Miten saan miehen ulos asunnosta? Haluan erota eikä mies suostu lähtemään!
Asumme avoliitossa, asunto on minun. Tapailen jo toista miestä, mutta avomies ei usko, että haluan tosissani erota, koska uusi tapailukumppani on niin nuori. Vaikka tästä ei tulisi parisuhdetta, haluan silti erota. Mitä voin tehdä? Harrastaa seksiä keittiön pöydällä, kun mies tulee töistä kotiin? Tosin tuskin sekään auttaisi.
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut vastaava tilanne kuin AP:lla. Tosin sillä erotuksella että ex-mies oli väkivaltainen. Hän ei ollut edes kirjoilla asunnossani mutta eroon pääseminen oli todella vaikeaa.
Mies koitti vaikeuttaa elämääni monella tavoin kun halusin erota mm. mursi käteni niin pahasti että se piti leikata.
Minun onnekseni hän sai sydänkohtauksen ja kuoli.
Muuten ongelma jatkuisi varmaan tänä päivänäkin.
Ap, onko teillä yhteistä ystävää, tuttua tai sukulaista joka voisi keskustella miehesi kanssa.
Tuntuu että sinulla on uskottavuusongelma ja jonkun on taottava ukon kalloon miten asiat todellisuudessa on.
Toivon kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti asia raukeaa pian.Yksi miehen kaveri on, jolle voin puhua. Muita en halua laittaa siihen tilanteeseen enkä varsinkaan miehen perhettä. He saattaisivat vain ymmärtää miestä ja pitää häntä suurena ja pitkämielisenä, rakastavana ihmisenä.
ApMiehesi luottaa tähän ettet kerro kellekään, hän tuntee sinut. Siinä käy niin että hän kertoo heille oman versionsa etkä koskaan pääse korjaamaan sitä. Menetät kaikki yhteiset ystävänne, myös ne jotka olivat alun perin sinun. He tuntevat vain version jossa ensin petit ja sitten yllättäen potkaisit kadulle.
-ei-järki-ihminen, kokemuksella.
Tämä.
Nyt kerrot ihan kaikille tuosta erosta. Mies manipuloi ja hyötyy tilanteesta taloudellisesti ja saa kaupan päälle kaikkien sääliä osakseen.
Ap, onko sinulla tapana välttää konfliktia?
Ryhdyitkö suhteeseen siinä toivossa että se auttaa sinut lähtemään? Ja toimisi miehellesi viestinä lähteä, niin sinun ei tarvitsisi vakuuttaa häntä muuten?
Miehesi tietää ettet pysty sanomaan hänelle kunnolla vastaan etkä nostamaan mitään meteliä.
Eihän hän vapaaehtoisesti luovu saavutetuista eduista.
Hän varmaan ei edes ota sinua vielä todesta. Hänestä et ole yhtään vakuuttava ja painokas.
Miehesi ajattelee että tämä on vain myrsky vesilasissa, ja kohta palaat taas ruotuun ja tarjoat hänelle asunnon, taloudenhoidon ja seksin niin kuin aina ennenkin.
En jaksanut selata koko ketjua. Mutta jos kyseessä on ap:n omistusasunto, niin pyydä uutta miestäsi muuttamaan teille. Kyllä vanhalta mieheltä hermo pettää ennen pitkää.
Jos kyseessä on vuokra-asunto, muuta itse pois.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se Suomessa onkin melko pelottavaa, että kuka tahansa voi sinun asuntoosi siirtää kirjansa ja väittää, että asuu siellä. Tuttavalleni kävi vuosia sitten niin, että oudon ihmisen postia alkoi tulla postiluukusta. Lopulta tuttava alkoi selvittää asiaa ja selvisi, että mies oli siirtänyt kirjat hänen asuntoon ja muuttanut itse ulkoimaille pakoon velkojaan. Siitä tuli pitkä oikeusprosessi, että sai sen näkymättömän ukon pois sieltä. Tuttava ei myöskään sinä aikana saanut asumistukea tai muuta, koska oli "yhdessä" sen miehen kanssa. Oikeuden kautta sai takautuvasti korvaukset.
