"Emmätiiä" - lapsiasiakkaat kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Mie olin lapsena emmätiiä lapsi. Miksi? Siksi koska sillo harvoin ku mun mielipidettä kysyttiin nii aina suututtii ku vastasin. Aina vastasin väärin ja mun mielipide oli väärä. Ei paljoa kiinnostanut tua enää ilmi et mitä haluan ja ajattelen.

Et joo kiva ku pidätte vaa ärsyttävänä piirteenä ettekä yhtää mieti et ehkä lapsella on vaa oikeasti todella paha olla

Ap:n kritiikki kyllä kohdistui lapsen vanhempaan ei lapseen. Lapsen vanhempi jättää lapsen yksin tilanteeseen, jota lapsi ei kykene hallitsemaan.

Mun lapsi on kiusallaan emmätiiä-asiakas. Se jostain syystä nauttii siitä myyjien kiemurtelusta ja myyntiyrityksistä. Erityisesti lapsi nauttii siitä, kun minä sanon myyjälle, että olemme ostamassa noin 35 e hintaista legopakettia ja sitten lapsi saakin päähänsä katsella niitä kalliimpia. Myyjä yrittää miettiä, että totellako lasta vai vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on kiusallaan emmätiiä-asiakas. Se jostain syystä nauttii siitä myyjien kiemurtelusta ja myyntiyrityksistä. Erityisesti lapsi nauttii siitä, kun minä sanon myyjälle, että olemme ostamassa noin 35 e hintaista legopakettia ja sitten lapsi saakin päähänsä katsella niitä kalliimpia. Myyjä yrittää miettiä, että totellako lasta vai vanhempaa.

Totella? Lapsihan voi katsella ihan mitä haluaa, ei myyjä niitä legoja maksa 🙄

Joskus ennen vanhemmilla oli aikaa jutella lastensa kanssa. Silloin näitä emmätiiä-tyyppejä ei yleensä näkynyt eikä kuulunut. Nyt kaikenlaiset älyhärpäkkeet ovat vieneet ajan kaikelta yhteiseltä toiminnalta.

Tuossa aloituksessa ei kai ollut kyse niistä uskomattoman ujoista lapsista, jotka eivät saa sanaa suustaan, vaan kätkeytyvät äitinsä hameenhelmoihin. Ja jos ne lapset jotain sanovatkin, niin eihän siitä saa mitään selvää, kun katsotaan lattiaan ja mutistaan epäselvästi jotain. Monet vanhemmat ovat laiminlyöneet lastensa kasvatusta jo vuosien ajan. Ujokin lapsi tottuu katsomaan toista ihmistä silmiin ja vastaamaan kysymyksiin, jos sitä on harjoiteltu. Ei se riitä, että äiti tai isä sanoo: "Nyt reippaasti." Mistä se lapsi tietää, mitä pitää tehdä tai sanoa, jos tilanne on uusi ja outo, samoin kuin ihmiset ovat vieraita.

Sillä vanhemmalla olisi rahoilleen muutakin käyttöä, se on sitä tyytyväisempi mitä vähemmän lapsi ehtii valkata. Ei sen vanhemman työtä ole myydä lapselleen sun tarvikkeita. Sä saat rahaa vaan niitä mitä saat lapsen tietämään, että haluaa. Sitä se myyminen on.

Jos lapsi sanoo "emmätiiä", yleensä läppäisen poskelle. Oppii muodostamaan mielipiteensä. Vänisijöitä en jaksa. 

Siis näitähän näkee joka ikäluokassa; emmätiiä tai mitähän sitä valkkais jonneja.

Jäädään siihen kassalle potemaan tilannetta, kun sen voisin ihan vaan oikeesti valkata valmiiksi ja tulla maksaan kassalle.

Etenkin pieni kaveriporukka onse ärsyttävin tilanne, kun pitää esittää niin äijjää, vaikka se tuote onjo mielessä minkä haluaa, ei vaan voi sitä täysin suoraan pistää tilaukseen, täytyy esitellä hetken aikaa ensin.

Pitää ensin nähdä tilaako joku kaveri jonkun vegen, että voiko itse vetää lihaa...

