"Emmätiiä" - lapsiasiakkaat kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset myös yllättävän nuorena oppii ymmärtämään rahan arvon. Mun lapseni osasi jo pienenä miettiä, että jos ostaa jotain kallista, niin se keventää kukkaroa enemmän kuin halpa. 

Mietin, että voidenkin lasten kohdalla tuo "emmätiiä" vaihe voi mennä päälle, koska ei tiedä paljonko mikäkin lelu maksaa.

Usein lapset on myös hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja yrittävät valita sen halvimman lelun. 

Emmätiiä vaihe voi siis iskeä sen takia, että lapsi ei tiedä mikä lelu on vanhemman mielestä se minkä vanhempi pystyy ostamaan. 

Eli vanhemmassa taas kerran syy. Kamalaa, jos lapsen niskassa on tuollainen taakka.

Multa saisit käytöksestäsi varoituksen. Asiakas on asiakas iästään riippumatta.

Ei mulle yrittäjänä ole vaikea sanoa "katselkaa ihan rauhassa ja hihkaiskaa kun olette valmiita niin tulen auttamaan :)"

Enkä myöskään ole lelukauppayrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee apua valintatilanteessa, siitä se kertoo. Jos aikuinen jää sivummalle hän jättää sen työn sinulle, myyjälle. Tässä sitten astuu kuvaan se sinun ammattitaitosi. Onhan se paskamainen temppu vanhemmalta ettei ole lapsensa tukena mutta sinun tehtävä on sitten palvella se lapsiasiakas parhaalla taidollasi. Lapsellehan voi antaa pari vaihtoehtoa ja antaa hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan. Ei kannata kantaa 10 erilaista tuotetta, lapsi vain hämmentyy ja menee emmätiiä-tilaan. 

Kyllä se on vanhemman tehtävä hoitaa palvelu, myyjät eivät ole kaupoissa lapsia varten, vaan aikuisia. Kun osaa tienata omat rahansa omalla työllään, siinä vaiheessa myyjäpalvelee sinua henk koht. Muute palveltavana on aina vanhempi.

-eri

Myyjän tehtävä on palvella asiakas, ikään ja mihinkään muuhun katsomatta. Jos vanhempi jättää lapsensa pulaan, kun lapsi häkeltyy myyjän ja tavaramäärän edessä, mitä siinä voi tehdä muuta kuin yrittää lasta auttaa. Vanhempihan tuossa on väärin toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä sitä, miksi lapselle pitää väkisin ryhtyä myymään. Että otatko tämän, vai tämän, vai tarkoititko tätä. Loputtomiin.

Moni lapsi menee lukkoon, koska päiväkodissa on oppinut miellyttämään aikuisia. Siellä ei oikeasti ole valintaa, aikuinen päättää joka tapuksessa, joten lapsi miettii kuumeisesti, miten miellyttää tuota outoa aikuista, myyjää. Kaiken lisäksi tämä esittelee lisää ja lisää ja lisää ja alunperin pikkuautoa ostamaan tullut lapsi on ymmällään, koska toisaalta aikuinen selkeästi vaatii häntä haluamaan jotain sellaista, mitä hän ei halua ja toisaalta se kotona sovittu pikkuauto on yhä ostamatta.

Joten anna emmätiiä lapsen olla rauhassa. Kyllä hän tietää, mitä haluaa, sinä vain sotket valintaprosessia.

Eli syy on tässäkin tapauksessa vanhemmassa ja lapsen muissa aikuisissa, ei myyjässä. Koska jos vanhempi antaa ymmärtää odottavansa myyjän palvelevan lasta, ei myyjä voi siitä mihinkään poistua. Surkeasti hoidettu tilanne siltä äidiltä siinä.

Ehei, vika on myyjässä, joka ei osaa lukea pientä asiakastaan! Vanhempi ei anna ymmärtää yhtään mitään, myyjä kuvittelee, että hänen odotetaan nyt myyvän.

Muutenkin: jos joku sanoo, että toinen antaa ymmärtää jotain, niin silloin vika on aina siinä, joka ryhtyy tulkitsemaan asiaa. Vanhempi voi pyytää myyjää esittelemään autoja, mutta pelkkä vanhemman katse, siniset kengät tai tähtitatuointi eivät "anna ymmärtää" yhtään mitään.

