Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...
30.06.2020 |
ja mihin tahansa teidät kutsutaankin, ettekä kuitenkaan vastavuoroisesti itse kutsu mihinkään, voisitteko kertoa, miksi?
Itselläni on tällaisia muutamia ystäviä, jotka tulevat kyllä aina kutsun saatuaan, ja joskus jopa itse kutsuvat itsensä, tai vihjailevat että haluaisivat tulla. Kuitenkaan he eivät koskaan kutsu "takaisin". Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?
Ei vaan mahdu enään omaan päähän, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Olen lähellä katkaista välit muutamaan ihmiseen, kun koen heidän hyväksikäyttävän itseäni.
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Ööh pidät siis itseäsi ja toimintaasi kilttinä, kun menet toisen passattavaksi vaikka et haluaisi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aivan uskomaton ketju tämä. Vaikka olen palstaan vuosien mittaan tottunut, niin en olisi uskonut.
Ap kun aivan perustellusti peräänkuulutti yleistä vastavuoroisuutta ja tasapainoa, niin itseään täynnä olevat käytöstavattomat juntit hyökkäävät joukolla kimppuun ja haukkuvat milloin lapselliseksi, milloin laskelmoivaksi. Kouraisiko omastatunnosta, kun pitää alkaa keksimään aivan älyttömiä "lasket varmaan jokaisen pikkuleivänkin, että menee tasan" -juttuja?
Kuvitteletteko ihan oikeasti, että "vastavuoroisuutta" on suvaita ilmestyä paikalle, kun joku näkee vaivaa ja kutsuu teidät luokseen? Siis niin kuin maailman pyörisi teidän napojenne ympärillä ja muut ihmiset anoisivat kyynel silmässä teiltä audienssia. Ja se mukananne tuoma lähihuoltamon alekorista napattu päiväysvanha pullapitko on jotain kultaa kalliimpaa?
Sitten vielä teeskennellään ystävää, kun oikeasti ei ole sen vertaa kanttia että sanoisi suoraan, jos se kutsuun vastaaminen ja paikalle tuleminen on niin hirveää vaivaa ja tuskaa? Älä tule, jos ei kiinnosta. Ei tuollaisia feikkaajia kukaan kaipaa.
Mun puolestani saatte kaikki epäsosiaaliset käytöstavattomat tollot vaikka hypätä järveen. Eiköhän ap:lla ystäviä riitä ihan tarpeeksi ilman teitä kivirekiä.
Lihavoimassani kohdassa on koko asian ydin. Jos kutsumisestani aiheutuu niin paljon vaivaa, että minun pitää siitä sitten myöhemmin jollain tavalla maksaa, on parempi olla kutsumatta. En halua olla kenellekään vaivaksi. Minä kutsun kotiin ihmisiä, joiden seurassa haluan olla. En kutsu sellaisia, joiden kutsumisesta kokisin olevan vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kiusallisia on nämä ihmiset, jotka järjestää vaikka mitä kissanristiäisiä ja sitten vingutaanmuita osallistumaan. Jos yrittää kieltäytyä kutsusta vingutaan lisää. En järjästä mitään vastavuoroisesti koska toivon näiden hössöttäjien joku päivä tajuavan antaa ihmisten olla rauhassa. Vinkvink.
Siis teeskentelet jonkun ystävää, vaikka oikeasti sinua ei kiinnosta pätkäkään olla tekemisissä? MIKÄ ON SINUN ONGELMASI?
Se etten tahtoisi uhrata aikaani kyläilyihin toisten luona . Vielä vähemmän haluan kuluttaa aikaa siihen, että kutsuisin muita kotiini. Minulla on elämässäni jo ihan tarpeeksi työtä ja aktiviteettia ja vähällä vapaa-ajallani haluan olla rauhassa kotona perheen kanssa.
Miten sitten ylläpidät ystävyyssuhteitasi vai onko sulla ainuttakaan ystävää? Eihän tässä ole kyse, että kutsuttaisiin jotain vieraita ihmisiä omaan kotiin vaan omia kavereita!
Parhaat ystäväni asuvat kaukana ja yhteyttä pidetään lähinnä puheluin ja viestitellen. Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita. Eli käydään harrastuksissa, käytetään lapsia uimassa tai muissa harrastuksissa, osallistutaan seuran talkoisiin ja rahankeräämiseen, toimitaan paikallisissa yhdistyksissä. Sienestetään, marjastetaan. Innokkaana puutarhaharrastajana autan ja neuvon muita jne jne. Sitten on joku joka haluaa tätä vastavuoroista kyläilyä, jotta saa faceen/instaan kivoja kuvia.
