Mitä se ylipaino kertoo ihmisestä?

Vierailija kirjoitti:

Että olet ollut ruoka-aikaan kotona ja päiväkahvit & välipalat maistuvat.

IHan väärin. Ruoka-aikoja ei ole ollut, ja syöminen on mennyt paastoaminen-ahminta linjalla ( edelleen se syömishäiriö). Kunpa olisinkin ollut ruoka-aikoina kotona ja syönyt säännöllisesti, niin hyvin monelta ongelmalta olisi vältytty.

Kahvia en ole eläissäni juonut edes yhtä kupillista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syöt vääränlaista ruokaa ja liian isoja annoksia. Ei itsekuria, vääristynyt mielikuva nautiskelusta. "Herkkusuu" joka ei tiedä hyvästä ruuasta mitään, lautasella rasvaa ja sokeria.

Ei arvosta itseään eikä läheisiään (jos sellaisia on)

Selittää kaiken syömishäiriöllä vaikka syy on joko opitussa tai opetellussa väärässä mallissa.

Tämä sopinee 99 /100 muuhunkin ylipainoiseen ihmiseen

Hmmm... Kyllä, varsinkin aiemmin kaksi ensimmäistä piti tosi hyvin paikkansa. Itsekuri-puhe on tylsämielisten  itsetuntoaan nostattavaa paskaa, mutta vääristynyt mielikuva nautiskelusta on täysin totta. Tai onko se sitten sitäkään... kun miettii alkoholisteja, niin vaikka se pakkomielle saada viinaa on kova, harva kuitenkaan ajattelee heidän nyt nautiskelevan ihanasta alkoholistaan.

Muuten viesti on taas ylimielistä paskaa. Ihan kuin syömishäiriöinen/lihava olisi täysin irrallaan kaikesta muusta, ja pelkästään mättäisi sokeria ja rasvaa. Todellakin tiedän mitä on hyvä ruoka, ja osaan siitä nautiskella ( koko ajan enemmän) niin arjessa kuin juhlassa. Läheisiä on, ja veikkaan että paljon enemmän kuin sinun kaltaisellasi ihmisellä, ja todellakin heitä arvostan, kuten myös itseäni. 

Kirjoittajan henkisistä kyvyistä kertoo eniten tämä: "Selittää kaiken syömishäiriöllä vaikka syy on joko opitussa tai opetellussa väärässä mallissa."

No saatana noitahan se syömishäiriö nimenomaan sisältää. Ja jos nyt vähän käyttää järkeä, niin harva jotenkin tahallisesti opettelemalla opettelee huonoja toimintatapoja. Tämän ymmärtää varmasti jokainen normaaliälyinen.

Mutta kun niitä huonoja malleja on oppinut ja rakentunut mieleen jo lapsuudesta lähtien vuosikymmenien ajan, niin ei ne myöskään hetkessä sieltä mielestä katoa ja parannu,  varsinkin kun niin moni ulkopuolelta tuleva ajatusmalli ja painostus vahvistaa niitä koko ajan.

Ap

 

Kysyit mitä tulee mieleen ja vastasin. Olen itsekin ollut 3 kiloa ylipainoinen joten tiedän miten helposti paino nousee. Enkä voi tai yritä syyttää ketään muuta. Mutta olen myös laihduttanut sen pois koska viihdyn paremmin normaalipainon keskivaiheilla.

Toisin kuin epäilet minulla on suuri perhe, läheinen suku ja paljon ystäviä. Tapaamme kerran pari kuukaudessa hyvän ruuan parissa. Silti kukaan ei ole lihava.

On kroonisesti sairaita, kymmeniä vuosia stressaantuneita ja unettomia, nuoria ja vanhoja, paremmista ja huonommista lähtökohdista lähteneitä. Ylikilot parilla henkilöllä alle 5 kg.

Emme todellakaan ole mitään yli-ihmisiä mutta tiedostamme mitä syömme ja miten paljon parempaa elämämme on ilman ylipainoa. Mikään ruoka-aine ei ole kiellettyä mutta jos syön vaikka litran jäätelöä kerralla en ota samalle päivälle pizzaa. Lapsetkin oppivat hyvän syömisen mallin jo vauvasta

Voi apua tätä ylimielisyyden määrää... Jos sä olet kerran elämässäsi ollut ylipainoinen kokonaiset 3 kiloa, niin et sä kyllä oikeasti tiedä yhtään mistään lihavuuteen,  tai varsinkaan syömishäiriöihin liittyvästä yhtään mitään.