"Emmätiiä" on kuin virkayskä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on älykäs poikalapsi joka ei turhia jahkaile. Olen käynyt hänen kanssaan erilaisissa kaupoissa ihan pienestä asti. Kun olemme menneet kauppaan ostamaan jotain, olen sanonut että ensin katsellaan ja kysytään myyjältä apua jos tarvitsemme apua. Sitten kun on katseltu, olemme löytäneet muutaman mistä sitten teemme valintaa, tai poikani tekee, ja yleensä hän tekee päätöksen hyvin nopeasti. Kysyn vielä että oletko varma ja hän sanoo että olen. Sitten kassalle. Poikani ei ole koskaan hokenut mitään emmäätiiä hokemaa, olen itsekin toiminut myyjänä. Nämä emmäätiiä lapset ovat epävarmojen junttien lapsia, näin se nyt vaan menee. Ei ole aivoja annettu päätöksien tekoon. Vanhemmilta se oppi tulee, eli lapset ovat junttien vanhempiensa jatkeita.

Mut ziiz mieti joz ze olizki ollut tyttö! Vttu miten noloa niinku. 

Oletteko nähneet, miten solmuun aikuiset menee, kun pitää valita 5 metrilakupätkää, ja vaihtoehtoja on +40? Herran jestas sitä ees taas ramppaamisen määrää... Lapset on jopa helpompia.

Sinä olet töissä, lapsi on asiakkaasi ja et vain voi sitä asiaa muuttaa että lapset eivät ole yhtä valmiutuneita asioimaan ja päättämään kaupassa mitä haluaa.

Ei sinun pakko siellä töissä ole olla, jos tuo tuntuu liian pahalta koska olet silloin väärässä ammatissa.

Enmätiiä-jahkailu kertoo yleensä siitä että lasta ujostuttaa siinä tilanteessa niin että meneee pasmat sekaisin eikä osaa valita ja lapsi saattaa aistia sinusta sen että sinua veeetuttaa palvella häntä ,päättämätöntä mini-ihmistä ja menee lukkoon eikä enään oikeasti tiedä vaikka olisi jotain aikaisemmin ajatellut.

Mutta joo kyllä miakin varmaan turhauttaisi jos olisin tilanteessasi mutta ei tuolle vain oikein voi mitään muuta kun kestää tilanne tai järjestellä ne tavarat niin että yhdessä kulmassa missä tavaroita on lukee ”Jos et vieläkään tiedä mitä haluat, painu vittuuun kivijalkaliikkeestäni”

:D <3

Itse hermostuin joskus reilusti itseäni nuoremman pikkuveljeni emmätiiän sanomiseen. Otin sivummalle puhumaan ja selitin että jos jotain haluaa niin se on sanottava muuten jää ilman. Teki siinä tilanteessa valinnan. Mentiin jäätelökioskille ja sama emmätiää uudelleen. Kerroin myyjälle ja veljelle että me tästä jatketaankin matkaa ilman jäätelöitä kun ei tiedetä halutaanko. Sen jälkeen on minun seurassani osannut vastata mitä haluaa. Vanhempien kanssa vastaa edelleen emmätiää.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on kiusallaan emmätiiä-asiakas. Se jostain syystä nauttii siitä myyjien kiemurtelusta ja myyntiyrityksistä. Erityisesti lapsi nauttii siitä, kun minä sanon myyjälle, että olemme ostamassa noin 35 e hintaista legopakettia ja sitten lapsi saakin päähänsä katsella niitä kalliimpia. Myyjä yrittää miettiä, että totellako lasta vai vanhempaa.

Kuulostaa ihan sosiopaatilta sun lapses ja sinä.

Ujosteluahan se enimmäkseen on. Pienellä empatialla ei ole vaikeaa kuvitella, miltä se pienestä ihmisestä tuntuu kun pitäisi yhtäkkiä kommunikoida ventovieraan ihmisen kanssa kauppatilanteessa, vaikka kotona on puhuttu vain että haetaan se lelu sieltä kaupasta. En ymmärrä miksi pitää laittaa lapsi tilanteeseen, johon hän ei vielä ole valmis.