Mitä se ylipaino kertoo ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Valaistunut voimaantunut mieli joka vähät välittää siitä että näyttää ihan helvetin rumalta

Ehkä totta tämäkin. En ainakaan ikinä enää himmaile omaa elämääni tai jätä tekemättä asioita sen takia, että jonkun mielestä lihava ei saisi.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Sinusta en tiedä, mutta itsestäni ylipaino kertoo sen etten voi hyvin enkä ole voinutkaan hetkeen. Nyt voin toki paremmin, mutta se vahinko mitä itselleni olen vajaan kymmenen vuoden "hälläväliä"-jakson aikana aiheuttanut ei korjaannu ihan hetkessä jos ikinä. Enkä siis puhu vain ylimääräistä kiloista vaan näiden kilojen hankkimiseen johtaneesta erittäin epäterveellisestä elämäntavasta ja ruokavaliosta joka valitettavasti näkyy nyt jo terveydessäkin. 

Sinänsä kyllä erikoista, että anorektikkoa voi/saa (ja jopa pitääkin) pitää sairaana, mutta yhtä paljon ylipainoista ei. Ehei, ylipainoista ei vaivaa yhtään mikään vaan ihan on täydellisen terve niin fyysisesti kuin henkisestikin ja on suorastaan loukkaus muuta edes epäillä.

Kyllä mun mielestä suurin ongelma nimenomaan on se, että lihava syömishäiriöinen ei saa apua, vaan kehoitetaan laihduttamaan, mikä on se pahin juttu mitä voi tehdä. Lässytetään vain itsekurista, vaikka oikeasti ihminen tarvitsisi ihan erilaista apua ongelmiinsa.

Itse olen fyysisesti täysin terve ( no niin terve kuin laajoilla verikokeilla yms. voi terveeksi todeta), mutta henkisesti en ole vieläkään, ja kaupan päällä tosiaan tuo ADHD.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille

Meillä on yksilapsinen perhe ja minua on alkanut vaivaamaan, että millaisen kuvan aikuiset naiset antavat pienille juuri puhumaan oppineille lapsille. Käymme aika usein uimassa ja lastamme selvästi hämmentää hänen nähdessään lihavia naisia ja äitejä. Onneksi on niin fiksu, ettei sano mitään, mutta selvästi hän kummastelee, miksi suurin osa rannalla olevista naisista ja äideistä ovat niin valtavan lihavia.

Arvaisiko sitä jotenkin hienovaraisesti pyytää ylipainoisia naisia positumaan tai jotenkin peittämään liikakilojaan? Pelkään, että lapsi voi jotenkin traumatisoitua. Olen nyt huomannut, että lapsemme on uintireissujen jälkeen jotenkin paljon enemmän läheisyydenkipeä ja hakeutuu kummankin kanssa ihokosketukseen ja minusta tuntuu, että hän on onnellinen omista hyvävartaloisista vanhemmistaan.

Seuraavan kerran kun tulet sen pershedelmäs kanssa rannalle, istun sen päälle niin että uppoaa hiekkaan, eikä enää löydy. Tai ehkä se vaan katoaa isojen pakaroideni väliin. Joka tapauksessa onpahan taas yksi idioottien jälkeläinen vähemmän maailmassa.

Ap

Tuskin olet Ap

Vierailija kirjoitti:

Kertoo että henkilö on joko yksinkertaisesti tyhmä tai sitten mielisairas. Tästähän nämä läskien ainaiset ”en syö mitään mutta lihon, yhyy” ja ”mulla on vaan raskaat luut”-kommentit todistavat hienosti, että joko todellisuudentajussa tai älyssä on vika.

Minä olen mielisairas ja neurologisesti poikkeava, se lienee tässä keskustelussa tullut jo selväksi?

Lisäksi täällä ei ole silmiini osunut yhtään esittämiäsi kommentteja, mutta ainahan niitä on hyvä tulla heittelemään omissa läskifobioissaan. 

