Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Emmätiiä" - lapsiasiakkaat kaupassa.
28.06.2020 |
Olen töissä pienessä erikoisliikkeessä pikkukaupungissa. Työnkuvaani kuuluu muukin kuin myyminen, eli se aika, kun asiakkaita ei ole, olen "sorvin ääressä".
Pidän lapsista, todella, älkää käsittäkö tahallanne väärin.
Yhtä juttua en käsitä. Lapsi tulee asioimaan vanhempansa kanssa kauppaan. Sinne tullaan ilmiselvästi lapsen halusta. Joku käsityshän sillä mukulalla on oltava, mitä on vailla. Vanhempi antaa lapselle mahdollisuuden selittää itse. Se on oikein, mutta alkaa useiden, pahimmillaan kymmenien minuuttien "Emmätiiä" - jahkailu. Yritän lukea ajatuksia ja kannan eteen tavaroita, että tulisi joku käsitys asiasta. Taas menee aikaa tuohon "Emmätiiä" - juttuun. Vanhempi ei halua sekaantua, vaikkei homma todellakaan suju ja aikaani on tuhlattu jo pidemmän aikaa. Miten niiden hermot kestää, eikö niistä tunnu jo vähän nololta?
Itse olisin lähtenyt lapsen kanssa jo ajat sitten, että miettikööt kotona uudemman kerran. Ei ihme, että kauppojen hyllyt notkuvat lol-surprize-skeidasta, kun eihän nuo pysty tekemään minkäänlaisia valintoja. Minun mielestäni vanhemmat voisivat jotkut kohtuulliset aikaraamit asettaa jahkailulle, tai sitten jääkööt ilman.
Kommentit (74)
Mä olin lapsena just sellanen, että silloin kun olisi itse saanut jotain valita, mä en tiennyt mitä sanoa ja vastaus oli aina tuo "emmätiiä". Mulle tuli paniikki, että mitä jos valitsen väärin tai tyhmästi, jostain syystä olin varsin ankara itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Pitkä viesti joka on tyhjää täynnä, koska hukkasit pointin. Lapsen käytös on vanhemman vastuulla. Ei ole kohtuullista viedä liikaa myyjän aikaa, ihan sama, onko asiakkaana lapsi tai vaikka äitinsä.
Voi ei, voin niin kuvitella sen pienen erikoisliikkeen, jossa myyjä seuraa kuin hai laivaa vaikka olet jo sanonut että voisit oikeastaan hetken katsella, ja myyjä pommittaa kysymyksillä ja tuputtaa ideoitaan sen sijaan että antaisi hetken tilaa katsella ja ajatella. Vaikka tulisikin jonkun tietyn idean kanssa, voi haluta ennen ostopäätöstä vilkaista mitä muuta on tarjolla. Ja voin kertoa että sitä päätöstä ei synny jos joku "palvelualtis" myyjä hönkii niskaan.
Olisiko parempi, että myyjä poistuu paikalta ja ilmoittaa ystävällisesti antavansa miettimiseen rauhan ja on käytettävissä heti kun tarvitaan? Joku ujo lapsi voi vaikka hämmentyä siitä vieraasta myyjästä. Jos asiakkaat taas tarvitsevat apua, on myyjän tärkein tehtävä palvella heitä kunnolla, vaikka se veisi aikaakin. Kyllähän se joskus ottaa kaaliin, mutta sekin kuuluu siihen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.
-eriAwwww, että minun äitin olisi pitänyt useamman kerran viikossa matkustaa opiskelukaupunkiini tekemään valintani ruokatavaroista kaupassa, kun en itse vielä tienannu rahojani vaan roikuin valtion tississä opintorahan turvin. Vai pitäisikö tehdä uusi julkinen ammatti: valtion rahoilla roikkujien ostoskaveri? Sä varmaan mielellään maksat veronkorotuksena sellaisten palkat.
Olit emt lapsiopiskelijana jossain kaukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.
Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap.
Toivottavasti et koskaan saa perusluonteeltaan ujouteen taipuvaista lasta. Tuollainen ymmärtämättömyys ja halveksunta ei ole hääppöinen kasvuympäristö.
Eikö voisi tehdä niin, että asiakas miettii rauhassa sivummalla ja palaa asiaan sitten, kun on päättänyt. Myyjä voi käyttää asiakkaan mietintäajan muihin töihin.
Tämä päättömättömyys on minulle tuttua omien lasteni kanssa ja myös työni puolesta. Omien lasteni ollessa kyseessä vapautan aina myyjän sanomalla "Me mietitään vielä hetki ja tullaan sitten sanomaan, kun ollaan valmiita". Usein myyjä itsekin ehdottaa tätä.
