Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.

Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.   

Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.

Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista. 

Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin. 

Ongelma tässä taitaa olla se, että iän myötä ihmisten vaatimukset vierailujen tarjoomuksille kasvavat.

Opiskelija-aikana oli ihan OK, että visiitillä kaverille juotiin teetä ja syötiin pullat mieheen. Siksi nähtiin usein ja pääasia oli nähdä kaveria ja jutella.

Nyt keski-iässä oletetaan, että vieraille tarjotaan näyttävät pihviateriat alkupaloineen, salaatteineen ja jälkiruokineen ja juomineen.

Ei tällaiseen ole kaikilla aikaa, rahaa eikä mielenkiintoa tai osaamista.

En halua erityisemmin vieraita kotiini, enkä minäkään halua muiden kotiin. Miksi pitäisi nähdä kotona? asun kaupungissa, täällä on paljon paikkoja ulkona

Ap taitaa toivoa sellaista seurapiirihenkistä "ystävyttä", jota oli esim eilisessä Piiat-leffassa niiden valkoisten naisten välillä. Eli että on joku naisporukka, joka leikkii ystävää keskenään ja harrastaa siihen liittyviä seremoniallisia muodollisuuksia.

Mulla oli nuorena sellainen"ystävä", olin liian kiltti ja menin siihen mukaan, se oli kuin olisi ollut osa jotain näytelmää.

Vanhemmiten olen osannut välttää sellaisia ihmisiä, vaikka viime vuonna juuri yksi nainen yritti virittää välillemme sellaista "ystävytttä". Se alkoi ahdistaa heti ja tajusin kuvion ja otin etäisyyttä.

Eli ap:n täytyy etsiä sellaisia naisia, joilla on samantyyppiset toiveet ja jotka haluavat muodostaa tuollaisen "seurapiiriringin" hänen kanssaan. Varmasti on muitakin, mutta enemmistö ihmisistä ei pidä sellaisesta. Siinä ne sisäänlämpiävät seurapiirinaiset voivat sitten keskenään haukkua erilaisia/ulkopuolisia "huonokäytöksisiksi" ja "junteiksi", kun eivät hallitse "käytöstapoja". Näen sen potukan hyvin elävästi silmissäni jo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita.

Tämä. 

Minullakin on muutama ystävä, joiden kanssa voin jutella tuntikausia tai olla tekemättä mitään.

Mutta sitten on liuta kavereita, jotka ovat kavereita juuri tuolla tavoin - tehdään jotakin yhdessä. On yhdistyskavereita, on sulkiskaveri, on tuttuja joiden kanssa voin käydä teatterissa tai sienestämässä. Mutta ei, en halua heidän kanssaan kyläilyä! Nimittäin en osaa olla luontevasti tilanteessa, jossa pitäisi vain jutustella.

Kaverit ovat yhdessä tekemiseen, heidän seurassaan on silloin ihan hauskaa. Mutta on vaivaannuttavaa, jos joku heistä kylmiltään rupeaa tekemään liian likeistä tuttavuutta.

No miksi sitten menet heille kylään ja kahvittelemaan ensinkään? 

Koska ei halua olla tyly ja epäkohtelias. Tietenkin. -eri

Noh, jos on valinnut elämäntiensä toisten kuramattona niin ei kai siinä sitten mitään... mutta sekin on oma valinta, joten sitten on mielestäni turha valittaa.

Tämä sama argumentti on tullut täällä jo monta kertaa ja sitä ihmettelen: suostuuko nämä tällaiset "en-halua-olla-epäkohtelias" -ihmiset aina kaikkeen muuhunkin, mitä kuka tahansa keksii heille ehdottaa? Eivät osaa sanoa ei mihinkään? Ja mistä ihmeestä tuollainen ajatus tulee, että pelätään toisen suuttuvan tms. kun hänelle sanotaan ei??  

Tätä ketjua lukiessa tajusin että mulla on tosi helppo elämä. Aniharvoin käy sellaisia ihmisiä joiden kestitsemisestä ottaisin paineita. En ole mikään kotitalousihme, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei kaikkien tarvitsekaan olla ja ostan tarjoilut kaupasta. Aika usein tavataan kavereiden kanssa ravintolassa tai esim. nyyttäriperiaatteella, koska kukaan meistä ei halua olla erikoisen paljon vaivaksi.