Kyllä minä olen nämä läskit itseeni syönyt, mutta se MIKSI onkin se paljon tärkeämpi kysymys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laiska, impulssien vietävissä, muutenkin huonot ja epäterveet elämäntavat, matala ÄO.. nämä minulle tulee lihavasta mieleen, ennenkuin tutustun paremmin.

Väärin, oikein, väärin, erittäin väärin.

Minulla on ADHD, ja se kyllä aiheuttaa impulsiivisuutta. Mutta kaikki muu on aivan pielessä. Sinunkin kannattaisi korjata asennettasi, aika törkeitä ennakkoluuloja.

Kysyttiin mitä tulee mieleen. Nämä tulee mieleen. Kuitenkin jokainen lihava on itse syönyt itsensä lihavaksi ja tietää sen olevan haitallista niin kuinka voisi erityisen viisas olla? Sama esim tupakoijilla.

Kyllä tyhmyys näyttäytyy juuri sinun kirjoittamiesi viestien kautta. Kyvyttömyys nähdä vähän suurempia kokonaisuuksia ja niihin vaikuttavia asioita. 

Kuten kyvyttömyys ymmärtää mitä on SAIRAUS. Pidät siis varmaan anorektikkojakin vain umpityhminä? Jokainen kuitenkin tietää, että äärimmäinen laihuus on nopeammin tappavaa ja pahempia pysyviä vahinkoja aiheuttavaa kuin lihavuus.

Ap.

Minulla se kielii täysin siitä, että olen kärsinyt kroonisesta väsymyksestä lähes viisi vuotta. Se jaksaminen mitä on menee töihin ja opintoihin, ei sitä jaksa syödä kunnolla, liikkua, tehdä kotitöitä ja pitää vaikka ulkonäöstä huolta.

Onneksi olo on vihdoin paranemaan päin, ehkä.

Mutta mikä ap:hen tulee, ei se kerro paljoa mitään. Eri asia jos tietäisin lisää.

Vierailija kirjoitti:

Syöt vääränlaista ruokaa ja liian isoja annoksia. Ei itsekuria, vääristynyt mielikuva nautiskelusta. "Herkkusuu" joka ei tiedä hyvästä ruuasta mitään, lautasella rasvaa ja sokeria.

Ei arvosta itseään eikä läheisiään (jos sellaisia on)

Selittää kaiken syömishäiriöllä vaikka syy on joko opitussa tai opetellussa väärässä mallissa.

Tämä sopinee 99 /100 muuhunkin ylipainoiseen ihmiseen

Hmmm... Kyllä, varsinkin aiemmin kaksi ensimmäistä piti tosi hyvin paikkansa. Itsekuri-puhe on tylsämielisten  itsetuntoaan nostattavaa paskaa, mutta vääristynyt mielikuva nautiskelusta on täysin totta. Tai onko se sitten sitäkään... kun miettii alkoholisteja, niin vaikka se pakkomielle saada viinaa on kova, harva kuitenkaan ajattelee heidän nyt nautiskelevan ihanasta alkoholistaan.

Muuten viesti on taas ylimielistä paskaa. Ihan kuin syömishäiriöinen/lihava olisi täysin irrallaan kaikesta muusta, ja pelkästään mättäisi sokeria ja rasvaa. Todellakin tiedän mitä on hyvä ruoka, ja osaan siitä nautiskella ( koko ajan enemmän) niin arjessa kuin juhlassa. Läheisiä on, ja veikkaan että paljon enemmän kuin sinun kaltaisellasi ihmisellä, ja todellakin heitä arvostan, kuten myös itseäni. 

Kirjoittajan henkisistä kyvyistä kertoo eniten tämä: "Selittää kaiken syömishäiriöllä vaikka syy on joko opitussa tai opetellussa väärässä mallissa."