Ihan sama kuin minä väittäisin tietäväni miltä tuntuu olla silla alla elävä rapajuoppo, kun yhtenä kesänä mullakin lähti viinan kanssa vähän lapasesta. Mutta sitten mä tajusin sen tietysti itse, valkaisin nenäni, ja nykyään  me ollaan niin sivistyneitä viinan kanssa. Juodaan juhlissa laatujuomia eikä humalluta, mitä nyt seurueessa on pari tyyppiä, jotka välillä kännää ihan kunnolla. 

Näin lapsetkin oppii oikeanlaisen juomisen mallin heti lapsesta.

 

Sen verran mulla kuitenkin on älyä että päätin tehdä asialle jotain heti enkä vasta 30kg myöhemmin.

Jos on todellinen syömishäiriö niin mennään lääkäriin tai psykolle heti eikä vuosien kuluttua.

Miten koetaan ylimielisyydeksi se että tunnistaa riskit ja muuttaa itse suunnan eikä itke lihavuuttaan

Nähtävästi kolahti, ja syvällä sisimmässäsi tiedä olevasi varsin ylimielinen tämän asian suhteen.

Kuten kirjoitin, syömishäiriöni alkoi jo LAPSENA. ALAKOULUIKÄISENÄ. Äitini ei todellakaan sitä tunnistanut, enkä tunnistanut minäkään, olinhan LAPSI, joka oli ympäristön viesteistä ymmärtänyt, että laihduttaminen on hyvä juttu, ja sillä tulee paremmaksi ihmiseksi. Enkä edelleenkään lapsena siis ollut edes ylipainoinen.

Hakeuduin kyllä hoitoon heti kun tajusin, että hei, mullahan taitaa olla syömishäiriö. Se apu ei vaan auttanut, koska taustalla olevaa suurempaa ongelmaa, ADHD: ta ei tunnistettu. Mutta kuten sanoin, vihdoin olen osaavan avun piirissä.

Sinun kohdallasi toivon, ettet missään nimessä ole missään ihmisläheisessä työssä. Empatiakykysi ja kyvyttömyytesi reflektoida omaa käytöstäsi on aika myrkyllistä kaikille, jotka " eivät tajua" olla yhtä hienoja yksilöitä kuin sinä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen. Hyi kun on lihava. Elämänhallinta on kadoksissa. 6xl koko voi olla tolle pieni. Omat kädet on suuhun sitä ruokaa ahtanut. Telkkarissa on näytetty näitä lihavanlihavia, jotka on oksettavia. He eivät pääse edes liikkumaan. Kuka mahdollistaa lihomisen? Ei kai ne syömiset itsellään tule eteen.

Yliarvioit vahvasti kokoni. Se on n. 3XL ja suurin housukoko mitä mulla on käytössä on 52.

Elämänhallinta on muilla elämän osa-alueilla varsin hyvää, ja syömisen suhteenkin paranee koko ajan. Mulla esim ei ole elämäni aikana ikinä mennyt yksikään lasku perintään, puhumattakaan että olisin menettänyt luottotietoni. En ole koskaan pettänyt yhtäkään ihmistä, en parisuhteessa tai ystäviäni. Olen aina huolehtinut moitteettomasti perheestäni, lapsista ja lemmikeistä. En ole koskaan saanut potkuja tai varoituksia töistä, päin vastoin.

Jatkanko vielä?

Ai niin, ja kohta lähden taas koiran kanssa aamulenkille. Tänään ajattelin myös joogata Astangajoogan 1.sarjan pitkästä aikaa. Uimassakin aion käydä, mutta siellä en suorita mitään, vaan nautiskelen vain.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Syömisen tuoma nautinto on hetkellinen. Hoikkuuden nautinto on jatkuva.

Mikä on tämä kuvitelma, että lihavuus olisi kärsimystä? Mulla on ihan normaali olo koko ajan, jaksan tehdä sen mitä haluan, eikä mulla ole kipuja tai ongelmia esim nousta lattialta ylös tms.

Ap.

