Miten saan miehen ulos asunnosta? Haluan erota eikä mies suostu lähtemään!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vastaava tilanne kuin AP:lla. Tosin sillä erotuksella että ex-mies oli väkivaltainen. Hän ei ollut edes kirjoilla asunnossani mutta eroon pääseminen oli todella vaikeaa.

Mies koitti vaikeuttaa elämääni monella tavoin kun halusin erota mm. mursi käteni niin pahasti että se piti leikata.

Minun onnekseni hän sai sydänkohtauksen ja kuoli.

Muuten ongelma jatkuisi varmaan tänä päivänäkin.

Ap, onko teillä yhteistä ystävää, tuttua tai sukulaista joka voisi keskustella miehesi kanssa.

Tuntuu että sinulla on uskottavuusongelma ja jonkun on taottava ukon kalloon miten asiat todellisuudessa on.

Toivon kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti asia raukeaa pian.

Yksi miehen kaveri on, jolle voin puhua. Muita en halua laittaa siihen tilanteeseen enkä varsinkaan miehen perhettä. He saattaisivat vain ymmärtää miestä ja pitää häntä suurena ja pitkämielisenä, rakastavana ihmisenä.

Ap

Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois. 

Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot. 

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois. 

Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot. 

Onhan tässä puhuttu, yli kuukausi!

Ap

Yli kuukauteen meillä ei ole ollut myöskään seksiä. Eiköhän se ole selvin merkki siitä, että olen irtisanoutunut parisuhteesta, sen lisäksi, että olen sanonut sen suoraan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois. 

Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot. 

Onhan tässä puhuttu, yli kuukausi!

Ap

Puhuttu, niin. Onko siitä ollut apua? Lakkaa välttelemästä draamaa, niin homma hoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuosta erosta pitää nyt tehdä mahdollisimman julkinen. Eli kerro ihan kaikille että olet eronnut. Ja facessakin parisuhdestatus sinkuksi. Kun kaikki yhteiset tuttunne tietävät erosta, niin mies ei voi enää jatkaa kulissejaan että mitään ei ole tapahtunut.

Toisekseen tuli hieman huoli ap:n turvallisuudesta kun miehellä on noin paha kieltäminen päällä. Onko koskaan ollut mitään henkisen tai fyysisen väkivallan uhkaa? Pystytkö olemaan asunnosta mahdollisimman paljon pois? Väliaikainen vuokra-asunto voisi olla turvallisuussyistä hyvä juttu. Ja lukkojen sarjoittaminen uusiksi kun vihdoin saat käräjäoikeuden häätötuomion hankittua. Myös turvallisuutesi takia kaikkien pitää tietää että olet eronnut.

Ap vastaa näihin kysymyksiin. Se voi olla turvallisuutesi kannalta olennaista. 

Ei todellakaan ole ollut minkäänlaista uhkaa eikä merkkejä. Mies on fiksu, mukava, empaattinen, itsevarma ja järkevä. Meillä on ollut hieno, aikuinen suhde. Tämä jumittaminen vain ei nyt ole järkevää eikä se, että hän uskoo, etten ole tosissani.

Ap

No niin. Sitten vaan lakimiestä avuksi, tsemppiä taistoon! 

Jos tosiaan asunto on ap eikä miehellä ole nimeä asunnon papereissa. Poliisi voi kutsua turvaamaan kautta poistamaan miehen ja samalla lukkojen vaihto. Jos miehenä vuokrasuhde tai o istaa asuntoa niin menee vaikeammaksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois. 

Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot. 

Onhan tässä puhuttu, yli kuukausi!

Ap

Puhuttu, niin. Onko siitä ollut apua? Lakkaa välttelemästä draamaa, niin homma hoituu.

Tänään viimeksi olen sanonut miehelle, että hänen täytyy muuttaa pois asunnostani, että meitä ei enää ole. Tänään olen myös ollut yhteydessä lakimieheen.

Ap

Jos puhuminen ei auta ja kaikuu kuuroille korville, on ryhdyttävä toimiin. Muutoin puhutte vielä 4kk päästäkin, kun taulapäämies on nyt päättänyt sinunkin puolestasi, ettei tässä mitään eroa ole tapahtunut, yhdessä ollaan.