En myöskään pidä mitään tsekki-listaa siitä kuinka monta kertaa minut on kutsuttu kylään. Ihmisillä on syynsä olla kutsumatta, joskus syynä voi olla vaikka se on oma koti on pieni tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella voi vetää johtopääöksen, että suurin osa (kommentoijista), ovat itse surkeita ystäviä, ja heillä ei voi olla kovin syviä ja molempiin suuntiin toimivia ystävyyssuhteita. 

Ajatus, että ystävän luona vierailu "ei voi sisältää mitään taka-ajatusta", "ystävyys ei vaadi vastavuoroisuutta", "menen kutsuille vaikka en todellakaan haluaisi mennä" kertovat, että nämä ihmiset eivät kunnioita kutsuvien ystäviensä vaivannäköä ystävyyden eteen, eivätkä ole valmiit näkemään itse mitään vaivaa. Epäsosiaalisuutta ja huonoa käytöstä on paljon. Kumma ettei nämä epäsosiaaliset / huonostikäyttäytyvät pysty olemaan rehellisiä. Säälittävää.

No, mielestäni vierailuissa ei pitäisi olla mitään taka-ajatuksia, eikä ystäviltä pitäisi odottaa minkäänlaista teennäistä vastakutsua, ja menen kutsuille koska haluan olla kohtelias ja kunnioittava (vaikken välttämättä ehkä haluaisi mennä). Tämä on jotenkin huonoa käytöstä siis?

Mitenkä ystävien välinen tasapuolisuus ajatuksella "vuoroin vieraissa", olisi mitenkään teennäistä, tai että se edes olisi taka-ajatus?? Eikä ystävät nimenomaan halua olla toistensa kanssa tekemisissä? Sinun mielestäsi se on teennäistä. Lievästi sanottuna kieroutunut ajatus ystävyydestä.

Ystäviä voi olla monella tapaa. Itseäni ei kiinnosta tällainen ystävyys, jossa pitää teennäisesti antaa omena omenasta eikä päärynä kelpaa, kuten joku osuvasti sanoi.. Lisäksi ihmettelen sitä, että miksi nämä ihmiset kutsuvat toisia kylään, mikäli eivät halua vieraita ja osoittaa vieraanvaraisuutta. Tämä tehdään vain, jotta saadaan se vastakutsu? Itselleni on opetettu, että kutsusta on epäkohteliasta kieltäytyä, mikäli ei ole oikeaa estettä. Miten mielissään nämä kutsujat olisi, mikäli kaikki pelkästä kohteliaisuudesta tähän pelleilyyn osallistujat eivät tulisi? Arvaanpa, että siitäkin valitettaisiin.

On opetettu, että kutsusta on epäkohteliasta kieltäytä, mutta on sitten ihan ok puhua paskaa toisen selän takana, esittää ystävää ja muikistella toisen kotona vaikka ei kiinnostaisi pätkän vertaa olla tekemisissä? Mielenkiintoisen kasvatuksen olet kyllä saanut...

Mistä ihmeestä tempaisit tuon paskaa selän takana puhumisen tuohon?

Olen saanut samanlaisen kasvatuksen: kutsuista ei kieltäydytä, jollei ole oikeasti estettä. Menen kylään ja jutustelen aikani niitä näitä. Sitähän kutsuja halusi? 

Vai halusiko sittenkin jotain muuta, mitä ei sanonut ja joka minun olisi pitänyt arvata?

Ja ei, ei ole tarvetta puhua hänestä pahaa selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.

Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.   

Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.

Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista. 

Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin. 

No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa toivoa sellaista seurapiirihenkistä "ystävyttä", jota oli esim eilisessä Piiat-leffassa niiden valkoisten naisten välillä. Eli että on joku naisporukka, joka leikkii ystävää keskenään ja harrastaa siihen liittyviä seremoniallisia muodollisuuksia.

Mulla oli nuorena sellainen"ystävä", olin liian kiltti ja menin siihen mukaan, se oli kuin olisi ollut osa jotain näytelmää.

Vanhemmiten olen osannut välttää sellaisia ihmisiä, vaikka viime vuonna juuri yksi nainen yritti virittää välillemme sellaista "ystävytttä". Se alkoi ahdistaa heti ja tajusin kuvion ja otin etäisyyttä.

Eli ap:n täytyy etsiä sellaisia naisia, joilla on samantyyppiset toiveet ja jotka haluavat muodostaa tuollaisen "seurapiiriringin" hänen kanssaan. Varmasti on muitakin, mutta enemmistö ihmisistä ei pidä sellaisesta. Siinä ne sisäänlämpiävät seurapiirinaiset voivat sitten keskenään haukkua erilaisia/ulkopuolisia "huonokäytöksisiksi" ja "junteiksi", kun eivät hallitse "käytöstapoja". Näen sen potukan hyvin elävästi silmissäni jo...

