Lue keskustelun säännöt.
Mitä se ylipaino kertoo ihmisestä?
28.06.2020 |
Tuolla jälleen joku valopää väläytti, että ylipaino kertoo ihmisestä paljon, niin tässä minä olen, 159cm/120kg, antakaahan palaa, mitä tuo painoni minusta kertoo?
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääset pyörimällä eteenpäin. Voisit mainostaa plussapisteitä.
No osaan ja pystyn kyllä tekemään kuperkeikkoja ja ukemeita eteen ja taakse, sekä täydellisen kärrynpyörän. Osaatko sinä?
Laitapa video missä sinä, 159 cm ja 120 kg teet kärrynpyörän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen että elämässä on jotain huonosti, kun ei pysty/jaksa huolehtia itsestään. Tietenkin on huomioitava että jotkut nyt vaan lihovat herkemmin. Heillä pitäisi olla enemmän itsekuria eikä se aina ole reilua.
Olet joskus syönyt runsaasti liikaa enemmän kuin kulutat. Noin vaikean ylipainon tautalla on useimmiten jotain tunnesäätelyn ongelmia, jotka toki voi olla jo jollain tasolla käsiteltyjä ja et vain ole kyennyt laihtumaan tai edes yrittänyt. Minullakin on ollut syömishäiriö, vaikka painan vain 55 kg ja ymmärrän, että ruuan ahmiminen ja/tai juopottelu ovat keinoja helpottaa omaa oloa ja paeta ahdistavaa elämäntilannetta. Se kertoo siitä, ettei aina ole ollut toimivia välineitä käsitellä omaa pahaa oloa sen ruuan lisäksi.
Ei se sinänsä kerro ihmisen itsekurista, päämäärätietoisuudesta tai mistään muustakaan mitään näin yleisellä tasolla. Monet lihavat ihmiset ovat myös esim. työnarkomaaneja ja voivat olla erittäinkin pedantteja jollain elämänsä osa-alueella. Mutta kyllä tuolla BMIllä usein taustalla on todella häiriintynyt suhde ruokaan ja omaan kehoon. Sitten kun lihoo noin valtavasti, laihtuminen on jo todella vaikeaa ja aikaa vaativaa puuhaa.
Vetelä, elämänhallinta kadoksissa
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino tarkoittaa että henkilö on altis riippuvuuksille, oli sitten herkuttelu, alkoholi tai huumeet. Tälle voi olla esim psyykkisiä syitä, stressiä jne. Monesta ylipainoisesta todennäköisesti tulisi huumeiden käyttäjiä jos pääsisivät käsiksi aineisiin.
Ylipainohan johtuu riippuvuudesta herkutteluun/ahmimiseen. On sellainen kierre josta ei pääse irti joten voidaan puhua riippuvuudesta. Riippuvuuden taustalla taas voi löytyä monia syitä.
Kyllä jokainen ihminen on täysin riippuvainen syömisestä!
Nyt taisit vähän hatusta vetää ilkeän kommenttisi, mutta tätähän voi odottaa tällä palstalla, jossa teinien suurin intohimo on kiusata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainohan johtuu riippuvuudesta herkutteluun/ahmimiseen.
-ei kaikilla oo mitään riippuvuutta.. On tosi paljon erilaisia ihmisiä, en ajattele että kaikki on samanlaisia. En mieti yleensä mitään
Hauskaa kun minuun sopii moni piirre, mm elämänhallinnan ja itsekurin puute ja psyykkiset ongelmat, mutta vakuutan idiootit painamalla vain 53 kg. :D jotain hyötyä teidän lapsen tasoisista ennakkoluuloista on sentään joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki reagoi stressiin ja murheisiin syömällä, minulta menee stressaantuneena ruokahalu.
