Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että suurimmalla osalla vastaajista on aivan pöyristyttävän röyhkeä asenne. Mutta kiitos, te vastasitte siihen mitä kysyttiin. :D Tämä avasi silmäni nykyisestä vallalla olevasta asenteesta ja kulttuurista. 

Ap

Ajattelen muuten samalla tavalla ,kuin ap. Ainut ero on se, että kun haluan tavata ystäviäni ja tarjota heille kotonani illan tai päivällisen, en kutsu uudelleen ,jos en saa vastakutsua. Olen silloin ymmärtänyt ,etteivät halua olla sen enempää tekemisissä meidän kanssa. Sama on myöskin puheluiden tms nykyisten yhteydenpitojen suhteen. Ja sillä siisti.

Niinpä. Ap:n pitäisi nyt kyetä samaan. Mutta epäilenpä, että pöytä tyhjenisi...

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko oikeasti tosissanne??!!

Kysymyksessä ei ole taloudellinen hyöty, vaan ele. Jos minä osoitan ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta, toivoisin saavani sitä itsekkin takaisin. Ajatuksena "vuoroin vieraissa", ja "tee toisille niinkuin itsellesi toivoisit tehtävän". 

Te kommentoijat haluatte varmasti olla yksipuolisessa rakkaussuhteessakin. Missä te passaatte, huomioitte ja laitatte. Yksin. Ehkä olettekin, ja luulette että se on normaalia. Parempaa huomista teille!

Ap

Oikea ystävällisyys ja vieraanvaraisuus niinkuin rakkauskin on pyyteetötä. Ei niitä tehdä siksi että laskelmoidaan sitä että muiden on annettava juuri sama takaisin.

Mitä ystävyyttä ja rakkautta se sellainen on jossa ystäväsi tai puolisosi ei halua SINULLE hyvää tai anna sinulle ikinä mitään? Olet hänelle siis yhdentekevä, ilmainen palvelija.

He antavat mitä antavat omasta halustaan ja vapaastatahdostaan. Ei siksi ,että sinä vaadit tiettyjä vastapalveluksia. Toki sinun kannaattaa nämä suhteet lopettaa mikäli koet olevasi ilmainen palvelija.

Eikö tämä vastaa siis aloittajankin kysymykseen? Ne jotka välittävät ystävästään/läheisestään, antavat saman takaisin omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan. Ymmärtääkseni aloittajan tilanne on, että hän ei ole mitään vaatinut, mutta ystävänsä eivät anna mitään takaisin vapaastatahdostaan ja halustaan. Eli eivät ole siis oikeita ystäviä.

Tämä logiikkasi siis todistaa, että aloittaja on oikeilla jäljillä.

Emmehän me tiedä mitä apn ystävät tuntevat aplle antavansa. Ainakin seuraansa ja aikaansa. Ap kuitenkin vaatii ja odottaa samanlaisia kutsuja kun itse järjestää ymmärtämättä , että on yksin hänen oma halunsa ja valintansa niitä järjestää.

En halua kavereiden lapsia komppaamaan paikkojani tahmaisilla tassuillaan. Lisäksi eivät osaa käyttäytyä, eli pöytään asetetusta kakusta saattaa yksi lapsi ottaa puolet. Omalle lautaselleen ja sitten jättää siitä puolet syömättä. Sitten esim. tablettini on ladattu täyteen jotain lasten pelejä, telkussa pauhaa joku pikkukakkonen jota kukaan ei edes katso eikä vanhemmat viitsi vahtia lastensa perään. Lisäksi vielä se että jos kutsut minut kylään, olen siis minä, vain 1 henkilö vs. jos kutsun sinut kylään, tuot koko perheesi kanssasi eli yht. 5 hlö. Näin voi laskea että sinun täytyy kutsua minut 4 kertaa enemmän kylään jotta vastavuoroisuutemme tarjoilujen suhteen täyttyy.

Miksi sä ap kutsut näitä ihmisiä? Opettele sanomaan "ei" heidän ehdotuksilleen, jos väkisin meinaavat tulla. Nykypäivänä on kaikista järkevintä tavata kahviloissa, ravintoloissa tai muissa vastaavissa paikoissa ja sillä periaatteella, että jokainen maksaa itse. Ei jää kukaan kiitollisuudenvelkaan kenellekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina näitä samoja aloituksia. Jos sinua ei nappaa että heitä ei nappaa seurasi tarpeeksi, pistä välit poikki. Siinäpä se, ongelma ratkaistu

Jotenkin aika yksiulotteista ajattelua. Sitäpaitsi se välien poikki laittaminen ei kuitenkaan vastaa kysymykseeni, mikä näitä ihmisiä vaivaa, ja eikö heitä hävetä?

