Vastavuoroisuuden puute. Kaikki te, jotka menette kyllä kutsusta illanistujaisiin, kahvitteleen, mökille...

Hahaha tässä ketjussa köyhät ottaa itteensä kun ne ensimmäistä kertaa elämässään tajuaa kuinka noloilta ne näyttää kun itse ovat vaan aina saamapuolella. Raakkukaas lokit tiehenne täältä! 🥳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmaan ei tunnu toisten kotona vierailu enää vaan kuuluvan. Ja sitä ei oikein enää ymmärretä, että kutsutaan kylään, ellei ole kyse jostain juhlista, esim. synttärit, ja siihen ei tiettykään vastavuoroisuus kuulu, synttäreitä vietetään tai ei vietetä. Ihanaa, että joku jaksaa ja haluaa kutsua kylään ja pitää tätä perinnettä yllä (muutakin kuin minä ja ihan samoilla kokemuksilla kuin AP)!

Nykyisin on muitakin paikkoja tavata ystäviään kuin toisen koti. 

Niin? Ja ap kirjoitti, että jos ei kotona tavata, niin miksei sitten vaikka piknikillä, terassilla tai ravintolassa?

Minä olen ikisinkku, enkä viitsi järjestellä mitään pienessä yksiössäni. Ystävissäni on paljon pariskuntia, jotka (onneksi sinkkuudestani huolimatta) kutsuvat minua syömään ja illanistujaisiin. Koska minulla ei ole lapsiakaan, vietän paljon esim juhlapyhiä yksinäni, ja minusta on kiva jos saan vaikka jouluna kutsun jonakin päivänä heille joulupöytään.

Vastavuoroisuuden nimissä vien aina tuliaisen, ja pyrin kerran vuoteen tarjoamaan isäntäparille valitsemassani (suht edullisessa) ravintolassa ruuat, ja joskus tarjoan kahvit jos näemme kahvilassa. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja nämä isäntäparit ovat aina erittäin otettuja ja kiitollisia siitä, että heitä huomioidaan tarjoamalla, edes sen kerran vuodessa.

Mitä kitsasta porukkaa täällä on, jotka eivät koskaa halua tarjota omille rakkaille ystävilleen yhtään mitään?

Ap edellytti, että kutsuttu sitten maksaa koko lystin siellä picnicillä, terassilla tai ravintolassa. Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle? 

Mä ymmärrän tuon sun ajatusmallin. Aikoinaan mullakin toimi tämä ihan hyvin. Mulla ja ystävälläni oli molemmilla yksi lapsi. Ystäväni oli parisuhteessa, minä yh. Eli heitä oli 3 ja meitä 2. Mulla oli varaa olla vastavuoroinen, vaikka olinkin perheeni ainoa tulonsaaja. Sitten ystäväni alkoi hankkia lisää lapsia. Ensin tuli toinen ja aika pian sen jälkeen kolmas. Sitten heitä olikin jo 5 ja meitä 2. Lopulta heitä oli 7 ja meitä edelleen 2.  Mä lopetin vastavuoroisuuden siihen, kun heitä oli 4. Tosin en itsekään mennyt heille enää syömään enkä edes kahville. Totesin, että käydään kahviloissa ja ravintoloissa ja kumpikin perhe maksaa omat laskunsa. 

Miksi kutsut ja järjestät, jos et tee sitä vilpittömästi halustasi tarjota, vaan odotat jotain sitä vastaan?

Ei ole tullut kyllä mieleenkään että koska nyt järjestin kotonani jotain, on kaverit mökkiä kun ne ei vastaavasti järjestä.

Tietty vastavuoroisuus ja puolin ja toisin kyläily on kivaa mutta ei se mun mielestä ole mikään pakko.

Ihmisillä on eri mahdollisuudet ajallisesti ja taloudellisesti.

Uskon että mun kaverit on reiluja omien kykyjensä mukaan niin kuin minäkin.

Miksei mitään voi nykyään ottaa vastaan kun tarjotaan, olematta lokki ja p kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmaan ei tunnu toisten kotona vierailu enää vaan kuuluvan. Ja sitä ei oikein enää ymmärretä, että kutsutaan kylään, ellei ole kyse jostain juhlista, esim. synttärit, ja siihen ei tiettykään vastavuoroisuus kuulu, synttäreitä vietetään tai ei vietetä. Ihanaa, että joku jaksaa ja haluaa kutsua kylään ja pitää tätä perinnettä yllä (muutakin kuin minä ja ihan samoilla kokemuksilla kuin AP)!

Nykyisin on muitakin paikkoja tavata ystäviään kuin toisen koti. 