Sen kirjojen siirtämisen paperilomakkeella (joka ei vaadi kuin sotun) voi kyllä estää tekemällä eston postin nettipalvelussa. Sen jälkeen kukaan ei siirrä kirjojasi sun asuntoon sun tietämättä, ellei sitten omista sun pankkitunnuksiakin. Suosittelen tekemään! Sitten et tietenkään itsekään voi tehdä muuttoilmoitusta paperilla, mutta se on pieni haitta.
"Muuttoilmoituksen tekemisen paperisella asiakirjalla voi kieltää OmaPosti-palvelussa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, en halua... en halua tällasta draamaa elämääni. Tuntuu, että kaikki hyvät vuodet yhdessä on menneet hukkaan. Mies pilasi sen.
ApToivottavasti ei mennyt yli viittä vuotta tai voit joutua jopa maksamaan avokillesi hyvitystä...
"Tietyin edellytyksin avopuolisolla voi olla oikeus saada hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Jos hän on esimerkiksi edesauttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan avoliiton kestäessä, voidaan tämän edun saanut osapuoli määrätä maksamaan hyvitystä, jotta toiselle avopuolisolle ei koituisi avoliitosta perusteetonta etua."
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-yhteisel%C3%A4m%C3%A4n-lopettaminen
Aina, kun luen tällä palstalla pariskunnista, jotka muuttavat yhteen parin kuukauden tuntemisella ja vähättelevät, että voihan sitä erota jos homma ei toimikaan, minua hieman hymyilyttää kun mietin, miten isosta asiasta avoliitossa voi oikeasti olla kysymys.
Tämä on ollut ihan typerä suuntaus tehdä avoliitosta joku miniavioliitto. Jos oikeasti haluaa virallisen parisuhteen, sitoutua laillisesti ja taloudellisesti, voi aina mennä naimisiin.
Jos pariskunta haluaa asua yhdessä, pitää tehdä erillisiä sopimuksia siitä että sama osoite ei tarkoita avoliiton velvoitteita. Vai voiko sellaista edes sopia?
Olen tästä eri mieltä, itsellä takana 20 v. avoliitto ja myös lapsia - tositarkoituksella alusta asti liikenteessä. Emme kuitenkaan halua avioliittoa tai muutakaan byrokratiaa asiaan sekoittaa. Oikeuksien kasvattaminen avoliitossa on silti hyvä asia.
Mitä rutiset? Pikkupojujen kanssa vehtaava akka on yököttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, en halua... en halua tällasta draamaa elämääni. Tuntuu, että kaikki hyvät vuodet yhdessä on menneet hukkaan. Mies pilasi sen.
ApToivottavasti ei mennyt yli viittä vuotta tai voit joutua jopa maksamaan avokillesi hyvitystä...
"Tietyin edellytyksin avopuolisolla voi olla oikeus saada hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Jos hän on esimerkiksi edesauttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan avoliiton kestäessä, voidaan tämän edun saanut osapuoli määrätä maksamaan hyvitystä, jotta toiselle avopuolisolle ei koituisi avoliitosta perusteetonta etua."
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-yhteisel%C3%A4m%C3%A4n-lopettaminen
Aina, kun luen tällä palstalla pariskunnista, jotka muuttavat yhteen parin kuukauden tuntemisella ja vähättelevät, että voihan sitä erota jos homma ei toimikaan, minua hieman hymyilyttää kun mietin, miten isosta asiasta avoliitossa voi oikeasti olla kysymys.
Tämä on ollut ihan typerä suuntaus tehdä avoliitosta joku miniavioliitto. Jos oikeasti haluaa virallisen parisuhteen, sitoutua laillisesti ja taloudellisesti, voi aina mennä naimisiin.
Jos pariskunta haluaa asua yhdessä, pitää tehdä erillisiä sopimuksia siitä että sama osoite ei tarkoita avoliiton velvoitteita. Vai voiko sellaista edes sopia?
Olen tästä eri mieltä, itsellä takana 20 v. avoliitto ja myös lapsia - tositarkoituksella alusta asti liikenteessä. Emme kuitenkaan halua avioliittoa tai muutakaan byrokratiaa asiaan sekoittaa. Oikeuksien kasvattaminen avoliitossa on silti hyvä asia.