No saatana noitahan se syömishäiriö nimenomaan sisältää. Ja jos nyt vähän käyttää järkeä, niin harva jotenkin tahallisesti opettelemalla opettelee huonoja toimintatapoja. Tämän ymmärtää varmasti jokainen normaaliälyinen.

Mutta kun niitä huonoja malleja on oppinut ja rakentunut mieleen jo lapsuudesta lähtien vuosikymmenien ajan, niin ei ne myöskään hetkessä sieltä mielestä katoa ja parannu,  varsinkin kun niin moni ulkopuolelta tuleva ajatusmalli ja painostus vahvistaa niitä koko ajan.

Ap

 

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoisista ajattelen, että tee jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Oma läheiseni on vielä vähän enemmän ylipainoinen kuin sinä ja olen valtavan huolissani hänen ylipainostaan. Mikään ei tunnu auttavan siihen, että hän söisi terveellisemmin ja laihtuisi. Vielä pari vuotta sitten hän pystyi vielä tekemään töitä, mutta ei enää. Hän on saanut kaikenlaisia liitännäissairauksia ja pelkään, että hänen terveytensä romahtaa kokonaan. Mitä jos hän ei voi enää asua yksin? Kuka hänestä huolehtii? Nuori ihminen, jonka elämä menee hukkaan. Hän olisi tosi liikunnallinen, mukava, älykäs, kivaa seuraa, mutta kaikki hautautuu ylipainoon ja jaksamattomuuteen.

Toivottavasti ystäväsi löytäisi itselleen oikeanlaista apua. Ja se oikeanlainen apu mitä todennäköisimmin ei liity laihduttamiseen mitenkään, vaan todennäköisemmin se olisi psykoterapiaa.

Noin muuten täytyy todeta, että mulla ei kyllä ole minkäänlaisia toiminnallisia ongelmia, mutta mä olenkin kyllä aina liikkunut tosi paljon. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kertoo sen että ihmisellä on huonot ruokailutottumukset, eikä hän huolehdi itsestään niin paljon kuin pitäisi, vaan prioriteettilistalla on muita asioita esim. työ tai perhe. Jos ihminen näyttää muutenkin huolittelemattomalta tai huonosti voivalta tulee mieleen onko taustalla masennusta tai sairauksia. Jos ylipainoa alkaa olla sairaalloisesti mielenterveysongelmien todennäköisyys kasvaa.

Lievä kohtuullinen ylipaino on hyvin yleistä ja johtuu prosessoidun ja liian energiatiheän ruuan syömisestä ja kertoo mielestäni enemmän länsimaisten ruokailutottumusten ja elämäntavan ongelmallisuudesta kuin yksilön heikkoudesta.

Ei välttämättä kerro mitään tämänhetkisistä ruokailutottumuksista, vaan voi kertoa myös siitä, että jossain kohtaa elämää on ollut ruokailutottumukset retuperällä. Tai jokin muu painoa nostattava syy taustalla.

Itse olen läski juoppo ja paino on puhtaasti kertynyt juomisesta. Viinapullo päivässä, kaljaa oheen, ehkä viiniä. Mutta syön sentään terveellisesti, ei, se ei ole vale. Lasken kaloreita ja entisenä syömishäiriöisenä osaan laihduttaa.

Aina kun juomisputket loppuu niin laihdun 10-20kg kunnes iskee taas pitkä putki päälle. Nyt taas raitis kausi ja paino putoaa.

Et voihan se lihavuus muustakin johtua kuin vain steteotypisestä "no se vaan mussuttaa Karkkia, pullaa, sipsiä, pizzaa sohvalla". Kun en edes pidä karkista.