Niin? Ja ap kirjoitti, että jos ei kotona tavata, niin miksei sitten vaikka piknikillä, terassilla tai ravintolassa?

Minä olen ikisinkku, enkä viitsi järjestellä mitään pienessä yksiössäni. Ystävissäni on paljon pariskuntia, jotka (onneksi sinkkuudestani huolimatta) kutsuvat minua syömään ja illanistujaisiin. Koska minulla ei ole lapsiakaan, vietän paljon esim juhlapyhiä yksinäni, ja minusta on kiva jos saan vaikka jouluna kutsun jonakin päivänä heille joulupöytään.

Vastavuoroisuuden nimissä vien aina tuliaisen, ja pyrin kerran vuoteen tarjoamaan isäntäparille valitsemassani (suht edullisessa) ravintolassa ruuat, ja joskus tarjoan kahvit jos näemme kahvilassa. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja nämä isäntäparit ovat aina erittäin otettuja ja kiitollisia siitä, että heitä huomioidaan tarjoamalla, edes sen kerran vuodessa.

Mitä kitsasta porukkaa täällä on, jotka eivät koskaa halua tarjota omille rakkaille ystävilleen yhtään mitään?

Ap edellytti, että kutsuttu sitten maksaa koko lystin siellä picnicillä, terassilla tai ravintolassa. Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle? 

Mä ymmärrän tuon sun ajatusmallin. Aikoinaan mullakin toimi tämä ihan hyvin. Mulla ja ystävälläni oli molemmilla yksi lapsi. Ystäväni oli parisuhteessa, minä yh. Eli heitä oli 3 ja meitä 2. Mulla oli varaa olla vastavuoroinen, vaikka olinkin perheeni ainoa tulonsaaja. Sitten ystäväni alkoi hankkia lisää lapsia. Ensin tuli toinen ja aika pian sen jälkeen kolmas. Sitten heitä olikin jo 5 ja meitä 2. Lopulta heitä oli 7 ja meitä edelleen 2.  Mä lopetin vastavuoroisuuden siihen, kun heitä oli 4. Tosin en itsekään mennyt heille enää syömään enkä edes kahville. Totesin, että käydään kahviloissa ja ravintoloissa ja kumpikin perhe maksaa omat laskunsa. 

Missä ap tällaista edellytti??

Vierailija kirjoitti:

Hahaha tässä ketjussa köyhät ottaa itteensä kun ne ensimmäistä kertaa elämässään tajuaa kuinka noloilta ne näyttää kun itse ovat vaan aina saamapuolella. Raakkukaas lokit tiehenne täältä! 🥳

Ei vaan ketjussa wannabe-varakkaat valittavat, kun ihan itse tunkevat liikaa rahaa ystäviinsä. Mulla on varsin hyvä palkka ja varaa kestitä ystäviäni ilman, että vinkuisin jonkun kotona tarjotun kahvin ja itseleivotun pullan perään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmaan ei tunnu toisten kotona vierailu enää vaan kuuluvan. Ja sitä ei oikein enää ymmärretä, että kutsutaan kylään, ellei ole kyse jostain juhlista, esim. synttärit, ja siihen ei tiettykään vastavuoroisuus kuulu, synttäreitä vietetään tai ei vietetä. Ihanaa, että joku jaksaa ja haluaa kutsua kylään ja pitää tätä perinnettä yllä (muutakin kuin minä ja ihan samoilla kokemuksilla kuin AP)!

Nykyisin on muitakin paikkoja tavata ystäviään kuin toisen koti. 

Niin? Ja ap kirjoitti, että jos ei kotona tavata, niin miksei sitten vaikka piknikillä, terassilla tai ravintolassa?

Minä olen ikisinkku, enkä viitsi järjestellä mitään pienessä yksiössäni. Ystävissäni on paljon pariskuntia, jotka (onneksi sinkkuudestani huolimatta) kutsuvat minua syömään ja illanistujaisiin. Koska minulla ei ole lapsiakaan, vietän paljon esim juhlapyhiä yksinäni, ja minusta on kiva jos saan vaikka jouluna kutsun jonakin päivänä heille joulupöytään.

Vastavuoroisuuden nimissä vien aina tuliaisen, ja pyrin kerran vuoteen tarjoamaan isäntäparille valitsemassani (suht edullisessa) ravintolassa ruuat, ja joskus tarjoan kahvit jos näemme kahvilassa. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja nämä isäntäparit ovat aina erittäin otettuja ja kiitollisia siitä, että heitä huomioidaan tarjoamalla, edes sen kerran vuodessa.

Mitä kitsasta porukkaa täällä on, jotka eivät koskaa halua tarjota omille rakkaille ystävilleen yhtään mitään?