Fantasioi sinä ihan rauhassa Piikojen illanvietosta... mutta koska ap:n ystävät ovat itsekin kutsumassa itseään ap:lle, voi olettaa heidän jo olevan samalla aaltopituudella ap:n kanssa noista kutsuista. Mutta kysymys kuuluikin, että miksi he jättävät niiden kutsujen järjestämisen aina vain ap:lle, eivätkä koskaan itse järjestä niitä (vaikka selvästikin haluavat kutsuille)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.

Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.   

Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.

Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista. 

Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin. 

No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.

Helppo ja yksinkertainen ratkaisu on, että kumpikaan ei kutsu kylään vaan mennään yhdessä ravintolaan ja kumpikin maksaa omat sapuskansa. Aloittajan pitää opetella sanomaan ei näille ei-toivotuille vierailleen, jotka väkisin änkeävät hänen ruokapöytäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa toivoa sellaista seurapiirihenkistä "ystävyttä", jota oli esim eilisessä Piiat-leffassa niiden valkoisten naisten välillä. Eli että on joku naisporukka, joka leikkii ystävää keskenään ja harrastaa siihen liittyviä seremoniallisia muodollisuuksia.

Mulla oli nuorena sellainen"ystävä", olin liian kiltti ja menin siihen mukaan, se oli kuin olisi ollut osa jotain näytelmää.

Vanhemmiten olen osannut välttää sellaisia ihmisiä, vaikka viime vuonna juuri yksi nainen yritti virittää välillemme sellaista "ystävytttä". Se alkoi ahdistaa heti ja tajusin kuvion ja otin etäisyyttä.

Eli ap:n täytyy etsiä sellaisia naisia, joilla on samantyyppiset toiveet ja jotka haluavat muodostaa tuollaisen "seurapiiriringin" hänen kanssaan. Varmasti on muitakin, mutta enemmistö ihmisistä ei pidä sellaisesta. Siinä ne sisäänlämpiävät seurapiirinaiset voivat sitten keskenään haukkua erilaisia/ulkopuolisia "huonokäytöksisiksi" ja "junteiksi", kun eivät hallitse "käytöstapoja". Näen sen potukan hyvin elävästi silmissäni jo...

Fantasioi sinä ihan rauhassa Piikojen illanvietosta... mutta koska ap:n ystävät ovat itsekin kutsumassa itseään ap:lle, voi olettaa heidän jo olevan samalla aaltopituudella ap:n kanssa noista kutsuista. Mutta kysymys kuuluikin, että miksi he jättävät niiden kutsujen järjestämisen aina vain ap:lle, eivätkä koskaan itse järjestä niitä (vaikka selvästikin haluavat kutsuille)?

Todennäköisesti he kuvittelevat, että ap tykkää järjestää illanistujaisia ja emännöidä. Että se olisi ap:stä oikein kivaa. Ap:n pitää opetella sanomaan ei. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan uskomaton ketju tämä. Vaikka olen palstaan vuosien mittaan tottunut, niin en olisi uskonut.

Ap kun aivan perustellusti peräänkuulutti yleistä vastavuoroisuutta ja tasapainoa, niin itseään täynnä olevat käytöstavattomat juntit hyökkäävät joukolla kimppuun ja haukkuvat milloin lapselliseksi, milloin laskelmoivaksi. Kouraisiko omastatunnosta, kun pitää alkaa keksimään aivan älyttömiä "lasket varmaan jokaisen pikkuleivänkin, että menee tasan" -juttuja?

Kuvitteletteko ihan oikeasti, että "vastavuoroisuutta" on suvaita ilmestyä paikalle, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu teidät luokseen? Siis niin kuin maailman pyörisi teidän napojenne ympärillä ja muut ihmiset anoisivat kyynel silmässä teiltä audienssia. Ja se mukananne tuoma lähihuoltamon alekorista napattu päiväysvanha pullapitko on jotain kultaa kalliimpaa?

Sitten vielä teeskennellään ystävää, kun oikeasti ei ole sen vertaa kanttia että sanoisi suoraan, jos se kutsuun vastaaminen ja paikalle tuleminen on niin hirveää vaivaa ja tuskaa? Älä tule, jos ei kiinnosta. Ei tuollaisia feikkaajia kukaan kaipaa.

