvata 26 eikä 36. Harvemmin esimerkiksi elektronisen musiikin tapahtumissa tapaa kauheasti yli 35-vuotiaita.
Miksi olet jämähtänyt henkisesti kaksikymppiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsi ja näen kyllä lapsettomia kavereita sekä ilman lasta että lapsen kanssa. Arvostan jos lapsettomat kaverit ovat aktiivisia tapaamisen ehdottamisessa koska oma aikani on niin säätämisen takana, että en aina itse jaksa ehdotella tapaamista, odotella vastauksia jne. Samasta syystä arvostan sitä jos ehdotuksiini vastataan, ja jos otetaan huomioon muuttunut elämäntilanteeni ja kysytään mitä minun mielestäni olisi kiva tehdä yhdessä. Siis ihan normijuttuja. Välit ovat etääntyneet sellaisiin kavereihin jotka asuvat kaukana, eivät vastaa helposti yhteydenottoihin, pystyvät näkemään vain sellaisiin aikoihin joita en pysty järjestämään, pyytävät enemmän kuin pystyn antamaan tai eivät koskaan kysy lapsestani. Tuolla enemmän pyytämisellä tarkoitan että yksi esim pyysi muuttoavuksi viikko, pari sen jälkeen kun olin synnyttänyt. Hän ei vain tullut ajatelleeksi että en nyt pystyisi auttamaan häntä , koska olin aina aiemminkin auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, mutta ei mulla oikein ole intoa etsiä uusia ystäviä, olen niin hidas ystävystymään ja kiinnostuksen kohteeni osittain epänaisellisia, joten en jaksa esim. Harrastuksissa kaveerata. Mutta jos joku ystävyyssuhde syntyy, niin ne on 10 v nuorempia. Ehkä heilläkin kohta lisääntymisasiat ajankohtaisia ja taas jään ulkopuolelle. Miesten kanssa on vaikea olla ystävä, koska pelkään, että sitä ei hyvällä katsota, enkä itsekään luota. Muuten kyllä miehillä helpompaa, kaveruus säilyy vaikka vaan osalla lapsia, eikä puheet pelkkää lapsien kuulumisia.
Minulle on ihan normaalia, että uudet ystäväni ovat kymmenen vuotta nuorempia. Elämäntyylini puolesta omaksi iäksenikin voisi arvata 26 eikä 36. Harvemmin esimerkiksi elektronisen musiikin tapahtumissa tapaa kauheasti yli 35-vuotiaita.
Miksi olet jämähtänyt henkisesti kaksikymppiseksi?
Kun ei kiinnosta, mitä muut ajattelevat, voi valita seuransa ja mielenkiinnonkohteensa oman kiinnostuksen mukaan. Perinteinen keskiluokkainen perhe-elämä zumbatunteineen ja terassiremontteineen ei ole koskaan näihin kuulunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisääntyjillä on niin erilaiset arvot, ettei ystävyys oikein onnistu.
Samanlaisia kokemuksia. Ainoat kaverit, jotka ehtivät pitää yhteyttä, ovat miespuoliset kaverit joilla on kaikenlaisia taka-ajatuksia. Joskus olisi kivaa puhua naisen kanssa, kun eivät nuo miehet kaikkia asioita oikein ymmärrä. Mutta minkäs teet, kun naispuoliset kaverit eivät ehdi puhua vaikka asia olisi kuinka tärkeä.