Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...
30.06.2020 |
ja mihin tahansa teidät kutsutaankin, ettekä kuitenkaan vastavuoroisesti itse kutsu mihinkään, voisitteko kertoa, miksi?
Itselläni on tällaisia muutamia ystäviä, jotka tulevat kyllä aina kutsun saatuaan, ja joskus jopa itse kutsuvat itsensä, tai vihjailevat että haluaisivat tulla. Kuitenkaan he eivät koskaan kutsu "takaisin". Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?
Ei vaan mahdu enään omaan päähän, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ravintolassa isännöidään?
Hoidetaan ravintolan valinta ja pöytävaraus, "viihdytetään vieraita" ts pidetään keskustelu yllä ja vierailla hyvä fiilis, ja maksetaan lasku. Kutsu budjetin mukaan, eli jos on paljon rahaa, voi viedä vieraat kalliisen paikkaan ja tarjota koko illan juomineen ja takseineen päivineen, tai jos on pieni pudjetti, vie vieraat pizzeriaan ja tarjoaa yhden ruokajuoman.
Ap
Haluaisin tietää millaiset ovat ap:n tarjoilut hänen kotonaan kun vastavuoroisuudeksi vaaditaan tätä.
Tilanteesta riippuen kahvikupillisesta grillimakkaraan, tai lasillisesta viiniä 5 lajin illalliseen juomineen ja kyyteineen kotiin. Itselleni on tärkeää, että vieraani viihtyvät, ja tarjoiluista riippumatta olen muista kiinnostunut ja haluan että kaikilla on hauskaa ja hyvä fiilis. Vastavuoroisuus on yleensä nimenomaan linjassa molempiin suuntiin. Jos minä tarjoan kahvit, olisi kiva jos minulle joskus myös tarjottaisiin kahvit, jne.
Ap
Kaikkiahan ei osaa tätä. Mulla oli yksi kaveri, joka kestitsi tosi hyvin, mutta samalla hänestä tuli niin erinomainen emäntä, että tunsin, etten kehtaa kutsua kotiini kun en mä osaa mitään niin hienoja tarjoiluja laittaa enkä ole niin hyvää seuraakaan eikä mun koti ole niin kaunis. En vain kokenut yltäväni sille hänen tasolleen ja siitä tuli iso kynnys olla vastavuoroinen. Harmittaa tietysti, jos hän koki mun olevan lokkeilija (toin kyllä omat tarjoilut mukanani).
Muista että kyseessä ei ole kilpailu. Nämä "täydelliset" emännät eivät kilpaile kuin enintään itsensä, ja oman onnistumisensa kanssa, ja he varmasti arvostavat vain vastavuoroista elettä, vaikka se olisi vain kahvin juonti toisen kodissa. Ei puittella tai tarjoilulla ole väliä, vaan se, että toinen osoittaa alkuperäisen kutsujan olevan myös tärkeä, ja vaivautuu esim siivoamaan kotinsa, varaamaan omaa aikaansa, ja keittämään ne kahvit. Se on lopulta ele, mikä osoittaa vilpittömyyttä ja ystävyyttä, ei se mitä saa syödä tai juoda. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin vuosien emännöinnin, järjestämisen ja passauksen jälkeen että nyt on toisten vuoro.
Nyt kun vuosia meillä lomailuun ja kyläilyyn tutut alkoivat kesän alussa kärttää "kuinka olisi niin kiva nähdä taas ja voitaisiinkin teille tulla jos joku väli sopisi?", niin vastasin reippaasti
- no niinpä olisi! Mielellämme tulemme vaikka teille tänä vuonna!
Kyllä on tullut kiire ihmisille kiirus perääntyä innokkuudesta tavata. ;) Periksi en anna, muutama on jo yrittänyt pienen kiertotien varjolla päätyä kuitenkin meille, mutta olen ne huolettomasti ohittanut ja pysynyt iloisesti kannassani, että meille sopii heinäkuun kyllä tulla.
Yhtäkään vierailua ei olla saatu sovittua. Eikä siinä mitään, sopii odottaa.
