Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?
Olenko ainut, jolle vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja tai kikkakolmosia liittyen ruoan valmistukseen, puutarhan hoitoon, siivoukseen yms?
Olen 28 ja mieheni on saman ikäinen. Tuntuu, että miehelleni on opetettu todella paljon enemmän näitä taitoja lapsuudenkodissaan. Itse olen joutunut 16-vuotiaana omilleni muuttaessani lähtemään ihan nollasta näiden asioiden kanssa...
Kommentit (591)
Niin olen kirjolla, aistiyliherkkä,Ollut minulle elämässäni sekä siunaus,että kirous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja huomautan edelleen,että pelkällä empatialla ei vanhuksia hoideta.Työ vaatii osaavia reippaita käsiä,sekä vahvoja sisuskaluja,ettei yrjö lennä joka käänteessä!Kaikista ei ole lähihoitajiksi!
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?
Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?
Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.
Itse kasvanut tunnekylmässä. Tärkeintä oli olla näkymätön (poissa silmistä) ja kuulumaton. Äiti sen lisäksi perfektionisti. Edes perunoita en teininä voinut opetella keittämään, etten ole tiellä ja ettei vaan tule sotkua. Mistään ei koskaan minulle puhuttu, saatikka kanssani keskusteltu.
Eipä pahemmin laiteltu juhlapyhiä, tai edes synttäreitä vietetty. Sisaruksia ei ole.
Äiti ei käyttänyt mitään päihteitä lainkaan, eikä ollut uskonnollinen. Niitäkään tekosyitä ei siis ole.
Muutin kotoa 17-vuotiaana. Mukana vain kassillinen vaatteita. Apuja ei tullut missään vaiheessa. Kaikki opin kantapään kautta. Olen 50+, ja nyt tosin aika taitava käsistäni, ja muidenkin asioiden hoitaminen onnistuu.
En todellakaano syytä vanhempiani.
Olin itse laiska ja mukavuudenhalunen.
En mennyt sinne keittiöön katsomaan ja opettelemaan kun äiti kokkas. Tai lähteny mukaan pyykkitupaan.
Mulla olis varmasti ollut naama norsunvitulla jos olis pakottanu mukaan.
Kaiken kyllä oppi sitten kun muutin omilleni.
Me asuttiin mun lapsuudessa kerrostalossa vuokralla. Niin mitään omk liittyvää ei tietenkään tehty.
Oman huoneeni pidin tiptop kunnossa.
Meidän lapsuuden kodissa,kaikki mentiin lasten ehdoilla,ätini teki arkiruokaa,ajoi pois aina keittiöstä,isäni oli kulinaristinen sunnuntai -kokkailija,aina ollaan saatu tulla valmiiseen pöytään,kotityöt teki äitini ja tekniset työt teki isäni,olemme siis sisareni kanssa vain kerta kaikkiaan äärimmäisen hemmoteltuja.Ei koskaan tullut autuasta etuoikeutettua lapsuutta eläessä mieleen,että jonain päivän joutuu vastaamaan omasta huushollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli/ja on ihanat, maailman parhaimmat vanhemat,jotka edes lapsuudessani loivat sellaisen illuusion meille lapsille,että maailma on oikeasti mukava paikka olla ja elää.Olen kiitollinen:)
Vanhempani olivat tiettävästi ensimmäiset ns "curling" -vanhemmat. laatuaan.Kaikki rypyt siloiteltiin tieltämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyyteni vuoksi,vanhempani yli- suojelivat minua.Jokainen vanhempi olisi tehnyt varmaan samoin.
Onneksi minulle ja miehelleni ei lapsia tullut,en olisi kuitenkaan jaksanut,saatikka pystynyt vaihtamaan vaippoja tai pyyhkimään ällöttävää oksennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.
Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.
Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.
Surullista, ja yleisin riidanaihe.
Mikä estää opettelemasta kotitöitä? Mä en saanut oppia kotoa, mutta opettelin itse laittamaan ruokaa ja hoitamaan kukkia jne. Jokaisella on mahdollisuus opetella, ei ne tavalliset kotityöt niin vaikeita ole.