Minusta siinä ei ole mitään hyvää. Ihmisten parisuhteiden vakavuudet vaihtelevat myös avoliitossa. Toinen soisi avopuolisolleen tietyt oikeudet viikon seurustelun jälkeen, toinen taas 7 vuoden avoliiton jälkeen. Ja ihmisillä on mielestäni tähän täysi oikeus, että itse päättävät, milloin haluavat puolisoina tietyt oikeudet. Avioliitto on hyvä konsepti, sillä se toimii tahdonilmaisuna, että nyt minä haluan tälle ihmiselle nämä oikeudet. Kukaan ei voi olla niin laiska, etteikö jaksaisi käydä ruokatunnilla vihkimässä itsensä, jos haluaa, että tietyt oikeudet astuvat voimaan.
Ja mitenkäs, jos vaikkapa jonkun kämppis alkaa väittää, että kyse on ollut avoliitosta? Tai jos avopuoliso väittää, että tässä ollaan vaan kämppäkavereita oltu nämä vuodet? Tästä syystä avoliiton oikeuksia ei tule kasvattaa, ja avioliitto on edelleen tarpeellinen instituutio. Se on selkeä tapa ilmaista parisuhteen tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita nyt puhumjalla saada mies ulos. Laita tekstiviestillä tai sähköpostilla miehelle päivämäärä milloin viimeistään pitää olla ulkona asunnosta ja jos ei siltikään lähde niin sitten vaihda ne lukot.
Jos mies on oikeasti niin tyhmä että alkaa tuosta johonkin poliisille vielä soittelemaan ja vaatimaan pääsyä asuntoon ja ties mitä niin sulla on ainakin näyttää että olet ilmoittanut päivämäärän milloin asunnosta pitää muuttaa pois. Tuosta vielä jos joku oikeusjuttu tulee niin anna tulla, tuskinpa mitään sakkoja kummempaa edes saisit.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää puhetta ilman viranomaisia. Tuo häätöhomma vie puoli vuotta ja mies pystyisi käytännössä majailemaan asunnossasi ilmaiseksi halutessaan.
Olin itsekin joskus tuossa tilanteessa. Olin selkeästi ilmoittanut että nyt on erottu, asunto on minun ja muuta kuun loppuun mennessä pois. Aikaa oli 3 viikkoa.
Ja ei, mies asusteli tyytyväisenä seuraavat 2 kk, ei maksanut mistään mitään, ryyppäsi ja sotki paikkoja, eikä ollut aikomustakaan muuttaa mihinkään. Vaihdatin sitten ne lukot ja ilmoitin kyllä että ne vaihtuu tänään. Mies häipyi ennen lukkojen vaihtoa johonkin enkä tiedä onko käynyt ovella sen jälkeen. Tavaransa haki kuukauden päästä.
En olisi itsekään uskonut että tuollaiseen tilanteeseen voi joutua. Kuka oikeasti haluaa jäädä väkisin pyörimään exänsä nurkkiin pahimmillaan vielä kuukausiksi? On varmaan tosi kotoisaa olla exän kämppiksenä vastoin exän tahtoa.Tuttuni teki noin että ilmoitti että oikeus asua on päättynyt, ja odottaa että tyyppi on poistunut viimeistään x päivänä. Sitten sen päivän jälkeen kun asukki oli poissa kotoa, vaihdatti lukot. Otti mieluummin parin tonnin sakot kun jäi puoleksi vuodeksi katselemaan sitä touhua ja loisimista. Kannattaa tosiaan kysyä sekin valmiiksi että paljonko ne sakot on. Tuskin mies kuitenkaan itse enää siitä lähtee käräjöimään, mutta ainakin sitten vain maksat sakot.
Näin minäkin sen ajattelin, että mielummin vaikka sakot kun katsella sitä perseilyä vielä kuukausikaupalla. Tarjouduin jopa maksamaan tyypin takuuvuokran kun vetosi siihenkin ettei muka ole varaa muuttaa.
Soitin itsekin oikeusaputoimistoon ja heidän näkemys oli että äärimmäisen harva alkaa tuossa tilanteessa enää mitään käräjöimään mutta kehotti tietenkin varautumaan siihenkin. Mun puolella oli tietysti se että olin ilmoittanut tekstiviestillä exälle selkeän päivämäärän muutolle, lukkojen uudelleen sarjoittamiselle ja tavaroiden hakemiselle.
Yllättävän hyvin tyyppi tiesi oikeutensa ja jälkeenpäin kuultuna ei ollut ensimmäinen kerta kun exänsä on joutunut lukot vaihdattamaan. Jätti myös kaikki osoitteenmuutokset tekemättä ja postia tippui vielä kuukausia.
