Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?

Vähän samanlaista: Minun vanhemmat ei oo koskaan ollut kovin kummoisia kotitalousihmisiä, äitini siis ei oikeasti *osaa* siivota. Tarkoittaen, että hän ei edelleenkään tajua sellaisia asioita, kuin että eri paikkoihin on eri puhdistusaineet tai välineet, tai että tietyt paikat olisi hygienian nimissä siivottava tietyin väliajoin. Jatkuen siis sellaiseen, että kulkee kengät jalassa sisällä eikä pidä sitä mitenkään outona. Asennoituu asiaan niin että häntä ei kiinnosta siivoaminen ja kodinhoito ja sillä perusteella hänen ei tarvitse tehdä asioita tai ei tarvitse välittää niistä. 

Osa siitä asenteesta on tietysti lapsuuden kodin kautta tullut minulle, mutta olen opetellut siitä pois. Vieläkään minua ei häiritse sotkut, pölyt tai tahrat. Sen sijaan puolisoni, jolle on pienestä pitäen opetettu ja koulutettu kodissa tämmöiset, ei siedä että sotkut on pitkään paikallaan, tai että jossain vaan porsastellaan tyyliin kengät jalassa. Olen joutunut opettelemaan käytännössä kaikki kotitaloustaidot itse. Onneksi koulussa oli kotitalousopetus ja pari kesää olin siivoamassa. Äitini sitten aina ihmettelee kovaan ääneen meillä kyläillessään, kun me "jaksetaan pitää järjestystä". Hänen mielestään se on jokin maailman seitsemäs ihme, etät joku siivoaa kerran viikossa kotinsa. 

Enemmän mietin mitä ihmeen erillistä opetusta tarvii johonkin pyykin- tai astioiden pesuun? Ei multa ikinä ole vaadittu mitään kotitöitä vanhemmilla ollessa, eikä ihmeemmin "opetettu" mitään, kyllähän nyt maalaisjärjen omaava ihminen tajuaa että miten koti pysyy siistinä ja tavarat kunnossa, jos ei tiedä niin googlesta löytyy kaikkeen ohjeet.

Éi opetettu mutta silti kaikki olisi pitänyt osata

Sama täällä. Tai opetettiin minut käyttämään pölynimuria, kun oma huone piti siivota itse, mutta siinä oikeastaan kaikki. Kaiken muun olen saanut opetella kotoa muutettuani joko itse tai mieheni kanssa. Hän on kasvanut maatilalla ja perheessä oli useampi lapsi, joten on saanut opetella kotitöitä ja muita käytännön hommia hyvin pienestä asti. Äitini asenne oli se, että isäni ja me lapset teimme asiat huonosti, joten pääsi vähemmällä vaivalla tekemällä kaiken itse.

Eräs ystäväni oli kyllä vielä surkeampi kuin minä. Asuimme opiskeluaikoina samassa asuntolassa, ja opettelin sen pesutuvassa käyttämään pesukonetta. Ystävä meni vuosikaudet valtavan pyykkikasan kanssa käymään vanhempiensa luona (eri kaupunkiin vieläpä) ja antoi ne äitinsä pestäväksi. Ja suuttui, kun kysyin, oletko ihan tosissasi. Nyt kolmekymppisenä hänkin on alkanut opetella monia perusjuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistapa millainen olit teininä.  Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.

Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?

Kyllä minua olisi kiinnostanut tuo kaikki. Yksin yritin jotain tarjoiluja soheltaa yo-juhliini, kun masentunutta äitiä ei huvittanut. En viitsi edes kuvailla, millaisia mokia tein.

Edelleen olen tietyssä mielessä kädetön, mutta jos lapset jotain pyytävät, minä kyllä järjestän vaikka hampaat irvessä.

Aika epäreilua sanoa, että äitiä ei huvittanut, jos hän kerran oli masentunut. Masennus on vakava sairaus, joka rajoittaa usein voimakkaasti ihmisen jaksamista ja kykyä selviytyä arjesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat syyllisiä kaikkeen siihen, mihin hallitus tai opettajat eivät ole.

Siltähän tämä ketju vähän tuntuu näin äitinä lukiessa. Olen minäkin keskustellut aikuisten lasteni kanssa heidän siivoustottumuksistaan. He ovat sitä mieltä, että siivoaminen on yliarvostettua puuhaa. Sanoivat, että tuli lapsena jo siivouskiintiö täyteen. 

Itse olen sitä mieltä pikemminkin, että omien lasteni siivoustavat heijastelevat heidän persoonallisuuttaan, eivät niinkään kodin oppeja. Keskimmäinen ja kuopus pitävät tavarat paikoillaan, mutta siivoavat lian vasta pakon edessä. Esikoinen siivoaa lian, mutta jättää usein tavaroita sinne tänne. Jokaisen koti on ihan asuttava. Onneksi edes laskujen maksut ja muut sellaiset sujuvat siten, kuin on opetettu. 

