Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja?
Olenko ainut, jolle vanhemmat eivät opettaneet mitään käytännön taitoja tai kikkakolmosia liittyen ruoan valmistukseen, puutarhan hoitoon, siivoukseen yms?
Olen 28 ja mieheni on saman ikäinen. Tuntuu, että miehelleni on opetettu todella paljon enemmän näitä taitoja lapsuudenkodissaan. Itse olen joutunut 16-vuotiaana omilleni muuttaessani lähtemään ihan nollasta näiden asioiden kanssa...
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan turhaan syyllistätte vanhempianne nyt. Ei kai siivousta tai pyykinpesua tarvitse opettaa? Ei se pyykinpesu niin vaativaa ole. En ole koskaan pessyt pyykkiä lapsuudenkodissa, silti tajusin miten se tapahtuu kun omilleni muutin. Ruuan laittoi aina äiti, lapsena tein ehkä nuudelia. Silti ruuan laittoon tuli kipinä heti kotoa pois muuttaessani, siitä asti olen tehnyt aina itse ruokani, eineksiä en ole juuri ostellut.
Kyse on enemmän persoonallisuudesta kuin vanhempien opastuksesta. Ja osittain laiskuudestakin. Olen esim siivoamisessa äärettömän laiska, ei kiinnosta sitten pätkääkään. Varmasti oisin ihan samanlainen vaikka äiti ois pakottanu jynssäämään lattioita joka päivä. Pikkusiskoni sitten taas on tosi tarkka, aina kaiken pitää olla tip top.
Kyllä vanhemmilla varmasti joku rooli on perusasioiden opetuksessa, mutta tuntuu että moni haluaa ihan tarkoituksella etsiä syyllisen miksi ei itse viitsi siivota/laittaa ruokaa/maksaa laskuja.
Meillä oli syy varmaan just tämä. Äiti oli itsekin joutunut opettelemaan ruoanlaiton aikuisena ja oli sitä mieltä, että keittokirjoista sen oppii.
Kotona opetettiin oikeastaan lähinnä raha-asioita. Siivoamaan ja tiskaamaan joutui kotona jokainen vuorollaan, mutta ei niitä opetettu, vaan oletettiin, että niin helpon homman osaa jokainen itse.
Äidillä saattoi olla painolastina myös oma kokemus. Hän joskus kertoi, että mummo oli vaatinut esim. että virkkuukoukkua oli pidettävä kädessä juuri oikealla tavalla. Äidin käsi ei siitä tykännyt ja hän oli silloin ajatellut, että nyt riittää neuvominen.
Mutta myöskään sitä ei opetettu, miten työpaikoilla käyttäydytään. Kun olin ensimmäisen kerran viimeistä päivää kesätöissä, olin ihan ihmeissäni, kun oli läksiäiskahvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opetettu mitään. Jos yritin osallistua, minut komennettiin pois jaloista pyörimästä. Jos kysyin jostain asiasta, minulle kerrottiin miten tyhmä olen kun en tuon vertaa tiedä ja ymmärrä.
Kummallista, etten ole missään tekemisissä vanhempieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti oli ihan hirveän tarkka, että kaikki tehdään pilkulleen kuten hän tekee. Yleensä hän hätisti lapset pois paikalta ja jos joskus sai/piti tehdä jotain, äiti vahti vieressä ja oheisti "ei noin". Jos jotain teki yksin, niin siitä seurasi jälkeenpäin kolmannen asteen kuulustelu, että kaikki meni just kuten pitää. Kaikki oli siis hyvin tarkkaa, esimerkiksi hanasta sai laskea vettä vasemmanpuoleiseen altaaseen, ei oikeaan, ja perunan keitinvedet piti laskea oikeanpuoleiseen altaaseen, ei vasempaan.
Isää nyt ei kiinnostanut opettaa lapsille yhtään mitään. Perunannostossakin hän huusi vieressä "ei noin", mutta ei näyttänyt, miten sillä kuokalla tehdään. Lopulta minut ajettiin pois paikalta.
Tuo on jo järjetöntä kontrollointia. On äiti unohtanut, että koti on myös muidenkin koti. Ei vain hänen valtakuntaansa.
Omassa äidissä oli myös hieman noita piirteitä, mutta ei lähellekään samassa mittakaavassa kuin sinun äidissäsi.
Tuli sellainen mieleen, että joulukuusi täytyi aina koristella tietyllä tavalla, jotta se näytti tasaiselta ja siistiltä. Olin toki koristelussa mukana, mutta jokaisen koristepallon kohdalla kysyin/varmistin onko sopiva kohta ripustaa. Jos itsellä olisi lapsi, antaisin hänen luovuutensa kukkia. Puolestani kuuseen saisi ripustaa vaikka kengännauhoja!