Varmuuden vuoksi vielä kerran:

Liike ei ole lelukauppa. Siellä on tarvikkeita ja materiaaleja. Olisi kohtuullista kertoa minulle, ollaanko tekemässä keppihevosta vai askartelemassa paperista tai helmistä. Tiedän vanhemman käytöksen perusteella, että lapsi on kuitenkin jo päättänyt mitä on tekemässä, kun on sinne tullut. En seuraa kuin hai laivaa, vaan koska kyse on paljolti määrämittaan leikattavista asioista, minua tarvitaan jo alussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Liike ei ole lelukauppa. Siellä on tarvikkeita ja materiaaleja. Olisi kohtuullista kertoa minulle, ollaanko tekemässä keppihevosta vai askartelemassa paperista tai helmistä. Tiedän vanhemman käytöksen perusteella, että lapsi on kuitenkin jo päättänyt mitä on tekemässä, kun on sinne tullut. En seuraa kuin hai laivaa, vaan koska kyse on paljolti määrämittaan leikattavista asioista, minua tarvitaan jo alussa.

Ap

Eli vanhempi teki väärin kun jätti lapsen ja sinut pulaan. Olisit kysynyt siltä vanhemmalta että mitä olitte suunnitelleet kun lasta nyt ujostuttaa kertoa se sinulle. Tai lapsi jännitti niin ostotilannetta että ei enää muistanut mitä kaikkea tarvitsee. Vanhemmassa vika siis, ei lapsessa.

Minusta lapsen käytös on ihan normaalia, sillä häneltä ei voi odottaa, kun huomioi kehityksen, että hän itse osaisi päättää, vaan se on vanhemman tehtävä, jos vielä kannat tavaraa paljon.

Minusta kolme vaihtoehtoa on maksimi, mistä lapsi voi vielä päättää haluamansa ja usein päätöksentekoon tarvitsee vielä vanhemman tukea ja viisi vaihtoehtoa on jo liikaa, jopa aikuiselle, jolloin se menee jahkailuksi.

Ja ne asiat voisi miettiä kaupan ulkopuolella jo valmiiksi, mitä ostetaan.

Vierailija kirjoitti:

En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani.

Oletpas omahyväinen. Miksi isäsi edes piti tukea ja kannustaa sinua, jos kerran ET IKINÄ epäröinyt mitään?

Kuulostat aika epävarmalta oikeastaan, koska koet tarvetta lässyttää tuollaista. Opettiko isäsi myös sen, että muita ihmisiä tulee halveksia?

Aloituksessa en syytä lasta, vaan ihmettelen vanhemman osaa tilanteessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liike ei ole lelukauppa. Siellä on tarvikkeita ja materiaaleja. Olisi kohtuullista kertoa minulle, ollaanko tekemässä keppihevosta vai askartelemassa paperista tai helmistä. Tiedän vanhemman käytöksen perusteella, että lapsi on kuitenkin jo päättänyt mitä on tekemässä, kun on sinne tullut. En seuraa kuin hai laivaa, vaan koska kyse on paljolti määrämittaan leikattavista asioista, minua tarvitaan jo alussa.

Ap

Eli vanhempi teki väärin kun jätti lapsen ja sinut pulaan. Olisit kysynyt siltä vanhemmalta että mitä olitte suunnitelleet kun lasta nyt ujostuttaa kertoa se sinulle. Tai lapsi jännitti niin ostotilannetta että ei enää muistanut mitä kaikkea tarvitsee. Vanhemmassa vika siis, ei lapsessa.

Kysynkin, mutta vanhempi taas ottaa lapsensa kontaktin, että "kerros nyt ite". En syytä lasta.

Ap

Osa myyjän ammattitaitoa on osata myös poistua palvelutilanteesta ja antaa asiakkaan miettiä jos hän ei ole valmis.

Vaikka kyse ei ole valmiista tuotteista vaan niistä määrämittaan leikattavista jutuista, todennäköisesti tarjolla on eri vaihtoehtoja. Näytät tyyliin "helmet ovat tässä ja keppihevosten nauhat tuossa, katselkaa rauhassa ja kysykää heti kun tarvitsette apua".