Minä. Mulle ei opetettu mitään. Kelloakin opin lukemaan vasta 10 vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ettekös te ole kaikki käyneet kotitalouden oppitunneilla? Mitäs siellä on tehty, tuijotettu varmaan kännykkään, jos ei ole mitään päähän jäänyt. Mulle ainakin opetettiin ruuanlaittoa, pyykinpesua yms. Teknisissä käsitöissä saa oppia esim poran käyttöön. Suurin syy tekemättömyyteen on yleensä halun puute. Kotityöt eivät ole mitään rakettitiedettä ja nykyisin kaiken voi vielä tarkistaa youtubesta. Töihin siitä!

Vai kännykkää :D Olet varmaan aika nuori jos luulet että ysärillä katsottiin youtubesta mitään, yt kun perustettiin vasta vuonna 2005 ;) Eikä siellä edes ollut silloin moneen vuoteen vielä juuri mitään :D

En oppinut kotona mitään, eikä meillä tosiaankaan puutöissä mitään porakoneita käytetty. liimattiin ja naputeltiin jotain palikoita vasaralla nauloihin. :D

Nykyään teen yksin sen mitä äitini ja isäni tekee yhdessä. Olen tehnyt mm. terassin, tapetoinut ja maalannut huoneet, kaakeloinut, kunnostanut kivijalan. Ompelen vaatteita, ja kodintekstiilit, korjaan myös kaiken, jopa juotan kolvilla, hitsannutkin olen. Viime kesänä opettelin muuraamaan ;)

Eli kaiken oppii itsekin, jos vain viitsii vaivautua. Turha siis syyttää vanhempia, jos on aikuisena ihan kädetön. 

Metsuri Pekka kirjoitti:

Minä. Mulle ei opetettu mitään. Kelloakin opin lukemaan vasta 10 vuotiaana. 

Minä ihmettelin, kun lapsi ei opi millään värejä. Selvisi, että hän on värisokea. 

Mulla on kaksi lasta, toinen ihan mielellään osallistuu ja tekee ja opettelee itsekseenkin. Toinen taas ei. Ihan pienestä pitäen nää on olleet erilaisia. Toista ei edes pikkuisena kiinnostanut olla mukana missään pipareiden paistossa tai muussa. Hirveetä pakottamista kaikki, mutta minä olen yhtä itsepäinen kuin lapsi, niin kyllä se nyt on oppinut jotain perusteita ruoanlaitosta ja osaa pyykinpesun perusteet sekä siivota vessan. Noilla pärjää jo alkuun. Luulen, että apu ja neuvot kelpaa sitten kun se pois muuttaa ja tajuaa, että tonttu ei käykään siivoamassa. 

Tämän ketjun asenteet triggeröivät kyllä vähän, kun vaikuttaa siltä että yllättävän monet kuvittelevat että kaikki asuvat normaalissa kodissa jossa hoidetaan asiat ja otetaan lapsiakin joskus mukaan askareihin. Tässä maassa on niin paljon alkoholismia ja mielenterveysongelmia ettei tuo skenaario olisi edes mahdollista!

Itse kasvoin kodissa jossa ei siivottu "koskaan". Ennen syntymäpäiväjuhlia tai tuttavien vierailuja meillä oli perinteinen kotiriita jossa kaikki haukkuivat toisensa samaan aikaan kun raahattiin imuria esille 1h ennen vieraitten tuloa: lapset itkivät ja aikuiset paukuttelivat ovia. Äitini ei uskonut "pölyyn" vaan piti sitä jonkinlaisena legendana. Pöytiä ei myöskään pyyhitty ellei niihin kaatunut isoja ruokatahroja.

Ruokaa muistan varhaislapsuudesta kun molemmat vanhemmat vielä asuivat kotona. Eron jälkeen meillä ei ollut ruokaa kaapeissa eikä kukaan sitä laittanut. Sisareni selvisi hengissä ostamalla viikkorahallaan sipsejä ruoaksi ja itse söin kavereitten kanssa "kaupungilla" jonkun sämpylän. Olin ainoa joka teki minkäänlaista ruokaa, ja 15v ei ole kovin helppoa oppia ruoanlaittoa kun keittiöstä ei löydy edes perusasioita. Makaronit, riisit, ruokaöljy puuttuivat - kuten myös ne ruoanlaittovälineet jotka poismuuttanut aikuinen otti mukaansa. Meillä oli ehkä yksi pieni kastike-kattila (minikokoinen) ja yksi suurkeittiökattila, sekä kupera teflon-paistinpannu jossa pinnoite irtoili.