Ensimmäisenä tulee mieleen että ihminen ei nuku riittävästi. Moni selittää että kyllä minä pärjään 4-6h yöunilla mutta silmistä näkee että väsynyt on. Unettomuuden vaikutuksesta painoon ei juuri puhuta. Se saa hormonitoiminnan ihan sekaisin. Samoin suolisto-ongelmat, ruoka-aineallergiat. Ainoa ongelma vain on se että terveydenhoidossa ylipaino mielletään AINA itsekuri- tai mielenterveysongelmaksi ja naureskellen käsketään ottamaan itseään niskasta kiinni. Oma kokemus ruokavaliorempasta oli se että jokaikinen ruoka-aine minkä kerroin ottaneeni käyttöön, väkisellä selitettiin haitalliseksi. Lopputulos oli se että en uskaltanut syödä samoin kuin ennen mutta mitään uuttakaan en voinut ottaa tilalle, koska se oli huonoa ja vääränlaista näiden "asiantuntijoiden" mielestä. Esimerkkinä, sanoin korvanneeni pullat ym herkut hedelmillä, jolloin kauhisteltiin että hedelmissä on sokeria. No niin on, mutta onhan ne kuitenkin 100x terveellisempiä kuin herkut joissa rasvaa ja sokeria. Sanoin jättäneeni leivän pois ja korvaan sen satunnaisesti mantelileivällä. Heti alkoi kauhistelu ja laskeminen kuinka paljon pähkinöissä on rasvaa ja kaloreita. Sanoin vaihtaneeni limsat vichyveteen, alettiin kauhistella sen suolamääriä. Kaikki siis kiellettiin ja tuomittiin haitalliseksi. Lopulta kysyin että voitko tehdä listan MITÄ VOIN SYÖDÄ! Vastaus oli kaikkea kohtuudella :D Näin olin juuri kertonut tekeväni ja kaikki oli tuomittu vääräksi :D Mistä löytyisi ihminen joka oikeasti haluaisi auttaa? 

Vierailija kirjoitti:

Että yleensä lihava ihminen on keksinyt itselleen jonkin syyn, josta lihavuus johtuu. Syy ei ole lihavassa itsessään ja ylensyömisessä, vaan jossain muussa, mihin ei voi lihavan mielestä mitenkään vaikuttaa.

Lihava on melkein aina epärehellinen itselleen syömisistään, väittää syövänsä minimaalisen vähän, vaikka on aivan järkyttävä ylipaino.

Ylipainon syynä on psyykkinen ruokariippuvuus tavalla tai toisella, lihava ei hanskaa ongelmiaan muuta kuin syömällä, vaikka tietenkään syöminen ei millään tavalla ratkaise psyykkisiä ongelmia.

Oikeasti tällaisia ihmisiä on pieni vähemmistö. Siis niitä jotka väittää syövänsä minimaalisesti, ja silti olevansa lihavia. Toki kyllä itsekin tunnen yhden, ja silmät pyöreänä katselin, kun hän yhteisellä aamiaisella selitti ylpeänä, kuinka hänelle riittää aamupalaksi yksi lautasellinen puuroa lisukkeineen.  Kummasti unohti, että oli noussut kaksi tuntia minua aiemmin, ja vetänyt jo pohjiksi jääkaapista eilisen illallisen jämät, siis ihan kunnon ruoka-annoksen. 

No mutta se siitä. Kyllä suurin osa lihavista tietää syövänsä liikaa, mutta tärkeintä onkin selvittää MIKSI. Ja se itsekurin puute ei ole koskaan mikään selitys, koska se nyt kertakaikkiaan ei ole se oikea syy. Ne oikeat, selvitettävät ja ratkaistavissa olevat syyt kannattaa selvittää, koska vasta silloin voi päästä eteenpäin. Ja niitä syitä on:

1.  jatkuva yritys syödä liian vähän, joka purkautuu vähän väliä tai pidemmällä aikavälillä ahmimisena --> säännöllinen ruokarytmi ja riittävä syöminen

2. Huonot ruokailutottumukset --> katse lautaselle, kasvisten käytön opettelu, edelleen säännöllinen syöminen ja riittävä ja monipuolinen ruokavalio

