Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että suurimmalla osalla vastaajista on aivan pöyristyttävän röyhkeä asenne. Mutta kiitos, te vastasitte siihen mitä kysyttiin. :D Tämä avasi silmäni nykyisestä vallalla olevasta asenteesta ja kulttuurista. 

Ap

Tämän ketjun aloitus olisi voinut olla minunkin kirjoittama. Olen tullut siihen tulokseen, että vanhanaikainen sydämen sivistys on kadonnutta. Minun olisi pitänyt elää muutama vuosikymmen sitten. Ihmisillä ( osalla!) ei ole perus käytöstapoja. Lapsia ei opeteta tervehtimään kun saavutaan juhliin, juhlavaatteita ei tarvitse pukea, tyhjin käsin tullaan ja syödään kaikkea kaksin käsin rohmuten. Vastavuoroisuutta ei ole, mutta itse tullaan koska ”teillä on aina niin hyvät tarjoilut” ja onhan väsyneen äidin kiva päästä valmiiseen pöytään. Niin. Minäkin haluaisin joskus istua syömään jonkun muun paistamia pullia.

Tuommoista ruikuttajaa kukaan tuskin tahtoo kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että suurimmalla osalla vastaajista on aivan pöyristyttävän röyhkeä asenne. Mutta kiitos, te vastasitte siihen mitä kysyttiin. :D Tämä avasi silmäni nykyisestä vallalla olevasta asenteesta ja kulttuurista. 

Ap

Tämän ketjun aloitus olisi voinut olla minunkin kirjoittama. Olen tullut siihen tulokseen, että vanhanaikainen sydämen sivistys on kadonnutta. Minun olisi pitänyt elää muutama vuosikymmen sitten. Ihmisillä ( osalla!) ei ole perus käytöstapoja. Lapsia ei opeteta tervehtimään kun saavutaan juhliin, juhlavaatteita ei tarvitse pukea, tyhjin käsin tullaan ja syödään kaikkea kaksin käsin rohmuten. Vastavuoroisuutta ei ole, mutta itse tullaan koska ”teillä on aina niin hyvät tarjoilut” ja onhan väsyneen äidin kiva päästä valmiiseen pöytään. Niin. Minäkin haluaisin joskus istua syömään jonkun muun paistamia pullia.

Tuommoista ruikuttajaa kukaan tuskin tahtoo kotiinsa.

tai sinun kaltaistasi ankeuttajaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

Oikea ystävällisyys ja vieraanvaraisuus niinkuin rakkauskin on pyyteetötä. Ei niitä tehdä siksi että laskelmoidaan sitä että muiden on annettava juuri sama takaisin.

Mitä ystävyyttä ja rakkautta se sellainen on jossa ystäväsi tai puolisosi ei halua SINULLE hyvää tai anna sinulle ikinä mitään? Olet hänelle siis yhdentekevä, ilmainen palvelija.

He antavat mitä antavat omasta halustaan ja vapaastatahdostaan. Ei siksi ,että sinä vaadit tiettyjä vastapalveluksia. Toki sinun kannaattaa nämä suhteet lopettaa mikäli koet olevasi ilmainen palvelija.

Vau. Tämän luettuani en taida enää hämmästellä täälläkään niitä aloituksia, joissa valitetaan että mies menee omia menojaan, kaikki kotityöt jää naiselle, mies ei suostu osallistumaan mihinkään jne. Joo, itselleni ei todellakaan tuollainen peli vetelisi ja olenkin ihmetellyt, että kuka tuollaista menoa katselee. Mutta tästäkö sitten on kyse: puoliso antaa vaimolle mitä antaa ja siihen on vaimon syytä ollaa tyytyväinen. Kunhan vain saa pyyteettömästi rakastaa tätä!

Parisuhteessa ollaan vapaaehtoisesti ja kumpikin osapuoli on vastuussa omasta käytöksestään. Et sinä voi pakottaa toisia rakastamaan sinua jos he ei itse halua. Hyvässä suhteessa kumpikin haluaa toisilleen kaikkea hyvää ja toimii , että niin tapahtuu. Se, joka tuntee olevansa huonossa suhteessa tai jäävänsä jostain paitsi jättää tietysti huonon kumppanin. Miten pakotat huonon kumppanin tai ylipäätään ihmisen tekemään jotain mitä hän ei tahdo tehdä?

Ja ystävyyssuhteissako ollaan sitten pakon edestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ravintolassa isännöidään?