Hyvä, pysy tiukkana! :D muista tämä keskustelu kesän lopulla, ja tule kertomaan miten meni! :D
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin vuosien emännöinnin, järjestämisen ja passauksen jälkeen että nyt on toisten vuoro.
Nyt kun vuosia meillä lomailuun ja kyläilyyn tutut alkoivat kesän alussa kärttää "kuinka olisi niin kiva nähdä taas ja voitaisiinkin teille tulla jos joku väli sopisi?", niin vastasin reippaasti
- no niinpä olisi! Mielellämme tulemme vaikka teille tänä vuonna!
Kyllä on tullut kiire ihmisille kiirus perääntyä innokkuudesta tavata. ;) Periksi en anna, muutama on jo yrittänyt pienen kiertotien varjolla päätyä kuitenkin meille, mutta olen ne huolettomasti ohittanut ja pysynyt iloisesti kannassani, että meille sopii heinäkuun kyllä tulla.
Yhtäkään vierailua ei olla saatu sovittua. Eikä siinä mitään, sopii odottaa.
Mä kyllä mielelläni kutsuisin ihmisiä meille jos he vinkkaisivat haluavansa tulla. Olen se joka sanoi ettei ikinä ajattele että kukaan oikeasti haluaisi tulle meille. Meillä on jotenkin kulahtanutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!
Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän".
Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!
Ap
Oikea ystävällisyys ja vieraanvaraisuus niinkuin rakkauskin on pyyteetötä. Ei niitä tehdä siksi että laskelmoidaan sitä että muiden on annettava juuri sama takaisin.
Mitä ystävyyttä ja rakkautta se sellainen on jossa ystäväsi tai puolisosi ei halua SINULLE hyvää tai anna sinulle ikinä mitään? Olet hänelle siis yhdentekevä, ilmainen palvelija.
Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on hyvää ja toivottavaa. He eivät voi tietää, että sinulla olisi tärkeää saada vastavuoroinen kutsu.
Kumma juttu kun nykypäivänä jankataan tasa-arvosta joka käänteessä, mutta ei sitten kuitenkaan ymmärretä, että tasa-arvo ystävyyssuhteissakin olisi enemmän kuin toivottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ravintolassa isännöidään?
TAIVAS VARJELE!
Eikö edes tälläinen ole tuttua?
Ihme junttiporukkaa kun ei osata alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Hämmästyttävää kertakaikkiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekkö te todellakaan kutsu KETÄÄN teille ikinä syömään? Ette vanhempianne? Ette kotoa jo pois muuttaneita lapsianne? Ette sisaruksianne?
Outoa porukkaa. Tärkeintä vaan oma napa ja "me ei illanistujaisia olla koskaan pidetty. Eikä pidetä".
Ja sen huomaa.
Siis miten tällainenkin asia voi mennä noin tunteisiin jollekin? Ne kutsukoon vieraita, jotka haluaa niin tehdä, mutta hyväksyköön myös sen, että kaikki eivät ole kutsujen järjestäjiä luonteeltaan ja sekin on ihan okei. Ihan turha tuollaisesta on raivostua. Sitäpaitsi hyvin usein ne, jotka tiedostavat tämän "puutteensa" (eli eivät osaa/halua järjestää illanistujaisia) kompensoivat sitä viemällä ruoka-, juoma- tai muita tuliaisia kutsujen järjestäjälle.
Mieheni on yltiösosiaalinen ja olisi jatkuvasti kutsumassa kotiimme vieraita. Itse kuitenkin osallistuu vain avaamalla viinipullot. Tarjoilujen suunnitteleminen on stressaavinta ja toiseksi jälkien siivoaminen. Ikää kun kertyy, yhä vähemmän viitsisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin vuosien emännöinnin, järjestämisen ja passauksen jälkeen että nyt on toisten vuoro.
Nyt kun vuosia meillä lomailuun ja kyläilyyn tutut alkoivat kesän alussa kärttää "kuinka olisi niin kiva nähdä taas ja voitaisiinkin teille tulla jos joku väli sopisi?", niin vastasin reippaasti
- no niinpä olisi! Mielellämme tulemme vaikka teille tänä vuonna!