Mun puolestani saatte kaikki epäsosiaaliset käytöstavattomat tollot vaikka hypätä järveen. Eiköhän ap:lla ystäviä riitä ihan tarpeeksi ilman teitä kivirekiä.

Mietin ihan samaa! Aivan käsittämätön ketju. Tosin audienssi-sanan käyttö oli harkitsematon riski, koska 98% käyttäjistä eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö näitä ihmisiä mitenkään hävetä? Luulisi, että jos ei kiinnosta seura niin paljoa, he eivät ottaisi kutsua vastaan, tai jos heillä ei ole resursseja vastavuoroisuuteen, he a) kertovat sen suoraan tai b) eivät ota enää kutsuja vastaan?

Ap

282 jatkaa: Ei, ei minua suoranaisesti hävetä. Minua rasittaa. Ehkä parasta olisi, ettet enää esitä kutsuja?

Mikä olisi kohtelias sinunkaltaisiasi loukkaamaton tapa kieltäytyä kutsusta, kun sen saa? En haluaisi valehdella mitään mistään muusta ennalta suunnitellusta menosta samaan aikaan, tms.

Tapaan ihmisiä mieluummin vähän isommalla porukalla ja esim. jonkun harrastuksen yhteydessä. Minusta on mukavaa vaikka käydä pelaamassa pienoisgolfia kierros tai viettää iltaa terassilla, ja niin että jokainen maksaa omat kulunsa (jos tiedän että jollakin on talousvaikeuksia, voin hienovaraisesti piffata). Mutta en tykkää tapailla kahdestaan varsinkaan jonkun kotona, enkä mistään vuoroin vieraissa käydään -systeemeistä. Samasta syystä en oikein tykkää lahjoista, jos niissä on taka-ajatus, että lahjoittajakin sitten vuorostaan saa jotain. Liian kaupankäyntityylistä.

Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa. Miksi pitäisi alkaa arvailemaan toisten tunnetiloja?  Jos joku kutsuu sinut, ja et halua todellakaan mennä, olet petollinen ja loukkaat toista menemällä, vaikka et halua. Kohteliaisuus ei ole tässä itseisarvo, vaan rehellisyys. Toki (karun) totuudenkin voi sanoa asiallisesti, ilman pilkkaavaa tai haukkuvaa otetta. Toivottavasti otat opiksesi, ja alat olemaan rehellinen!

Kelle mikäkin on itseisarvo. Periaatteessa olen juuri valmis tuohon, kertomaan totuuden ja tietenkin ilman mitään pilkkaa tai haukkumista. Millaista lausetta suosittelisit? En todellakaan ole missään oppinut, miten tuon voisi ilmaista.

" Kiitos kutsusta! Olen kuitenkin itse sellainen persoona, että vierastan kotikyläilyjä puolin ja toisin, enkä tunne oloani niissä koitoisiksi enkä luonteviksi. Tykkään kuitenkin sinusta ja seurastasi, ja olisi mukava jos voisimme nähdä esim minigolf-radalla. Toivottavasti ymmärrät. Sopisiko ensi keskiviikkona erä golfia ja drinkin päälle?"

Kiitos, tämä oli hyvä malli miten voi tehdä. Rupean soveltamaan. (Olen siis tuo jolle vastasit.)

Tällaisesta käytännön mallista on paljon enemmän hyötyä kuin pottuilusta että olen epäkohtelias lokkeilija, tai taivastelusta, onko minulla lainkaan ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita.

Tämä. 

Minullakin on muutama ystävä, joiden kanssa voin jutella tuntikausia tai olla tekemättä mitään.

Mutta sitten on liuta kavereita, jotka ovat kavereita juuri tuolla tavoin - tehdään jotakin yhdessä. On yhdistyskavereita, on sulkiskaveri, on tuttuja joiden kanssa voin käydä teatterissa tai sienestämässä. Mutta ei, en halua heidän kanssaan kyläilyä! Nimittäin en osaa olla luontevasti tilanteessa, jossa pitäisi vain jutustella.

Kaverit ovat yhdessä tekemiseen, heidän seurassaan on silloin ihan hauskaa. Mutta on vaivaannuttavaa, jos joku heistä kylmiltään rupeaa tekemään liian likeistä tuttavuutta.

No miksi sitten menet heille kylään ja kahvittelemaan ensinkään? 