Minulle ylipaino kertoo että jostain syystä tämä ihminen jossain vaiheessa ei ole välittänyt omasta hyvinvoinnistaan riittävästi. Ja toivottavasti aikoo jatkossa pitää itsestään parempaa huolta, jos ei jo tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino tarkoittaa että henkilö on altis riippuvuuksille, oli sitten herkuttelu, alkoholi tai huumeet. Tälle voi olla esim psyykkisiä syitä, stressiä jne. Monesta ylipainoisesta todennäköisesti tulisi huumeiden käyttäjiä jos pääsisivät käsiksi aineisiin.
Ylipainohan johtuu riippuvuudesta herkutteluun/ahmimiseen. On sellainen kierre josta ei pääse irti joten voidaan puhua riippuvuudesta. Riippuvuuden taustalla taas voi löytyä monia syitä.
Tämä pitää omalla kohdallani vahvasti paikkansa. Syynä tähän on ADHD, joka todellakin altistaa riippuvuuksille merkittävästi keskivertoihmistä enemmän. Syy on siis synnynnäinen neurologinen poikkeavuus.
ADHD tutkitusti altistaa sekä syömishäiriölle että lihavuudelle, ja näihinkin on monia syitä. Omalla kohdallani pahin oli huono, syyllistävä ja häpeää aiheuttava ( sen jälkeen salasyömistä) puuttuminen tilanteeseen. Lapsen vastuuttaminen ja syyllistäminen kovasta makeanhimosta ja impulsiivisuudesta, jolle nyt kerta kaikkiaan ei lapsena ei voinut yhtään mitään itse. Tämän huonon puuttumisen seurauksena sairastuminen syömishäiriöön vasta alakouluikäisenä. Sen jälkeen hyyyyyyviiin pitkälle aikuisuuteen täysin luokatonta suhtautumista ja " apua" terveydenhuollosta, ja vasta nelisen vuotta sitten pääsy ihan oikean avun piiriin.
Siinä olet väärässä, että koukuttuisin huumeisiin tms. helposti. En koukutu. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, tupakkaakin olen poltellut elämästäni varmaan 20 vuotta enemmän tai vähemmän, mutta siihenkään en ole koukuttunut ollenkaan. Olen aina voinut lopettaa tupakoinnin koska olen halunnut ( esim. kaveri kysyi voitko olla kaksi vuotta polttamatta, sanoin voin, ja olin siltä istumalta), ja nykyään poltan ehkä kerran kuukaudessa 1-2 tupakkaa, jos sitäkään.
Tää syöminen on aina ollut se mun juttu, vaikka nyt pikkuhiljaa sen kanssa alan oppia olemaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino, jos unohdetaan bodaajien ja syystä tai toisesta nestettä poikkeuksellisesti kerryttäneiden laskennallinen ylipaino, niin ylipaino kertoo että ihmisellä on kehossa rasvakudosta enemmän kuin fyysisen terveyden kannalta olisi toivottavaa.
Ei yhtään. Mitään. Muuta.
Lisäyksenä tähän vielä että ylipaino on myös psyykkisen terveyden kannalta epätoivottavaa.
Se taas ei ole ihan niin yksiselitteistä. Periaatteessa tuo on lähtökohtaisesti totta, mutta ei päde kaikkien kohdalla. Esim. toipuvan jojolaihduttajan tai syömishäiriöisen psyykeelle lievän ylipainon kategoriaan asettuminen voi olla psyykkisen terveyden kannalta terveellisempi vaihe kuin joku normaali- tai alipainon puolella vietetty. Ja vaikkapa 120-kiloisesta 80-kiloiseksi laihtuneelle ylipaino ei välttämättä enää aiheuta psyykkistä kuormaa (vaan normaalipainoon väkisin pyrkiminen voisi olla haitallisempaa), vaikka rasvan määrä kehossa ei elimistön toiminnan kannalta olisikaan ihanteellinen.
Ei kerro oikeastaan mitään, mutta ylipaino liitetään nopeasti sairauksiin, huonoon itsehillintään ja elämänhallintaan, laiskuuteen ja siihen, ettei välitä pitää huolta itsestään, jotka taas mielletään epäedullisiksi piirteiksi ihmisessä.