Asiakas siellä tuhlaa myyjän aikaa 😆

Vierailija kirjoitti:

Varmuuden vuoksi vielä kerran:

Liike ei ole lelukauppa. Siellä on tarvikkeita ja materiaaleja. Olisi kohtuullista kertoa minulle, ollaanko tekemässä keppihevosta vai askartelemassa paperista tai helmistä. Tiedän vanhemman käytöksen perusteella, että lapsi on kuitenkin jo päättänyt mitä on tekemässä, kun on sinne tullut. En seuraa kuin hai laivaa, vaan koska kyse on paljolti määrämittaan leikattavista asioista, minua tarvitaan jo alussa.

Ap

Miksi et vain voi ilmoittaa sille vanhemmalle, jonka käytöstä tulkitset, että kun tiedätte, mitä haluatte, niin tulkaa kertomaan, minä olen täällä.

Minusta kamalimpia ovat juuri kaltaisesi myyjät, jotka heti sisäänastuessani tietävät, mitä tarvitsen eli minulle kiikutetaan eteen uusi leninki, vaikka etsin neuletta. Mutta kun se myyjä on niin hyvä ihmistuntija!

Minä vastaan kaikille myyjille, että kiitos, ollaan vaan katselemassa, kerrotaan kyllä, jos jotain löytyy.

Ja silti se hemmetin myyjä tekee päätelmiä siitä, että keppihevostahan nuo ovat selkeästi tekemässä, koska vanhemman käytös niin antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.

Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.

Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)

Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.

Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.

Olen ihan samaa mieltä kuin ap.

Toivottavasti et koskaan saa perusluonteeltaan ujouteen taipuvaista lasta. Tuollainen ymmärtämättömyys ja halveksunta ei ole hääppöinen kasvuympäristö.

Vanhemmat auttavat lasta, eivätkä jätä myyjän armoille.

t. Ex ujo lapsi ja ujon lapsen vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että nykyään monet aikuiset eivät tajua, että lapset eivät eroa aikuisista pelkästään kooltaan, vaan myös kailla muilla tavoilla. Ihmetellään, kun lapset eivät toimikaan jossain tilanteessa kuten ajattelisi aikuisen toimivan, ja sitten suututaan siitä, kuten sinä.

Ei sillä, että kaikki aikuisetkaan pystyisivät kovin loogiseen tai monipuoliseen ajatteluun, mutta ei sellaista voi oikein vielä vaatia lapselta, jolla on vielä kehitys kaikilla tavoilla kesken. Kun lapsi joutuu tuohon "emmätiiä"-tilaan, se kertoo siitä, että syystä tai toisesta lapsi on joutunut hämmennykseen, eikä oikein pääse siitä eteenpäin.

Odotan runsaasti alapeukkuja viestilleni, koska kuten sanottua, vaikuttaa siltä, etteivät aikuiset enää nykyään ymmärrä sitä, etteivät lapset ajattele kuin aikuiset, ja tämän asian tuominen julki kiukuttaa. Nykyään monet aikuiset ovat tunne-elämältään lapsen taholla, ja ilmeisesti se saa aikaan tuon ajatusmallin, että lapsilta sopii vaatia enemmän kuin aikuisilta. (Esim. tässä tilanteessa, jossa lapsen pitäisi ottaa huomioon se, että aikuisen myyjän aikaa menee hukkaan ja tätä aikuista alkaa kiukuttaa.)

Sinä tässä et ymmärrä, että lapset eivät osaa ajatella, kuin aikuiset. Juuri sen takia vanhempi toimii väärin, kun antaa lapsen siinä jahkailla ja olla tietämättä mitään. En muista, että olisin lapsena KOSKAAN sanonut, etten tiedä, mitä haluan! Ja uskon sen johtuvan viisaasta isästäni, joka aina kannustija tuki minua ja oli minun puolellani. Inhosin jo lapsena sellaisia lapsia, joita ujostutti kaupan tädin edessä, eivätkä uskalltaneet sanoa, mitä halusivat, koska pelotti.

Minusta vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas ja jos ujous estää kommunikoinnin, ei saa sillä viedä kohtuuttomasti muiden aikaa, vaan asioista pitää sopia etukäteen kotona ja sitten edetään fiksusti ja reippaasti siellä ihmisten ilmoilla. Vanhmpi auttaa mukana, jos lapsi jäätyy.

Olen ihan samaa mieltä kuin ap.