Kyllä on tullut kiire ihmisille kiirus perääntyä innokkuudesta tavata. ;) Periksi en anna, muutama on jo yrittänyt pienen kiertotien varjolla päätyä kuitenkin meille, mutta olen ne huolettomasti ohittanut ja pysynyt iloisesti kannassani, että meille sopii heinäkuun kyllä tulla.
Yhtäkään vierailua ei olla saatu sovittua. Eikä siinä mitään, sopii odottaa.
Mä kyllä mielelläni kutsuisin ihmisiä meille jos he vinkkaisivat haluavansa tulla. Olen se joka sanoi ettei ikinä ajattele että kukaan oikeasti haluaisi tulle meille. Meillä on jotenkin kulahtanutta.
Kai ymmärrät, että me tuttusi tiedämme tuon huokailusi olevan tekosyy ja vastuun pakoilua? Ja ymmärrät varmaan nyt miksi ei enää tavata porukalla niin usein?
Sinä pihistelet rahaa, vaivaa ja muiden huomiota. Meille on ihan sama tarjoatko teekupin ja yhden Marie-keksin. Mutta on törkeää, että olet vuosikaudet nauttinut siivellä kun me muut olemme vuorottain kutsuneet porukan kotiin ja kestinneet tai järjestänyt nyyttärit.
Olet vain itsekäs ja puet tahallasi itsesäälin ressukka-viitan yllesi. Häpeä!
Vuoroin vieraissa. Jään odottamaan kutsua, sitten kutsun taas minä. Simppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ravintolassa isännöidään?
TAIVAS VARJELE!
Eikö edes tälläinen ole tuttua?
Ihme junttiporukkaa kun ei osata alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Hämmästyttävää kertakaikkiaan.
Ihme porukkaa, jotka haluavat kokoajan järjestää kutsuja ja käydä kylässä. Kuulostaa joltain sosiologiselta alakulttuurilta.
Mieheni ensimmäinen vaimo (kouluttamaton duunarinainen) oli sellainen. Minä taas (akateeminen, uraihminen) kammoan kaikkia kutsuja sekä vieraana että järjestäjänä. Mies huokailee aina, että se on ihanaa, kun voi vaan olla rennosti kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin vuosien emännöinnin, järjestämisen ja passauksen jälkeen että nyt on toisten vuoro.
Nyt kun vuosia meillä lomailuun ja kyläilyyn tutut alkoivat kesän alussa kärttää "kuinka olisi niin kiva nähdä taas ja voitaisiinkin teille tulla jos joku väli sopisi?", niin vastasin reippaasti
- no niinpä olisi! Mielellämme tulemme vaikka teille tänä vuonna!
Kyllä on tullut kiire ihmisille kiirus perääntyä innokkuudesta tavata. ;) Periksi en anna, muutama on jo yrittänyt pienen kiertotien varjolla päätyä kuitenkin meille, mutta olen ne huolettomasti ohittanut ja pysynyt iloisesti kannassani, että meille sopii heinäkuun kyllä tulla.
Yhtäkään vierailua ei olla saatu sovittua. Eikä siinä mitään, sopii odottaa.
Mä kyllä mielelläni kutsuisin ihmisiä meille jos he vinkkaisivat haluavansa tulla. Olen se joka sanoi ettei ikinä ajattele että kukaan oikeasti haluaisi tulle meille. Meillä on jotenkin kulahtanutta.
Kai ymmärrät, että me tuttusi tiedämme tuon huokailusi olevan tekosyy ja vastuun pakoilua? Ja ymmärrät varmaan nyt miksi ei enää tavata porukalla niin usein?
Sinä pihistelet rahaa, vaivaa ja muiden huomiota. Meille on ihan sama tarjoatko teekupin ja yhden Marie-keksin. Mutta on törkeää, että olet vuosikaudet nauttinut siivellä kun me muut olemme vuorottain kutsuneet porukan kotiin ja kestinneet tai järjestänyt nyyttärit.
Olet vain itsekäs ja puet tahallasi itsesäälin ressukka-viitan yllesi. Häpeä!
Ootko sä ihan sekasin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään nähdä ystäviäni ja kutsun heitä kotiini. Tai kahville, lenkille, elokuviin tms.