Koska ei halua olla tyly ja epäkohtelias. Tietenkin. -eri

Noh, jos on valinnut elämäntiensä toisten kuramattona niin ei kai siinä sitten mitään... mutta sekin on oma valinta, joten sitten on mielestäni turha valittaa.

Tämä sama argumentti on tullut täällä jo monta kertaa ja sitä ihmettelen: suostuuko nämä tällaiset "en-halua-olla-epäkohtelias" -ihmiset aina kaikkeen muuhunkin, mitä kuka tahansa keksii heille ehdottaa? Eivät osaa sanoa ei mihinkään? Ja mistä ihmeestä tuollainen ajatus tulee, että pelätään toisen suuttuvan tms. kun hänelle sanotaan ei??  

Kyllä, kiltit ihmiset mielistelevät ja myötäilevät vahvatahtoisia määräilijöitä koko elämänsä ajan. Se on luonnekysymys. Tuohon opitaan, kun oma vanhempi tai voimakastahtoinen kaveri taikka sosiaalinen ympäristö pakottaa toimimaan koko ajan vastoin omaa tahtoa ja ohittaa kieltäytymiset ajamalla oman tahtonsa väkisin läpi. Joko suuttumalla tai jankuttamalla.

”On epäkohteliasta kieltäytyä”, ”Älä ole hankala”, ”Mitä nekin ajattelevat, jos...”, ”Mutku mä haluuuuun, että sä tulet!!!”, ”Ei mitään kieltäytymisiä!”, ”Tylsimys lähtee kesken illan kotiin/ei juo viinaa/ei tule pikkujouluihin!”, ”Firman etu vaatii, että...”

Kiltti ihminen pärjää läpi elämänsä näissä yliajotilanteissa ainoastaan keksimällä liudan valkoisia valheita ja elämällä valheessa tai tekemällä vastentahtoisesti muiden vaatimusten mukaan.

Oliko tämä uusi tieto, mitä?

Eikö sekin ole outoa, että kutsuu kaverit vaikka kylään ja automaattisesti olettaa, että kaikki haluavat toimia niin? Kaikki eivät tykkää kutsua ihmisiä koteihinsa/mökeille syystä tai toisesta. Pitäisikö heidän siis kieltäytyä kaikista kutsuista, koska ne "epäitsekkäät" kutsujat olettavat kaikkien vastaavasti kutsuvansa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita.

Tämä. 

Minullakin on muutama ystävä, joiden kanssa voin jutella tuntikausia tai olla tekemättä mitään.

Mutta sitten on liuta kavereita, jotka ovat kavereita juuri tuolla tavoin - tehdään jotakin yhdessä. On yhdistyskavereita, on sulkiskaveri, on tuttuja joiden kanssa voin käydä teatterissa tai sienestämässä. Mutta ei, en halua heidän kanssaan kyläilyä! Nimittäin en osaa olla luontevasti tilanteessa, jossa pitäisi vain jutustella.

Kaverit ovat yhdessä tekemiseen, heidän seurassaan on silloin ihan hauskaa. Mutta on vaivaannuttavaa, jos joku heistä kylmiltään rupeaa tekemään liian likeistä tuttavuutta.

No miksi sitten menet heille kylään ja kahvittelemaan ensinkään? 

Koska ei halua olla tyly ja epäkohtelias. Tietenkin. -eri

Noh, jos on valinnut elämäntiensä toisten kuramattona niin ei kai siinä sitten mitään... mutta sekin on oma valinta, joten sitten on mielestäni turha valittaa.

Tämä sama argumentti on tullut täällä jo monta kertaa ja sitä ihmettelen: suostuuko nämä tällaiset "en-halua-olla-epäkohtelias" -ihmiset aina kaikkeen muuhunkin, mitä kuka tahansa keksii heille ehdottaa? Eivät osaa sanoa ei mihinkään? Ja mistä ihmeestä tuollainen ajatus tulee, että pelätään toisen suuttuvan tms. kun hänelle sanotaan ei??  

No eikö muka suutu? Jos itse haluaa ylläpitää rennompaa ja etäisempää kaverausta kuin tämä kyläilyä haluava, niin kyllä se suhde katkeaa , mikäli ei koskaan tämän kutsujan mieliksi suostu hänen kutsuihinsa. Mikä ihmeen jankuttaja olet? Onko sinulla yhtään ystävää? Luulisi, että tuollainen autistinen jankutus karkottaa kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä aivan uskomaton ketju tämä. Vaikka olen palstaan vuosien mittaan tottunut, niin en olisi uskonut.