Ap edellytti, että kutsuttu sitten maksaa koko lystin siellä picnicillä, terassilla tai ravintolassa. Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle? 

Mä ymmärrän tuon sun ajatusmallin. Aikoinaan mullakin toimi tämä ihan hyvin. Mulla ja ystävälläni oli molemmilla yksi lapsi. Ystäväni oli parisuhteessa, minä yh. Eli heitä oli 3 ja meitä 2. Mulla oli varaa olla vastavuoroinen, vaikka olinkin perheeni ainoa tulonsaaja. Sitten ystäväni alkoi hankkia lisää lapsia. Ensin tuli toinen ja aika pian sen jälkeen kolmas. Sitten heitä olikin jo 5 ja meitä 2. Lopulta heitä oli 7 ja meitä edelleen 2.  Mä lopetin vastavuoroisuuden siihen, kun heitä oli 4. Tosin en itsekään mennyt heille enää syömään enkä edes kahville. Totesin, että käydään kahviloissa ja ravintoloissa ja kumpikin perhe maksaa omat laskunsa. 

Missä ap tällaista edellytti??

Aloituksessaan: "Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?"

Inhoan kaikkea kyläilyä. Joskus kohteliaisiudesta menen, kun on kutsuttu, mutta meille en kutsu ketään. Sen sijaan kahviloissa ja ravintoloissa on kiva tavata. Omat lapset jo isoja, joten en halua viettää aikaa pikkulapsilaumaperheiden kanssa missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ylipäätään kutsuu muita kylään, jos kokee sen vaivaksi? Minusta ap:n lähtöolettama on jo väärä eli koska kukaan ei voi pakottaa kutsumaan, niin miksi kutsut, kun kuitenkin koko ajan mietit sitä, millaisen ison vaivan näit ja haluaisit itse istua valmiiseen pöytään. Pienemmällä tuskalla varaat itsellesi ravintolasta pöydän, syöt ja juot yksiksesi ja olet tyytyväinen siihen, että tarjoilija tai kokki näkevät kaiken vaivan.

Sinulla ei raukka parka taida olla yhtään ystävää kun et kykene tätä vastsavuoroisuuden ajatusta ymmärtämään. Ystävyyden ylläpito vaatii "vaivaa". En tarkoita, että sellaista epämieluisaa työntekemista, mutta vaivannäköä, ei ne suhteet itsekseen pysy yllä. Pidemmän päälle aika kurjaa, jos se ystävyyden ylläpito ja vaivannäkö sen suhteen eteen jää jatkuvasti vain toisen harteille. Ap:n aloituksestakin ymmärtää, että nämä kutsuttavat kyllä tulevat mielellään (kun itse itseäänkin ap:lle kutsuvat), mutta eivät ole itse valmiita näkemään vaivaa sen ystävyyden eteen. Eikä tässä ole kyse nyt siitä, että kuka tarjosi peuran paistia ja millä kilohinnalla tai kuka osti pikkuleipiä niin ja niin monella eurolla.   

Ohis...ystävyyden ylläpitämiseen ei vaadita mitään kotiin tai mökille kutsumisia eikä ravintolaillallisten isännöintejä. Ystävyyden ylläpitämiseen riittää oikein hyvin, että soitellaan, viestitellään ja tavataan välillä. Tavata voi vaikka lenkillä, käydä yhdessä shoppailemassa, risteilyllä, leffassa, ravintolassa syömässä tai kahvilassa kahvilla jne. Molemmat maksavat itse omat kustannuksensa, niin kumpikaan ei jää toiselle mitään velkaa. Omat ystävyyssuhteeni ovat toimineet tällä tavalla jo vuosikymmeniä.

Juuri näinhän aloituksessakin on sanottu. Mutta kun ei tapahdu mikään noista mainitsemistasi asioista. 

Jos luit ketjua pidemmälle, niin oletettiin, että se kotiin tai mökille kutsuttu sitten vastavuoroisesti maksaa koko lystin. 

No ymmärrätkö, että siinä on pieni ristiriita, että jos toinen kyllä menee mieluusti syömään toisen tarjoamaa illallista, mutta ei ole vastavuoroisesti valmis tarjoamaan ystävälleen edes jollain lailla samaa? Jos ei halua maksella toisten illallisia, niin sitten ei pidä itsekään mennä syömään toisten tarjoamia illallisia. Vaikka kuinka oltaisiin ystäviä, niin onhan tuo jo vähän taloudellista hyväksikäyttöä, jos aina vain toinen saa olla maksumiehenä.