Mutta jos ystävä ei koskaan kutsu minua mihinkään, niin kyllähän se on selvä viesti ettei tapaaminen ole tärkeä. Niinpä sellaiset ystävät sitten jää ja seurustelen sellaisten kanssa, joilla on mielenkiintoa tavata. Vuoroin vieraissa.
Lenkkikutsuun vastaan lenkkikutsulla, kyläilyyn/lomailuun kylä- tai lomailukutsulla.
Ap haluaa näköjään jonkinlaista roolileikkiä kutsujen järjestämisen myötä. Kannattaa silloin tutustua ihmisiin, joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Löytyidikö Facebook-ryhmä ihmisille, jotka haluavat järjestää vierailuja toisilleen?
Nimittäin aika monet ihmiset eivät pidä sellaisesta ja kylässä ollessaankin vilkuilevat salaa kelloa, että milloin kehtaa lähteä kotiin ilman, että emäntäperhe loukkaantuu. Joidenkien emäntien kohdalla vierailla on sellainen tunne, että heidät on kutsuttu kylään ikäänkuin yleisöksi, että meneillään on näytelmä "olen todella mahtava emäntä, ihailkaa minua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee molempien vanhemmat ja miehen veli vaimoineen syömään joka jouluaatto. Joulupäivänä meidän perhe syö mummilassa ja tapaninpäivänä mummulassa. Miehen veli vaimoineen ei kutsu koskaan kylään. Ei olla käyty siellä vuosiin. Heillä on iso koti, mutta "äääh...ei jaksa laittaa mitää". Koskaan. Ikinä.
Lisäksi meille halutaan tulla kahville meidän perheen jokaisen (5) syntymäpäivänä, nimipäivänä, pääsiäisenä, vappuna, halloweenina, ystävänpäivän, äitienpäivänä, isänpäivänä...
Se ei haittaa. Kivaa, kun tulee siivottua ja koristeltua teeman mukaan, mutta olisi kiva käydä ihmisillä kylässä ja päästä valmiiseen pöytään. Ihan vaihtelun vuoksi, mielenkiinnosta ja kokeilun kannalta.
Tässä ketjussa ei oikein saanut kunnolla vastausta siihen, että eikö "vastavierailu" ole sanana tuttu vai herättikö vasta tämä ketju tajuamaan jonkun, ettei huomaamattaan koskaan pyydä vanhempiaan tai sisaruksiaan kahville?
Se, etten jaksa laittaa mitään, on tietenkin tekosyy. Luulin, että rivien välistä olisit jo tajunnut... Todellisuudessa en halua teitä tänne. Vietämme aikaamme isossa talossamme aidosti mukavien ihmisten kanssa, joita varten ei tarvitse pingottaa ja meillä on hauskaa. Tulemme teille aattona syömään puhtaasti vanhempien vuoksi, perinne on heille tärkeä, ja me voimme sen kanssa elää. Mutta tänne en revohkaanne vapaaehtoisesti ota.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on yltiösosiaalinen ja olisi jatkuvasti kutsumassa kotiimme vieraita. Itse kuitenkin osallistuu vain avaamalla viinipullot. Tarjoilujen suunnitteleminen on stressaavinta ja toiseksi jälkien siivoaminen. Ikää kun kertyy, yhä vähemmän viitsisi....
Kyllä minäkin kutsuisin jatkuvasti vieraita, jos joku muu hoitaisi kaikki passausjutut. :D ymmärrän kyllä että joillain on perinteiset työnjaot ja se on ok jos molemmat tykkää mutta rehellisesti en ymmärrä miksi joku suostuu yksin passaamaan. Onko se siis jotenkin nautinnollista ja se oma tapa osoittaa välittämistä vai mitä?
Lokkeilijat harvoin ymmärtää lokkeilevansa.
He tulkitsevat toisten kohteliaan emännöinnin itsekkäästi niin, että muut nauttivat heidän seurastaan ja sen vuoksi näkevät vaivaa ihan heitä varten.
Lokkeilijat selittävät itselleen, että kun nyt ovat huonoja organisoimaan, kämppäkin on nuhjuinen ja rahaakaan ei kovasti, niin siinäpä sitä syytä olla vaivaamatta päätä vastakutsuilla.
