Lue keskustelun säännöt.
Pitkäaikaissairas puoliso on muuttunut, enkä saa suhteesta enää mitään irti
30.06.2020 |
Olen huomannut vältteleväni kotiin menemistä, kun toisen seura ei nappaa yhtään. Sairaus on tehnyt toisesta ilottoman, haluttoman, halaamattoman valittajan, jonka kanssa ei voi koskaan tehdä mitään hauskaa. Pitääkö tätä kärsiä, kunnes itse masentuu?
Kokemuksia? Vertaistukea?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Ehkä sen nimeen ei enää pitäisi vannoa, kun sitten kun suhteesta ei enää "saa" mitään, annetaan olla. Kaikki me jossain vaiheessa sairastutaan ja kuollaan.
Avioituessako luvataan jäädä huonoon suhteeseen? Enpä tiennytkään tätä. Ei ihme, että tuntemani avioparit ovat aina niin väsähtäneen ja nyrpeän oloisia.
Jokainen tekee omat linjauksensa, mutta kun itse lupasin myötä- ja vastoinkäymisissä, tarkoitin sitä todella. Eli että jos toinen sairastuu, masentuu, vammautuu tms muuta omasta tahdosta riippumatonta, niin pysyn rinnalla, vaikka se ei aina olisi kivaa ja se vaatii paljon sopeutumista. Eri asia sitten jos huono suhde johtuu tahallisesta ns. perseilystä, sellaista en jäisi loputtomiin katsomaan, en pettäjää tai julmaa loukkaajaa tms. Mutta kokisin vääräksi hylätä asian takia, jolle toinen ei ole voinut eikä voi mitään.
Helppoa se olisikin, jos pystyisi erottamaan aina sen, onko kysymys tahallisesta perseilystä vai sairauden aiheuttamasta käytöksestä. Siihen eivät pysty parhaat asiantuntijatkaan. Onko ok, ettei puoliso syö lääkkeitään? Onko se tahallista vai sairauden syy? Onko ok, että puoliso passauttaa itselleen kaikki nenän eteen, vaikka pystyisi hakemaan itsekin? Sairaus on kuitenkin vaikuttanut aloitekykyyn, missä menee se raja, että onko kyseessä tahallinen perseily ja laiskuus vai sairaus? Onko ok, että puoliso ei tee enää mitään kotona, ei vaikka fyysisesti pystyisikin? Toki hän on sairas, voiko sairaalta edellyttää mitään, koska ei hän sairastumiselleen mitään mahda? Puoliso ei huolehdi terveydestään, syö ja juo mitä sattuu, onko ok? Onko ok, että puoliso käyttäytyy kuin teini, koska ei voi sille mitään?
Tällaisia kysymyksiä itse jouduin aikoinaan pohtimaan. Rajanveto on vaikeaa. Itse tulin siihen tulokseen että em. asiat eivät ole ok, koska jouduin kantamaan seuraukset. Periaatteessa ihan sama, mistä johtuivat, koska oma elämänlaatuni kärsi suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Ehkä sen nimeen ei enää pitäisi vannoa, kun sitten kun suhteesta ei enää "saa" mitään, annetaan olla. Kaikki me jossain vaiheessa sairastutaan ja kuollaan.
Avioituessako luvataan jäädä huonoon suhteeseen? Enpä tiennytkään tätä. Ei ihme, että tuntemani avioparit ovat aina niin väsähtäneen ja nyrpeän oloisia.
Jokainen tekee omat linjauksensa, mutta kun itse lupasin myötä- ja vastoinkäymisissä, tarkoitin sitä todella. Eli että jos toinen sairastuu, masentuu, vammautuu tms muuta omasta tahdosta riippumatonta, niin pysyn rinnalla, vaikka se ei aina olisi kivaa ja se vaatii paljon sopeutumista. Eri asia sitten jos huono suhde johtuu tahallisesta ns. perseilystä, sellaista en jäisi loputtomiin katsomaan, en pettäjää tai julmaa loukkaajaa tms. Mutta kokisin vääräksi hylätä asian takia, jolle toinen ei ole voinut eikä voi mitään.