3. Psyykkisen puolen syyt --> Edelleen ruokavalio ja säännöllisyys kuntoon JA TÄRKEIMPÄNÄ osaavan avun hakeminen. Eli psykoterapiaa, syömishäiriöhoitoa, mikä itselle tärkeintä onkaan

4. Sairaudet/lääkitykset --> armoa itselle, tilanteessa on tärkeämpiäkin asioita kuin painonhallinta, mutta edelleen yllä olevat asiat ylipäätään auttaa yleensä voimaan paremmin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo sen että ihmisellä on huonot ruokailutottumukset, eikä hän huolehdi itsestään niin paljon kuin pitäisi, vaan prioriteettilistalla on muita asioita esim. työ tai perhe. Jos ihminen näyttää muutenkin huolittelemattomalta tai huonosti voivalta tulee mieleen onko taustalla masennusta tai sairauksia. Jos ylipainoa alkaa olla sairaalloisesti mielenterveysongelmien todennäköisyys kasvaa.

Lievä kohtuullinen ylipaino on hyvin yleistä ja johtuu prosessoidun ja liian energiatiheän ruuan syömisestä ja kertoo mielestäni enemmän länsimaisten ruokailutottumusten ja elämäntavan ongelmallisuudesta kuin yksilön heikkoudesta.

Ei välttämättä kerro mitään tämänhetkisistä ruokailutottumuksista, vaan voi kertoa myös siitä, että jossain kohtaa elämää on ollut ruokailutottumukset retuperällä. Tai jokin muu painoa nostattava syy taustalla.

Eipäs nyt jaksettaisi aina saivarrella joka asiassa.

laiska paska

ei välitä kestävästä kehityksestä vaan kuluttaa yli oman tarpeen, itsekäs

Olet syystä tai toisesta syönyt yli kulutuksesi tai sinulla on painoa nostava sairaus/lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa kun minuun sopii moni piirre, mm elämänhallinnan ja itsekurin puute ja psyykkiset ongelmat, mutta vakuutan idiootit painamalla vain 53 kg. :D jotain hyötyä teidän lapsen tasoisista ennakkoluuloista on sentään joillekin.

No mutta tämäpä juuri :D

Ap

Mitä sitten? Tässähän kysyttiin mitä tulee mieleen. Mitä sinulle tulee mieleen jos näät ihmisen jolta puuttuu käsi? A) häneltä puuttuu käsi ehkä onnettomuuden seurauksena. B) kiellät koko asian, HÄNELTÄ EI PUUTU KÄTTÄ. Niinpä.

En tajua tätä vertaustasi, mutta nähtävästi kaltaisiasi on palsta täynnä, joiden mielestä oikein osuvaa.

Tossa kyllä olisi myös vaihtoehto vaan todeta, että jaa, käsi puuttuu, ja olla sen enempää tekemättä arvioita siitä että miksi. Kas kun niitä syitä on ihan valtavasti enemmänkin kuin onnettomuus. 

Mutta jotenkin tuo yleistyhmyys tulee esiin tuossa B) vaihtoehdossasi. Miksi asia pitäisi kieltää? Kun olennaisinta on, että ei tee ihmisestä sterotyyppisiä päätelmiä sen takia, että käsi puuttuu. Ei oleta että ihminen on kykenemätön toimimaan itsenäisesti tms. Sen puuttuvan käden takia. Kohtelee ihan vaan ihmisenä, ja antaa toiselle tilaa tarvittaessa pyytää apua tms. Ei myöskään oleta, että se käden puuttumisen syy pitäisi kertoa kaikille. Tai että se olisi jotenkin oma syy, että käsi puuttuu, ja siksi pitää syrjiä ja asettua yläpuolelle.

Ap

Minulla on viisi sisarta, ikäjakauma 60-75 v. Eikä kukaan meistä ole ylipainoinen. Äitini ja isäni menivät hoikkina hautaan. Voisiko olla perinnöllistä?