Oma perheeni ei ollut lainkaan pahimmasta päästä perheitä (hyviäkin asioita oli elämässämme, mutta ne liittyivät muihin asioihin kuin arjen pyöritykseen) joten kunnioitankin kovasti ihmisiä jotka ovat lapsina selvinneet meitäkin ongelmallisemmista olosuhteista.

Nykyään osaan niitä asioita joita olen itsekseni harjoitellut, mutta suurin ongelmani ei ole se etten "osaisi leipoa keksejä" joiden reseptin löytää verkosta, vaan se etten edes tiedosta mitkä taidot itseltäni puuttuvat! Edelleenkin tulee välillä kahvipöytäkeskusteluissa ilmi upeita arjenhallinnan-asioita joista en ole koskaan kuullutkaan, kuten vaikkapa vaihtovaatteiden pakkaus lapsille tai isompien ruokien kerralla valmistaminen pakkaseen. On todella helppo kuvitella että nämä ovat "itsestäänselvyyksiä" mutta kun ne eivät ole meille kaikille :(

Minä muutin pois kotoa aikana ennen internettiä. Köksää oli yksi vuosi, muistelen että siellä enimmäkseen laitettiin ruokaa. Jos olisi ottanut valinnaisena köksän, niin siellä olisi sitten ollut enemmän ehkä sitä siivoamista jne. Mutta aika pihalla olin silloin 17-vuotiaana. 

En ymmärtänyt mitään hajulukoista, viemärin putsauksesta, kylppärin pesusta, siitä että uuni pitäisi pestä, pesukonetta pitäisi putsata jne. Ei mun vanhemmat edelleenkään pese kylppäriään kunnolla kuin suurin piirtein jouluksi, eivätkä ikinä putsaa pesukoneen pesuainelokeroa tai pese sitä tyhjänä. Uunia tai uunipeltejä ne ei putsaa. Tämmöiset piti opetella ite, samoin kuin se että tavaroille voi olla omat paikat, niin niitä ei tartte aina etsiä. Itsestään selvyyksiä varmasti monelle, mutta jos ei ole oppinut niin ei ole oppinut. 

Täällä🙌🏻 Vanhempani tekivät vuoron perään väitöskirjojaan ja meitä hoito lastenhoitajat, siivoja kävi kerran viikossa.

Herranenaika sitä ihmetystä kun tapasin mieheni joka laittoi ruokaa, leipoi, siivosi, remontoi ja osasi korjata ihan kaikenlaista. Minun lapsuudenkodissani vaan heitettiin pois ja ostettiin uusi, samaa en todellakaan halua opettaa omille lapsilleni! Anoppi opetti minut ompelemaan ja kaikenlaista nikkarointia olen harjoitellut mieheni opastuksella. Ruokaa olen oppinut laittamaan ihan vaan reseptejä lukemalla.

Käytännön taitoja joo opetettiin, mutta omasta itsestä huolehtimista ei. Vanhemmat serkut opetti omasta hygieniasta huolehtimista, en oo koskaan käyny missään kosmetologeilla jne, jalkahoidossa ekan kerran nelikymppisenä, kun sain lahjaksi käynnin. Opetti silloin esim jalkojen raspaamisen.

Metsuri Pekka kirjoitti:

Minä. Mulle ei opetettu mitään. Kelloakin opin lukemaan vasta 10 vuotiaana. 

Taidat olla todella tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä äiti oli ihan hirveän tarkka, että kaikki tehdään pilkulleen kuten hän tekee. Yleensä hän hätisti lapset pois paikalta ja jos joskus sai/piti tehdä jotain, äiti vahti vieressä ja oheisti "ei noin". Jos jotain teki yksin, niin siitä seurasi jälkeenpäin kolmannen asteen kuulustelu, että kaikki meni just kuten pitää. Kaikki oli siis hyvin tarkkaa, esimerkiksi hanasta sai laskea vettä vasemmanpuoleiseen altaaseen, ei oikeaan, ja perunan keitinvedet piti laskea oikeanpuoleiseen altaaseen, ei vasempaan.

Isää nyt ei kiinnostanut opettaa lapsille yhtään mitään. Perunannostossakin hän huusi vieressä "ei noin", mutta ei näyttänyt, miten sillä kuokalla tehdään. Lopulta minut ajettiin pois paikalta.

Tuo on jo järjetöntä kontrollointia. On äiti unohtanut, että koti on myös muidenkin koti. Ei vain hänen valtakuntaansa.

Omassa äidissä oli myös hieman noita piirteitä, mutta ei lähellekään samassa mittakaavassa kuin sinun äidissäsi.

Tuli sellainen mieleen, että joulukuusi täytyi aina koristella tietyllä tavalla, jotta se näytti tasaiselta ja siistiltä. Olin toki koristelussa mukana, mutta jokaisen koristepallon kohdalla kysyin/varmistin onko sopiva kohta ripustaa. Jos itsellä olisi lapsi, antaisin hänen luovuutensa kukkia. Puolestani kuuseen saisi ripustaa vaikka kengännauhoja!