Helppoa se olisikin, jos pystyisi erottamaan aina sen, onko kysymys tahallisesta perseilystä vai sairauden aiheuttamasta käytöksestä. Siihen eivät pysty parhaat asiantuntijatkaan. Onko ok, ettei puoliso syö lääkkeitään? Onko se tahallista vai sairauden syy? Onko ok, että puoliso passauttaa itselleen kaikki nenän eteen, vaikka pystyisi hakemaan itsekin? Sairaus on kuitenkin vaikuttanut aloitekykyyn, missä menee se raja, että onko kyseessä tahallinen perseily ja laiskuus vai sairaus? Onko ok, että puoliso ei tee enää mitään kotona, ei vaikka fyysisesti pystyisikin? Toki hän on sairas, voiko sairaalta edellyttää mitään, koska ei hän sairastumiselleen mitään mahda? Puoliso ei huolehdi terveydestään, syö ja juo mitä sattuu, onko ok? Onko ok, että puoliso käyttäytyy kuin teini, koska ei voi sille mitään?
Tällaisia kysymyksiä itse jouduin aikoinaan pohtimaan. Rajanveto on vaikeaa. Itse tulin siihen tulokseen että em. asiat eivät ole ok, koska jouduin kantamaan seuraukset. Periaatteessa ihan sama, mistä johtuivat, koska oma elämänlaatuni kärsi suuresti.
Juuri noin: ei ole mitään väliä, miksi suhde ei vastaa tarpeisiisi, jos se ei kerran vastaa tarpeisiisi. Huono suhde pitää aina lopettaa, vaikka huonouden syy olisi mikä. Huonolla suhteella ei ole mitään oikeutusta olla olemassa.
Ei kannata uhrata omaa, ainokaista elämäänsä. Minulla meni kaksi vuotta tajuta se. Nyt vuosien jälkeen tiedän tehneeni oikein, vaikka sairaan puolison jättäminen ei ollut helppoa. Se on ollut tähänastisen elämäni vaikein päätös ja yhä kannan siitä syyllisyyttä ainakin jossain määrin.
Minun mieheni on sairastunut neurologiseen sairauteen. Olen eroamassa yksinkertaisesti siksi että en enää jaksa. Meillä on lapsia, jotka luonnollisesti tarvitsevat vanhemman joka pystyy heistä huolehtimaan, ja se olen minä. Jos murrun sen taakan alle, että pysyn liitossa jossa olen pelkkä hoitaja, sylkykuppi ja ainoa toimiva aikuinen, lapsilla ei sitten ole vastuullista ja huolehtivaa vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Ehkä sen nimeen ei enää pitäisi vannoa, kun sitten kun suhteesta ei enää "saa" mitään, annetaan olla. Kaikki me jossain vaiheessa sairastutaan ja kuollaan.
Avioituessako luvataan jäädä huonoon suhteeseen? Enpä tiennytkään tätä. Ei ihme, että tuntemani avioparit ovat aina niin väsähtäneen ja nyrpeän oloisia.
"Tahdon rakastaa sinua niin kauan kun meillä on yhdessä hauskaa."
Joo, mutta luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Eikö pitkäaikaissairas ole hakenut apua tai saanut sitä?
Jos oma elämä alkaa mennä pilalle puolison takia, on aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin. Ei se auta mitään että yksi upottaa molemmat. Mitä huonommin alat itse voida, sitä vähemmän voit auttaa. Voit olla tukena vaikka eroaisitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Ehkä sen nimeen ei enää pitäisi vannoa, kun sitten kun suhteesta ei enää "saa" mitään, annetaan olla. Kaikki me jossain vaiheessa sairastutaan ja kuollaan.
Avioituessako luvataan jäädä huonoon suhteeseen? Enpä tiennytkään tätä. Ei ihme, että tuntemani avioparit ovat aina niin väsähtäneen ja nyrpeän oloisia.
"Tahdon rakastaa sinua niin kauan kun meillä on yhdessä hauskaa."
Joo, mutta luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Eikö pitkäaikaissairas ole hakenut apua tai saanut sitä?
Jos oma elämä alkaa mennä pilalle puolison takia, on aika erota.
