Lastensuojelun sosiaalityöntekijä vastailee hetken kysymyksiin
Kommentit (74)
Lapsiperheisiin, jossa on väsymystä, on tarjolla myös ihan ns. perinteistä kotiapua. Täälläpäin se menee nimellä lapsiperheiden kotipalvelu. Perhetyö on sitten ihan erikseen.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 09:29"]
Tämä keskustelu menee taas kärjistyksiksi. Tässä maassa on tuhansia lapsia ja perheitä, jotka ovat saaneet apua lastensuojelusta. Sitten tässä maassa on tuhansia perheitä, jotka pitävät kiinni itsemäärämisoikeudetaan lapseen ja kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikka kaikki ympärillä olijat näkevät että lapsi (ja vanhemmat) kärsivät tilanteesta. Tälläkin palstalla puhutaan päivittäin siitä kuinka on alkanut vihata rääkyvää esikoistaan tai vauvaansa ja haluaisi vain pois. Ei siinä nukkuminen paljon auta vaan nimenomaan keskustelun avulla tapahtuva asenteenmuutos ja vuorovaikutuksen parantaminen.
[/quote]
No minä ainakin kirjoitin nimenomaan koliikkia vuorokauden itkevästä vauvasta ja fyysisesti väsyneistä vanhemmista, heille ei keskusteluavusta ole mitään hyötyä. Henkisesti uupuneet vanhemmat ovat sitten erikseen.
en muista numeroani
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 09:29"]
Tämä keskustelu menee taas kärjistyksiksi. Tässä maassa on tuhansia lapsia ja perheitä, jotka ovat saaneet apua lastensuojelusta. Sitten tässä maassa on tuhansia perheitä, jotka pitävät kiinni itsemäärämisoikeudetaan lapseen ja kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikka kaikki ympärillä olijat näkevät että lapsi (ja vanhemmat) kärsivät tilanteesta. Tälläkin palstalla puhutaan päivittäin siitä kuinka on alkanut vihata rääkyvää esikoistaan tai vauvaansa ja haluaisi vain pois. Ei siinä nukkuminen paljon auta vaan nimenomaan keskustelun avulla tapahtuva asenteenmuutos ja vuorovaikutuksen parantaminen.
[/quote]
No minä ainakin kirjoitin nimenomaan koliikkia vuorokauden itkevästä vauvasta ja fyysisesti väsyneistä vanhemmista, heille ei keskusteluavusta ole mitään hyötyä. Henkisesti uupuneet vanhemmat ovat sitten erikseen.
en muista numeroani
[/quote] Niin, tuohon on saatavissa paljonkin apua mutta kun se ei kelpaa. Tälläkin palstalla kerrotaaan päivittäin hyviä vinkkejä mutta kun ei niitä haluta noudattaa. "koska just mun vauva haluaa että molemmat vanhemmat karjuvat väsyneenä" "mun lasta ei viedä unihoitoon vaikka mikä olisi, itse hoidan lapseni""Koska jos mä en nuku, ei mun mieskään nuku" "täysimetys puoli vuotta vaikka siitä seuraisi murhia" Ei siinä lastensuojelua tarvita.
Sosiaalityöntekijät Sari, Marjatta, Satu hörähtivät
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:35"]
Asiallisesti olet vastaillut! t. toinen kollega. P.S. Numerolle 49: Päinvastoin, eiköhän suunnilleen kaikki, jotka oikeasti ovat lastensuojelussa töissä, tiedä, ettei tarpeettomia huostaanottoja tapahdu.
[/quote]
On todella huolestuttavaa, jos lastensuojelun työntekijän asenne on lähtökohtaisesti näin naiivi ja järjestelmään uskova. Eikä vain huolestuttavaa vaan vaarallista. Fasistista.
Ihmisiä hekin ovat ja tekevät joskus todella rankkojakin virhearvioita.
Nuo luetelmat "avusta" ovat silkkoja kontrollitoimenpiteitä, esim. perhetyö.
Väsynyt vanhempi tarvitsee esim. kodinhoitoapua eikä "vanhemmuudessa 'tukevaa'" kotipoliisia, joka leikkii lähihoitajakoulupohjalta jonkinlaista psykoterapeuttia mutta jonka läsnäolo tuo kotiin taustalle leijumaan huostaanoton uhan.
Terv. akateeminen äiti, joka tietää, että tässä maassa oikeaa apua saa ainoastaan omalla rahalla
[/quote] Joo minusta oli ihmeellistä, kun avustava toimenpide olisi ollut "lasten ulkoiluttaminen". Ennemmin olisin halunut siivoojan/ruuanlaittajan kotiini että voin antaa lapsilleni jakamatonta huomiota esim. puistossa...