Saitteko käyttää koulussa opittuja juttuja? Vai pitikö tehdä niinkuin vanhempi teki kuten meillä? Leivoin j-torttuja ja otin 2 lusikkaa, joilla laitoin hilloa. Siitäkin tiuski, miksi otin 2. Olisi kai pitänyt pärjätä yhdellä!
Otin imurin komerosta ja imuroin huoneeni. Huono juttu, äiti sanoi, että pienen huoneen voi pestä ja ison imuroida.
Vaatteista sanoi, että pitää olla hyvät vaatteet. Sitten ostaessa huusi hinnasta. Näitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin siivoan,tosin en kovin huolellisesti,lajittelen ja vien roskat,pesen pyykkiä.Ruoan valmistaminen ei varmaankaan olisi ongelma, jos olisi kaikki raaka- aineet valimiina ,katsoo vain googlesta reseptit., Se suunnittelu,ekonoomisuus, tarkan markan vartijana ,sitä ei kouluissa opeteta!
Minulta puuttuu mielikuvitus ,enkä osaa vertailla hintoja kaupassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa opetustilanne kotitöistä jonka muistan on se, kun joskus alle 10-vuotiaana aloin pyyhkiä pöytää ja en osannut tehdä sitä isäni mielestä oikein. Kauhea huuto ja haukkuminen ja muistan miten ahdisti ja pelotti (isä oli suuttuessaan väkivaltainen ja ikinä ei tiennyt milloin se huutamisen lisäksi lyö), kun se oikein veemäisellä äänellä sitten neuvoi, että miten se pöytä pitää pyyhkiä oikein. Joka kerta pöytää pyyhkiessä minä tämän muistan. Pyyhin ihan periaatteesta eri tavalla pöydän kuin mitä opetettiin.
Äitini opetti minut aikuisiällä vihaamaan häntä. Käytännön taidot opetti mummoni lapsuudessa.
Nuorena tyttönä ysärillä,kun oli lama,tein välillä siivouskeikkjoja,no ehän siitä mitään tullut,kun olen niin huolimaton ,kenkää tuli joka kerta.Tämä oli nähtävissä jo ala-astella,käyttätyminen 10,huolellisuus 8,liittyy varmaan tähän nepsy-kirjoon.
Näillä nepsy-aivoilla olen kuitenkin suorittanutt opintoja yliopistolla,kirjallisuustieteen parissa,Ajatelkaa ei osaa tarpeeksi nopeasti ja huolellisesti pestä vessanpönttöjä,mutta on tenttinyt läpi koko yleisen kirjallisuustieteen ,sekä kotimaisen kirjallisuustieteen perusopinnot.Hyvin tyypillistä neurokirjoa!
Vieläkö ihmettelette että olen työkyvyttömyyseläkkeellä?Pääni vamma ei näy ulospäin!
Olen huolimaton,huomikykyni on rajoittunut,siksi koulussa kaikki joukkuepelitt olivat inhokkejani,enkä niissä,ollut hyvä,koska on niin rajoittunut huomiokyky.Ei osaa ennakoida milloin pesäpallossa lyö mailalla,.Sitten kuitenkin olen virtuoosi joogassa tai rakastan uimista,tyttömäisiä yksilö lajeja,niistä tykkään.
Ja ennenkuin minut leimataan ihan kauheaksi ihmiseksi,lähihoitjajan töistä puhuttaessa,minua kiiteltiin työssäni,että osaa olla hyvin empaattinen ja osaan hyvin kohdata vanhuksen,erityisherkkyyteni vuoksi(Osittain nepsy) minun aistini valitettavasti ovat liian avoinna ,jotta olisin pystynyt sietämään sitä kakka-vaippa-rumbaa.Halusin yleensä aina lääkevuoroihin ,ettei olisi tarvinnut vaihtaa vaippoja,kun hajuaistini on niin herkkä,anteeksi.