Omat sisarukset perheineen asuvat kaukana ja toki heidän kanssa kyläillään siten että viivytään koko viikonloppu tai viikko toistemme luonna. Sekin on sellaista rentoa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä. Ei lasketa saako kaikki saman verran vastavuoroisuutta ja pönötystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Ööh pidät siis itseäsi ja toimintaasi kilttinä, kun menet toisen passattavaksi vaikka et haluaisi?!
Joo, tai arvelen että vähemmän pahoitan toisen mieltä kun teen niin. Mitään varmaa en väitä.
Ei se nyt niin ihmeellisen autuasta ole olla toisen passattavana. Kahvia ja jotain sen kanssa osaan hommata kaupasta itsekin, ei ole vaikeaa. Ja sitten on se seurusteluvelvollisuus.
Tämän takia viihdyn yksin koska tulee muuten tällaisia outoja oletuksia ja paineita elämään 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Ööh pidät siis itseäsi ja toimintaasi kilttinä, kun menet toisen passattavaksi vaikka et haluaisi?!
Joo, tai arvelen että vähemmän pahoitan toisen mieltä kun teen niin. Mitään varmaa en väitä.
Ei se nyt niin ihmeellisen autuasta ole olla toisen passattavana. Kahvia ja jotain sen kanssa osaan hommata kaupasta itsekin, ei ole vaikeaa. Ja sitten on se seurusteluvelvollisuus.
Kyllä täällä on kummallisia ysätväyyssuhteita ihmisillä, jos kerran vuorovaikutus on tuollaista että mistä vähiten pahoitetaan heidän mielensä...
Itse en odota vastavuoroisuutta. Jos mä pyydän jonkun ravintolaan niin maksan laskun. Tiedän tasan, että valtaosalla mun ystävistä ei todellakaan ole varaa illastaa niin joten miksipä ei, muutama kymppi sinne tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehta kirjoitti:
Ei tuo mitään ystävyyttä mielestäni ole, että järjestellään kutsuja jossa agendalla on että vastaavat tai paremmat on pidettävä tulevaisuudessa kutsuttujen toimesta. Sitten vielä päälle se, että asiasta kirjoitellaan ja avaudutaan tuntemattomille netissä sen sijaan, että juttelisi vaivaavan asian läpi näiden ystäviensä kanssa, vaikka sitten näillä upeilla vastavuorokesteillä. Todellisuudessa ap varmaan pelkää, että näin tehdessään tulisi samanlainen vastaanotto kuin täällä palstalla.
Samaistun kyllä näihin ysäriviesteihin, että tuolloin vierailu ja moinen kursailu oli yleisempää. Nykyään ei kyllä jaksa tuollaiseen teeskentelyyn osallistua, ellei oikeasti ole aihetta johonkin juhlaan. Eihän tuo ole millään tavalla luontevaa. Normaali tapaaminen kaupungilla tai harrastusten parissa riittää, mutta eikai kukaan nyt jumalauta odota että ystävyyden ylläpito on jotain teennäisten muonakestien järjestämistä kotona tai ravintoloissa, jossa oikein isännöidään ja vaaditaan juhlallista pukeutumista.
Nimenomaan ei odota. Eli miksi sitten itsekään tällaisesta kirjoitat? Muutenkin viestisi on aika lailla asiaa aidan seipäästä kun puhutaan aidasta.
Vierailija kirjoitti:
Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita.
Tämä.
Minullakin on muutama ystävä, joiden kanssa voin jutella tuntikausia tai olla tekemättä mitään.
Mutta sitten on liuta kavereita, jotka ovat kavereita juuri tuolla tavoin - tehdään jotakin yhdessä. On yhdistyskavereita, on sulkiskaveri, on tuttuja joiden kanssa voin käydä teatterissa tai sienestämässä. Mutta ei, en halua heidän kanssaan kyläilyä! Nimittäin en osaa olla luontevasti tilanteessa, jossa pitäisi vain jutustella.
Kaverit ovat yhdessä tekemiseen, heidän seurassaan on silloin ihan hauskaa. Mutta on vaivaannuttavaa, jos joku heistä kylmiltään rupeaa tekemään liian likeistä tuttavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita.
Tämä.
Minullakin on muutama ystävä, joiden kanssa voin jutella tuntikausia tai olla tekemättä mitään.
