Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?
Olenko ainut, jolle vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja tai kikkakolmosia liittyen ruoan valmistukseen, puutarhan hoitoon, siivoukseen yms?
Olen 28 ja mieheni on saman ikäinen. Tuntuu, että miehelleni on opetettu todella paljon enemmän näitä taitoja lapsuudenkodissaan. Itse olen joutunut 16-vuotiaana omilleni muuttaessani lähtemään ihan nollasta näiden asioiden kanssa...
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä pitää ketju mielessä kun teini seuraavan kerran raivoaa jostain mitä hänen pitää tehdä itse, kun ei kuulemma kenenkään muun vanhemmat tämmösiä vaadi.... Pestä vaikka vaaleat nelikymppiset, jotka kaivoi sängyn alta ja tarvitsee huomiseksi (hänen rintsikat, muilla ei ole tuohon pesuun mitään), tai katsoa linkkariaikataulu kun koulusta pitää mennä kaupunkiin hänen ostostensa vuoksi. Tai herranjestas, kirjautua omaan verkkopankkiin katsomaan onko kortilla rahaa siihen ostokseen.
Samanikäisenä mä pyöräilin sinne pankkikonttoriin nostamaan rahat vastakirjalla ja menin sitten hoitamaan ostoksen. Taitaa olla perää myös siinä että kun hommat on nykyisin niin helposti hoidettu, niin ei viitsitä edes aloittaa.
Se vastakirja oli kaupassa ja pankissa oli pankkikirja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallinnan ongelmat ja rahankäytön ongelmat kulkevat käsi kädessä. Nämä taidot pitäisi opettaa lapsille ja nuorille jo lapsuudenkodissa. Ruoanlaitto, siivous, pyykinpesu, ruokaostosten ja ostosten suunnittelu, kodin talousasioitten hoito, rahankäyttö, säästäväisyys ja laskujen maksu.
Moni nuori aikuinen menettää jo 18-vuotiaana luottotietonsa eläessään yli varojen ja jättäessään laskut maksamatta. Noin 50-60-vuotias nainen ei ole vielä oppinut, mikä on hiivataikina. "Onko se hiiva jauhoissa?" Nainen ei osaa tankata autoa huoltoasemalla, vaan odottaa, että joku mies tai huoltoaseman työntekijä tankkaa auton. Ei makseta palovakuutusta tai auton pakollista liikennevakuutusta ajoissa jne.
https://www.maajakotitalousnaiset.fi/
Onhan se hiiva jauhoissakin, kun osaa vaan ostaa sellaista. Miksi pitäis tankata, kun muut hoitaa sen?
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ole opetettu minullekaan. Isä ei tehnyt ikinä mitään ja jos äiti teki, niin hän halusi tehdä kaiken itse ja yksin. Lapset häädettiin pihalle, että äiti luuttusi lattian ja teki ruuan. Huusi ja raivosi kyllä sotkusta, mutta ei ikinä tullut kädestä pitäen näyttämään, että miten kuuluu siivota! Olisi voinut näyttää sen myös kotona työttömänä makaavalle isälle, että kas näin saat keitettyä perunat lapsille, kun tulevat koulusta tai kuinka eilisen astiat tiskataan.
On se kumma kuinka joillekin pojille ja miehille mahdollistetaan tuo vapaamatkustaminen. Tytöiltä monesti odotetaan vastuun ottamista ja aikaisemmin aikuistumista. Ei tuo ole tasa-arvoista.
Tuli tästä mieleen yksi miespuolinen serkkuni. Asui kotona vanhempiensa luona pitkälle päälle parikymppiseksi eikä kukaan ihmetellyt asiaa. Jos itse olisin ollut hänen sijassaan, niin johan oltaisiin asiaa sukulaisten toimesta ihmetelty ja paheksuttu selän takana suureen ääneen. Kun tämä samainen serkku aikuisena miehenä erosi vaimonsa kanssa, niin muutti takaisin vanhempiensa luokse vanhaan huoneeseensa. Onhan se kätevää, kun äiti hoitaa vierailevat lapset joka toinen viikonloppu.
Teinin äitinä on pakko kommentoida, jotta on kyllä vaikea pakottamalla opettaa jos nuorta ei yhtään kiinnosta.