Ap kun aivan perustellusti peräänkuulutti yleistä vastavuoroisuutta ja tasapainoa, niin itseään täynnä olevat käytöstavattomat juntit hyökkäävät joukolla kimppuun ja haukkuvat milloin lapselliseksi, milloin laskelmoivaksi. Kouraisiko omastatunnosta, kun pitää alkaa keksimään aivan älyttömiä "lasket varmaan jokaisen pikkuleivänkin, että menee tasan" -juttuja?

Kuvitteletteko ihan oikeasti, että "vastavuoroisuutta" on suvaita ilmestyä paikalle, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu teidät luokseen? Siis niin kuin maailman pyörisi teidän napojenne ympärillä ja muut ihmiset anoisivat kyynel silmässä teiltä audienssia. Ja se mukananne tuoma lähihuoltamon alekorista napattu päiväysvanha pullapitko on jotain kultaa kalliimpaa?

Sitten vielä teeskennellään ystävää, kun oikeasti ei ole sen vertaa kanttia että sanoisi suoraan, jos se kutsuun vastaaminen ja paikalle tuleminen on niin hirveää vaivaa ja tuskaa? Älä tule, jos ei kiinnosta. Ei tuollaisia feikkaajia kukaan kaipaa.

Mun puolestani saatte kaikki epäsosiaaliset käytöstavattomat tollot vaikka hypätä järveen. Eiköhän ap:lla ystäviä riitä ihan tarpeeksi ilman teitä kivirekiä.

Mietin ihan samaa! Aivan käsittämätön ketju. Tosin audienssi-sanan käyttö oli harkitsematon riski, koska 98% käyttäjistä eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. ;)

Alkaa piirtyä kuva ap:sta ja hänenkaltaisistaan ihmisistä. He haluavat määrätä, miten "ystävyyden" kuviot menevät ja kokevat olevansa itse muiden yläpuolella. Muiden halveksunnasta kertoo se, miten he haukkuvat niitä, jotka eivät tanssi heifän pillinsä mukaan, junteiksi, sivistymättömiksi, huonokäytöksisiksi ja tietämättömiksi, joille sana audienssi on liian vaikea.

Ehkä tuo itserakkaus ja muiden väheksynyä onkin ap:n todellinen ongelma ja syy sille, ettei normaali ystävyys tunnu onnistuvan?

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteletteko ihan oikeasti, että "vastavuoroisuutta" on suvaita ilmestyä paikalle, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu teidät luokseen? Siis niin kuin maailman pyörisi teidän napojenne ympärillä ja muut ihmiset anoisivat kyynel silmässä teiltä audienssia. Ja se mukananne tuoma lähihuoltamon alekorista napattu päiväysvanha pullapitko on jotain kultaa kalliimpaa?

Kyllä kuvittelen että paikalle ilmestyminen on vastavuoroisuutta. Miksi hän muuten minut kutsuisi kyläilemään? Täytän hänen toivomuksensa menemällä paikalle.

Mutta jatko ei päde. Päinvastoin, olen pikemmin ihmeissäni, miksi joku minut haluaa kylään kutsua. En pidä itseäni erityisen kiinnostavana tai mukavana seuraihmisenä.

En vie mennessäni pullapitkoa, jollei pyydetä, tai ole ollut puhe jostakin nyyttäriperiaatteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetetaan toisemme kanssa olemiset kokonaan niin kukaan ei pahoita mieltään. Ahdistava ajatus, jos minut on kutsuttu kylään ja mukavin mielin sinne menee, mutta oikeasti kaveri kyräilee mielessään, että miten huono ystävä olenkaan kun en ole kutsunut häntä luokseni tarpeeksi usein. Jos tietäisin tuon, en kävisi enää kylässä.

Voi tietä mielensäpahoittajia... aloituksessa puhutaan tilanteesta, että tullaan mielellään kylään toisten luo, mutta KOSKAAN EI osoiteta minkäänlaista vastavuoroisuutta. On "hiukan" ei asia olla aina se kaiken järjestäjä, kuin että toinenkin osapuoli osallistuu sentään joskus (vaikkakin vaikka harvemmin) 

Kukahan täällä on mielensäpahoittaja? Jos noin paljon haluaa kaverin luokse välillä sen voi varmaan sanoa, jos kaveri ei sitä tajua? Typerää kyräillä asiasta, josta toinen ei tiedä tuon taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.

Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.   

Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.

Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista. 

Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin. 

Jos tarkkoja ollaan, tuokin luki jo aloituksessa.