Mutta sitten on liuta kavereita, jotka ovat kavereita juuri tuolla tavoin - tehdään jotakin yhdessä. On yhdistyskavereita, on sulkiskaveri, on tuttuja joiden kanssa voin käydä teatterissa tai sienestämässä. Mutta ei, en halua heidän kanssaan kyläilyä! Nimittäin en osaa olla luontevasti tilanteessa, jossa pitäisi vain jutustella.
Kaverit ovat yhdessä tekemiseen, heidän seurassaan on silloin ihan hauskaa. Mutta on vaivaannuttavaa, jos joku heistä kylmiltään rupeaa tekemään liian likeistä tuttavuutta.
No miksi sitten menet heille kylään ja kahvittelemaan ensinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme ole kutsuneet ketään ystäviä uuteen kotiimme kertaakaan. Kun mietin syitä, niin niitä ovat:
- mies ei tykkää kavereistani. Pitää heitä typerinä kanoina. Tätä en tietenkään heille kerro
- emme halua vapaa-ajalla meille ketään, vain rentoutua arkikiireistä ja työpaineista
- en jaksa siivota, suunnitella tarjoomuksia ja siivota taas vieraiden mentyä
- pahimmat vieraat eivät tajua lähteä, vaan jäävät tuntikausiksi jumittamaan ja joudun jo miettimään, että pitääkö heille kokata vielä päivällistäkin (jääkaapissa ei välttämättä ole tarpeeksi isoa määrää grillattavaksi tällä porukalla, kun puhe oli vain päiväkahveista)
- en kestä sottaavia pikkulapsia, joita vanhemmat ei kiellä/valvo
- en halua esitellä vieraille kotiamme, koska se on tärkeä ja intiimi paikka
- kotimme voi kavereiden mielestä olla liian hieno ja herättää kateutta enkä jaksa sellaista
- työttömänä minulla ei ollut edes rahaa mitään päivällisiä tarjota. Tuloni olivat 500 €/kk ja mies maksoi elämisestä enemmän, joten eipä häntä kiinnostanut alkaa kavereilleni tarjoilemaan ruokia
- en saa voimaa sosiaalisuudesta, päin vastoin, se syö voimiani
Mieluummin tapaan ystäviäni kaupungilla, niin tapaamiset eivät veny liian pitkiksi eikä tarvitse ottaa kenenkään erityisiä ruokavalioita huomioon. Vanhempamme ovat käyneet meillä kahvilla, mutta se onkin ollut sellaista pientä: perus pullakahvit. Lasten synttäreitä on kotona järjestetty muutaman kerran ja se on ollut hirveää, olemme olleet ihan lopussa.
Tunnistan myös tuon täydellinen emäntä-syndrooman. Koen, etten jaksa eikä minulla ole koskaan arjessa voimia täydelliseen emännöintiin - sellaiseen, johon olisin tyytyväinen.
Eräs kavereista on sellainen kokki-ruokahifistelijä, etten oikein tiedä, miten hienoa lihaa tai erikoisannoksia hänelle pitäisi tarjota. Hän on niin nirso ja tietoinen kaikista viimeisimmistä ruokatrendeistä. Toinen kaverini taas on muutoin täydellinen emäntä ja kehuu itse itseään karjalalaisilla taidoillaan. Heillä on aina pöydät täynnä eikä vieraat saa lähteä ellei vielä saunota ja syödä yhtä kierrosta lisää. Koen siis alemmuutta pelkillä pikaisilla pullakahvikutsuillani, jotka minulle sopisivat parhaiten :-)
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle: Olen luullut, että on ystävällistä vastata kutsuun myöntävästi, ja että kutsuun ei sisälly mitään taka-ajatuksia, esim. odotusta vastavuoroisuudesta. Ehkä olen vain ollut sinisilmäinen?
Oikeasti en usein edes haluaisi lähteä, kun minua kutsutaan kyläilemään, mutta silkkaa kiltteyttäni menen. Olisiko parempi jättää väliin? En mielestäni ole mikään hyväksikäyttäjä, en kärtä kylään tai mökkeilemään, tms., ja siis tyypillisesti en ole mitenkään intopiukkana menossa.
Ööh pidät siis itseäsi ja toimintaasi kilttinä, kun menet toisen passattavaksi vaikka et haluaisi?!
Joo, tai arvelen että vähemmän pahoitan toisen mieltä kun teen niin. Mitään varmaa en väitä.
Ei se nyt niin ihmeellisen autuasta ole olla toisen passattavana. Kahvia ja jotain sen kanssa osaan hommata kaupasta itsekin, ei ole vaikeaa. Ja sitten on se seurusteluvelvollisuus.