Lapselle on piinaavaa, jos huomaa vieraan aikuisen pinnan kiristyvän. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeää, että hän saa tehdä valintoja ihan vauvasta asti. Näin olen opinnoistani ymmärtänyt.
Mietinnälle on aika ja paikka. Jos ei osata valita tilanteessa, jossa jonoa kertyy perään, mennään sivummalle miettimään ja päästetään ihmiset jonossa ohi. Tai sitten aikuinen päättää lapsen puolesta tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset myös yllättävän nuorena oppii ymmärtämään rahan arvon. Mun lapseni osasi jo pienenä miettiä, että jos ostaa jotain kallista, niin se keventää kukkaroa enemmän kuin halpa.
Mietin, että voidenkin lasten kohdalla tuo "emmätiiä" vaihe voi mennä päälle, koska ei tiedä paljonko mikäkin lelu maksaa.
Usein lapset on myös hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja yrittävät valita sen halvimman lelun.
Vierailija kirjoitti:
Lapset myös yllättävän nuorena oppii ymmärtämään rahan arvon. Mun lapseni osasi jo pienenä miettiä, että jos ostaa jotain kallista, niin se keventää kukkaroa enemmän kuin halpa.
Mietin, että voidenkin lasten kohdalla tuo "emmätiiä" vaihe voi mennä päälle, koska ei tiedä paljonko mikäkin lelu maksaa.
Usein lapset on myös hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja yrittävät valita sen halvimman lelun.
Emmätiiä vaihe voi siis iskeä sen takia, että lapsi ei tiedä mikä lelu on vanhemman mielestä se minkä vanhempi pystyy ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheenäidit ovat vieneet jo lapsiltaankin sananvapauden, siksi lapset peloissaan hokevat "emmätiiä". Pelkäävät ilmaista mielipidettään.
Miksi ihmeessä pelkäisivät ilmaista mielipidettään, kun kaikkein törkeimmistäkään puheista ei seuraa muuta kuin tunteiden sanoitus?
Vanhemmat nolaavat lapsiaan jatkuvasti, siksi eivät uskalla puhua.
Miten niin nolaavat?
Vähättelevät ja torjuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan.
Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.
-eriAwwww, että minun äitin olisi pitänyt useamman kerran viikossa matkustaa opiskelukaupunkiini tekemään valintani ruokatavaroista kaupassa, kun en itse vielä tienannu rahojani vaan roikuin valtion tississä opintorahan turvin. Vai pitäisikö tehdä uusi julkinen ammatti: valtion rahoilla roikkujien ostoskaveri? Sä varmaan mielellään maksat veronkorotuksena sellaisten palkat.
Riittää, että OSAA tienata rahat omalla työllään, en sanonut, että ne pitää tienata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena just sellanen, että silloin kun olisi itse saanut jotain valita, mä en tiennyt mitä sanoa ja vastaus oli aina tuo "emmätiiä". Mulle tuli paniikki, että mitä jos valitsen väärin tai tyhmästi, jostain syystä olin varsin ankara itselleni.
Eli olit tyhmä ja vammmainen lapsi tai sulla oli huonot vanhemmat tai molempia.
Minä taas en ymmärrä sitä, miksi lapselle pitää väkisin ryhtyä myymään. Että otatko tämän, vai tämän, vai tarkoititko tätä. Loputtomiin.
Moni lapsi menee lukkoon, koska päiväkodissa on oppinut miellyttämään aikuisia. Siellä ei oikeasti ole valintaa, aikuinen päättää joka tapuksessa, joten lapsi miettii kuumeisesti, miten miellyttää tuota outoa aikuista, myyjää. Kaiken lisäksi tämä esittelee lisää ja lisää ja lisää ja alunperin pikkuautoa ostamaan tullut lapsi on ymmällään, koska toisaalta aikuinen selkeästi vaatii häntä haluamaan jotain sellaista, mitä hän ei halua ja toisaalta se kotona sovittu pikkuauto on yhä ostamatta.
Joten anna emmätiiä lapsen olla rauhassa. Kyllä hän tietää, mitä haluaa, sinä vain sotket valintaprosessia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi, että myyjä poistuu paikalta ja ilmoittaa ystävällisesti antavansa miettimiseen rauhan ja on käytettävissä heti kun tarvitaan? Joku ujo lapsi voi vaikka hämmentyä siitä vieraasta myyjästä. Jos asiakkaat taas tarvitsevat apua, on myyjän tärkein tehtävä palvella heitä kunnolla, vaikka se veisi aikaakin. Kyllähän se joskus ottaa kaaliin, mutta sekin kuuluu siihen työhön.