Niin, tässä on varoittava esimerkki mitä tapahtuu, kun antaa poikaystävän muuttaa omaan omistusasuntoon kirjoille ilman mitään vuokrasopimusta tms. Milläpä häädät kun menee bänks, jos toinen ei halua lähteä. Keinoja on useita, mutta vain yksi laillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haet käräjiltä yhteistalouden purkua vai mikä se nyt sitten onkaan, en jaksa googlata, mutta ehkä itse jaksat.

Toinen  teistä määrätään muuttamaan pois, mutta ota huomioon että se ei ole 100% varmuudella asunnon omistaja joka siihen asuntoon saa jäädä asumaan. Jos oikeus katsoo että mies tarvitsee enemmän asuntoa, niin sinut voidaan määrätä muuttamaan pois yhteisestä kodista. Eli kyllä kannattaa ensin yrittää sopimalla ja käräjille vasta viimeisenä keinona.

Nyt hei oikeesti. Ei mikään oikeusaste määrää asunnonomistajaa muuttamaan asunnostaan pois tuossa tilanteessa. Jotain rajaa jo näihin.

Käytännössä ainut tilanne missä noin voisi käydä olisi varmaan se että olisi yhteisiä lapsia ja se asuntoon tilapäisesti jäävä lasten lähivanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei uskonut että haluan erota. Mulla oli jo vuokra-asunto haussa ja ilmoitin että haluan erota ja muutan. Hän sanoi ettei tarvitse, hän etsii asunnon ja muuttaa. Tapailin yhtä laastaria muutaman kerran siinä.

Mies alkoi lepytellä minua siinä "asuntoa etsiessä" ja palasimme yhteen. Myöhemmin kävi ilmi ettei hän missään vaiheessa ajatellut että eroamme ja hän piti laastariani pettämisenä.

Kun sitten samat ongelmat palasivat, ylläriylläri, muutin ensin kaverin sohvalle ja vasta sitten ilmoitin että haluan erota. En halunnut olla enää yhtään yötä saman katon alla, kun nyt tiesin miehen taktiikan. Nyt hän suostui etsimään asunnon kun en suostunut enää saman katon alle. Siltikään hän ei suostunut laittamaan avioeroa yhdessä vireille, minun oli pakko hoitaa kaikki viralliset puoliväkisin. Myöhemmin on ilmennyt että hänen mielestä on erottu vasta kun kaikki harkinta-ajat oli ohi ja tuli postista oikeuden päätös, siihen asti hän oli ilmeisesti ihan varma että on vain minun oikku.

Että onhan näitä. Minäkin pidin häntä ihan järki-ihmisenä siihen asti.

Mä en nyt osaa sanoa kumpi on se järki-ihminen teistä.

Jos tarkoitat että miksi jäin yhteen tyypin kanssa, joka manipuloi minua eikä kunnioittanut rajojani, niin olen samaa mieltä, ja myös jälkeen päin ymmärtänyt, että olen läheisriippuvainen ja parisuhteessa vedätettävissä, enkä näköjään yhtään tolkussani. Liittyy alistettuun lapsuuteen mitä on tässä yhteydessä turha avata toisen ketjussa.

Ehkä hän onkin enemmän järki-ihminen, koska tiesi miten minulle pystyy taas puhumaan mustan valkoiseksi. Tunnistan toimintatavan ap:n tarinasta. Jälkiviisaus on paras viisaus. Tietenkään en enää sen virheen jälkeen koskaan tekisi noin, ensinnäkin en uskoisi puheisiin että hän muuttaa, enkä itse ryhtyisi suhteisiin ennen kuin muuttoauton valot näkyy. Olen jopa oppinut sen verran, että minun luokseni ei enää kukaan muuta, enkä kyllä itsekään muuta kenellekään.

Mies ei muuta koska saa taloudellista hyötyä. Onko osallistunut muihin kuluihin kuten sähkö, vesi jne? 

Muistuu mieleen oma isäpuoleni, joka ei suostunut kirveelläkään muuttamaan pois. En ymmärtänyt myöskään äitiäni, joka ei saanut häntä lähtemään, mutta teimme kaiken mahdollisen että saisimme sen juopon ulos asunnostamme. Se väli siitä, kun äiti ilmoitti että tyyppi saisi nyt koota kamansa ja muuttaa pois siihen muuttopäivään asti sisälsi niin monta riitaa, turhaa lasua ja ryypiskelyä, että itse en katselisi päivääkään enää vastaavaa. Eksäni yritti aikuisiässäni samaa kikkaa, mutta vanhasta "puhjenneesta allergiasta" tajusi, että olen tosissani ja isoveljeni tuli hieman auttamaan poistamisessa.. 