Ap

Eikö sinua hävetä olla niin tyhmä, että toistuvasti kutsut ihmisiä, jotka eivät vastavuoroisesti kutsu sinua, vaikka niin kovasti sitä haluat? Ryhdytkö muuten laskemaan ihan ensimmäisestä kutsusta, vai missä vaiheessa sinua alkaa riepoa?

Minä asun yksin, ystäväni taas on kahden lapsen äiti ja naimisissa. Saan kutsuja esim. heidän synttäreilleen. Niitä on neljästi vuodessa, kun minulla tietenkin vain yksi syntymäpäivä. Pitääkö minun vääntää tikusta asiaa, että saan kutsuttua heidät vastavuorovisiitille, jotta sitten voin "korvata" heidän synttärikutsunsa? Jos he eivät halua minua (ja lahjojaan) kylään, niin saavat jättää kutsumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?

Ap

Mä ajattelen, ettette te kuitenkaan tule tai halua tulla meille. Meillä ei ole niin hienoa. Kiva, kun kutsutte.Olette tärkeitä.

Mun lapsuuden kodissa oli niin paljon riitaa ja sotkua ja känninen isä, ettei meille kutsuttu paljon. Jotenkin on jäänyt semmoinen arastaminen kutsua sieltä lapsuudesta.... ettei tuu torjutuksi.

Jos sä kertoisit, että susta olisi kiva tulla meille , niin voisin ymmärtää ja rohkaistua. Sä tunnut niin itsevarmalla, etten oikein tiedä haluaisitko edes tulla meille.

Tämmösin tuntein. Yritän jo nykyään kutsua ja ylittää omia esteitäni.

Nelikymppisenä opin sanomaan suoraan kutsuja vastaanottaessani että hyväksyn kutsun jos se ei edellytä mitään. Tämä on todellakin ollut hyvä tapa. Jotkut ovat ihmetelleet, mutta heille selitän että olen yksiössä asuva köyhä jolla ei ole ensinnäkään resursseja järjestää mitään tai toisekseen myöskään aikaa, muistia tai sosiaalista taitoa laskea kenen vuoro mitäkin kenelle. Olen todellakin mieluummin yksin kuin lähden tuollaiseen mukaan. Jos joku haluaa tavata minua niin tosi kiva, mutta ei pidä ladata minulle sen perusteella mitään velvollisuuksia ja odotuksia. Kustannuksiin toki osallistun vähintään omalta osaltani silloin jos niitä on ja ne ovat kohtuullisia. 

Alkuun luulin että tämän esille tuominen vähentäisi kutsuja, mutta niin ei ole tapahtunut. Läheiseni pitävät minusta ja haluavat viettää aikaa kanssani laskematta onko kaikki varmasti tasan. Hengailen kylläkin pääsääntöisesti vain sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa voi puhua suoraan eikä tarvitse pelata mitään draamapelejä.

Eipä tässä taas muuta kuin, että teit miten tai näin, niin AINA joku Va lit taa

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä ap kutsut näitä ihmisiä? Opettele sanomaan "ei" heidän ehdotuksilleen, jos väkisin meinaavat tulla. Nykypäivänä on kaikista järkevintä tavata kahviloissa, ravintoloissa tai muissa vastaavissa paikoissa ja sillä periaatteella, että jokainen maksaa itse. Ei jää kukaan kiitollisuudenvelkaan kenellekään. 

Mutta silloin ei voi päteä emännyydellään ja puitteillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä ap kutsut näitä ihmisiä? Opettele sanomaan "ei" heidän ehdotuksilleen, jos väkisin meinaavat tulla. Nykypäivänä on kaikista järkevintä tavata kahviloissa, ravintoloissa tai muissa vastaavissa paikoissa ja sillä periaatteella, että jokainen maksaa itse. Ei jää kukaan kiitollisuudenvelkaan kenellekään. 

Mutta silloin ei voi päteä emännyydellään ja puitteillaan.

Mutta voi päteä vaikkapa viinituntemuksellaan. Onnistuu oikein hyvin ravintolassakin. 

Hei ap. tässä sinulle selkeä vastaus alkuperäiseen kysymykseesi. On vaan niin paljon frekkejä, häikäilemättömiä, muuten sanoisinko tyhmiä, ajattelemattomia, röyhkeitä ihmisiä, jotka eivät piittaa, tai ymmärrä miltä sinusta tuntuu ( kun on lusikalla annettu , ei voi kauhalla pyytää) .