Hoidetaan ravintolan valinta ja pöytävaraus, "viihdytetään vieraita" ts pidetään keskustelu yllä ja vierailla hyvä fiilis, ja maksetaan lasku. Kutsu budjetin mukaan, eli jos on paljon rahaa, voi viedä vieraat kalliisen paikkaan ja tarjota koko illan juomineen ja takseineen päivineen, tai jos on pieni pudjetti, vie vieraat pizzeriaan ja tarjoaa yhden ruokajuoman.

Ap

Haluaisin tietää millaiset ovat ap:n tarjoilut hänen kotonaan kun vastavuoroisuudeksi vaaditaan tätä.

Tilanteesta riippuen kahvikupillisesta grillimakkaraan, tai lasillisesta viiniä 5 lajin illalliseen juomineen ja kyyteineen kotiin. Itselleni on tärkeää, että vieraani viihtyvät, ja tarjoiluista riippumatta olen muista kiinnostunut ja haluan että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis. Vastavuoroisuus on yleensä nimenomaan linjassa molempiin suuntiin. Jos minä tarjoan kahvit, olisi kiva jos minulle joskus myös tarjottaisiin kahvit, jne.

Ap

Miten voi olla hauskaa, kun olet suunnilleen pakottanut luoksesi tulemaan? Ja kun vielä tietää, että ennen kuin ehditään kahviin asti, olet jo ilmoittanut, että vaadit vastavuoroisuutta.

Johan täällä on aivan uskomatonta porukkaa! Missä ap sanoi, että ilmoittaa ennen kahveja vaativansa vastavuoroisuutta?? Mutta kuuluuhan tuo nyt ihan peruskäytöstapoihin, että jos käy syömässä toisen laskuun, niin jollain lailla järjestää asian niin, että vuoroin vieraissakin, eikä noin että aina on itse vain lokkeilemassa toisten pöydissä. Ja millä lailla pakottaa? Tuleeko se kutsuja hakemaan sinua Helvetin enkeleiden kera sinne kahvipöytäänsä vai mitä kummaa? Ihan itse sinä sinne suostut ja menet, turha syytää toisille vastuuta omasta toiminnastaan.

Ja lisätäkseni vielä, suurin osa vastaajista on todennäköisesti vielä teinejä tai parikymppisiä, joiden kotona ei ole illallisjuhlia harrastettu, ja jotka eivät sellaista tule itsekkään harrastamaan. Käytöstavat ovat kärsineet täydellisen inflaation.

Ap

Joo ei ole mun kotona illallisjuhlia harrastettu. Olen 45 v. Jos teillä on harrastettu illallisjuhlia niin voi olla ihan hyvä ymmärtää, ettei sun tilanne luultavasti ole enemmistön ihmisistä jakama. Meille ne, mitä sä kutsut hyviksi käytöstavoiksi ei ole hyviä käytöstapoja vaan jotain outoja tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

Oikea ystävällisyys ja vieraanvaraisuus niinkuin rakkauskin on pyyteetötä. Ei niitä tehdä siksi että laskelmoidaan sitä että muiden on annettava juuri sama takaisin.

Mitä ystävyyttä ja rakkautta se sellainen on jossa ystäväsi tai puolisosi ei halua SINULLE hyvää tai anna sinulle ikinä mitään? Olet hänelle siis yhdentekevä, ilmainen palvelija.

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja toivottavaa. He eivät voi tietää, että sinulla olisi tärkeää saada vastavuoroinen kutsu.

Mä en kutsu enkä järjestä mitään koska kukaan ei kuitenkaan tulisi, siinä syy. Jos järjestäisin jotain niin ne olisi ehdottomasti rennot ja pöydät notkuisivat tarjottavaa. Meillä ei käy nykyään ketään eikä mekään juuri missään.

Omat paras kaveri asuu kauempana ja elää ruuhkavuosiaan. Hänen kanssa järjestän aikaa mutta muista en jaksa enää välittää.

Vien aina tuliaisia etten olisi täysi lokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että suurimmalla osalla vastaajista on aivan pöyristyttävän röyhkeä asenne. Mutta kiitos, te vastasitte siihen mitä kysyttiin. :D Tämä avasi silmäni nykyisestä vallalla olevasta asenteesta ja kulttuurista. 