Meillä on töissä sinkkumiehiä, jotka ei kuulemma tee ruokaa ollenkaan, käyvät syömässä.
Helpolla pääsevät, jos ei kotona tarvitse kuin pestä pari koneellista pyykkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ei opetettu mitään, vain jos teki jotain väärin, tai koulussa huono numero.
Itkettiin, syyteltiin, uhkailtiin. Se oli meillä lasten kasvatusta. Ei fyysistä väkivaltaa onneksi.
Itse me on opittu monet asiat kantapään kautta, jos on opittu. Mutta onneksi kaikista on kuitenkin tullut kunnon ihmisiä.
Meillä teetettiin paljon raskaita töitä maatilalla, ihan jo heti kun kynnelle kykeni.
Yksi sisarisrani sai loppuiän kivut kun oli liian nuori tekemään raskaita töitä.
Vastaan ei saanut sanoa, oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opetin ruuanlaittoa, siivousta ja pyykinpesua. Opetin pesemään ikkunat kädestä pitäen, lapsi katsoi vierestä kun siivosin hajulukon ja lattiakaivon. Valitti koko ajan, ettei kiinnosta ja ole hiljaa, kun yritin kertoa. Myöhemmin sain kritiikkiä kun mitään ei muka ollut hänelle opetettu. Kyllä muuten oli, mutta muisti oli ilmeisesti pyyhkinyt aivan kaiken pois. Äidissähän se on aina vika.
Vierailija kirjoitti:
Poikani 24 v kertoi jokunen vuosi sitten katsoneensa YouTubesta ohjeen siitä, miten kananmunat keitetään! Oli kuulemma oppinut kotonaan tekemään vain munakasta.
Olen kuitenkin opettanut hänet muun muassa siivoamaan, pesemään pyykit, silittämään paidat, puhdistamaan hajulukot sekä pesukoneen nukkasihdin. Isänsä on opettanut ainakin huoltamaan fillarin, kalastamaan ja sytyttämään nuotion.
Sama kokemus, oli katsonut youtubesta videon lakananvaihdosta. Nuoreni kokee, ettei hänelle ole opetettu mitään, vaikka isänsä kanssa näytimme, teimme yhdessä ja annoimme vastuuta monenlaisista askareista ja pienistä remonteistakin. En ymmärrä edelleenkään, miten kokee ja muistaa noin eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistapa millainen olit teininä. Ei sinua kiinnostanut ruuanlaittaminen, siivous, pyykinpesu, mankelointi, silittäminen eikä osallistuminen minkään juhlien valmisteluihin, ei edes omie rippi-ja yo juhlien, eikä mikään muukaan, paitsi kaverit, pojat, musiikki, festarit ja muut sellaiset.
Miksi syytätte vanhempienne, omasta haluttomuudesta ja vastenmielisyydestä yhtään aikoinaan kotona asuessa?
Eikö? Minua kiinnosti aivan kaikki, vaatteiden modauksesta polkupyörän korjaukseen. Siivoaminen ei edelleenkään tuota tuskaa vaikka festareilla kävinkin ja poikia oli joka sormelle.
Ei opetettu, mutta olen itse opetellut. Pidin jo teininä oman huoneen siistimpänä kuin muu asunto oli.
Ei nykyaikana oppiminen ole kiinni vanhemmista niin kuin ennen vanhaan. Nykyään on tietoa saatavilla joka tuutista; netistä, kirjoista, TV:stä, somesta, ystäviltä, kerhoista, kursseilta, ym. Ennen (100 vuotta sitten) opittiin vain vanhemmilta ja isovanhemmilta kaikki kotityöt, kun ei ollut muita lähteitä olemassa.
Olen huomannut, että kodin siisteys liittyy loogiseen ajatteluun. Mitä epäloogisempi ihminen, sitä sotkuisempi koti. Epäloogisilla ihmisillä on myös raha-asiat yleensä sotkussa ja ruoka palaa pohjaan. Heille jos yrittää näitä asioita opettaa, tulos ei parane millään, koska looginen ajattelukyky puuttuu. Muuten he voivat olla hauskoja ja viehättäviä ihmisiä. Yleensä he valitsevat kumppaniksi jämäkän ja järjestelmällisen ihmisen, joka pitää kodin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan mitäpä teet teinin kanssa, joka istuu päivät ja joskus yötkin koneensa ääressä pelaamassa. Kyllä siinä häädetään vanhemmat huoneesta ulos, kun nämä jopa vaativat tätä osallistumaan perheen elämään muutenkin kuin vain istumalla valmiiseen ruokapöytään.