Asiakas voisi, jos omaa aivot ja kykenee puhumaan, ihan itse sanoa, että kiitos, me katsellaan tässä. Niin sen lapsen vanhemman olisi pitänyt tuossa tilanteessa toimia. Myyjän on välillä hieman vaikeaa tietää, onko tilanteesta ok poistua.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä sitä, miksi lapselle pitää väkisin ryhtyä myymään. Että otatko tämän, vai tämän, vai tarkoititko tätä. Loputtomiin.
Moni lapsi menee lukkoon, koska päiväkodissa on oppinut miellyttämään aikuisia. Siellä ei oikeasti ole valintaa, aikuinen päättää joka tapuksessa, joten lapsi miettii kuumeisesti, miten miellyttää tuota outoa aikuista, myyjää. Kaiken lisäksi tämä esittelee lisää ja lisää ja lisää ja alunperin pikkuautoa ostamaan tullut lapsi on ymmällään, koska toisaalta aikuinen selkeästi vaatii häntä haluamaan jotain sellaista, mitä hän ei halua ja toisaalta se kotona sovittu pikkuauto on yhä ostamatta.
Joten anna emmätiiä lapsen olla rauhassa. Kyllä hän tietää, mitä haluaa, sinä vain sotket valintaprosessia.
Eli syy on tässäkin tapauksessa vanhemmassa ja lapsen muissa aikuisissa, ei myyjässä. Koska jos vanhempi antaa ymmärtää odottavansa myyjän palvelevan lasta, ei myyjä voi siitä mihinkään poistua. Surkeasti hoidettu tilanne siltä äidiltä siinä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan ala asettamaan omalle lapselle mitään aikarajoja.
Jos mennään vaikka lelukauppaan, lapsi saattaa mennä vähän hämilleen siitä tavaran määrästä eikä osaa päättää mitä haluaisi, vaikka olisi kotona ollut selkeät suunnitelmat. Yleensä ostaa omilla viikkorahoilla, joten minusta on järkevää miettiä tarkkaan mitä haluaa, ettei ala harmittaa jälkikäteen. Toisekseen, oma lapseni ainakin lähtee tuolle ”emmätiiä”-linjalle myös ujostellessaan ja menee aikaa ennen kuin rentoutuu.
Odotatko että myyjällä on valmius toimia tällaisessa valintatilanteessa teidän henkilökohtaisena neuvonantajana vai annatko myyjän hoitaa muita töitään sillä aikaa kun te mietitte ja katselette valikoimaa?
Liike ei ole lelukauppa. Siellä on tarvikkeita ja materiaaleja. Olisi kohtuullista kertoa minulle, ollaanko tekemässä keppihevosta vai askartelemassa paperista tai helmistä. Tiedän vanhemman käytöksen perusteella, että lapsi on kuitenkin jo päättänyt mitä on tekemässä, kun on sinne tullut. En seuraa kuin hai laivaa, vaan koska kyse on paljolti määrämittaan leikattavista asioista, minua tarvitaan jo alussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.
Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.
Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)
Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.
Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.
Olen ihan samaa mieltä kuin ap.Toivottavasti et koskaan saa perusluonteeltaan ujouteen taipuvaista lasta. Tuollainen ymmärtämättömyys ja halveksunta ei ole hääppöinen kasvuympäristö.
No toinen lapsistani on juuri tuollainen, että sanoo helposti emmätiiä. Toinen ei ole niin keh ari, että miettisi, että hänen kuuluu miellyttää aikuisia ja siksi ei voi sanoa, mitä haluaa. Hän myös ottaa ein vastauksena. Se emmätiiä-tyyppi ei osaa hyväksyä eitä, ei siis ihme, ettei voi sanoa, mitä haluaa, kun ei kestä kuulla, että se ei käy.
Mutta en koskaan kehtaisi viedä kaupassa kenenkään aikaa tähän!
Vierailija kirjoitti:
Lapset myös yllättävän nuorena oppii ymmärtämään rahan arvon. Mun lapseni osasi jo pienenä miettiä, että jos ostaa jotain kallista, niin se keventää kukkaroa enemmän kuin halpa.
Mietin, että voidenkin lasten kohdalla tuo "emmätiiä" vaihe voi mennä päälle, koska ei tiedä paljonko mikäkin lelu maksaa.
Usein lapset on myös hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja yrittävät valita sen halvimman lelun.
Joo, tosi usein :D
Alue: Aihe vapaa
Awwww, että minun äitin olisi pitänyt useamman kerran viikossa matkustaa opiskelukaupunkiini tekemään valintani ruokatavaroista kaupassa, kun en itse vielä tienannu rahojani vaan roikuin valtion tississä opintorahan turvin. Vai pitäisikö tehdä uusi julkinen ammatti: valtion rahoilla roikkujien ostoskaveri? Sä varmaan mielellään maksat veronkorotuksena sellaisten palkat.