Yhtä epäedullista on arvottaa ihmisiä ennakkoluulojen perusteella, mutta on tilanteita, joissa on pakko toimia niin.
"There's no such thing as love at first personality."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino, jos unohdetaan bodaajien ja syystä tai toisesta nestettä poikkeuksellisesti kerryttäneiden laskennallinen ylipaino, niin ylipaino kertoo että ihmisellä on kehossa rasvakudosta enemmän kuin fyysisen terveyden kannalta olisi toivottavaa.
Ei yhtään. Mitään. Muuta.
Lisäyksenä tähän vielä että ylipaino on myös psyykkisen terveyden kannalta epätoivottavaa.
Mutta paljon suuremmalle joukolle jatkuva laihduttaminen on merkittävästi pahempi haittaa mielenterveydelle. Samoin kuin itseinho, häpeä jne.
Ei se ole se ole kuin marginaalisissa tapauksissa itse lihavuus, joka sitä mielenterveyttä heikentää. Enimmäkseen se on ympäristön asenteet, jotka sen oikeasti tekee. Ja tätä voi tutkia menemällä vaikkapa Afrikkaan sellaisiin maihin, joissa lihavuutta ei ole stigmatisoitu, ja tutkia siellä, ovatko lihavat jotenkin mieleltään sairaampia. Itse veikkaan, että tulos olisi täysin päinvastainen, ja mitä matalampi BMI sen pahemmat mt-ongelmat.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi kertoa:
-sinulla ei ole itsekuria
-et ole tavoitteellinen/määrätietoinen vaan pyrit vain hetken nautintoon
-sinulla on elämäntilanteen takia niin paljon masennusta/stressiä että ruoka on ainoa pieni helpotus
-0,01% tapauksessa kyse voi olla myös sairaudesta/lääkkeestä joka lihottaa
Ai että mua aina korpeaa toi itsekuri-asia. Ihanko oikeasti elämässä AINOA asia, mikä kuvastaa itsekuria, on paino? Kuinka tyhmiä ovat ihmiset, jotka ajattelevat noin?
Entä sairaudet, onko ihmiset, joilla on sairaus ( minun tapauksessani parin vuosikymmenen syömishäiriö) siis itsekurittomia? Ajatteletko, että anorektikoilla sitten puolestaan on itsekuria, ja ylenpalttinen laihuus johtuu siitä?'
Palataan vielä itsekuriin: Olen itsenäisesti opetellut säännöllisellä harjoittelulla silloinkin kun ei ole huvittanut soittamaan pianoa niin, että pystyn ottamaan haltuun erittäin vaikeitakin kappaleita ( Yö Meren rannalla, The heart asks pleasure first mm.), sekä lisäksi kaksi vierasta kieltä, joita en ole opiskellut kouluissa. Oletko sinä tehnyt näin? Etkö? Miksei sinulla siis ole itsekuria? Sama pätee varmasti tavoitteellisuuteen, miten ihmeessä syömiskäyttäytyminen olisi se ainoa tavoitteellisuuden mittari? Varsinkin kun veikkaan, että olen omalla alallani työmaailmassa merkittävästi korkeammassa asemassa kuin sinä omassasi.Stressiä on, mutta ei masennusta sitten nuoruusvuosien. Ja ei, lääkkeet eivät ole syy lihavuuteeni, mutta sairaus ja pari altistavaa tekijää siinä vielä mukana.
En ole opetellut vieraita kieliä tai soittamaan pianoa, mutta sen sijaan olen itseoppinut koodari ja piirtäjä. Miksi sinä et ole? Jokaisella on omat mielenkiinnon kohteensa eikä niitä voi verrata tähän. Jokaisen tulee syödä. Jokaisen ei tarvitse osata soittaa tai koodata. Lihomisessa pääsyy on se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Hyvin harvoissa tapauksissa taustalla on jokin sairaus, minkä johdotsa lihavuus ei johtuisi tuosta. Se kuuluisa "lääkkeet lihottaa" johtuu siitä, että ruuansulatus hidastuu, mutta ei tajuta vähentää omaa syömistä samaan tahtiin. Ikääntyessä tapahtuu samaa.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että elämässä on jotain huonosti, kun ei pysty/jaksa huolehtia itsestään. Tietenkin on huomioitava että jotkut nyt vaan lihovat herkemmin. Heillä pitäisi olla enemmän itsekuria eikä se aina ole reilua.