Mitähän vaurioita tämä saa sieluunsa, jos pitäisi jotain tehdä, hänen perusoikeutensa on tehdä juuri sitä mitä hän haluaa. Ja siihenhän ei kuulu perheen mieliksi oleminen, oma elämä on tärkeämpää, ja se pelaaminen!!
Täällä kans. Muutin 16-vuotiaana kotoa enkä osannut tehdä mitään, ruuanlaitto, siivoaminen yms yms, kaikki oli täysin vierasta jos ei lasketa kotitaloustunneilla opittuja asioita. Isä opetti miten auton renkaat vaihdetaan, mutta sitäkään ei itse saanut tehdä, koska "ei noin, annas mä näytän". Äiti ei koskaan opettanut mitään kodin ylläpitämiseen liittyviä taitoja. Käytännössä kaikki piti opetella itse, päätin parikymppisenä että opetan kyllä lapsilleni niin paljon kaikesta kuin osaan ja niin olen tehnytkin. Ruuanlaitossa kokeilin joskus auttaa ja "ei noin, annas mä näytän nopeasti" tuli aina heti ja äiti teki kaiken itse loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu. En rehellisesti muista, että olisin koskaan tehnyt mitään kotitöitä, äiti teki meillä kaiken. En koskaan osallistunut ruoanlaittoon, en siivonnut, en pessyt pyykkiä. Näin 90-luvulla.
Tämä tuntuu todella oudolta, enkä ymmärrä miten perheessä tällainen toimintakulttuuri oli. Omat lapseni tekevät päivittäin kotitöitä, vähintään nyt vievät roskat ja tyhjäävät/täyttävät tiskikoneen, mutta otan myös mukaan ruoanlaittoon ja leipomiseen, ja siivouspäivänä vaadin osallistumista - työt jaetaan kaikkien kesken esim. niin että lapset siivoavat yläkerran ja minä alakerran.
Ainakin omat vanhemmat oli niin väsyneitä työpäivien jälkeen ja tulivat illalla klo 2o aikaan.
Pitkää päivää tekivät ja ilmeisesti olettivat että opin kaikki asiat itsekseen. Armeijan jälkeen jouduin kadulle elämään karua elämää jossa vain kovat selviävät. Kadulla opin ihmistuntemusta ja miten nukutaan pakkasessa.
Mitään tukia en osaa vieläkään hakea. Aina kun lävästään paperi naaman eteen, niin tulee reaktio että en täytä.
16 vuotta kodittomuutta ja sitten tutun kautta sain töitä. Tein niitä muutaman vuoden ja totesin että ei oikein kannata taloudellisesti. Ehkä pitäisi olla lääkäri tai sellainen että työnteko kannattaisi.
Käytännössä käy töissä että saa maksaa vuokra-asunnon ja jumittaa siellä ahdistuneena ahtaassa kopissa.
Ei ollut mun juttu. Ihmettelen kyllä miksi perustuloa ei tule, se helpottaisi tosi monen ihmisen elämää, koska suurin osa ei osaa hakea niitä tukia ja joutuu elämään köyhyydessä.
Eikä omilta vanhemmilta jäänyt mitään perintöäkään. Mun mielestä he vain hukkasivat elämänsä työntekoon. Halvalla lähti.
Olisi edes kasvattanut minut. Olen käytännössä peruskoulun ja katujen kasvatti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans. Muutin 16-vuotiaana kotoa enkä osannut tehdä mitään, ruuanlaitto, siivoaminen yms yms, kaikki oli täysin vierasta jos ei lasketa kotitaloustunneilla opittuja asioita. Isä opetti miten auton renkaat vaihdetaan, mutta sitäkään ei itse saanut tehdä, koska "ei noin, annas mä näytän". Äiti ei koskaan opettanut mitään kodin ylläpitämiseen liittyviä taitoja. Käytännössä kaikki piti opetella itse, päätin parikymppisenä että opetan kyllä lapsilleni niin paljon kaikesta kuin osaan ja niin olen tehnytkin. Ruuanlaitossa kokeilin joskus auttaa ja "ei noin, annas mä näytän nopeasti" tuli aina heti ja äiti teki kaiken itse loppuun.