Ja toinen asia joka tuli mieleeni, että pedattaessa sänkyni hänen oli aivan pakko vetää vielä yhdestä kulmasta kuin korjatakseen. Se oli lannistavaa, kun tuntui, että mikään ei ole tarpeeksi.

Hassua oli myös se, että huoneiden ovien tuli olla tietyllä lailla raolleen. Eli ovi oli viistosti puoliksi auki. Näytti ilmeisesti jotenkin harmonisemmalta. Ei mitään järkeä.

No ilmankos minusta ihan pienestä pitäen tuntui, että koti on vanhempien koti, jossa me lapset saatiin asua.

Täytyypä pitää ketju mielessä kun teini seuraavan kerran raivoaa jostain mitä hänen pitää tehdä itse, kun ei kuulemma kenenkään muun vanhemmat tämmösiä vaadi.... Pestä vaikka vaaleat nelikymppiset, jotka kaivoi sängyn alta ja tarvitsee huomiseksi (hänen rintsikat, muilla ei ole tuohon pesuun mitään), tai katsoa linkkariaikataulu kun koulusta pitää mennä kaupunkiin hänen ostostensa vuoksi. Tai herranjestas, kirjautua omaan verkkopankkiin katsomaan onko kortilla rahaa siihen ostokseen.

Samanikäisenä mä pyöräilin sinne pankkikonttoriin nostamaan rahat vastakirjalla ja menin sitten hoitamaan ostoksen. Taitaa olla perää myös siinä että kun hommat on nykyisin niin helposti hoidettu, niin ei viitsitä edes aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.

En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.

Minulle ei opetettu kanssa mitään, mutta omasta mielestäni ruuanlaitto esimerkiksi on niin helppoa, että kuka vaan osaa tehdä, kun keittokirjasta tai netistä lukee ohjeita. Sama pätee muihin kotitöihin. Eli pulassa en ole vielä koskaan ollut käytännön juttujen takia. Opettelin neulomaankin netin avustuksella. Eli kaikille muille uusavuttomille rohkaisua, että ruvetkaa tekemään vaan ohjeita lukemalla. Onnistutte kyllä ja koko ajan tulee parempaa kokemuksen myötä.

Omassa lapsuudessa kaikkein pahinta mitä saattoi sattua ruuanlaitossa tai leivonnassa oli epäonnistuminen. Yrittää sai vain niin, että lopputulos onnistuu. Et usko, miten vaikea tuosta oli omilleen muutettua päästä eroon. Äiti oli ihan hyvä laittamaan ruokaa, mutta siitä oli rentous kaukana. Me lapset yritettiin pysyä jossain nurkassa ettei häiritä äitiä, kun hän teki ruokaa voivotellen otsa rypyssä.

Olin joskus kymmenvuotiaana serkun luona kylässä. Serkku halusi tehdä kahvikakun ja ihmettelin, miten hänen äitinsä antoi hänen tehdä sen. Vielä enemmän ihmeissäni olin, kun kakusta tuli likilaskuinen eikä kukaan huutanut hänelle. Kakkua vielä kehuttiin maistuvaksi.

Minulle ei opetettu mitään. En osaa käyttää kihveliä ja harjaa, ovat lojuneet tuossa nurkassa vuosia mutta en vaan keksi miten niitä käytetään.

Pari vuotta sitten keksin miten mikron saa päälle, vielä kun oppisin sen jotenkin sammuttamaan. Kaikki on niin hemmetin kuumaa aina.

Tässä talossa on kuulemma joku keskuspölynimuri mutta en tiedä missä tai miten sen saa päälle. Olenkin lähinnä pyyhkinyt lattioita kostealla vessapaperilla kun on niin kauhean pölyistä etten pysty olemaan aivastelematta.

Tietääkö joku muuten miten astiakaapin oven saa auki? Kaveri sanoi että elä yritä saranapuolelta, mitä hän tarkoitti tällä?

Joo, faijalla oli vahva tietopuolinen sivistys ja koneista ja laitteista oltiin kiinnostuneita teorian tasolla. Työkaluja oli vain yksi pikku pakillinen. Itse opin korjailemaan kodin vekottimia.

Tunnen autojen ja moottorien rakenteet aika hyvin (katson myös kaikki telkkarin autonkorjausohjelmat) mutta eläessäni en ole edes öljyjä vaihtanut, renkaanvaihtokin sujuu mutta alkuaikoina meni aika riskillä sekin.

Ja jos innostun jotain remppaamaan niin vinoa pruukaa tulemaan vaikka into on kova värkkäillä. Äiti oli suht taitavat ruoanlaittaja mutta osaan tuskin keittää teetä polttamatta vettä pohjaan.