Ei aina edes huonosti, mulla ainakin menee ihan vain töihin (olen yrittäjä) niin paljon aikaa, ettei ehdi laittaa kunnollista ruokaa läheskään joka päivä. Joo ja en syö pitsaa ja mäkkäriä, vaan päivät menee pitkäti kahvia juoden ja sitten illalla syön jotain tavallista ruokaa (einestä, jos ei ehdi kokata). Liikuntaharrastuksista (3-4 kertaa vko) yritän pitää säntillisesti kiinni, joten aikaa menee niihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääset pyörimällä eteenpäin. Voisit mainostaa plussapisteitä.
No osaan ja pystyn kyllä tekemään kuperkeikkoja ja ukemeita eteen ja taakse, sekä täydellisen kärrynpyörän. Osaatko sinä?
Laitapa video missä sinä, 159 cm ja 120 kg teet kärrynpyörän.
Itse asiassa olen sellaisen jo julkaissut jokin aika sitten, ei muuta kuin netistä etsimään!
Ap
Ainakun näen keski-ikäisen naisen/miehen, jolla kunnon vatsamakkarat, ajattelen, että hän tekee varmasti toimistotyötä/muuta istumatyötä, syö iltaisin karkkia tvtä katsellen ja lenkki rajoittuu koiran kusettamiseen korttelin ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Se voi kertoa:
-sinulla ei ole itsekuria
-et ole tavoitteellinen/määrätietoinen vaan pyrit vain hetken nautintoon
-sinulla on elämäntilanteen takia niin paljon masennusta/stressiä että ruoka on ainoa pieni helpotus
-0,01% tapauksessa kyse voi olla myös sairaudesta/lääkkeestä joka lihottaa
ja nuo arviot, tuossa järjestyksessä, kielivät sinun negatiivisesta asenteestasi. Lihava ihminen ei ole tehnyt mitään ansaitakseen tuollaisen ylenkatseen.
sinä voit juuri nyt olla vaikka millainen riisikakkuja nakerteleva jalkaprässinnitkuttelija, joka kuvittelee jatkavansa samaan tahtiin vaivatta loppuelämän. Ja kuitenkin voit huomata muutaman vuoden kuluttua olevasi aivan samassa tilanteessa. Vaikka eihän niin pitänyt käydä!
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että elämässä on jotain huonosti, kun ei pysty/jaksa huolehtia itsestään. Tietenkin on huomioitava että jotkut nyt vaan lihovat herkemmin. Heillä pitäisi olla enemmän itsekuria eikä se aina ole reilua.
Käyn tällä hetkellä terapiassa, ja sain terapeutiltani kesän tehtäväksi ihan oikeasti pitää itsestäni huolta ja levätä, sekä tehdä sellaisia asioita, joita oikeasti haluan, ja joista oikeasti saan nautintoa. Hän vielä painotti, että häntä ei pätkääkään kiinnosta se, olenko laihtunut kesän aikana, vaan nimenomaan se, olenko OIKEASTI osannut pitää itsestäni huolta.
Aikaisemmin olen käyttänyt kesäni siihen, että olen "pitänyt itsestäni huolta" siten kuin täällä se käsitetään. Tai siis yrittänyt kaiken syömishäiriösekoilun keskellä niin tehdä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakun näen keski-ikäisen naisen/miehen, jolla kunnon vatsamakkarat, ajattelen, että hän tekee varmasti toimistotyötä/muuta istumatyötä, syö iltaisin karkkia tvtä katsellen ja lenkki rajoittuu koiran kusettamiseen korttelin ympäri.
Muhun täsmää vain tuo ensimmäinen.
t. keski-ikäinen toimistotyötä tekevä lihava täti
Tsiisus.