Miksi joku syö liikaa , josta seuraa lihominen? No syyt ovat jokaisella kai aika yksilöllisä, ettei yhteen nippuun voi laittaa vaan selvitettävä itse tai haettava apua.

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino tarkoittaa että henkilö on altis riippuvuuksille, oli sitten herkuttelu, alkoholi tai huumeet. Tälle voi olla esim psyykkisiä syitä, stressiä jne. Monesta ylipainoisesta todennäköisesti tulisi huumeiden käyttäjiä jos pääsisivät käsiksi aineisiin.

Ylipainohan johtuu riippuvuudesta herkutteluun/ahmimiseen. On sellainen kierre josta ei pääse irti joten voidaan puhua riippuvuudesta. Riippuvuuden taustalla taas voi löytyä monia syitä.

Moni ylipainoinen on myös päihderiippuvainen. Voi olla ylipainoinen, vaikka joskus vetäisi päiväkausia amfetamiinia putkeen. Näitä pulleita on enemmän tosin Subutex-piireissä. Tiedän tuollaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olet ollut ruoka-aikaan kotona ja päiväkahvit & välipalat maistuvat.

IHan väärin. Ruoka-aikoja ei ole ollut, ja syöminen on mennyt paastoaminen-ahminta linjalla ( edelleen se syömishäiriö). Kunpa olisinkin ollut ruoka-aikoina kotona ja syönyt säännöllisesti, niin hyvin monelta ongelmalta olisi vältytty.

Kahvia en ole eläissäni juonut edes yhtä kupillista.

Ap

Kannattaisi aloittaa, kahvi laihduttaa.

Kertoo sen että sillä on ylipainoa. Mitään muuta ei pelkän painon perusteella voi päätellä.

Että sulla on ylimääräistä rasvakudosta, joka syntyy kulutuksen ja energiansaannin epätasapainosta.

Kuinka paljon sitä kahvia pitäisi juoda päivässä laihtuakseen?

Kuitenkin niin, ettei se vaikuta yöuniin heikentävästi, koska se taas lihottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömisen tuoma nautinto on hetkellinen. Hoikkuuden nautinto on jatkuva.

Mikä on tämä kuvitelma, että lihavuus olisi kärsimystä? Mulla on ihan normaali olo koko ajan, jaksan tehdä sen mitä haluan, eikä mulla ole kipuja tai ongelmia esim nousta lattialta ylös tms.

Ap.

Lihavuus on oikeasti aika raskasta. Esimerkiksi sun polvi- ja lonkkanivelet on jatkuvasti paljon suuremman rasituksen alla, kuin jos olisit normaalipainoinen ja kuluvat nopeammin. Tämä on ihan fakta. Ylipaino muuttaa myös kehon biomekaniikkaa ja vaikuttaa esimerkiksi kävelyyn, ja tämä taas rasittaa niveliä entisestään. Mutta eihän sitä ylipainoisena tajua, koska siihenkin tottuu. Kokemusta on.

Mulla alkoi tulla kipuja hieman yli kolmikymppisenä. Etenkin, jos yritin urheilla, polvet ja alaselkä alkoi kipuilla kaikesta juoksusta ja hyppimisestä. Siinä kohtaa viimeistään tajusin, että mikäli haluan elää mielekästä elämää, mun on pakko laihduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sitä kahvia pitäisi juoda päivässä laihtuakseen?

Kuitenkin niin, ettei se vaikuta yöuniin heikentävästi, koska se taas lihottaa.

5 mukia päivässä ei ainakaan riitä

t. 120 kg

Mainitaan nyt ihan varmuuden vuoksi, että en syö koskaan kahvin kanssa mitään pullaa tai vastaavaa. Enkä käytä kahvissa sokeria tai kermaa, vähän maitoa laitan.

Kaikki sairaalloisen ylipainoiset kenet tunnen syövät neuroleptejä ja ennen lääkitystä ovat olleet normaaleissa mitoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sitä kahvia pitäisi juoda päivässä laihtuakseen?

Kuitenkin niin, ettei se vaikuta yöuniin heikentävästi, koska se taas lihottaa.

Aamulla 2 kuppia riittää positiivisiin vaikutuksiin.

Yleismaailmallinen ilmiö ja sidoksissa elintason nousuun. Siitä se kertoo.