Helppo ja yksinkertainen ratkaisu on, että kumpikaan ei kutsu kylään vaan mennään yhdessä ravintolaan ja kumpikin maksaa omat sapuskansa. Aloittajan pitää opetella sanomaan ei näille ei-toivotuille vierailleen, jotka väkisin änkeävät hänen ruokapöytäänsä. 

Miksi se toinen osapuoli ei sitten voi ehdottaa tätä, jos kerran olisi tätä mieltä?? Ap:lle tuo kotona illallistaminen on kaiketi ihan ok,  koska järjestää noita, ja olettaa tämä tavan olevan toisellekin ok, koska tämä mielellään tulee. Totta tuo, että ap:n on myös itsensä opeteltava sanomaan ei, jos tilanne rassaa.

Varmasti voisikin ehdottaa. Mutta jos ap on antanut muiden ymmärtää, että hän tykkää emännöidä (itsekin tykkään, mutta vain silloin, kun se mulle itselleni sopii), muut saattavat kuvitella, että ap järjestää ihan mielellään. 

Palataan jälleen alkuun: varmasti ap järjestääkin ihan mielellään. Mutta mitä kummaa liikkuu näiden jatkuvasti kutsuille tulevien ja itse itsensäkin kutsujien päässä? Käydään kerta toisensa jälkeen syömässä toisten tarjoamaan illallista valmiin pöydän ääressä, mutta ei käy mielessäkään, että itsekin tarjoaisi ystävälleen joskus jotain? Ystävyyttä ei mitata rahassa, mutta kyllähän sen nyt tyhmempikin tajuaa, että ei ne pullat, kahvit ja illalliset nyt ihan ilmaisiakaan ole?

Miten mä tämän nyt selittäisin? Kun joku kutsuu kotiinsa tai mökilleen, normaali oletus on, että kutsuja toivoisi kutsutun saapuvan. Kutsuu, koska haluaa viettää aikaansa kutsutun seurassa. Kutsuttu sitten toteuttaa kutsujan toiveen ja saapuu. 

Kun olin nuorempi, oli ihan normaalia, että kaverin kutsuessa kahville kutsuttu kävi matkalla käymässä pullat. Tai vei kahvipaketin. Näin ei jääty toiselle velkaa. Illanistujaisiinkin voisi viedä vaikka viinipullon isännälle/emännälle. Monihan toimiikin näin, ap ei tainnut kertoa, toimivatko nämä hänen ystävänsä.

Ystävyyttä ei mitata rahassa ja sen vuoksi sen kutsujan pitää kutsua vain silloin, kun budjetti sen sallii. Muussa tapauksessa ne muut jäävät velkaa eivätkä ehkä ole pitäneet kirjaa siitä, paljonko ovat jääneet velkaa. Voisihan ap lähettää vaikka laskun perään, jos kutsumiensa ihmisten syöttäminen on käynyt liian kalliiksi.

Kun mä kutsun jonkun kotiini, toivon todellakin, että kukaan ei kieltäydy sen vuoksi, että he jäisivät mulle jotain velkaa. Itseasiassa jo yli 10 vuoden ajan olen maksanut koko meidän sukujoulumme. Jos mulla ei olisi siihen varaa, pyytäisin tietenkin yhden tuomaan tullessaan kinkun, toisen lanttulaatikon, kolmannen rosollin jne. Jos raha alkaa muodostua ongelmaksi, kannattaa siis pyytää muita tuomaan tullessaan jotain. Ja mielellään kertoa myös mitä, jotta ei ole sitten kymmentä kulhollista salaattia tai älytön määrä viiniä.

Ap ei muuten kertonut, tapaako hän näitä ihmisiä koskaan mitenkään muuten kuin kutsumalla heitä luokseen. Tekeekö hän heidän kanssaan mitään muuta kuin syö jotain tai muuten on kaikessa yhteisessä tekemisessä aina maksumiehenä. Onko yhteydenpitokin näiden ihmisten kanssa yksipuolista. 

Aloituksessaan ap kuitenkin kirjoitti: "Ymmärrän, että varsinkin nykyään on monia, jotka eivät koskaan halua kutsua kotiinsa, mutta miksei sitten vastavuoroisesti kutsuisi joskus edes johonkin ravintolaan, ja isännöisi siellä?" Eli ap:lle on kyse nimenomaan rahasta. Ei siitä, että nämä ihmiset pyytäisivät vaikka kesällä uimarannalle tai talvella lenkkeilemään. Mulla on parikin ystävää, joilla ei ole ikinä varaa syödä ravintolassa eikä varsinkaan tarjota muille. Olisi aika tylsää, jos en voisi koskaan kutsua heitä meille syömään tai tarjota heille ravintolassa. En mä kaipaa korvaukseksi mulle aiheutuneista kustannuksista kahvia ja pullaa heidän kotonaan. Tarjoan, kun tarjoan, ja kutsun, kun kutsun. Teen sen siksi, että haluan viettää aikaani kyseisen ihmisen seurassa. En siksi, että ko henkilö jäisi mulle jotain velkaa. 