Minä olen 69 v ja olen painanut 52 kg koko aikuisuuden. Pituus 167 cm

Raskausaikana lihoin 9 kg, kilot katosivat alle kuukaudessa.

Ap. Voiko kyseessä olla peritty taipumus ylipainoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo sen että ihmisellä on huonot ruokailutottumukset, eikä hän huolehdi itsestään niin paljon kuin pitäisi, vaan prioriteettilistalla on muita asioita esim. työ tai perhe. Jos ihminen näyttää muutenkin huolittelemattomalta tai huonosti voivalta tulee mieleen onko taustalla masennusta tai sairauksia. Jos ylipainoa alkaa olla sairaalloisesti mielenterveysongelmien todennäköisyys kasvaa.

Lievä kohtuullinen ylipaino on hyvin yleistä ja johtuu prosessoidun ja liian energiatiheän ruuan syömisestä ja kertoo mielestäni enemmän länsimaisten ruokailutottumusten ja elämäntavan ongelmallisuudesta kuin yksilön heikkoudesta.

Ei välttämättä kerro mitään tämänhetkisistä ruokailutottumuksista, vaan voi kertoa myös siitä, että jossain kohtaa elämää on ollut ruokailutottumukset retuperällä. Tai jokin muu painoa nostattava syy taustalla.

Eipäs nyt jaksettaisi aina saivarrella joka asiassa.

Ei tuo ole saivartelua. Kyllä mä tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat jossain vaiheessa elämäänsä lihoneet, mutta sitten saaneet homman hallintaan, ja eläneet vuosia, jotkut vuosikymmeniäkin ihan normaalilla ruokavaliolla ylipainoisina. Mutta eivät ole enää enempää lihoneet, jos eivät laihtuneetkaan. Ei silloin ruokailutottumusten tarvitse olla pielessä.

Vierailija kirjoitti:

laiska paska

ei välitä kestävästä kehityksestä vaan kuluttaa yli oman tarpeen, itsekäs

Itse olet henkisesti laiska paska, ja lisäksi vielä ilkeä, ruma ihminen.

Itse olen lapsesta asti aina ollut normaalipainon yläpäässä, nyt aikuisena olen ylipainoinen. Syitä on monia. Tällä hetkellä, vajaa kolmekymppisenä, olen vasta alkanut asioita käsittelemään. Toimintahäiriöinen lapsuudenperhe, jossa ulkoiset puitteet enemmän kuin kunnossa, perheen sisällä taas vallitsi täysi helvetti. Toinen vanhempi narsisti, toinen alkoholisti, sisaruksilla on vakavaa päihdeongelmaa. Teininä minut raiskasi tuttu, aikuinen ihminen. Taustalla itsellä pari itsemurha yritystä. Kukaan ulkopuolinen ei varmasti osaisi minusta sanoa, mitä kaikkea olen elämässä kokenut. Viimeisimpänä saimme testeissä, haastatteluissa ja lapsuuden asiapapereista selville, että myös minulla on adhd. En ole jäänyt päihteisiin kiinni, en käytä huumeita, olen peruspositiivinen ihminen kaikesta huolimatta ja olen nykyisin hyvässä parisuhteessa. Minulla on päiväkoti-ikäinen iloinen, vilkas ja hyvinvoiva adhd-lapsi, perheellämme ei ole paikkakunnallamme tukiverkkoa. Sokeri antaa energiaa, kun usein unohdan itse syödä. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, myönnän olevani sokeririippuvainen ja olen lihava. Tämä tekee minusta huonon ihmisen monen hoikan silmissä.

Haluaisin nähdä, kuinka te, jotka.lihavien ihmisten älykkyyttä arvostelette, itse pärjäisitte minun saappaissani. Olisitteko edes elossa ja kykenisittekö olemaan rakastava, avoin ja tasapainoinen vanhempi edellämainituista lähtökohdista? Tässä vaiheessa en itseäni arvioi ihmisenä painoni perusteella.