Toivottavasti et koskaan saa perusluonteeltaan ujouteen taipuvaista lasta. Tuollainen ymmärtämättömyys ja halveksunta ei ole hääppöinen kasvuympäristö.

Vanhemmat auttavat lasta, eivätkä jätä myyjän armoille.

t. Ex ujo lapsi ja ujon lapsen vanhempi

Siinä olen samaa mieltä, mutta voin vain arvailla mitä apua saa ihmiseltä jota ujot lapset inhottaa ja jonka mielestä vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsesta reipas. Niin kuin varmaan tiedät, kaikkien ei ole pakko olla "reippaita" - onnellinen, pärjäävä ja toimintakykyinen voi olla ilman reippauttakin.

Vierailija kirjoitti:

Varmuuden vuoksi vielä kerran:

Liike ei ole lelukauppa. Siellä on tarvikkeita ja materiaaleja. Olisi kohtuullista kertoa minulle, ollaanko tekemässä keppihevosta vai askartelemassa paperista tai helmistä. Tiedän vanhemman käytöksen perusteella, että lapsi on kuitenkin jo päättänyt mitä on tekemässä, kun on sinne tullut. En seuraa kuin hai laivaa, vaan koska kyse on paljolti määrämittaan leikattavista asioista, minua tarvitaan jo alussa.

Ap

Sun pinna kiristyy, kun joudut tekemään työtäsi.

Minulla on älykäs poikalapsi joka ei turhia jahkaile. Olen käynyt hänen kanssaan erilaisissa kaupoissa ihan pienestä asti. Kun olemme menneet kauppaan ostamaan jotain, olen sanonut että ensin katsellaan ja kysytään myyjältä apua jos tarvitsemme apua. Sitten kun on katseltu, olemme löytäneet muutaman mistä sitten teemme valintaa, tai poikani tekee, ja yleensä hän tekee päätöksen hyvin nopeasti. Kysyn vielä että oletko varma ja hän sanoo että olen. Sitten kassalle. Poikani ei ole koskaan hokenut mitään emmäätiiä hokemaa, olen itsekin toiminut myyjänä. Nämä emmäätiiä lapset ovat epävarmojen junttien lapsia, näin se nyt vaan menee. Ei ole aivoja annettu päätöksien tekoon. Vanhemmilta se oppi tulee, eli lapset ovat junttien vanhempiensa jatkeita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on älykäs poikalapsi joka ei turhia jahkaile. Olen käynyt hänen kanssaan erilaisissa kaupoissa ihan pienestä asti. Kun olemme menneet kauppaan ostamaan jotain, olen sanonut että ensin katsellaan ja kysytään myyjältä apua jos tarvitsemme apua. Sitten kun on katseltu, olemme löytäneet muutaman mistä sitten teemme valintaa, tai poikani tekee, ja yleensä hän tekee päätöksen hyvin nopeasti. Kysyn vielä että oletko varma ja hän sanoo että olen. Sitten kassalle. Poikani ei ole koskaan hokenut mitään emmäätiiä hokemaa, olen itsekin toiminut myyjänä. Nämä emmäätiiä lapset ovat epävarmojen junttien lapsia, näin se nyt vaan menee. Ei ole aivoja annettu päätöksien tekoon. Vanhemmilta se oppi tulee, eli lapset ovat junttien vanhempiensa jatkeita.

Meillä sama. Ihme veivaamista näkee kaupoissa kun joku ei osaa päättää ja sitten jono seisoo.

Olen myös itse myyjänä sanonut asiakkaiden lapsille, kun vanhemmat eivät pysty, että sun isäs sano että sä saa enempää karkkia. Vie se patukka takaisin. Ne vanhemmat kiittää että onneksi puutuit!

Välillä myyjänä joutuu olemaan lapsenvahti ja kasvattaja vaikka ei haluaisikaan.

Mie olin lapsena emmätiiä lapsi. Miksi? Siksi koska sillo harvoin ku mun mielipidettä kysyttiin nii aina suututtii ku vastasin. Aina vastasin väärin ja mun mielipide oli väärä. Ei paljoa kiinnostanut tua enää ilmi et mitä haluan ja ajattelen.

Et joo kiva ku pidätte vaa ärsyttävänä piirteenä ettekä yhtää mieti et ehkä lapsella on vaa oikeasti todella paha olla