Silloin 3 pienen lapsen YH
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:35"]
Asiallisesti olet vastaillut! t. toinen kollega. P.S. Numerolle 49: Päinvastoin, eiköhän suunnilleen kaikki, jotka oikeasti ovat lastensuojelussa töissä, tiedä, ettei tarpeettomia huostaanottoja tapahdu.
[/quote]
On todella huolestuttavaa, jos lastensuojelun työntekijän asenne on lähtökohtaisesti näin naiivi ja järjestelmään uskova. Eikä vain huolestuttavaa vaan vaarallista. Fasistista.
Ihmisiä hekin ovat ja tekevät joskus todella rankkojakin virhearvioita.
Nuo luetelmat "avusta" ovat silkkoja kontrollitoimenpiteitä, esim. perhetyö.
Väsynyt vanhempi tarvitsee esim. kodinhoitoapua eikä "vanhemmuudessa 'tukevaa'" kotipoliisia, joka leikkii lähihoitajakoulupohjalta jonkinlaista psykoterapeuttia mutta jonka läsnäolo tuo kotiin taustalle leijumaan huostaanoton uhan.
Terv. akateeminen äiti, joka tietää, että tässä maassa oikeaa apua saa ainoastaan omalla rahalla
[/quote] Joo minusta oli ihmeellistä, kun avustava toimenpide olisi ollut "lasten ulkoiluttaminen". Ennemmin olisin halunut siivoojan/ruuanlaittajan kotiini että voin antaa lapsilleni jakamatonta huomiota esim. puistossa...
Silloin 3 pienen lapsen YH
[/quote] Niin, kun mikään ei kelpaa. Olisit voinut nukkua tai siivota kun lapset ovat ulkona. Ruoanlaitto lasten kanssa on sekä rentouttavaa että hyödyllistä ja erinomaista yhdessäoloa. Siivoaminen myös.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 09:29"]
Tämä keskustelu menee taas kärjistyksiksi. Tässä maassa on tuhansia lapsia ja perheitä, jotka ovat saaneet apua lastensuojelusta. Sitten tässä maassa on tuhansia perheitä, jotka pitävät kiinni itsemäärämisoikeudetaan lapseen ja kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikka kaikki ympärillä olijat näkevät että lapsi (ja vanhemmat) kärsivät tilanteesta. Tälläkin palstalla puhutaan päivittäin siitä kuinka on alkanut vihata rääkyvää esikoistaan tai vauvaansa ja haluaisi vain pois. Ei siinä nukkuminen paljon auta vaan nimenomaan keskustelun avulla tapahtuva asenteenmuutos ja vuorovaikutuksen parantaminen.
[/quote]
No minä ainakin kirjoitin nimenomaan koliikkia vuorokauden itkevästä vauvasta ja fyysisesti väsyneistä vanhemmista, heille ei keskusteluavusta ole mitään hyötyä. Henkisesti uupuneet vanhemmat ovat sitten erikseen.
en muista numeroani
[/quote] Niin, tuohon on saatavissa paljonkin apua mutta kun se ei kelpaa. Tälläkin palstalla kerrotaaan päivittäin hyviä vinkkejä mutta kun ei niitä haluta noudattaa. "koska just mun vauva haluaa että molemmat vanhemmat karjuvat väsyneenä" "mun lasta ei viedä unihoitoon vaikka mikä olisi, itse hoidan lapseni""Koska jos mä en nuku, ei mun mieskään nuku" "täysimetys puoli vuotta vaikka siitä seuraisi murhia" Ei siinä lastensuojelua tarvita.
[/quote]
Mainitsemasi asiat on tietysti järjenköyhyyttä yhtä lukuunottamatta. En ymmärrä miksi lasta pitäisi unikoululla (monesti tarkoittaa itkettämistä) kouluttaa jos lapsi kipujaan huutaa? Pitäisikö sinutkin jättää huomiotta suurissa tuskissa ja todeta että annetaan sen vaan itkeä kyllä se parin päivän jälkeen lopettaa huutamisen?
Kerran eräs äiti perhekerhossa kertoi kuinka heidän perheelle oli tarjottu vain keskusteluapua kun lapsi ei nukkunut öisin. Olivat olleet neuvolaan yhteydessä ja heille oli luvattu kerran viikossa käyvää apua. Äiti oli ollut tyrmistynyt kun "apu" oli saapunut ja kertonut että hän ei sitten tee mitään muuta kuin keskustelee kanssasi vanhemmuudesta.