Heistä on ihanaa, kun joku järkkää. Mutta heille ei tule mieleenkään itse järkätä: he ovat aidon hämmästyneitä koko ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekkö te todellakaan kutsu KETÄÄN teille ikinä syömään? Ette vanhempianne? Ette kotoa jo pois muuttaneita lapsianne? Ette sisaruksianne?
Outoa porukkaa. Tärkeintä vaan oma napa ja "me ei illanistujaisia olla koskaan pidetty. Eikä pidetä".
Ja sen huomaa.
Siis miten tällainenkin asia voi mennä noin tunteisiin jollekin? Ne kutsukoon vieraita, jotka haluaa niin tehdä, mutta hyväksyköön myös sen, että kaikki eivät ole kutsujen järjestäjiä luonteeltaan ja sekin on ihan okei. Ihan turha tuollaisesta on raivostua. Sitäpaitsi hyvin usein ne, jotka tiedostavat tämän "puutteensa" (eli eivät osaa/halua järjestää illanistujaisia) kompensoivat sitä viemällä ruoka-, juoma- tai muita tuliaisia kutsujen järjestäjälle.
Eihän tässä kai kukaan ole vaatinut mitään illalliskutsuja järjestämään? Eiköhän ihan normaali kahvitteluhetkikin noin ensi alkuun riittäisi. Kai nyt melkein kaikki osaa kahvia keittää? Ja käydä lähikaupasta ostamassa vaikka valmiiksi siivutetun pullapitkon, niin ei tarvitse stressata edes siitä pullan siivuttamisesta.
Ystäviä voi tavata monella tavalla. Meillä on ystäväporukka, jossa toimitaan juuri niin, että kokoonnutaan vuorotellen eri henkilöiden luona. Sitten on ystävä, jolla myös on mökki ja vieraillaan vuorotellen toinen toistemme mökeillä.
Niitä, joiden kohdalla kotikutsut tai mökkivierailut eivät toimisi, niin on toiset kuviot. Käydään kaupungilla syömässä tai jossain teattreissa, leffassa ym. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa näköjään jonkinlaista roolileikkiä kutsujen järjestämisen myötä. Kannattaa silloin tutustua ihmisiin, joilla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet. Löytyidikö Facebook-ryhmä ihmisille, jotka haluavat järjestää vierailuja toisilleen?
Nimittäin aika monet ihmiset eivät pidä sellaisesta ja kylässä ollessaankin vilkuilevat salaa kelloa, että milloin kehtaa lähteä kotiin ilman, että emäntäperhe loukkaantuu. Joidenkien emäntien kohdalla vierailla on sellainen tunne, että heidät on kutsuttu kylään ikäänkuin yleisöksi, että meneillään on näytelmä "olen todella mahtava emäntä, ihailkaa minua".
Miksi tällaiset kellonvilkuilijat sitten ylipäätään tulevat kutsuille, jos eivät siellä halua olla? En pysty ymmärtämään. Ovatka samanlaisia kynnysmattoja muissakin asioissa, tekevät vain mitä muut käskevät eikä käy mielen vieressäkään, että voisivat joskus ajatella itsekin?
Alue: Aihe vapaa
Itse päätin vuosien emännöinnin, järjestämisen ja passauksen jälkeen että nyt on toisten vuoro.
Nyt kun vuosia meillä lomailuun ja kyläilyyn tutut alkoivat kesän alussa kärttää "kuinka olisi niin kiva nähdä taas ja voitaisiinkin teille tulla jos joku väli sopisi?", niin vastasin reippaasti
- no niinpä olisi! Mielellämme tulemme vaikka teille tänä vuonna!
Kyllä on tullut kiire ihmisille kiirus perääntyä innokkuudesta tavata. ;) Periksi en anna, muutama on jo yrittänyt pienen kiertotien varjolla päätyä kuitenkin meille, mutta olen ne huolettomasti ohittanut ja pysynyt iloisesti kannassani, että meille sopii heinäkuun kyllä tulla.
Yhtäkään vierailua ei olla saatu sovittua. Eikä siinä mitään, sopii odottaa.