Kyllä täällä on kummallisia ysätväyyssuhteita ihmisillä, jos kerran vuorovaikutus on tuollaista että mistä vähiten pahoitetaan heidän mielensä...
Kyllä minusta ystävyyssuhteissa on ihan asiallista pyrkiä olemaan pahoittamatta toisen mieltä.
Mutta kyläilykutsuissa ei minun näkökulmastani ole aina kysymys mistään ystävyyssuhteesta. Niitä tulee myös tuttavilta ja sukulaisilta.
Eikö se sitten ole omituinen ystävyyssuhde, jos iloa ei aiheuta ihan vain se, että pääsee tapaamaan ystäväänsä, tapahtui se miten ja missä vain? Vaan taustalla laskeskellaan, kenen vuoro on nyt tarjota. Kun kutsuu "ystävän" kylään, saa verukkeen syödä pullaa, ja kieli pitkällä odottaa vastavuoroista vierailukutsua? Tai, pääsee kisaamaan, kummalla hienommat tarjoilut. Pointti ei ole ystävän tapaaminen vaan jokin muu.
Lopetetaan toisemme kanssa olemiset kokonaan niin kukaan ei pahoita mieltään. Ahdistava ajatus, jos minut on kutsuttu kylään ja mukavin mielin sinne menee, mutta oikeasti kaveri kyräilee mielessään, että miten huono ystävä olenkaan kun en ole kutsunut häntä luokseni tarpeeksi usein. Jos tietäisin tuon, en kävisi enää kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Lopetetaan toisemme kanssa olemiset kokonaan niin kukaan ei pahoita mieltään. Ahdistava ajatus, jos minut on kutsuttu kylään ja mukavin mielin sinne menee, mutta oikeasti kaveri kyräilee mielessään, että miten huono ystävä olenkaan kun en ole kutsunut häntä luokseni tarpeeksi usein. Jos tietäisin tuon, en kävisi enää kylässä.
Voi tietä mielensäpahoittajia... aloituksessa puhutaan tilanteesta, että tullaan mielellään kylään toisten luo, mutta KOSKAAN EI osoiteta minkäänlaista vastavuoroisuutta. On "hiukan" ei asia olla aina se kaiken järjestäjä, kuin että toinenkin osapuoli osallistuu sentään joskus (vaikkakin vaikka harvemmin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.
Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.
Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.
Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikallisten kavereiden kanssa tehdään asioita.
Tämä.
Minullakin on muutama ystävä, joiden kanssa voin jutella tuntikausia tai olla tekemättä mitään.
Mutta sitten on liuta kavereita, jotka ovat kavereita juuri tuolla tavoin - tehdään jotakin yhdessä. On yhdistyskavereita, on sulkiskaveri, on tuttuja joiden kanssa voin käydä teatterissa tai sienestämässä. Mutta ei, en halua heidän kanssaan kyläilyä! Nimittäin en osaa olla luontevasti tilanteessa, jossa pitäisi vain jutustella.
Kaverit ovat yhdessä tekemiseen, heidän seurassaan on silloin ihan hauskaa. Mutta on vaivaannuttavaa, jos joku heistä kylmiltään rupeaa tekemään liian likeistä tuttavuutta.
No miksi sitten menet heille kylään ja kahvittelemaan ensinkään?
Koska ei halua olla tyly ja epäkohtelias. Tietenkin. -eri
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo mitään ystävyyttä mielestäni ole, että järjestellään kutsuja jossa agendalla on että vastaavat tai paremmat on pidettävä tulevaisuudessa kutsuttujen toimesta. Sitten vielä päälle se, että asiasta kirjoitellaan ja avaudutaan tuntemattomille netissä sen sijaan, että juttelisi vaivaavan asian läpi näiden ystäviensä kanssa, vaikka sitten näillä upeilla vastavuorokesteillä. Todellisuudessa ap varmaan pelkää, että näin tehdessään tulisi samanlainen vastaanotto kuin täällä palstalla.
Samaistun kyllä näihin ysäriviesteihin, että tuolloin vierailu ja moinen kursailu oli yleisempää. Nykyään ei kyllä jaksa tuollaiseen teeskentelyyn osallistua, ellei oikeasti ole aihetta johonkin juhlaan. Eihän tuo ole millään tavalla luontevaa. Normaali tapaaminen kaupungilla tai harrastusten parissa riittää, mutta eikai kukaan nyt jumalauta odota että ystävyyden ylläpito on jotain teennäisten muonakestien järjestämistä kotona tai ravintoloissa, jossa oikein isännöidään ja vaaditaan juhlallista pukeutumista.