-edellinen
Eli aina saa jonkun tyhmän naikkosen lankaan uudelleen ja uudelleen. Millä logiikalla valitsette kumppanit?
No kuule, kumppanin kusipäisyys kun ei heti näyttäydy. Ihmiset myös tekee virheitä, aina ei mene kumppanivalinnat nappiin. Se vaan on elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, en halua... en halua tällasta draamaa elämääni. Tuntuu, että kaikki hyvät vuodet yhdessä on menneet hukkaan. Mies pilasi sen.
ApToivottavasti ei mennyt yli viittä vuotta tai voit joutua jopa maksamaan avokillesi hyvitystä...
"Tietyin edellytyksin avopuolisolla voi olla oikeus saada hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Jos hän on esimerkiksi edesauttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan avoliiton kestäessä, voidaan tämän edun saanut osapuoli määrätä maksamaan hyvitystä, jotta toiselle avopuolisolle ei koituisi avoliitosta perusteetonta etua."
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-yhteisel%C3%A4m%C3%A4n-lopettaminen
Aina, kun luen tällä palstalla pariskunnista, jotka muuttavat yhteen parin kuukauden tuntemisella ja vähättelevät, että voihan sitä erota jos homma ei toimikaan, minua hieman hymyilyttää kun mietin, miten isosta asiasta avoliitossa voi oikeasti olla kysymys.
Tämä on ollut ihan typerä suuntaus tehdä avoliitosta joku miniavioliitto. Jos oikeasti haluaa virallisen parisuhteen, sitoutua laillisesti ja taloudellisesti, voi aina mennä naimisiin.
Jos pariskunta haluaa asua yhdessä, pitää tehdä erillisiä sopimuksia siitä että sama osoite ei tarkoita avoliiton velvoitteita. Vai voiko sellaista edes sopia?
Olen tästä eri mieltä, itsellä takana 20 v. avoliitto ja myös lapsia - tositarkoituksella alusta asti liikenteessä. Emme kuitenkaan halua avioliittoa tai muutakaan byrokratiaa asiaan sekoittaa. Oikeuksien kasvattaminen avoliitossa on silti hyvä asia.
Minusta siinä ei ole mitään hyvää. Ihmisten parisuhteiden vakavuudet vaihtelevat myös avoliitossa. Toinen soisi avopuolisolleen tietyt oikeudet viikon seurustelun jälkeen, toinen taas 7 vuoden avoliiton jälkeen. Ja ihmisillä on mielestäni tähän täysi oikeus, että itse päättävät, milloin haluavat puolisoina tietyt oikeudet. Avioliitto on hyvä konsepti, sillä se toimii tahdonilmaisuna, että nyt minä haluan tälle ihmiselle nämä oikeudet. Kukaan ei voi olla niin laiska, etteikö jaksaisi käydä ruokatunnilla vihkimässä itsensä, jos haluaa, että tietyt oikeudet astuvat voimaan.
Ja mitenkäs, jos vaikkapa jonkun kämppis alkaa väittää, että kyse on ollut avoliitosta? Tai jos avopuoliso väittää, että tässä ollaan vaan kämppäkavereita oltu nämä vuodet? Tästä syystä avoliiton oikeuksia ei tule kasvattaa, ja avioliitto on edelleen tarpeellinen instituutio. Se on selkeä tapa ilmaista parisuhteen tila.
Minustakin jos haluaa oikeudet toisen omaisuuteen ym, niin pitäisi joku sopimus asiasta olla ja nimi alle. Sama sitten jos se olisi joku avoliittosopimus, mutta että kumpikin tietäisi mihin on sitoutunut. Hammasharjan kantaminen toisen kaappiin ei pitäisi olla riittävä tehdä valtaus hänen kotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
23v?
Ihan aikuisia ollaan, nelikymppisiä. En olisi ikinä uskonut, että fiksu, koulutettu, omanarvontuntoinen ihminen muuttuu erossa näin.
Ap
Myös 23 v aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut selata koko ketjua. Mutta jos kyseessä on ap:n omistusasunto, niin pyydä uutta miestäsi muuttamaan teille. Kyllä vanhalta mieheltä hermo pettää ennen pitkää.
Jos kyseessä on vuokra-asunto, muuta itse pois.