Minusta tuo tuntuisi aika kiusalliselta ja jotenkin almuilta ja köyhäinavulta, jos kävisin syömässä hienossa ravintolassa jonkun ystäväni laskuun, vaikkei minulla olisi itselläni sellaiseen varaa. Mieluummin valitsimme sellaisen paikan, jossa hintataso on sellainen, että kukin selviytyy itse omasta laskustaan. Ei tuollainen ystävyys minunkaan mielestäni ole tasapainossa, jos joku on aina tarjoamassa minulle ruokaa ja illallisia. 

*moukkia, ei mökkiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmaan ei tunnu toisten kotona vierailu enää vaan kuuluvan. Ja sitä ei oikein enää ymmärretä, että kutsutaan kylään, ellei ole kyse jostain juhlista, esim. synttärit, ja siihen ei tiettykään vastavuoroisuus kuulu, synttäreitä vietetään tai ei vietetä. Ihanaa, että joku jaksaa ja haluaa kutsua kylään ja pitää tätä perinnettä yllä (muutakin kuin minä ja ihan samoilla kokemuksilla kuin AP)!

Nykyisin on muitakin paikkoja tavata ystäviään kuin toisen koti. 

Niin? Ja ap kirjoitti, että jos ei kotona tavata, niin miksei sitten vaikka piknikillä, terassilla tai ravintolassa?

Minä olen ikisinkku, enkä viitsi järjestellä mitään pienessä yksiössäni. Ystävissäni on paljon pariskuntia, jotka (onneksi sinkkuudestani huolimatta) kutsuvat minua syömään ja illanistujaisiin. Koska minulla ei ole lapsiakaan, vietän paljon esim juhlapyhiä yksinäni, ja minusta on kiva jos saan vaikka jouluna kutsun jonakin päivänä heille joulupöytään.

Vastavuoroisuuden nimissä vien aina tuliaisen, ja pyrin kerran vuoteen tarjoamaan isäntäparille valitsemassani (suht edullisessa) ravintolassa ruuat, ja joskus tarjoan kahvit jos näemme kahvilassa. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja nämä isäntäparit ovat aina erittäin otettuja ja kiitollisia siitä, että heitä huomioidaan tarjoamalla, edes sen kerran vuodessa.

Mitä kitsasta porukkaa täällä on, jotka eivät koskaa halua tarjota omille rakkaille ystävilleen yhtään mitään?

Ap edellytti, että kutsuttu sitten maksaa koko lystin siellä picnicillä, terassilla tai ravintolassa. Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle? 

Mä ymmärrän tuon sun ajatusmallin. Aikoinaan mullakin toimi tämä ihan hyvin. Mulla ja ystävälläni oli molemmilla yksi lapsi. Ystäväni oli parisuhteessa, minä yh. Eli heitä oli 3 ja meitä 2. Mulla oli varaa olla vastavuoroinen, vaikka olinkin perheeni ainoa tulonsaaja. Sitten ystäväni alkoi hankkia lisää lapsia. Ensin tuli toinen ja aika pian sen jälkeen kolmas. Sitten heitä olikin jo 5 ja meitä 2. Lopulta heitä oli 7 ja meitä edelleen 2.  Mä lopetin vastavuoroisuuden siihen, kun heitä oli 4. Tosin en itsekään mennyt heille enää syömään enkä edes kahville. Totesin, että käydään kahviloissa ja ravintoloissa ja kumpikin perhe maksaa omat laskunsa. 

No tuossa esimerkissäsi on jo alkujaankin ristiriita: ystäväsi kutsuu vain sinut, mutta sinun pitäisi kutsua koko ystäväsi perhe.

Miksi ette tavanneet ystävnnekään kanssa kahdestaan, vaan aina koko perheen voimin?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Meillekin jotenkin on langennut tämä järjestäjän rooli. Okei, meillä on isot kivat tilat verrattuna useimpiin tuttuihin, mutta ihan asiallisia koteja kyllä muillakin on. Silti aina vaan meille pitäisi tulla.

Sama. Myös meille on langennut tämä järjestäjän rooli. Olemme järjestäneet juhlia ja illanistujaisia nyt viimeiset 10 vuotta. Alkuun se oli ihan kivaa, mutta pian havaitsimme, että vain 2 läheistä kutsuvat meidät kylään vastavuoroisesti. Tämä on mielestäni tärkeää ja kertoo siitä, että olemme heille tärkeitä ja he haluavat viettää aikaa kanssamme ja viihtyvät seurassamme. Nyt vastavuoroisuuden puuttuminen on alkanut ärsyttämään toden teolla emmekä ole enää kutsuneet ihmisiä meille. Jotkut valittaa tästä kyllä, mutta mikä pahinta, jotkut kutsuu itse itsensä meille syömään!! Tämä on aivan uskomatonta. Käsittämättömän huonoa ja törkeää käytöstä mielestäni. Olemme ilman muuta kieltäytyneet!

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on tilanteita, että kieltäytyminen olisi epäkohteliasta ja kutsujalle pääasia on tavata kutsuttua, eikä vastakutsun saaminen. Mutta jos oikeasti puhutaan ystävyydestä, niin kyllä siihen kuuluu toisen muistaminen ja huomiointi jollakin tavalla. Jos esim. toisen koti toimii jatkuvasti kahvi- ja levähdyspaikkana, niin edes joskus voisi viedä vaikka pullat tai kahvipaketin mennessään. Ei luulisi olevan kovin kohtuutonta!

Entäs jos antaisi suoraan rahaa kouraan, pullan tai kahvin sijaan? Sehän se kaikkein parasta olisi. Ei tarvitsisi arvailla, onko emäntä jollekin pullan ainesosalle allerginen tai onko kahvin paahtoaste sopiva. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kutsut ja järjestät, jos et tee sitä vilpittömästi halustasi tarjota, vaan odotat jotain sitä vastaan?

Ei ole tullut kyllä mieleenkään että koska nyt järjestin kotonani jotain, on kaverit mökkiä kun ne ei vastaavasti järjestä.

Tietty vastavuoroisuus ja puolin ja toisin kyläily on kivaa mutta ei se mun mielestä ole mikään pakko.

Ihmisillä on eri mahdollisuudet ajallisesti ja taloudellisesti.

Uskon että mun kaverit on reiluja omien kykyjensä mukaan niin kuin minäkin.

Miksei mitään voi nykyään ottaa vastaan kun tarjotaan, olematta lokki ja p kaveri.

Ajattelisitko edelleen samoin, jos sinulla olisi kavereita, jotka pyytävät sinus apuasi, vuodattavat sinulle murheitaan, lainaavat tavaroitasi jne. mutta eivät ikinä auta sinua, kysele sinun kuulumisiasi, kuuntele sinua tai ota edes yhteyttä sinuun ellet itse ole ensin aloitteellinen? 

Mä veikkaan että ap on trolli. Nyt hykertelee pitkää ketjua lukiessaan. Miksikö? Koska aloituksessa alku on ihan asiallinen ja tiettyä kohtuullista vastavuoroisuutta voi hyviin käytöstapoihin kuuluvana olettaa tuttavuus/ystävyyssuhteissa olevan. Mutta trolleilla tyypilliseen tapaan on jokin kohtuuton koukku, ja ap:llä se on tuo ravintolaillallisten kustantamisen vaatimus. Jos on tiedossa että tuttavalla on pieni koti, jossa ei mahdu kutsuja järjestämään ja/tai pienet tulot, niin miten tällainen ihminen isännöi ravintolassa? Ei tule kovin halvaksi. Aloituksen voi siten käsittää kumpaan suuntaan tahansa, joku oikeutetuksi tai kohtuuttomaksi, kummankin kannan ollessa ihan pätevä. Eli onnea ap, sait yli kaksikymmentä sivua pitkän ketjun aikaiseksi, vaikka trollin haju on ilmeinen.

AP ottaa asiakseen määritellä, miten ystävien kanssa ollaan. Hän kutsuu kotiinsa ja emännöi suurella vaivalla ja enemmän tai vähemmän kalliisti, ja odottaa sitten, että vastapuoli toimii samoin tai jos ei toimi (kutsu kotiinsa) niin jotenkin muuten korvaa rahallisen menetyksen (tarjoaa ravintolassa).

Mikä oikeus AP:,llä on yksipuolisesti määritellä kanssakäymisen tapa ja tyyli ja olettaa, että vastapuoli toimii samoin? Erityisesti tämä on ongelma, jos ja kun ei olla esim samaa sosiaali/talousluokkaa.