Suomessa ylipaino ei vielä ole ongelma, jos vertaa vaikka Eu-maiden tilastoihin, siellä ollaan vain keskitasoa ja tilasto kovasti paranisi, jos suomalaiset miehet saataisiin laihtumaan.

Jos et pysty tai halua laihduttaa, kannattaa pitää huolta, ettei tuosta enää paino nousisi, sillä ylipaino saattaa käydä terveyden päälle ja vaikeuttaa elämämää pitemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömisen tuoma nautinto on hetkellinen. Hoikkuuden nautinto on jatkuva.

Mikä on tämä kuvitelma, että lihavuus olisi kärsimystä? Mulla on ihan normaali olo koko ajan, jaksan tehdä sen mitä haluan, eikä mulla ole kipuja tai ongelmia esim nousta lattialta ylös tms.

Ap.

Oletkin vielä sen verran nuori, että kehosi vielä jaksaa toimia hirvittävän ylimääräisen painolastin kanssa. Kuitenkaan tämä ei tule kestämään enää kauaa vaan nivelesi sanovat sopimuksen irti ennemmin kuin huomaatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömisen tuoma nautinto on hetkellinen. Hoikkuuden nautinto on jatkuva.

Mikä on tämä kuvitelma, että lihavuus olisi kärsimystä? Mulla on ihan normaali olo koko ajan, jaksan tehdä sen mitä haluan, eikä mulla ole kipuja tai ongelmia esim nousta lattialta ylös tms.

Ap.

Silloin sun paino on ok. jos ei mitään ongelmia ja kärsimystä.

Minäkin tunnen meidän jumpparyhmästä erään tyypin, joka on reilusti ylipainoinen, mutta kestävyyttä vaikka muille jakaa, notkea, todella liikkuvainen tyyppi ja treenit menee tosta vain.

En tiedä syytä siihen miksi on reilusti ylipainoinen, mutta liikkuvainen hän kovasti on.

Kertoo että ei hallitse tunteitaan tai ei ole halua edes hallita (masentunut). Näitä ongelmia myös laihoilla. Samaa voi sanoa myös tupaikoitsijoista.

Olisi kyllä kiva tietää kuinka monella lihavalla on oikeasti sairaus takana. Diagnosoitu syömishäiriö, geenivirhe tms. En usko että kovinkaan monella, mutta onhan mikä tahansa syy parempi kuin ylensyöminen. 

Lääkkeet lihottaa: - kortisoni kyllä kerää järkyttävän määrän nestettä mutta ei läskiä - muut lääkkeet vain nostaa ruokahalua. On sitten oma asia syökö vai ei. Olen itse käyttänyt lääkettä joka tuon tunteen teki ja olihan se nälkä hirveä varsinkin aamuöisin. Söin tomaatteja, puolikkaan banaanin ja join vettä, sillä sain huijattua itseäni vähillä kaloreilla. Päivisin oloa oli helppo kestää kun oli tekemistä, pidin itseni aktiivisena. Paino nousi vuodessa 5kg, ei onneksi ylipainon puolelle. 

Jokainen saa olla sellainen kuin on mutta säälin nuoria tyttöjä joilla on painoa jo lähemmäs 100 kg. Miten raskaudet, ikä yms tulevat vaikuttamaan heidän elämäänsä? Useimmat lihovat vaihdevuosien jälkeen muttei sentään kymmeniä kiloja silloinkaan. 

Olen itse lievästi ylipainoinen ja olen kyllä erittäin tietoinen siitä, miten se liikapaino on muodostunut. Aloin herkutella useammin siinä vaiheessa, kun ylipainoa alkoi tulla. Siitä nyt sitten pyrin eroon maltillisilla elämäntapamuutoksilla. En käsitä, miksi ylipainoisten on nykyisin niin tärkeää korostaa kuinka superaktiivisia, ahkeria, älykkäitä tms. he ovat. Pidän itseäni ihan normaalina ihmisenä, mutta tiedostan silti, että ylipaino on terveysriski, eivätkä ne sairaudet kierrä minua vain siksi, että olen niin loistava ihminen. Jos haluan todennäköisemmin pysyä terveenä, laihdutan, ja ne muut elämäni briljantit saavutukset ovat asia ihan erikseen.