Ap

Tämän ketjun aloitus olisi voinut olla minunkin kirjoittama. Olen tullut siihen tulokseen, että vanhanaikainen sydämen sivistys on kadonnutta. Minun olisi pitänyt elää muutama vuosikymmen sitten. Ihmisillä ( osalla!) ei ole perus käytöstapoja. Lapsia ei opeteta tervehtimään kun saavutaan juhliin, juhlavaatteita ei tarvitse pukea, tyhjin käsin tullaan ja syödään kaikkea kaksin käsin rohmuten. Vastavuoroisuutta ei ole, mutta itse tullaan koska ”teillä on aina niin hyvät tarjoilut” ja onhan väsyneen äidin kiva päästä valmiiseen pöytään. Niin. Minäkin haluaisin joskus istua syömään jonkun muun paistamia pullia.

Miksi sitten kutsut ketään jos se onniin vastenmielistä? Voit koska tahansa mennä kahvilaan ja ostaa ihan haluamasi toisten paistaman pullan.

Väki vähenee ja pidot paranee. Pahimman junttiperheen olen jättänyt pois vaikkapa lasten synttärijuhlista. Tykkään leipoa ja emännöidä. Kutsun edelleen ihmisiä kylään. Mutta itse en kehtaisi aina olla se, joka tulee kylään.

Viihdyn juhlissa, joissa ihmiset ovat pukeutuneet ja syödään hyvin. Haluan opettaa lapseni toimimaan sujuvasti erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Miksi tällainen on jotenkin huonoa? Yhdet parhaimmat juhlat viime kesältä olivat ravintolassa, iso pöytä, paljon ihmisiä, alle kouluikäisiä n 10 ja kaikki söivät samaa ruokaa ja istuivat nätisti pöydässä. Isäntäpari todella mukava. Ennenkaikkea tämä porukka oli fiksua, hyvin käyttäytyvää. Tällainen siis ihan vierasta täällä?

Meille tulee molempien vanhemmat ja miehen veli vaimoineen syömään joka jouluaatto. Joulupäivänä meidän perhe syö mummilassa ja tapaninpäivänä mummulassa. Miehen veli vaimoineen ei kutsu koskaan kylään. Ei olla käyty siellä vuosiin. Heillä on iso koti, mutta "äääh...ei jaksa laittaa mitää". Koskaan. Ikinä.

Lisäksi meille halutaan tulla kahville meidän perheen jokaisen (5) syntymäpäivänä, nimipäivänä, pääsiäisenä, vappuna, halloweenina, ystävänpäivän, äitienpäivänä, isänpäivänä...

Se ei haittaa. Kivaa, kun tulee siivottua ja koristeltua teeman mukaan, mutta olisi kiva käydä ihmisillä kylässä ja päästä valmiiseen pöytään. Ihan vaihtelun vuoksi, mielenkiinnosta ja kokeilun kannalta. 

Tässä ketjussa ei oikein saanut kunnolla vastausta siihen, että eikö "vastavierailu" ole sanana tuttu vai herättikö vasta tämä ketju tajuamaan jonkun, ettei huomaamattaan koskaan pyydä vanhempiaan tai sisaruksiaan kahville?

Ettekkö te todellakaan kutsu KETÄÄN teille ikinä syömään? Ette vanhempianne? Ette kotoa jo pois muuttaneita lapsianne? Ette sisaruksianne? 

Outoa porukkaa. Tärkeintä vaan oma napa ja "me ei illanistujaisia olla koskaan pidetty. Eikä pidetä".

Ja sen huomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ravintolassa isännöidään?

TAIVAS VARJELE!

Eikö edes tälläinen ole tuttua?

Minulle ja puolisolleni ihmiskontaktit eivät anna lisävoimia vaan vievät niitä. En saa mitään siitä, että menen kylään tai kutsun kylään. Se on vain raskasta, vaikka kyläily olisikin mukavaa ja olisi hauskaa jne. Vain perhe antaa voimia, muut kuluttavat niitä.

Menen siis kylään, jos kutsutaan, mutta mielelläni en kutsu meille, koska tiedän sen vain vievön voimiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ravintolassa isännöidään?

Hoidetaan ravintolan valinta ja pöytävaraus, "viihdytetään vieraita" ts pidetään keskustelu yllä ja vierailla hyvä fiilis, ja maksetaan lasku. Kutsu budjetin mukaan, eli jos on paljon rahaa, voi viedä vieraat kalliisen paikkaan ja tarjota koko illan juomineen ja takseineen päivineen, tai jos on pieni pudjetti, vie vieraat pizzeriaan ja tarjoaa yhden ruokajuoman.