Ainut ratkaisu on vain , että tulevaisuudessa et kutsu heitä kotiisi ,jotka aiheuttavat sinulle tämän harmin. Näin toimin itse -selkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieradilija kirjoitti:

Miksi sä ap kutsut näitä ihmisiä? Opettele sanomaan "ei" heidän ehdotuksilleen, jos väkisin meinaavat tulla. Nykypäivänä on kaikista järkevintä tavata kahviloissa, ravintoloissa tai muissa vastaavissa paikoissa ja sillä periaatteella, että jokainen maksaa itse. Ei jää kukaan kiitollisuudenvelkaan kenellekään. 

Mutta silloin ei voi päteä emännyydellään ja puitteillaan.

Mutta voi päteä vaikkapa viinituntemuksellaan. Onnistuu oikein hyvin ravintolassakin. 

Uskoisinpa että harvalla on niin laajaa ja aitoa viinintuntemusta, että sillä kannattaa braissailla. Helpompi päteä kämäsellä kinkkupiiraalla ja Ostindie-astiastolla.

Nuorempana mun oli tosi vaikea kieltäytyä kutsusta, jos mulla ei ollut oikeasti hyvää syytä kieltäytyä. Siis esim että olin just silloin töissä tms. Koin, että kutsusta kieltäytyminen oli epäkohteliasta. Sitten ymmärsin, että minä ihan itse saan päättää, mihin aikaani käytän. Häät, hautajaiset, ristiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat ja muut vastaavat merkkipäivät ovat sellaisia, joihin osallistun. Ja olen kutsunut muita myös omiin juhliini. Noh, en sentään hautajaisiini. 

On mullakin elämäni varrella ollut aloittajan kaltaisia kavereita. Niitä, joilla on jo kutsua esittäessään taka-ajatuksia. Että he eivät varsinaisesti halua tavata mua vaan että mä tarjoan heille vastineeksi jotain. Ei kiitos. Yhdelle meinasin kerran heittää kutsun saadessani tuntihinnan, mitä veloitan yrittäjänä asiakkailtani. Eli paljonko mun aikani maksaa. En kuitenkaan viitsinyt vaan jälleen kerran kieltäydyin kutsusta. 

Aloittajalle sanoisin, että lopeta näiden ihmisten kutsuminen, jos se on kerran sulle noin vastenmielistä ja heidän kestitsemisensä vaivalloista. Tai sano suoraan jo kutsua esittäessäsi, mitä haluat heiltä vastineeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?

Ap

Mä ajattelen, ettette te kuitenkaan tule tai halua tulla meille. Meillä ei ole niin hienoa. Kiva, kun kutsutte.Olette tärkeitä.

Mun lapsuuden kodissa oli niin paljon riitaa ja sotkua ja känninen isä, ettei meille kutsuttu paljon. Jotenkin on jäänyt semmoinen arastaminen kutsua sieltä lapsuudesta.... ettei tuu torjutuksi.

Jos sä kertoisit, että susta olisi kiva tulla meille , niin voisin ymmärtää ja rohkaistua. Sä tunnut niin itsevarmalla, etten oikein tiedä haluaisitko edes tulla meille.

Tämmösin tuntein. Yritän jo nykyään kutsua ja ylittää omia esteitäni.

<3

Jos minut kutsutaan johonkin, oletan että minut halutaan paikalla ja olen epäkohtelias, jos en mene. Vien tuliaisia.

Itse en halua kutsua ihmisiä kotiini, enkä ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana mun oli tosi vaikea kieltäytyä kutsusta, jos mulla ei ollut oikeasti hyvää syytä kieltäytyä. Siis esim että olin just silloin töissä tms. Koin, että kutsusta kieltäytyminen oli epäkohteliasta. Sitten ymmärsin, että minä ihan itse saan päättää, mihin aikaani käytän. Häät, hautajaiset, ristiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat ja muut vastaavat merkkipäivät ovat sellaisia, joihin osallistun. Ja olen kutsunut muita myös omiin juhliini. Noh, en sentään hautajaisiini. 

On mullakin elämäni varrella ollut aloittajan kaltaisia kavereita. Niitä, joilla on jo kutsua esittäessään taka-ajatuksia. Että he eivät varsinaisesti halua tavata mua vaan että mä tarjoan heille vastineeksi jotain. Ei kiitos. Yhdelle meinasin kerran heittää kutsun saadessani tuntihinnan, mitä veloitan yrittäjänä asiakkailtani. Eli paljonko mun aikani maksaa. En kuitenkaan viitsinyt vaan jälleen kerran kieltäydyin kutsusta. 

Aloittajalle sanoisin, että lopeta näiden ihmisten kutsuminen, jos se on kerran sulle noin vastenmielistä ja heidän kestitsemisensä vaivalloista. Tai sano suoraan jo kutsua esittäessäsi, mitä haluat heiltä vastineeksi. 

Mikä sun ongelma on? Jos sulla itselläs menee aloitukset ja sitä myötä jotkut muistot niin tunteisiin, niin jätä silti yleistämättä omat kokemuksesi aloittajan totuudeksi. Sekopäistä touhua.

Milloin aloittaja sanoi että kutsuminen ja kestitseminen on vaivalloista ja vastenmielistä? Aivan, ei sanonut. Keksit päästäsi asioita, hae apua.

Inhoan kaikkia kekkereitä mutta pakko välillä kohteliaisuudesta mennä. Teen mielestäni ihmisille palveluksen kun en itse järkkää mitään istujaisia! Kun menen kyläilemään, vien paljon tuliaisia.

Jotkut ihmiset ei tykkää kutsuista ja tulee paikalle ainoastaan etteivät olisi epäkohteliaita. Ei sellaset ihmiset ikinä mitään ite järjestä, ihan turha odottaa.

Kun itse järjestän juhlat, järjestän ne koska haluan. En odota enkä edes halua että mut sen takia pyydetään sitten myöhemmin vieraaksi.

Kuinkakohan monta aloitusta täällä on ollut tästä(kin) aiheesta. Oikeasti ihmiset katkaisee ystävyyssuhteita tällaisen takia sen sijaan että puhuisivat sen ystävän kanssa asiasta niin ehkä selviäisi, mitä kenenkin mielessä liikkuu?

Mulla on sotkuinen ja muutenkin vaatimaton koti ja kehnot organisointitaidot. Oletan, että ne hienommin asuvat ja elävät mieluummin haluavat vieraita koteihinsa kuin tulla heidän näkökulmastaan onnettomaan kerrostaloläävään. Meillä ei voi brassailla hienolla grillillä, pihakalusteilla tai oikeanlaisilla laseilla kaikille juomille. Ja monille Helsingissä asuville tuntuu olevan korkea kynnys poistua Hgin alueelta, matka Hgistä Espooseen on pitempi kuin Espoosta Hkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana mun oli tosi vaikea kieltäytyä kutsusta, jos mulla ei ollut oikeasti hyvää syytä kieltäytyä. Siis esim että olin just silloin töissä tms. Koin, että kutsusta kieltäytyminen oli epäkohteliasta. Sitten ymmärsin, että minä ihan itse saan päättää, mihin aikaani käytän. Häät, hautajaiset, ristiäiset, rippijuhlat, yo-juhlat ja muut vastaavat merkkipäivät ovat sellaisia, joihin osallistun. Ja olen kutsunut muita myös omiin juhliini. Noh, en sentään hautajaisiini. 

On mullakin elämäni varrella ollut aloittajan kaltaisia kavereita. Niitä, joilla on jo kutsua esittäessään taka-ajatuksia. Että he eivät varsinaisesti halua tavata mua vaan että mä tarjoan heille vastineeksi jotain. Ei kiitos. Yhdelle meinasin kerran heittää kutsun saadessani tuntihinnan, mitä veloitan yrittäjänä asiakkailtani. Eli paljonko mun aikani maksaa. En kuitenkaan viitsinyt vaan jälleen kerran kieltäydyin kutsusta. 

Aloittajalle sanoisin, että lopeta näiden ihmisten kutsuminen, jos se on kerran sulle noin vastenmielistä ja heidän kestitsemisensä vaivalloista. Tai sano suoraan jo kutsua esittäessäsi, mitä haluat heiltä vastineeksi. 

Mikä sun ongelma on? Jos sulla itselläs menee aloitukset ja sitä myötä jotkut muistot niin tunteisiin, niin jätä silti yleistämättä omat kokemuksesi aloittajan totuudeksi. Sekopäistä touhua.

Milloin aloittaja sanoi että kutsuminen ja kestitseminen on vaivalloista ja vastenmielistä? Aivan, ei sanonut. Keksit päästäsi asioita, hae apua.

Aloituksen viimeinen lause "Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni."  Minä lämpimästi suosittelen tekemään juuri kuten aloittaja harkitsikin eli katkaisemaan välit, jos kerran näiden ihmisten kutsuminen ja kestitseminen tuntuu vain hyväksikäytetyksi joutumiselta. Eikö sinusta hyväksikäyttö ole mitenkään vastenmielistä?