Perhe oli asunut kerrostaloasunnossa ja vaikka vanhemmat olivat sopineet valvovansa vuoroöin, vauvan huuto oli käytännössä pitänyt hereillä molempia vanhempia. Vaikka toinen vanhemmista oli yrittänyt nukkua toisessa huoneessa.
Tuossa perheessä lapsella löytyi myöhemmin sairaus joka aiheutti kipuja. Kipuihin ei auttanut imetys tai imettämättömyys. Toki kokeilivat monia eri vinkkejä (varmasti AV-palstankin tietämiä) mutta niistä ei ollut apua. Vasta lääkärin tekemien tutkimusten jälkeen löytyi syyllinen itkuihin. Siinä vaiheessa vauva oli oli jo monen kuukauden ikäinen ja huudot alkaneet synnärillä. Eli ei ole olemassa kikka 1:stä joka auttaa joka asiaan heti sillä sekunnilla kun sen keksii kokeilla.
Eräs ystäväni sen sijaan oli saanut aivan mahtavaa apua, neuvolan kautta hekin. Koki kahden lapsen äitiyden rankaksi ja hänelle oli tarjottu kaksi kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan käyvää lapsen hoitajaa. Hoitaja oli mennyt perheen lapsien kanssa pihalle leikkimään ja ystävä oli sillä aikaa nukkunut. Tätä vaihetta oli kestänyt noin puoli vuotta ja sitten tarve oli loppunut. Alussa oli ollut kartoituskeskustelu jossa vanhempien kanssa oli keskusteltu minkälaista apua he eniten kaipaisivat. Olivat kertoneet ja se järjestyi.
Kun naista asioista keskustellessa tunteet nousee aina pintaan, niin se on merkki siita, etta asia on jotenkin arka. Voisi paatella, etteivat lastensuojelun tyontekijat osaa olla riittavan kuuntelevia ja kunnioittavia, koska ovat pelottaneet ja loukanneet monia vanhempia. Kummallista myos, miten lastensuojelun epakohdat kerta toisensa jalkeen fanaattisesti kiistetaan ilman asiallista keskustelua aiheesta.
Eiko muuten Eerika otettu kiireellisesti huostaan ja annettu isalleen? Kyseessa oli hyvin vaarallinen huostaanottotilanne. En pysty luottamaan lastensuojelun ammattitaitoon, vaikka uskon, etta sielta satunnaisesti joku onkin apua saanut.
Yksi lastensuojelun ongelma on se, etta apu mielletaan rangaistukseksi. Tama asenne on valitettavan usein myos "auttamaan" saapuvilla sosiaalityontekijoilla.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 10:24"]
Sosiaalityöntekijät Sari, Marjatta, Satu hörähtivät
[/quote]
Luin tuon linkin ja olin aika järkyttynyt joistakin jutuista. En siitä minkälaista kohtelua lapset joutuvat kestämään vanhempiensa taholta vaan se miten heidät saatetaan hylätä myös viranomaisten toimesta. Esim. alla oleva pätkä lainattu llinkistä:
"
Sosiaalityöntekijä Satu istuu työpisteellään ja lukee tietokoneelta tutun ulkomaalaisperheen tietoja. Perheen isä pahoinpitelee äitiä. Vieraassa maassa äiti on yksin ja taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Satu muistaa ensimmäisen keskustelun perheen äidin kanssa. Kun hän puhui äidille turvakotiin menemisestä, puhelu katkesi. Se jäi vaivaamaan Satua.
Nyt kihlakunnansyyttäjä vaatii lastensuojeluviranomaisia toiminaan. Syyttäjä uskoo, että äiti on hengenvaarassa.
Perheen vakituinen sosiaalityöntekijä on päättänyt, että jos äiti ei lähde alkuviikosta turvakotiin, lapsi sijoitetaan kiireellisesti perheen ulkopuolelle. Perjantaina lapsi ja äiti asuvat kuitenkin edelleen kotonaan.
Iltavuorolaiset pohtivat, pitäisikö heidän etsiä lapselle sijoituspaikka. Jos lapsen terveys tai kehitys on vaarassa, lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti laitokseen, sijaisperheeseen tai sukulaisen luo. Isä on ollut väkivaltainen jo pitkään, ja lapsi oireilee. Vanhemmille on kerrottu, että väkivalta vaikuttaa haitallisesti myös lapseen.
”Mutta onko kiireellinen sijoitus nyt meidän asiamme, kun tilanne on jatkunut vuosia?” Sari kysyy muilta."