Auton renkaiden vaihdossa on kokemattomalla loukkaantumisen ja kalliiden vaurioiden riski autoon, ehkä olet tehnyt jotain tosiaan väärin ja isäsi puuttunut asiaan ettei tule vahinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa kodeissa nuo opettamattomat naiset ovat kasvaneet?
Eikö teillä kotona koskaan tehty ruokaa, siivottu, laitettu juhlapyhiä ja perhejuhlia eikä pesty pyykkiä, eikä mitään jokapäiväisiä kotiaskareita?
Ja nuo jutut opetaan ihan jo peruskoulun kotitaloustunneilla, jos viitsi opetusta seurata.
Miten niin juuri naiset?
Vierailija kirjoitti:
Ei opetettu. En rehellisesti muista, että olisin koskaan tehnyt mitään kotitöitä, äiti teki meillä kaiken. En koskaan osallistunut ruoanlaittoon, en siivonnut, en pessyt pyykkiä. Näin 90-luvulla.
Tämä tuntuu todella oudolta, enkä ymmärrä miten perheessä tällainen toimintakulttuuri oli. Omat lapseni tekevät päivittäin kotitöitä, vähintään nyt vievät roskat ja tyhjäävät/täyttävät tiskikoneen, mutta otan myös mukaan ruoanlaittoon ja leipomiseen, ja siivouspäivänä vaadin osallistumista - työt jaetaan kaikkien kesken esim. niin että lapset siivoavat yläkerran ja minä alakerran.
Odotahan vaan kun muuttavat omilleen. Eivät muista ollenkaan tehneensä mitään. :D Niin meilläkin kävi. Googlettavat sitten puuron keiton avuttomina ja parhaassa tapauksessa itkevät terapiassa.
En joutunut tai saanut tehdä mitään kotitöitä lapsena tai nuorena. Lapsena tykkäsin siivota, joten oma huone oli aina siisti. Mutta ruoanlaittotaitojen opettaminen olisi ollut hyödyullistä.
En oikein tänäpäivänäkään osaa laittaa mitään ruokaa ilman reseptiä ja ikää 30. Mies laittaa ruat. Hänellekään ei ole opetettu lapsena, mutta on aikuisena nähnyt kovan vaivan opetteluun. On erittäin tarkka maustamisesta ja kaikissa minun tekemissäni ruoissa on joku vika ymmärrettävästi. Joten minun on yhä helppo olla tekemättä mitään ruokaa. Siivoan vain. Olen uusavuton.
Toivottavasti en jää sinkuksi joskus.. mutta onneksi kaupungissa on ravintolat. Onhan se vähän kalliimpaa.
Kyllä se on useimmiten omasta halusta kiinni oppiiko kotona vai ei. (Löytyy tosin niitäkin koteja joissa ei vanhemmatkaan osaa niin miten opetat/opit..)
Esimerkiksi meitä oli kaksi sisarusta, minä (tyttö) ja veljeni. Minä olin yli-innokas opettelemaan sekä miesten että naisten töitä, uusia ja vanhoja töitä ja erilaisia ammatteja. Kaikki kiinnosti laidasta laitaan. Osasin keritä lampaan, lypsää lehmät, sahata moottorisahalla, ajaa traktoria, vaihtaa autoon öljyt, leipoa, laittaa ruokaa jne jne. Veli teki vain ns miesten töitä, "akkojen hommiin" hän ei koskenut kotona. Kyllä velipoikakin joutui sitten akkojen hommat opettelemaan myöhemmin kun otti patalaiskan ja täysin osaamattoman akan itselleen.
No minulla on lapsia kuusi, suurin osa jo maailmalla. Kaikille on samoja asioita yritetty opettaa ja neuvoa. Tuloksena että kolme osaa oikein hyvin, yksi kohtalaisesti ja kaksi ei osaa eikä viitsi yhtään mitään.