Ja ojasta allikkoon, hohhoh. Ihan loistava syy muuttaa yhteen, että saa edellisen miehen savustettua ulos. Siinäpä perusta avoliitolle.
Pakkaa sen kamat laatikoihin ja pussukoihin, kasaa eteiseen ja varastoon siististi. Tämä tepsi mun exään joka ei halunnut tajuta lähteä.
Jos haluat yhtyä vieraaseen niin että miehesi näkee kannattaa tehdä se jonkun pultsarin kanssa joka ei ole käynyt viikkoihin suihkussa. Vielä jos kurlaat herkuilla niin lultavasti haluaa muuttaa pian pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois.
Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot.
Onhan tässä puhuttu, yli kuukausi!
Ap
Vain kuukausi, ja puhetta puhetta, ei mitään konkreettista toimintaa. Ei ihme ettei miehesi ota vakavasti, ajattelee että joku vaihe ja hormonaalista, kyllä se siitä taas.
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa sen kamat laatikoihin ja pussukoihin, kasaa eteiseen ja varastoon siististi. Tämä tepsi mun exään joka ei halunnut tajuta lähteä.
Sama täällä. Tuohan ei ole mitään tavaroiden tuhoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, en halua... en halua tällasta draamaa elämääni. Tuntuu, että kaikki hyvät vuodet yhdessä on menneet hukkaan. Mies pilasi sen.
ApToivottavasti ei mennyt yli viittä vuotta tai voit joutua jopa maksamaan avokillesi hyvitystä...
"Tietyin edellytyksin avopuolisolla voi olla oikeus saada hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta. Jos hän on esimerkiksi edesauttanut toista avopuolisoa kartuttamaan omaisuuttaan avoliiton kestäessä, voidaan tämän edun saanut osapuoli määrätä maksamaan hyvitystä, jotta toiselle avopuolisolle ei koituisi avoliitosta perusteetonta etua."
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-yhteisel%C3%A4m%C3%A4n-lopettaminen
Aina, kun luen tällä palstalla pariskunnista, jotka muuttavat yhteen parin kuukauden tuntemisella ja vähättelevät, että voihan sitä erota jos homma ei toimikaan, minua hieman hymyilyttää kun mietin, miten isosta asiasta avoliitossa voi oikeasti olla kysymys.
Tämä on ollut ihan typerä suuntaus tehdä avoliitosta joku miniavioliitto. Jos oikeasti haluaa virallisen parisuhteen, sitoutua laillisesti ja taloudellisesti, voi aina mennä naimisiin.
Jos pariskunta haluaa asua yhdessä, pitää tehdä erillisiä sopimuksia siitä että sama osoite ei tarkoita avoliiton velvoitteita. Vai voiko sellaista edes sopia?
Olen tästä eri mieltä, itsellä takana 20 v. avoliitto ja myös lapsia - tositarkoituksella alusta asti liikenteessä. Emme kuitenkaan halua avioliittoa tai muutakaan byrokratiaa asiaan sekoittaa. Oikeuksien kasvattaminen avoliitossa on silti hyvä asia.
Hä? Et halua mutta haluat?!? Jos haluaa avioliiton edut, niin sitten mennään naimisiin. Jos halutaan pysä irti avioliiton velvotteista ja eduista, niin sitten pysytään avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla tapana välttää konfliktia?
Ryhdyitkö suhteeseen siinä toivossa että se auttaa sinut lähtemään? Ja toimisi miehellesi viestinä lähteä, niin sinun ei tarvitsisi vakuuttaa häntä muuten?Miehesi tietää ettet pysty sanomaan hänelle kunnolla vastaan etkä nostamaan mitään meteliä.
Eihän hän vapaaehtoisesti luovu saavutetuista eduista.
Hän varmaan ei edes ota sinua vielä todesta. Hänestä et ole yhtään vakuuttava ja painokas.Miehesi ajattelee että tämä on vain myrsky vesilasissa, ja kohta palaat taas ruotuun ja tarjoat hänelle asunnon, taloudenhoidon ja seksin niin kuin aina ennenkin.