Voisit kutsuessasi ilmoittaa selkeästi että kutsu velvoittaa vastavuoroisesti kutsumaan sinut johonkin niin ei tulisi väärinkäsityksiä. On niitäkin ihmisiä jotka tykkäävät kutsua ihmisiä luokseen ihan vain omaksi ilokseen ilman tuollaisia odotuksia, ehkä sinut on sekoitettu sellaiseen? Nämäkin muuten saavat välillä lokaa niskaansa kun "aina ne vaan odottaa että minä menen sinne käymään, miksei ne ikinä itse tule mun luo?" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmaan ei tunnu toisten kotona vierailu enää vaan kuuluvan. Ja sitä ei oikein enää ymmärretä, että kutsutaan kylään, ellei ole kyse jostain juhlista, esim. synttärit, ja siihen ei tiettykään vastavuoroisuus kuulu, synttäreitä vietetään tai ei vietetä. Ihanaa, että joku jaksaa ja haluaa kutsua kylään ja pitää tätä perinnettä yllä (muutakin kuin minä ja ihan samoilla kokemuksilla kuin AP)!

Nykyisin on muitakin paikkoja tavata ystäviään kuin toisen koti. 

Niin? Ja ap kirjoitti, että jos ei kotona tavata, niin miksei sitten vaikka piknikillä, terassilla tai ravintolassa?

Minä olen ikisinkku, enkä viitsi järjestellä mitään pienessä yksiössäni. Ystävissäni on paljon pariskuntia, jotka (onneksi sinkkuudestani huolimatta) kutsuvat minua syömään ja illanistujaisiin. Koska minulla ei ole lapsiakaan, vietän paljon esim juhlapyhiä yksinäni, ja minusta on kiva jos saan vaikka jouluna kutsun jonakin päivänä heille joulupöytään.

Vastavuoroisuuden nimissä vien aina tuliaisen, ja pyrin kerran vuoteen tarjoamaan isäntäparille valitsemassani (suht edullisessa) ravintolassa ruuat, ja joskus tarjoan kahvit jos näemme kahvilassa. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja nämä isäntäparit ovat aina erittäin otettuja ja kiitollisia siitä, että heitä huomioidaan tarjoamalla, edes sen kerran vuodessa.

Mitä kitsasta porukkaa täällä on, jotka eivät koskaa halua tarjota omille rakkaille ystävilleen yhtään mitään?

Ap edellytti, että kutsuttu sitten maksaa koko lystin siellä picnicillä, terassilla tai ravintolassa. Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle? 

Mä ymmärrän tuon sun ajatusmallin. Aikoinaan mullakin toimi tämä ihan hyvin. Mulla ja ystävälläni oli molemmilla yksi lapsi. Ystäväni oli parisuhteessa, minä yh. Eli heitä oli 3 ja meitä 2. Mulla oli varaa olla vastavuoroinen, vaikka olinkin perheeni ainoa tulonsaaja. Sitten ystäväni alkoi hankkia lisää lapsia. Ensin tuli toinen ja aika pian sen jälkeen kolmas. Sitten heitä olikin jo 5 ja meitä 2. Lopulta heitä oli 7 ja meitä edelleen 2.  Mä lopetin vastavuoroisuuden siihen, kun heitä oli 4. Tosin en itsekään mennyt heille enää syömään enkä edes kahville. Totesin, että käydään kahviloissa ja ravintoloissa ja kumpikin perhe maksaa omat laskunsa. 

No tuossa esimerkissäsi on jo alkujaankin ristiriita: ystäväsi kutsuu vain sinut, mutta sinun pitäisi kutsua koko ystäväsi perhe.

Miksi ette tavanneet ystävnnekään kanssa kahdestaan, vaan aina koko perheen voimin?

Ei vaan hän kutsui minun perheeni eli minut ja lapseni ja vastavuoroisuusperiaatteella minä hänen perheensä. Ja jälkimmäiseen kysymykseesi: emme olisi nähneet kovin usein, koska mulla ei ollut mitään lapsenvahtireserviä ja lapseni oli vielä sen ikäinen (alle eskari-ikäinen), ettei häntä voinut yksinkään jättää kotiin. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun alettiin käydä kahviloissa ja ravintoloissa. Ja kumpikin perhe maksoi oman laskunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Inhoan kaikkea kyläilyä. Joskus kohteliaisiudesta menen, kun on kutsuttu, mutta meille en kutsu ketään. Sen sijaan kahviloissa ja ravintoloissa on kiva tavata. Omat lapset jo isoja, joten en halua viettää aikaa pikkulapsilaumaperheiden kanssa missään.