Joku on jo päättänyt että lapsi sijoitetaan kiireesti perheestään pois jos äiti ei lähde kotoa lapsen kanssa. No ei lähtenyt ja tuolla sosiaalipäivystys miettii edelleen että onkohan tää edes meille kuuluva juttu kun isä on pieksänyt äitiä jo vuosikaudet. No vittu kenen asia se sitten on??? Pitääkö lapsen traumatisoitua vielä enemmän?
Harmi kun hävisivät sosiaalityöntekijän keskustelusta, kerrankin olisi ollut mahdollista korjata ja valaista toimintamuotoja yleisön mielikuviin nähden. Tulkaa takaisin keskusteluun!
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 09:29"]
Tämä keskustelu menee taas kärjistyksiksi. Tässä maassa on tuhansia lapsia ja perheitä, jotka ovat saaneet apua lastensuojelusta. Sitten tässä maassa on tuhansia perheitä, jotka pitävät kiinni itsemäärämisoikeudetaan lapseen ja kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikka kaikki ympärillä olijat näkevät että lapsi (ja vanhemmat) kärsivät tilanteesta. Tälläkin palstalla puhutaan päivittäin siitä kuinka on alkanut vihata rääkyvää esikoistaan tai vauvaansa ja haluaisi vain pois. Ei siinä nukkuminen paljon auta vaan nimenomaan keskustelun avulla tapahtuva asenteenmuutos ja vuorovaikutuksen parantaminen.
[/quote]
Ehkäpä se itsemääräämisoikeus perustuu ihan siihen, että itse tiedetään mikä on paras ratkaisu eikä tarvetta todellakaan ole kenenkään täysin ulkopuolisen asioiden sotkemiselle. Sitten erikseen on tapaukset joissa talous on surkea ja vanhemmat käyttävät päihteitä paljon. Minusta lastensuojelussa kuuluisi keskittyä oikeasti ongelmatapauksiin ja jättää pikkuasiat sikseen. Nuoret tulevat hölmöilemään jatkossakin vaikka lapsista pitäisi kuinka hyvää huolta hyvänsä. Kännisekoilut ei johdu vanhemman alkoholin käytöstä, varastelut ei johdu varattomuudesta jne. Koen hyvin turhauttavana, vastenmielisenä ja typerinä ne onneksi vähäiset kokemukset lastensuojelun kanssa. Yhtäkään kokemusta ei koskaan edes tarvittu ja muitakin vastaavia tapauksia on aivan liikaa. Meillä töissä puhutaan usein resurssien kohdentamisesta oikein, teillä siitä ei ole tietoakaan.
No, hyvää viikonloppua joka tapauksessa tasapuolisesti kaikille!!! Ymmärrän toki että teette vain työtänne ja työntekijöissä on erilaisia persoonia. Lähden viikonloppuna aivan huippuihanalle vähintään viikon matkalle, toivottavasti kahden. Säätiedotteet suosii kohdetta lopultakin, pääsen siis nauttimaan auringossa löhöilystä ja matkaan lähtee omien lapsieni lisäksi eri ikäisiä ja jopa alle vuoden ikäinen. Ketään ei siis jätetä yksinään Suomeen ja esiliinojakin pitäisi olla riittävästi kaikille.:-) Vuokratussa talossa on oma lämmitetty uima-allas, 8 huonetta, 4 kylpyhuonetta ja omaa puutarhaa. Baila baila!! Hups minua :DDD
Mahtavaa, että tähän ketjuun on tullut myös positiivisia kokemuksia lastensuojelusta! Ihmetyttää se, miten lastensuojelutyöhön aina liitetään niin voimakkaan negatiivisia mielipiteitä ja asenteita, kun varmaan kaikki jaamme ajatuksen, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja hyvään lapsuuteen.
Tämä keskustelu menee taas kärjistyksiksi. Tässä maassa on tuhansia lapsia ja perheitä, jotka ovat saaneet apua lastensuojelusta. Sitten tässä maassa on tuhansia perheitä, jotka pitävät kiinni itsemäärämisoikeudetaan lapseen ja kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikka kaikki ympärillä olijat näkevät että lapsi (ja vanhemmat) kärsivät tilanteesta. Tälläkin palstalla puhutaan päivittäin siitä kuinka on alkanut vihata rääkyvää esikoistaan tai vauvaansa ja haluaisi vain pois. Ei siinä nukkuminen paljon auta vaan nimenomaan keskustelun avulla tapahtuva asenteenmuutos ja vuorovaikutuksen parantaminen.