Ei vaan aloin tapailla toista miestä, koska meillä on hauskaa yhdessä ja paljon hyvää seksiä. Mutta kerroin ex-miehelleni suhteesta, jotta hän sisäistäisi, että minä olen jo mennyt. Mies ei varsinaisesti hyödy taloudellisesti minusta, hän on hyvätuloinen ja itselläänkin on varallisuutta. Meillä on ollut hyvä, tasa-arvoinen suhde. Siksi hänen käytöksensä on nyt outoa, alkaa nolottaa hänen puolestaan. Hän suhtautuu minuun alentuvasti, uskoo, että tulen järkiini. Tulinkin, sillä ei ole järkevää pitää itseään parisuhteessa, jossa ei ole tarpeeksi tunteita. Menen tänään kyläilemään ja kehotan miestä käyttämään ajan pakkaamiseen. Hain jo laatikoita vintiltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla tapana välttää konfliktia?
Ryhdyitkö suhteeseen siinä toivossa että se auttaa sinut lähtemään? Ja toimisi miehellesi viestinä lähteä, niin sinun ei tarvitsisi vakuuttaa häntä muuten?Miehesi tietää ettet pysty sanomaan hänelle kunnolla vastaan etkä nostamaan mitään meteliä.
Eihän hän vapaaehtoisesti luovu saavutetuista eduista.
Hän varmaan ei edes ota sinua vielä todesta. Hänestä et ole yhtään vakuuttava ja painokas.Miehesi ajattelee että tämä on vain myrsky vesilasissa, ja kohta palaat taas ruotuun ja tarjoat hänelle asunnon, taloudenhoidon ja seksin niin kuin aina ennenkin.
Ei vaan aloin tapailla toista miestä, koska meillä on hauskaa yhdessä ja paljon hyvää seksiä. Mutta kerroin ex-miehelleni suhteesta, jotta hän sisäistäisi, että minä olen jo mennyt. Mies ei varsinaisesti hyödy taloudellisesti minusta, hän on hyvätuloinen ja itselläänkin on varallisuutta. Meillä on ollut hyvä, tasa-arvoinen suhde. Siksi hänen käytöksensä on nyt outoa, alkaa nolottaa hänen puolestaan. Hän suhtautuu minuun alentuvasti, uskoo, että tulen järkiini. Tulinkin, sillä ei ole järkevää pitää itseään parisuhteessa, jossa ei ole tarpeeksi tunteita. Menen tänään kyläilemään ja kehotan miestä käyttämään ajan pakkaamiseen. Hain jo laatikoita vintiltä.
Ap
Mieti valmiiksi mitä teet jos hän ei ole pakannut kun palaat. Alatko pakata? Mitä hän tekee, tuleeko riita? Olisiko sinulla paikka jonne menisit yöksi. Vaikka sitten hotelli. Tai parempi, sukulainen tai ystävä jolle kerrot että eroatte ja jätit miehen pakkaamaan.
Itse en palaisi yöksi ennen kuin mies olisi yönsä muualla.
JATKUU
Kun ensimmäinen lasu ei johtanut mihinkään, niin jannu alkoi lahjoa minua karkeilla ja limsalla yritti puhua minua siskoani vastaan. Sisko kuunteli itsestään mitä junteita läppää kuukausikaupalla, ennen kuin kerran sortui padot ja naapurit soittivat melkein poliisin, kun se riita meni niin pitkälle, mutta vaikeaa siinä oli syyttää siskoa kun oli kuunnellut koko siihenastisen ajan sitä isäpuolen v..lua milloin mistäkin. Isäpuoli kuvaili yksityiskohtaisen tarkasti millaisia pieruja siskoni muka päästää seurassa, miten vatupassilla pitää mitata tissien leveys ja kaikkea tällaista älytöntä, ja äitini kuunteli rauhassa vieressä sanoen "älkää tapelko". Jossain vaiheessa isäpuoli yllytti minua siskon kimppuun, mutta jäi kiinni siitä aika köpösti.
Se päivä, kun se äijä muutti pois, oli oikeasti todella iso helpotus. Kukaan ei enää kohkannut päiväkaudet paskasissa kalsareissa ympärillä, ollut lärvät iltakaudet ja hölöttänyt koko ajan korvanjuuressa kun muut yrittivät keskittyä koulutehtäviin ja kirjotuksiin. Äiti ihmetteli myös sitä, miten paljon jää joka kuukausi enemmän rahaa tilille ja hänellekin valkeni millaiset määrät se äijä oli asuessaan kupannut.
Kauan se silti vei, ja vaatii äärimmäistä määrätietoisuutta.