Miksi kukaan sitoutuisi jäämään suhteeseen, joka huonontaa elämää sen parantamisen sijaan? Mikä järki tuollaisessa on? "Ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmilla on tässä hyvä olla" on ainoa eettinen sitoumus.
Mahtaako johtua uskonnottonuudestani se, etten ymmärrä tätä kristittyjen logiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP ja kaikki muut "lähde siitä suhteesta" tyypit, tämä on teille: Googleta ja lueppa vaikka Nina Mikkosen tarina. Mies vammautui ja sokeutui pysyvästi aivoinfarktien seurauksena 2011 ja kuoli 2017, kaikki nuo vuodet Nina pysyi kuitenkin miehensä rinnalla omaishoitajana. Ei valitellut vauvapalstalle seksittömästä suhteesta kun pitäisi päästä panemaan jotain elämäniloista ja tervettä pukkia kun elämä on liian lyhyt yms yms.
Vierailija kirjoitti:
AP ja kaikki muut "lähde siitä suhteesta" tyypit, tämä on teille: Googleta ja lueppa vaikka Nina Mikkosen tarina. Mies vammautui ja sokeutui pysyvästi aivoinfarktien seurauksena 2011 ja kuoli 2017, kaikki nuo vuodet Nina pysyi kuitenkin miehensä rinnalla omaishoitajana. Ei valitellut vauvapalstalle seksittömästä suhteesta kun pitäisi päästä panemaan jotain elämäniloista ja tervettä pukkia kun elämä on liian lyhyt yms yms.
Mikä tahansa valinta, joka tekee minusta erilaisen kuin Nina Mikkosesta, kuulostaa erittäin hyvältä idealta. Vastenmielisempää julkkispariskuntaa ei varmaan ole koskaan Suomessa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Avovaimo on masentunut ja sitä ei kiinnosta mikään. Olen nyt passannut sitä riittävästi ja ajattelin sanoa sille, että kerää kamansa ja lähtee. Olen jo löytänyt uuden nuoremman ja elämän iloisen naisen.
Teitä luusereita löytyy, joka niemestä ja notkelmasta.
Naisten odotetaan jäävän hoitamaan. Miehille lähteminen sallitumpaa. Taisivat lapset oireilla tuossa mainitussa julkkisperheessäkin. Viittaa siihen että äiti ei ehkä voinut kovin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Avovaimo on masentunut ja sitä ei kiinnosta mikään. Olen nyt passannut sitä riittävästi ja ajattelin sanoa sille, että kerää kamansa ja lähtee. Olen jo löytänyt uuden nuoremman ja elämän iloisen naisen.
Teitä luusereita löytyy, joka niemestä ja notkelmasta.
Nainen on kiinnostunut miehestä vain niin kauan kuin pystyy hyötymään tästä. Siinä vaiheessa, kun pitäisi antaa jotakin takaisin, alkaa haukkuminen.
Onneksi Suomessa saa valita seuransa vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Ehkä sen nimeen ei enää pitäisi vannoa, kun sitten kun suhteesta ei enää "saa" mitään, annetaan olla. Kaikki me jossain vaiheessa sairastutaan ja kuollaan.
Avioituessako luvataan jäädä huonoon suhteeseen? Enpä tiennytkään tätä. Ei ihme, että tuntemani avioparit ovat aina niin väsähtäneen ja nyrpeän oloisia.
"Tahdon rakastaa sinua niin kauan kun meillä on yhdessä hauskaa."
Joo, mutta luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Eikö pitkäaikaissairas ole hakenut apua tai saanut sitä?
Jos oma elämä alkaa mennä pilalle puolison takia, on aika erota.
Miksi kukaan sitoutuisi jäämään suhteeseen, joka huonontaa elämää sen parantamisen sijaan? Mikä järki tuollaisessa on? "Ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmilla on tässä hyvä olla" on ainoa eettinen sitoumus.
Mahtaako johtua uskonnottonuudestani se, etten ymmärrä tätä kristittyjen logiikkaa.
Ihmiset ovat monimutkaisia olentoja. Voiko kenenkään kanssa olla hyvä olla koko ajan?