Ap

Haluaisin tietää millaiset ovat ap:n tarjoilut hänen kotonaan kun vastavuoroisuudeksi vaaditaan tätä.

Tilanteesta riippuen kahvikupillisesta grillimakkaraan, tai lasillisesta viiniä 5 lajin illalliseen juomineen ja kyyteineen kotiin. Itselleni on tärkeää, että vieraani viihtyvät, ja tarjoiluista riippumatta olen muista kiinnostunut ja haluan että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis. Vastavuoroisuus on yleensä nimenomaan linjassa molempiin suuntiin. Jos minä tarjoan kahvit, olisi kiva jos minulle joskus myös tarjottaisiin kahvit, jne.

Ap

Kaikkiahan ei osaa tätä. Mulla oli yksi kaveri, joka kestitsi tosi hyvin, mutta samalla hänestä tuli niin erinomainen emäntä, että tunsin, etten kehtaa kutsua kotiini kun en mä osaa mitään niin hienoja tarjoiluja laittaa enkä ole niin hyvää seuraakaan eikä mun koti ole niin kaunis. En vain kokenut yltäväni sille hänen tasolleen ja siitä tuli iso kynnys olla vastavuoroinen. Harmittaa tietysti, jos hän koki mun olevan lokkeilija (toin kyllä omat tarjoilut mukanani). 

Miksi ihmeessä sitten kutsut ihmisiä mihinkään, jos ajattelet noin? Älä kutsu ketään, vaan jätä se niille jotka eivät odota vastavuoroisuutta. Tai jos kutsut, niin kutsu vain niitä vastavuoroisesti käyttäytyviä.

En ikinä ajattele että kukaan oikeasti haluaisi tulla meille. En tykkää juhlista. Ihmiset jotka kutsuu meitä myös vaikuttaa tosi kiireisiltä, tuntuu että kutsuni vain häiritsisi niiden kalenterimenoja.

Vien aina paljon viiniä ja herkkuja kutsuille että kompensoisin.

Vierailija kirjoitti:

Ettekkö te todellakaan kutsu KETÄÄN teille ikinä syömään? Ette vanhempianne? Ette kotoa jo pois muuttaneita lapsianne? Ette sisaruksianne? 

Outoa porukkaa. Tärkeintä vaan oma napa ja "me ei illanistujaisia olla koskaan pidetty. Eikä pidetä".

Ja sen huomaa. 

Minulla ei ole varaa tarjota kenellekään ruokaa. Enkä tiedä, olisiko kukaan edes kiinnostunut tulemaan luokseni syömään. Voi olla, että minua katsottaisiin kuin hullua, jos ehdottaisin sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Ettekkö te todellakaan kutsu KETÄÄN teille ikinä syömään? Ette vanhempianne? Ette kotoa jo pois muuttaneita lapsianne? Ette sisaruksianne? 

Outoa porukkaa. Tärkeintä vaan oma napa ja "me ei illanistujaisia olla koskaan pidetty. Eikä pidetä".

Ja sen huomaa. 

Miksi kutsuisin vanhempiani luokseni syömään? Ruokaa syödään yleensä niiden kanssa, joiden seurasta nautitaan ja/ tai joiden tietää arvostavan sitä sun ruuanlaittoa. Kokisin todella velvollisuutta jos kutsuisin vanhemmat ja mun ei ole mitään velvollisuuksia pakko noudattaa. Ne on niille, joilla ei oikeita ystäviä ole.

Loukkaantuisit varmasti enemmän siitä, jos ne ystävät kieltäytyisivät aina kutsusta.

Minä en ole kutsujen järjestäjätyyppiä. En ole koko elämäni aikana kutsunut kavereita luokseni illanistujaisiin tai syömään kertaakaan. Ajatuskin tuntuu ahdistavalta. Mielelläni tapaan kavereita esim kahvilassa.

Jos joku kutsuu kylään, on aina sellainen olo, rmettä haluaisin kieltäytyä, mutten kehtaa, jottei se kaveri loukkaannu. En jostain syystä pidä ihmisten kotiin menemisestä.

N46

onko ap sun oma motiivisi vieraiden kutsumiselle siis se, että saat sit itse kutsun näiden ihmisten luokse? Kyllähän tuokin hieman laskelmoivalta vaikuttaa.

Tässähän tämä näkökulmaero juuri näkyy: "tee toiselle niin kuin..."

En halua kutsuille, joten en kutsu. Elämä on kiireistä ilman kyläilyjäkin. En siis toivo sinulle enempää kiirettä, joten en kutsu.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap