Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...
30.06.2020 |
ja mihin tahansa teidät kutsutaankin, ettekä kuitenkaan vastavuoroisesti itse kutsu mihinkään, voisitteko kertoa, miksi?
Itselläni on tällaisia muutamia ystäviä, jotka tulevat kyllä aina kutsun saatuaan, ja joskus jopa itse kutsuvat itsensä, tai vihjailevat että haluaisivat tulla. Kuitenkaan he eivät koskaan kutsu "takaisin". Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?
Ei vaan mahdu enään omaan päähän, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Mikä siinä on niin vaikeaa, että mentäisiin jonnekin ravintolaan syömään ja kumpikin maksaa omat syömisensä itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Eivät nämä ymmärrä. Tässä näkyy tämä vasemmistolainen ajankuva. Taikaseinästä tulee rahaa, vaikka ei tekisi itse mitään. Kätevä emäntä tarjoaa vuodesta toiseen, vaikka en itse laittaisi tikkua ristiin. Ja miksi edes laittaisin, kun toi uksihän tykkää tosta emännöinnistä, eikä ystävyys vaadi molemmilta osapuolilta, riittää että toinen näkee vaivaa. Ja olenhan toki tämän kaiken ansainnut vain siitä syystä, että....... No olen joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Helppo ja yksinkertainen ratkaisu on, että kumpikaan ei kutsu kylään vaan mennään yhdessä ravintolaan ja kumpikin maksaa omat sapuskansa. Aloittajan pitää opetella sanomaan ei näille ei-toivotuille vierailleen, jotka väkisin änkeävät hänen ruokapöytäänsä.
Miksi se toinen osapuoli ei sitten voi ehdottaa tätä, jos kerran olisi tätä mieltä?? Ap:lle tuo kotona illallistaminen on kaiketi ihan ok, koska järjestää noita, ja olettaa tämä tavan olevan toisellekin ok, koska tämä mielellään tulee. Totta tuo, että ap:n on myös itsensä opeteltava sanomaan ei, jos tilanne rassaa.
Varmasti voisikin ehdottaa. Mutta jos ap on antanut muiden ymmärtää, että hän tykkää emännöidä (itsekin tykkään, mutta vain silloin, kun se mulle itselleni sopii), muut saattavat kuvitella, että ap järjestää ihan mielellään.
Aloittaja: "Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni."
Suosittelisin, että lakkaat vain kutsumasta heitä kylään, mutta et mitenkään julista, että välit nyt ovat poikki.
Jos nämä ihmiset ovat niitä, jotka kutsuvat itseään aina kyläilemään, seuraavalla kerralla kun tekevät niin sano suoraan, että olet emännöinyt jo niin monta kertaa, että seuraavaksi on heidän vuoronsa.
Välit voivat katketa tai sitten ne eivät katkea. Kävi kummin tahansa, sinun ei enää tarvitse kokea olevasi hyväksikäytetty.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sekin ole outoa, että kutsuu kaverit vaikka kylään ja automaattisesti olettaa, että kaikki haluavat toimia niin? Kaikki eivät tykkää kutsua ihmisiä koteihinsa/mökeille syystä tai toisesta. Pitäisikö heidän siis kieltäytyä kaikista kutsuista, koska ne "epäitsekkäät" kutsujat olettavat kaikkien vastaavasti kutsuvansa itsensä.
Ei, mutta voivat vuorostaa järjestää vaikka pikinikin rannalle, ehdottaa leffaan/ syömään menemistä, ylipäänsä jotain yhteistä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua hieman nolottaa yhden ystäväpariskunnan osalta, ku he ovat kutsuneet meitä kylään jo monta kertaa ilman, että me ollaan kutsuttu vastavierailulle. Syy on yksinkertaisesti se, että kutsuja noilta kavereilta on tullut se verran tiuhaan, että en ole itse ehtinyt vielä ajatella että olisi aika taas tavata. Emme ole niin läheisiä ystäviä, että kokisin tarvetta kyläillä useamman kerran kuukaudessa.
Lisäksi en ylipäätään halua enää nykyään pienen lapsen äitinä kutsua ketään kotiimme niin sanotusti istumaan iltaa. Siis tyyliin syömään, juomaan muutama drinksu jne. Tähän syynä on, että en halua kenenkään jäävän meille myöhään yöhön valvottamaan minua, vaan haluan mennä nukkumaan juuri niin aikaisin kuin huvittaa. Ja tosiaan minusta olisi todella noloa joutua sanomaan vieraille vaikka klo 22 että nyt on aika lähteä. Sen sijaan voin kutsua päiväsaikaan kahville tai vaikka brunssille, mutta noita iltakutsuja multa tuskin hetkeen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Helppo ja yksinkertainen ratkaisu on, että kumpikaan ei kutsu kylään vaan mennään yhdessä ravintolaan ja kumpikin maksaa omat sapuskansa. Aloittajan pitää opetella sanomaan ei näille ei-toivotuille vierailleen, jotka väkisin änkeävät hänen ruokapöytäänsä.
Miksi se toinen osapuoli ei sitten voi ehdottaa tätä, jos kerran olisi tätä mieltä?? Ap:lle tuo kotona illallistaminen on kaiketi ihan ok, koska järjestää noita, ja olettaa tämä tavan olevan toisellekin ok, koska tämä mielellään tulee. Totta tuo, että ap:n on myös itsensä opeteltava sanomaan ei, jos tilanne rassaa.
Varmasti voisikin ehdottaa. Mutta jos ap on antanut muiden ymmärtää, että hän tykkää emännöidä (itsekin tykkään, mutta vain silloin, kun se mulle itselleni sopii), muut saattavat kuvitella, että ap järjestää ihan mielellään.
Palataan jälleen alkuun: varmasti ap järjestääkin ihan mielellään. Mutta mitä kummaa liikkuu näiden jatkuvasti kutsuille tulevien ja itse itsensäkin kutsujien päässä? Käydään kerta toisensa jälkeen syömässä toisten tarjoamaan illallista valmiin pöydän ääressä, mutta ei käy mielessäkään, että itsekin tarjoaisi ystävälleen joskus jotain? Ystävyyttä ei mitata rahassa, mutta kyllähän sen nyt tyhmempikin tajuaa, että ei ne pullat, kahvit ja illalliset nyt ihan ilmaisiakaan ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Ööh pidät siis itseäsi ja toimintaasi kilttinä, kun menet toisen passattavaksi vaikka et haluaisi?!
Joo, tai arvelen että vähemmän pahoitan toisen mieltä kun teen niin. Mitään varmaa en väitä.
Ei se nyt niin ihmeellisen autuasta ole olla toisen passattavana. Kahvia ja jotain sen kanssa osaan hommata kaupasta itsekin, ei ole vaikeaa. Ja sitten on se seurusteluvelvollisuus.
Ok, et selvästikään pidä kutsujasta tai vieraana olemisesta, kun seurustelukin on sinulle velvollisuus. Itselleni ystävän kanssa rupattelu on juuri se antoisin osio, vaikkakin introverttinä kaipaan myös omaa tilaa. Joillekin täällä kommentoineille se kahvileivän haku muuttuu ylivoimaiseksi siinä vaiheessa, kun pitäisi tarjota myös toiselle.
Varmasti on tilanteita, että kieltäytyminen olisi epäkohteliasta ja kutsujalle pääasia on tavata kutsuttua, eikä vastakutsun saaminen. Mutta jos oikeasti puhutaan ystävyydestä, niin kyllä siihen kuuluu toisen muistaminen ja huomiointi jollakin tavalla. Jos esim. toisen koti toimii jatkuvasti kahvi- ja levähdyspaikkana, niin edes joskus voisi viedä vaikka pullat tai kahvipaketin mennessään. Ei luulisi olevan kovin kohtuutonta!
Mulla oli joskus ystävä, joka oli paljon luonani. Hän teki monesti mulle luonani ruokaa ja kattoi pöydän valmiiksi. Lisäksi kuskasi autolla. Se oli ihan toimiva järjestely, missä kumpikin osallistui ja sai myös hyötyä.
Karmaiseva ketju kaikenkaikkiaan. Mitä ihmeen asianvierestä jankuttajia täällä on?
Ymmärrän aloituksen liittyvän siihen, että aloittaja haluaisi, että nämä muutkin ystävät näkisivät joskus vaivaa ystävyyden eteen, kun he kuitenkin usein tulevat myös nauttimaan vaivannäöstä.
Eikö kommentoijien mielestä ystävyyden molempien osapuolien tule nähdä vähän vaivaa ystävyyden eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Helppo ja yksinkertainen ratkaisu on, että kumpikaan ei kutsu kylään vaan mennään yhdessä ravintolaan ja kumpikin maksaa omat sapuskansa. Aloittajan pitää opetella sanomaan ei näille ei-toivotuille vierailleen, jotka väkisin änkeävät hänen ruokapöytäänsä.
Miksi se toinen osapuoli ei sitten voi ehdottaa tätä, jos kerran olisi tätä mieltä?? Ap:lle tuo kotona illallistaminen on kaiketi ihan ok, koska järjestää noita, ja olettaa tämä tavan olevan toisellekin ok, koska tämä mielellään tulee. Totta tuo, että ap:n on myös itsensä opeteltava sanomaan ei, jos tilanne rassaa.
Varmasti voisikin ehdottaa. Mutta jos ap on antanut muiden ymmärtää, että hän tykkää emännöidä (itsekin tykkään, mutta vain silloin, kun se mulle itselleni sopii), muut saattavat kuvitella, että ap järjestää ihan mielellään.
Palataan jälleen alkuun: varmasti ap järjestääkin ihan mielellään. Mutta mitä kummaa liikkuu näiden jatkuvasti kutsuille tulevien ja itse itsensäkin kutsujien päässä? Käydään kerta toisensa jälkeen syömässä toisten tarjoamaan illallista valmiin pöydän ääressä, mutta ei käy mielessäkään, että itsekin tarjoaisi ystävälleen joskus jotain? Ystävyyttä ei mitata rahassa, mutta kyllähän sen nyt tyhmempikin tajuaa, että ei ne pullat, kahvit ja illalliset nyt ihan ilmaisiakaan ole?
Ja vaikka rahasta ei itsessään olisi kysymys, tulisi ainakin itselleni olo, että toiset ovat jo tottuneet että kyläpaikassa saa aina hyvät tarjoilut, ja kutsuvat itse itseäänkin kylään. Menee siis jo hyväksikäytön puolelle.
Itse en järjestä juurikaan juhlia, mutta kaveriporukassani on yksi mielellään emännöivä tyyppi, ja yksi meidän kaveriporukasta me on sanonut minulle joskus jopa suoraan, että niinä päivinä kun meidät on kutsuttu tälle järjestäjälle kylään, hän ei ikinä syö mitään kotonaan, koska kyläpaikassa on aina niin hyvät tarjoilut, ja hän haluaa sitä hyödyntää. Kyseessä on elämäntapa"köyhä", joka rahatilanteensa oarsnnuttuakin ei koskaan tarjoa kenellekään mitään.
Minulla on kaveri (sanoisin kaveri, ei ystävä), joka nimenomaan tykkää laittaa kutsuja, ilmeisesti lukee naistenlehdistä erilaisia kattaus- ja tarjoiluideoita, ja haluaa päästä kokeilemaan. Itse taas en tykkää ollenkaan, mutta käyn kyllä mielelläni valmiiseen pöytään. Sain aika usein vierailupyyntöjä mutta en halunnut mitään "kilpavarustelukierrettä", joten kerran sitten otin asian suoraan puheeksi. Sanoin että arvostan hänen vaivannäköään mutta että minua ei huvita tarjota samanlaista vastineeksi kun se ei oikein ole alaani, ja että sen sijaan mennään minun piikkiin jonnekin, ja ehdotin muutamia vaihtoehtoja jotka voisivat kiinnostaa. Nyt kun asia on selväksi puhuttu, onkin helpompaa. On hän jonkun kerran piipahtanut kotonani, lähinnä kun on oltu lähdössä jonnekin, mutta tietää ettei teekupposta ja kuivaa korppua kummempaa tarjoilua ole odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko jo mainittu, että moni meistä kutsutuista jotka eivät itse kokkaile tms, tuo kyllä mukanaan esim viinipullon tai jotain pientä. Itse en osta halvinta pulloa vaan valitkoin ajatuksella. En tiedä katsotaanko tätäkin kieroon. Ilmeisesti.
Muutaman kerran sukulaiset on työnäytyneet kylään, yhden kerran leikki-ikäiset lapset riehui ja paiskoi ovia ja koko tupa oli täynnä niiden rojuja, ei oikein ollut kiva fiilis. Toisella kerralla sukulaisen puoliso, jota en ollut aiemmin edes tavannut alkoi vertailla hintaeroja heidän ja meidän asumisten välillä eli pointti oli kai se, että älkää nyt olko nyt liian tyytyväisiä OK-taloonne ja sijaintiinne maailmankartalla, aika tympeää seuraa. Yksi sukulainen alkoi jo pihaan tullessa arvostella tonttiamme. Toinen sukulainen torkkui koko vierailun ajan sohvalla istuessaan eikä vaivautunut keskustelemaan, kun puheenaiheet oli kai liian tavallisia ja mitäänsanomattomia, tosi ylimielistä käytöstä. Niin ja kaikki nämä mainitsemani ovat korkeasti koulutettuja, joten luulisi löytyvän älliä myös käytöstavoille, mutta turha toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Ei kannata järjestää sellaisia illallisia, joita ei ole vara tarjota. Voi myös miettiä ketä haluaa kutsua. Jos jotkut harmittaa, älä kutsu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassa ystävyydessä ei lasketa näitä kutsuja ja tarjoiluja ja mitata mittatikulla, että saadaan tasan sen verran kuin itse antaa toisille. Yhdessä viihtyminen ja luottamus toiseen on se juttu. Ystävää myös autetaan ja tuetaan mahdollisuuksien mukaan. Nämä kutsut ja kahvittelut on tyhjänpäivästä pintaa.
Siinä tapauksessa jos ne kutsut/tarjoilut/ehdotukset tapaamisista jne. ovat edes jonkinlaisessa balanssissa. Jos vain toinen osapuoli on aina se joka soittaa ja kyselee kuulumisia, ehdottaa tapaamista, auttaa, kutsuu käymään jne. ja yhteydenpito loppuisi kuin seinään, jos tämä aktiivisempi osapuli lopettaisi niin ei tuollainen ystävyys kovin pitkälle kanna.
Sitten se loppuu tai vähenee ainakin.
Yleensä on syy sille miksi joku ei pidä yhteyttä kuin harvoin.
Syy ei läheskään aina ole siinä ystävässä vaan on monia eri syitä miksi ei jaksa pitää yhteyttä vaikka periaatteessa haluaa olla tekemisissä.
On sairautta, aviokriisejä , monia huolia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Juurikin tämä!! En ole kutsuja järjestäessäni ikinä miettinyt että kun kutsun sen ja sen ihmisen, niin sitten hekin jäjestävät kutsut johon minut kutsutaan, saatika että nämä kutsuilleni tulevat ihmiset olisivat jotenkin velvollisia kestitsemään minua ravintolassa!! Pöyristyttävä ajatus. Kun järjestän kutsut teen sen siksi, että haluan juhlistaa jotain asiaa tiettyjen ihmisten kanssa tai muuten vain viettää aikaa kutsuttujen ihmisten kanssa. Ei minulla ole mitään taka-ajatuksia "vastavuoroisuudesta". Jos joku kutsuu minut illanistujaisiin niin kiva, ja mielelläni menen, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään arvottaa ihmisiä sen mukaan, miten he järjestävät kutsuja! Ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia elämäntilanteita, eivätkä kaikki tykkää isännöidä. Jos kutsujen järjestäminen tuntuu niin rasittavalta, että kokee sen vuoksi olevansa oikeutettu "palkkioksi" saamaan samanlaista kestitystä (tai ravintolassa vielä arvokkaampaa) niin minulla on yksi hyvä neuvo: älä järjestä kutsuja. Pääset paljon vähemmällä ja säästyt pettymyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Ei kannata järjestää sellaisia illallisia, joita ei ole vara tarjota. Voi myös miettiä ketä haluaa kutsua. Jos jotkut harmittaa, älä kutsu.
Ymmärrätkö ettei ole kyse siitä, ettei ole varaa. Vaan siitä, että jos itse tarjoaa aina, ja joku ei koskaan, se tuntuu yksipuoliselta, ja sitä alkaa miettiä, miksi tämä on yksipuolista. Ja nimenomaan se seurustelu ei ole yksipuolista, mutta vaivannäkö on.
Ihan perinteisesti vieraanvaraisuutta on pidetty hyveenä, ja kunnioituksen ja välittämisen osoituksena muita kohtaan. Voiko siis olla, että vieraat eivät muka ymmärrä tätä?
Jos vieraat eivät arvosta tai halua osoittaa ystävyyttään ja vieraanvaraisuuttään näin, he voivat aina kieltäytyä kutsusta, ehdottaa jotain muuta tilalle, tai välillä suostua kutsuun, ja välillä itse ehdottaa / nähdä vaivaa?
Vähän ot, mutta:
Kuuluuko ystävyyteen mielestäsi toisen huomioiminen? Miksi? Miksi ei? Mitä tämä huomioiminen on käytännössä?
Entä mitä ajattelet fraasista "vuoroin vieraissa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin.
No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.
Helppo ja yksinkertainen ratkaisu on, että kumpikaan ei kutsu kylään vaan mennään yhdessä ravintolaan ja kumpikin maksaa omat sapuskansa. Aloittajan pitää opetella sanomaan ei näille ei-toivotuille vierailleen, jotka väkisin änkeävät hänen ruokapöytäänsä.
Miksi se toinen osapuoli ei sitten voi ehdottaa tätä, jos kerran olisi tätä mieltä?? Ap:lle tuo kotona illallistaminen on kaiketi ihan ok, koska järjestää noita, ja olettaa tämä tavan olevan toisellekin ok, koska tämä mielellään tulee. Totta tuo, että ap:n on myös itsensä opeteltava sanomaan ei, jos tilanne rassaa.
Varmasti voisikin ehdottaa. Mutta jos ap on antanut muiden ymmärtää, että hän tykkää emännöidä (itsekin tykkään, mutta vain silloin, kun se mulle itselleni sopii), muut saattavat kuvitella, että ap järjestää ihan mielellään.
Palataan jälleen alkuun: varmasti ap järjestääkin ihan mielellään. Mutta mitä kummaa liikkuu näiden jatkuvasti kutsuille tulevien ja itse itsensäkin kutsujien päässä? Käydään kerta toisensa jälkeen syömässä toisten tarjoamaan illallista valmiin pöydän ääressä, mutta ei käy mielessäkään, että itsekin tarjoaisi ystävälleen joskus jotain? Ystävyyttä ei mitata rahassa, mutta kyllähän sen nyt tyhmempikin tajuaa, että ei ne pullat, kahvit ja illalliset nyt ihan ilmaisiakaan ole?
Miten mä tämän nyt selittäisin? Kun joku kutsuu kotiinsa tai mökilleen, normaali oletus on, että kutsuja toivoisi kutsutun saapuvan. Kutsuu, koska haluaa viettää aikaansa kutsutun seurassa. Kutsuttu sitten toteuttaa kutsujan toiveen ja saapuu.
Kun olin nuorempi, oli ihan normaalia, että kaverin kutsuessa kahville kutsuttu kävi matkalla käymässä pullat. Tai vei kahvipaketin. Näin ei jääty toiselle velkaa. Illanistujaisiinkin voisi viedä vaikka viinipullon isännälle/emännälle. Monihan toimiikin näin, ap ei tainnut kertoa, toimivatko nämä hänen ystävänsä.
Ystävyyttä ei mitata rahassa ja sen vuoksi sen kutsujan pitää kutsua vain silloin, kun budjetti sen sallii. Muussa tapauksessa ne muut jäävät velkaa eivätkä ehkä ole pitäneet kirjaa siitä, paljonko ovat jääneet velkaa. Voisihan ap lähettää vaikka laskun perään, jos kutsumiensa ihmisten syöttäminen on käynyt liian kalliiksi.
Kun mä kutsun jonkun kotiini, toivon todellakin, että kukaan ei kieltäydy sen vuoksi, että he jäisivät mulle jotain velkaa. Itseasiassa jo yli 10 vuoden ajan olen maksanut koko meidän sukujoulumme. Jos mulla ei olisi siihen varaa, pyytäisin tietenkin yhden tuomaan tullessaan kinkun, toisen lanttulaatikon, kolmannen rosollin jne. Jos raha alkaa muodostua ongelmaksi, kannattaa siis pyytää muita tuomaan tullessaan jotain. Ja mielellään kertoa myös mitä, jotta ei ole sitten kymmentä kulhollista salaattia tai älytön määrä viiniä.
Ap ei muuten kertonut, tapaako hän näitä ihmisiä koskaan mitenkään muuten kuin kutsumalla heitä luokseen. Tekeekö hän heidän kanssaan mitään muuta kuin syö jotain tai muuten on kaikessa yhteisessä tekemisessä aina maksumiehenä. Onko yhteydenpitokin näiden ihmisten kanssa yksipuolista.
Aloituksessaan ap kuitenkin kirjoitti: "Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?" Eli ap:lle on kyse nimenomaan rahasta. Ei siitä, että nämä ihmiset pyytäisivät vaikka kesällä uimarannalle tai talvella lenkkeilemään. Mulla on parikin ystävää, joilla ei ole ikinä varaa syödä ravintolassa eikä varsinkaan tarjota muille. Olisi aika tylsää, jos en voisi koskaan kutsua heitä meille syömään tai tarjota heille ravintolassa. En mä kaipaa korvaukseksi mulle aiheutuneista kustannuksista kahvia ja pullaa heidän kotonaan. Tarjoan, kun tarjoan, ja kutsun, kun kutsun. Teen sen siksi, että haluan viettää aikaani kyseisen ihmisen seurassa. En siksi, että ko henkilö jäisi mulle jotain velkaa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se toinen osapuoli ei sitten voi ehdottaa tätä, jos kerran olisi tätä mieltä?? Ap:lle tuo kotona illallistaminen on kaiketi ihan ok, koska järjestää noita, ja olettaa tämä tavan olevan toisellekin ok, koska tämä mielellään tulee. Totta tuo, että ap:n on myös itsensä opeteltava sanomaan ei, jos tilanne rassaa.