Mutta ap:n myöhemmässä kirjoituksessa luki, että kyse on neurologisesta sairaudesta. Ilmeisesti ei ole toivoa paranemisesta.
Jokainen joutuu tekemään ratkaisunsa kuitenkin itse. Kun miinukset ylittävät plussien määrän, on nähtävästi aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanoi mies, että ei voi kenellekään muulle valittaa. Kyseessä lienee sama ilmiö kuin lapsilla. Äiti on kiukuttelun kohde, koska on se tuttu ja turvallinen ihminen, joka kestää kiukuttelun.
Miehen kannattaisi miettiä tätä lähestymistapaa kaksi kertaa. Puolisoiden ei tule suhtautua toiseen kuin lapsi vanhempaansa. Tukihenkilönä ja terapeuttina toimiminen tulee tuhoamaan romanttisen suhteen.
Ëihän se mies noin ajatellutkaan, vaan tää nainen päätteli niin.
Puolison kuitenkin pitäisi olla se turvapaikka myös, jolle voi turvallisesti sanoa mitä vaan hyvien käytöstapojen puitteissa. Pitää saada näyttää huonotkin hetket ja valittaa. Jos puolisoonsa ei voi tukeutua, niin kehen sitten? Meinaatko, että tuolla on jossain ammattiauttajien legioona vaan odottamassa, että pääsee auttamaan?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Myötä- ja vastoinkäymisissä..."
Ehkä sen nimeen ei enää pitäisi vannoa, kun sitten kun suhteesta ei enää "saa" mitään, annetaan olla. Kaikki me jossain vaiheessa sairastutaan ja kuollaan.
Avioituessako luvataan jäädä huonoon suhteeseen? Enpä tiennytkään tätä. Ei ihme, että tuntemani avioparit ovat aina niin väsähtäneen ja nyrpeän oloisia.
"Tahdon rakastaa sinua niin kauan kun meillä on yhdessä hauskaa."
Joo, mutta luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Eikö pitkäaikaissairas ole hakenut apua tai saanut sitä?
Jos oma elämä alkaa mennä pilalle puolison takia, on aika erota.
Miksi kukaan sitoutuisi jäämään suhteeseen, joka huonontaa elämää sen parantamisen sijaan? Mikä järki tuollaisessa on? "Ollaan yhdessä niin kauan, kuin molemmilla on tässä hyvä olla" on ainoa eettinen sitoumus.
Mahtaako johtua uskonnottonuudestani se, etten ymmärrä tätä kristittyjen logiikkaa.
Ihmiset ovat monimutkaisia olentoja. Voiko kenenkään kanssa olla hyvä olla koko ajan?
Kyllä voi. Ainakin omissa suhteissani on ollut ihan koko ajan ollut hyvä olla toisen kanssa. Ei ole ollut yhtään päivää, jolloin olisin miettinyt, että kumpa olisin sittenkin sinkku. En enää tämän ikäisinä muunlaista suhdetta huolisikaan.
Vierailija kirjoitti:
AP ja kaikki imuut "lähde siitä suhteesta" tyypit, tämä on teille: Googleta ja lueppa vaikka Nina Mikkosen tarina. Mies vammautui ja sokeutui pysyvästi aivoinfarktien seurauksena 2011 ja kuoli 2017, kaikki nuo vuodet Nina pysyi kuitenkin miehensä rinnalla omaishoitajana. Ei valitellut vauvapalstalle seksittömästä suhteesta kun pitäisi päästä panemaan jotain elämäniloista ja tervettä pukkia kun elämä on liian lyhyt yms yms.
Ja sinä kuvittelet, että hän on siinä kirjassa kertonut kaikki syvimmät tuntonsa, epäilen. Oletko itse ollut omaishoitaja? Minäkin nimittäin luulin pystyväni siihen.
Kukaan muu ei muuten tässä ketjussa ole ottanut puheeksi seksiä, paitsi sinä. Kertoo jotakin.