Niin, nimenomaan kotiisihan se meluava pikkulapsilaumaperhe saattaa yhtäkkiä pölähtää, ja joudutte siellä kuuntelemaan. Ravintolassa ja kahvilassahan näin taas ei voi käydä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykymaailmaan ei tunnu toisten kotona vierailu enää vaan kuuluvan. Ja sitä ei oikein enää ymmärretä, että kutsutaan kylään, ellei ole kyse jostain juhlista, esim. synttärit, ja siihen ei tiettykään vastavuoroisuus kuulu, synttäreitä vietetään tai ei vietetä. Ihanaa, että joku jaksaa ja haluaa kutsua kylään ja pitää tätä perinnettä yllä (muutakin kuin minä ja ihan samoilla kokemuksilla kuin AP)!

Nykyisin on muitakin paikkoja tavata ystäviään kuin toisen koti. 

Niin? Ja ap kirjoitti, että jos ei kotona tavata, niin miksei sitten vaikka piknikillä, terassilla tai ravintolassa?

Minä olen ikisinkku, enkä viitsi järjestellä mitään pienessä yksiössäni. Ystävissäni on paljon pariskuntia, jotka (onneksi sinkkuudestani huolimatta) kutsuvat minua syömään ja illanistujaisiin. Koska minulla ei ole lapsiakaan, vietän paljon esim juhlapyhiä yksinäni, ja minusta on kiva jos saan vaikka jouluna kutsun jonakin päivänä heille joulupöytään.

Vastavuoroisuuden nimissä vien aina tuliaisen, ja pyrin kerran vuoteen tarjoamaan isäntäparille valitsemassani (suht edullisessa) ravintolassa ruuat, ja joskus tarjoan kahvit jos näemme kahvilassa. Mielestäni tämä toimii hyvin, ja nämä isäntäparit ovat aina erittäin otettuja ja kiitollisia siitä, että heitä huomioidaan tarjoamalla, edes sen kerran vuodessa.

Mitä kitsasta porukkaa täällä on, jotka eivät koskaa halua tarjota omille rakkaille ystävilleen yhtään mitään?

Ap edellytti, että kutsuttu sitten maksaa koko lystin siellä picnicillä, terassilla tai ravintolassa. Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle? 

Mä ymmärrän tuon sun ajatusmallin. Aikoinaan mullakin toimi tämä ihan hyvin. Mulla ja ystävälläni oli molemmilla yksi lapsi. Ystäväni oli parisuhteessa, minä yh. Eli heitä oli 3 ja meitä 2. Mulla oli varaa olla vastavuoroinen, vaikka olinkin perheeni ainoa tulonsaaja. Sitten ystäväni alkoi hankkia lisää lapsia. Ensin tuli toinen ja aika pian sen jälkeen kolmas. Sitten heitä olikin jo 5 ja meitä 2. Lopulta heitä oli 7 ja meitä edelleen 2.  Mä lopetin vastavuoroisuuden siihen, kun heitä oli 4. Tosin en itsekään mennyt heille enää syömään enkä edes kahville. Totesin, että käydään kahviloissa ja ravintoloissa ja kumpikin perhe maksaa omat laskunsa. 

No tuossa esimerkissäsi on jo alkujaankin ristiriita: ystäväsi kutsuu vain sinut, mutta sinun pitäisi kutsua koko ystäväsi perhe.

Miksi ette tavanneet ystävnnekään kanssa kahdestaan, vaan aina koko perheen voimin?

Ei vaan hän kutsui minun perheeni eli minut ja lapseni ja vastavuoroisuusperiaatteella minä hänen perheensä. Ja jälkimmäiseen kysymykseesi: emme olisi nähneet kovin usein, koska mulla ei ollut mitään lapsenvahtireserviä ja lapseni oli vielä sen ikäinen (alle eskari-ikäinen), ettei häntä voinut yksinkään jättää kotiin. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun alettiin käydä kahviloissa ja ravintoloissa. Ja kumpikin perhe maksoi oman laskunsa. 

Kirjoitit näin: "Mietipä asiaa vaikka näin: ystävälläsi on viiden hengen perhe. Hän kutsuu sut illanistujaisiin, jossa sun osuutesi kustannuksista on esim 10-15 €. Sitten sinä kutsut ystäväsi perheineen picnicille, terassille tai ravintolaan. Mitä sä saat 10-15 eurolla viidelle?"

Itse en kutsu koska kotona on mies joka ei osaa seurustella ja koen sen kyläilyn kuitenkin kauhean vaikeaksi, siis itsekin jännitän jopa kylään menoa, vaan kyllä aina jotain tarjottavaa. Töissä olen vapautuneempi, kotini on kai mielestäni niin pyhitetty rauhoittamiseen. Tapaisin ystäviä mielellään vaikka ulkoillen tai kulttuuripaikoissa tai ravintolassa. Nyt on vaan opiskelut ja tarpeellisen ohessa ettei aikaa ystäville ole.