Ensin alkoi hirveä kitinä, miten avioeroa ei ole olemassakaan. Tämä olikin hyvä väite, koska he eivät olleet naimisissa missään vaiheessa, mutta isäpuolen äärikieron logiikan mukaan he olivat ja hän kaivoi esiin raamatunjakeita ja jaaritteli tunteja aiheesta - semminkin, ettei hän ollut erityisen uskovainen, käynyt kirkossa tai tuntunut muuten olevan samaa mieltä jumalansanan kanssa. 

Kun tämä ei tehonnut, hän meni suurieleisesti sosiaalihuoltoon "keskustelemaan asioista", eli yritti sopia äitini selän takana raha-asioita. En tiennyt tarkemmin, mitä siellä oli puhuttu, mutta sosiaalihuollon virkailija tunsikin perheeni ennestään, ja oli tehnyt selväksi, ettei keskustele äitini asioista ilman äitini läsnäoloa. 

Kun tämäkin kikka kuivui kokoon, sitten alkoi se esikoisen savustaminen ulos, koska olihan sen nyt jonkun vika oltava, että hänet haluttiin ulos ja tiedonhaluinen isosiskoni oli syyllinen. Sisko otti selvää muutoista ja joutui jo alle 15-vuotiaana selvittämään biologisen isän hautajaiskuluja ja menoja, joten hän selvitti hyvin nopeasti kaiken muunkin ja toimi taustatukena sille, että työttömänä viisi vuotta maannut isäpuoli saa nyt lähteä kähmimästä äitiämme kun äiti kerta niin sanoo. Isäpuoli keksi sitten, että vaihtariksi lähettäminen toimii hyvin, ja kun sisko ilmoitti ettei alle 15-vuotiaita lähetetä mihinkään (ei lähetetty ainakaan silloin), isäpuoli alkoi kertoilla sossuun miten sisko lintsaa, ryypiskelee jne. on todella hankala eli teki lasun. Äitini sai soiton töihin ja oli ihan ihmeissään, että mitä nyt taas, ja onneksi oli taas tuttu virkailija joka tunsi osapuolet ennestään ja oli hieman epäuskoinen. 

Jossain vaiheessa äiti istutti isäpuolen pöydän ääreen ja pakotti täyttämään asuntohakemuksen. Ihmettelimme innokkuutta täyttää sitä, mutta syykin selvisi sillä, että laskimme yksi yhteen. Hakemuksia lähetettiin kolme, eikä mistään muka kuulunut mitään. Sisko jäikin kerran kotiin, ja posti tuli, ja isäpuoli ei ehtinytkään väliin kun sisko repi kuoren auki, jossa oli kunnan asuntotarjouksia ja puhelinnumero mihin soittaa. Kun äiti sai tietää tästä, hän huusi kuin hyeena että tällaiseen kuluu kuukausikaupalla aikaa. Lopulta sisko oli kaverinsa kanssa murtautunut isäpuolen laatikkoon ja sieltä löytyi tukuttain työhaastattelukutsuja ja avaamattomia lomakkeita kelaan, asuntoihin jne. joista sitten tulikin aikamoinen soppa. Syy niihin ikuisuuskarensseihinkin selvisi samalla. 

On ahdistavaa, että laki on niin usein vuokralaisten ja kaiken maailman nurkissa loisijoiden puolella. Viimeisin tapaus tuttavapiiristä on, kun ystäväni vanha äiti osti pienen asunnon loppuelämän kodikseen. Asunnon myyjä oli luvannut irtisanoa vuokralaisensa niin, että asunto on tyhjä, kun tämä vanhus muuttaa sisään.

Ei ollut, siellä vuokralainen yhä istui sohvalla kännissä, tuilla elelevä nuori ihminne. Ei muuta kuin häätöä hakemaan. Koko häätöprosessin ajan vanhuksen puhelin soi ja Kelasta, sossusta yms. soiteltiin että miksi olet häätämässä tätä nuorta, antaisit vuokrasopimuksen sille, niin saataisiin sen tuet taas rullaamaan.

Arvaatte varmaan, oliko tää nuori pannut asunnon vielä kostona paskaksi.