Tätini sairastui suht hankalaan melanoomaan ja tietty kyllähän siinä kaikenlaisia ajatuksia tulee ja tarve puhua. Hänen miehensä taantui täysin lapsen tasolle. Hän ei kestänyt ollenkaan tuollaista vastoinkäymistä, vaan kiukutteli ja oli vastahakoinen kaikkeen. Tosiaan aloitti sitten kodin välttelyn. Viipyili baareissa. Ei nyt alkoholismia ehtinyt siinä tilanteessa itselleen hankkia, mutta...
Tää mies sitten halusi eron, kun sairastunut oli vaikea ja hänellä oli jatkuvasti puhuttavaa järjestelyistä jne. Selvähän se, sai eronsa. Lapset lopettivat yhteydenpidon isäänsä, vaikka tämä sairas äiti edelleen piti huushollia pystyssä. Yritti selittää, että isä ei vaan nyt ymmärrä tätä tilannetta, ei osannut sopeutua, ei halunnut sopeutua. Kyllä kaikki taas järjestyy.
Kaikki järjestyi. Täti sai terveenpaperit. Porskuttaa menemään työmaailmassa ja löysi uuden kumppanin, jonka kanssa voi keskustella elämän nurjistakin puolista.
Mies löysi uuden kumppanin kuppilasta, join duuninsa, joi kaiken... Pari kertaa kävi mun duunipaikalla istumassa iltaa ja pyyteli anteeksi, kun oli idiootti. Hän ei pärjännyt ollenkaan vaimonsa sairauden kanssa. Hän mokas totaalisesti. Niinpä teit.
Hänen toinen vaimo sitten sairastui myös toiseen syöpään ja aika nopeesti meni. Sen jälkeen miehen dokaaminen vasta yltykin ja joi ittensä sitten aika nopeasti hautaan.
Mä olen asunut tuossa perheessä osan elämästäni, että on todella läheistä porukkaa. Sitä vaan toiset ovat omalle käytökselleen sokeita. Ei monesti edes tajua, vaikka asiasta sanoisi. Monta kertaa jälkeenpäin tajuaa omat virheensä. Hyvässä ja pahassa. Oli sitten kummalla puolella tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja kaikki imuut "lähde siitä suhteesta" tyypit, tämä on teille: Googleta ja lueppa vaikka Nina Mikkosen tarina. Mies vammautui ja sokeutui pysyvästi aivoinfarktien seurauksena 2011 ja kuoli 2017, kaikki nuo vuodet Nina pysyi kuitenkin miehensä rinnalla omaishoitajana. Ei valitellut vauvapalstalle seksittömästä suhteesta kun pitäisi päästä panemaan jotain elämäniloista ja tervettä pukkia kun elämä on liian lyhyt yms yms.
Ja sinä kuvittelet, että hän on siinä kirjassa kertonut kaikki syvimmät tuntonsa, epäilen. Oletko itse ollut omaishoitaja? Minäkin nimittäin luulin pystyväni siihen.
Kukaan muu ei muuten tässä ketjussa ole ottanut puheeksi seksiä, paitsi sinä. Kertoo jotakin.
Lueppa etusivua uudestaan, seksi on mainittu liian monessa tekstissä. Ellei niitä ole poistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ja kaikki imuut "lähde siitä suhteesta" tyypit, tämä on teille: Googleta ja lueppa vaikka Nina Mikkosen tarina. Mies vammautui ja sokeutui pysyvästi aivoinfarktien seurauksena 2011 ja kuoli 2017, kaikki nuo vuodet Nina pysyi kuitenkin miehensä rinnalla omaishoitajana. Ei valitellut vauvapalstalle seksittömästä suhteesta kun pitäisi päästä panemaan jotain elämäniloista ja tervettä pukkia kun elämä on liian lyhyt yms yms.
Ja sinä kuvittelet, että hän on siinä kirjassa kertonut kaikki syvimmät tuntonsa, epäilen. Oletko itse ollut omaishoitaja? Minäkin nimittäin luulin pystyväni siihen.
Kukaan muu ei muuten tässä ketjussa ole ottanut puheeksi seksiä, paitsi sinä. Kertoo jotakin.
:D johan ap mainitsi haluttomuuden = seksittömyyden.
Eroa, kun vielä voit.