Sitkeydellä ja johdonmukaisuudella näistä kuitenkin pääsee, ja ap:n mies on onneksi ilmeisesti raitis, työssäkäyvä ihminen, joten ei ole heti sossu soittelemassa "heitteillejätöstä". Ap, minäkin suosittelen soittamaan miehen lähisukulaisille ja muutenkin avautumaan mahdollisimman laajasti julkisesti siitä, että olette eronneet. Samoin suosittelen, että yksinkertaisesti pyydät uuden tapailusi viettämään enemmän aikaa asunnossasi. Luo sosiaalista painetta. Ja kerro miehelle, että tämä oli tässä ihan oikeasti, seuraava askel on häädön hakeminen. Et ole leikkimässä vaan tarvitset OMAN asuntosi itsellesi.

Tsemppiä!

Tästä syystä ei ikinä kannata kenenkään muuttaa kumppanin omistusasuntoon tai ottaa ketään omaan omistusasuntoon asumaan, vaan joko erilliset asunnot tai sitten omistusasunto vuokralle ja yhteinen vuokrakämppä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois. 

Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot. 

Onhan tässä puhuttu, yli kuukausi!

Ap

Puhuttu, niin. Onko siitä ollut apua? Lakkaa välttelemästä draamaa, niin homma hoituu.

Tänään viimeksi olen sanonut miehelle, että hänen täytyy muuttaa pois asunnostani, että meitä ei enää ole. Tänään olen myös ollut yhteydessä lakimieheen.

Ap

Olet nähnyt paljonko puhumisesta on hyötyä. Laita kirjallisesti nyt myös, sähköposti tai edes tekstari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sentään, ap. Sinä olet nyt eroamassa miehestä, joka kenties rakastaa sinua kovin, ehkä olet hänen elämänsä nainen. Viet pohjan hänen elämältään. Ja sulla on otsaa vaatia, että mies kiltisti ja ilman mitään draamaa sanois että aha, no okei, muutan pois. 

Tottakai jättäjästä olis aina kiva, jos koko hommasta ei puhuttaisi, vaan se pyyhkäistäisiin pois. Se vain ei monestikaan suju sillätavalla. Mies käyttää nyt hyväkseen haluasi vaimentaa kaikki reaktiot. 

Onhan tässä puhuttu, yli kuukausi!

Ap

Puhuttu, niin. Onko siitä ollut apua? Lakkaa välttelemästä draamaa, niin homma hoituu.

Tänään viimeksi olen sanonut miehelle, että hänen täytyy muuttaa pois asunnostani, että meitä ei enää ole. Tänään olen myös ollut yhteydessä lakimieheen.

Ap

Olet nähnyt paljonko puhumisesta on hyötyä. Laita kirjallisesti nyt myös, sähköposti tai edes tekstari.

Sähköposti JA tekstari. 

Jos on useampi sähköposti, niin jokaiseen viesti. Ja älä poista lähetettyjä viestejä, jotta voit itse todistaa tarvittaessa oikeudessa että olet ne lähettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vastaava tilanne kuin AP:lla. Tosin sillä erotuksella että ex-mies oli väkivaltainen. Hän ei ollut edes kirjoilla asunnossani mutta eroon pääseminen oli todella vaikeaa.

Mies koitti vaikeuttaa elämääni monella tavoin kun halusin erota mm. mursi käteni niin pahasti että se piti leikata.

Minun onnekseni hän sai sydänkohtauksen ja kuoli.

Muuten ongelma jatkuisi varmaan tänä päivänäkin.

Ap, onko teillä yhteistä ystävää, tuttua tai sukulaista joka voisi keskustella miehesi kanssa.

Tuntuu että sinulla on uskottavuusongelma ja jonkun on taottava ukon kalloon miten asiat todellisuudessa on.

Toivon kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti asia raukeaa pian.

Yksi miehen kaveri on, jolle voin puhua. Muita en halua laittaa siihen tilanteeseen enkä varsinkaan miehen perhettä. He saattaisivat vain ymmärtää miestä ja pitää häntä suurena ja pitkämielisenä, rakastavana ihmisenä.

Ap

Miehesi luottaa tähän ettet kerro kellekään, hän tuntee sinut. Siinä käy niin että hän kertoo heille oman versionsa etkä koskaan pääse korjaamaan sitä. Menetät kaikki yhteiset ystävänne, myös ne jotka olivat alun perin sinun. He tuntevat vain version jossa ensin petit ja sitten yllättäen potkaisit kadulle.

-ei-järki-ihminen, kokemuksella.