Ja toinen asia joka tuli mieleeni, että pedattaessa sänkyni hänen oli aivan pakko vetää vielä yhdestä kulmasta kuin korjatakseen. Se oli lannistavaa, kun tuntui, että mikään ei ole tarpeeksi.
Hassua oli myös se, että huoneiden ovien tuli olla tietyllä lailla raolleen. Eli ovi oli viistosti puoliksi auki. Näytti ilmeisesti jotenkin harmonisemmalta. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.
Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.
Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.
Surullista, ja yleisin riidanaihe.
Herraisä, kysy siltä mieheltä neuvoa ja opettele!! Niin olen itsekin oppinut vielä viisikymppisenäkin uusia taitoja ja monet muut!
Ihme avuttomuutta!
Jospa kirjoittaja ei halua opetella niitä? Ei ruoanlaitto kiinnosta kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä!!
Opettelin aivan itse, kun muutin kotoa (vasta) 19-vuotiaana. Tai no... opettelin ja opettelin, söin maksalaatikkoa ja leipää ja jogurttia. Osasin kuitenkin käyttää uunia ja mikroa.
Nyt asun miehen kanssa, joka oli oppinut ruoanlaiton äitinsä ja mummonsa opetuksen avulla. Ja erinomaista ruokaa tekeekin. Minä pilkon salaatin.
Mies kastelee kukat, hoitaa mökin pihan ja fileroi kalan. Minulle nämä asiat ovat rakettitiedettä. Siivouksen osaan, joten sen hoidan minä.
Surullista, ja yleisin riidanaihe.
Minusta vaikuttaa siltä, että kyse on kiinnostuksesta ja luontaisesta taipumuksesta enemmän kuin siitä, onko jotain opetettu lapsena vai ei. Minulle äitipuoli opetti raivokkaan viikkosiivouksen ja tavan käydä marjassa. En ns. osaa tehdä näitä asioita edelleenkään oma-aloitteisesti enkä ole asiasta tietenkään pahoillani. Onnea heille, jotka osaavat, toivottavasti minullakin on jotain taitoja, joita muutkin kuin minä arvostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.
En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.
Minulle ei opetettu kanssa mitään, mutta omasta mielestäni ruuanlaitto esimerkiksi on niin helppoa, että kuka vaan osaa tehdä, kun keittokirjasta tai netistä lukee ohjeita. Sama pätee muihin kotitöihin. Eli pulassa en ole vielä koskaan ollut käytännön juttujen takia. Opettelin neulomaankin netin avustuksella. Eli kaikille muille uusavuttomille rohkaisua, että ruvetkaa tekemään vaan ohjeita lukemalla. Onnistutte kyllä ja koko ajan tulee parempaa kokemuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti ei kai niinkään ole se tiedon ja taidon välittäminen (kaiken tiedon voi kaivaa kirjoista tai netistä) ,vaan se oppimisen ja onnistumisen kokemuksen kokeminen. Se on sitä itsetunnon ja -luottamuksen kasvattamista, mikä vaikuttaa aloitekykyyn tai -kyvyttömyyteen vuosikisi eteenpäin ellei koko loppuelämän. Lapsi, jota ei oteta mukaan tekemiseen, jää paitsi onnistumisen tunteen kokemisesta ja oppimisen ilon kokemisesta. (Lapsi ei saa kokea sitä että: Minä opin. Minä osaan. Minä kehityn. Yritän, erehdyn, mutta opin lopulta. Minä pärjään. Minä olen hyvä.) Ajattelen, että se on se suuri puute. Ei niinkään se, osaako täyttää tiskikonetta vai ei.
Tässä viestissä puhutaan asiaa! Kaikki nämä taidot ovat ihan opeteltavissa, ei se siitä ole kiinni. Vaan kyse on ennen kaikkea siitä, millaista minäkuvaa, itsetuntoa ja elämänasennetta lapselle opetetaan. 16-18 vuoden ajan lapselle tuutataan päähän tällaista asennetta:
-olet niin mitätön, että sinua ei kannata edes yrittää opettaa
-älä yritä, et osaa kuitenkaan
-sinä et pysty oppimaan mitään, koska olet niin tyhmä/kömpelö/tms.
Lisäksi jokainen yritys oppia uusia käytännön taitoja johtaa siihen, että lasta haukutaan ja sätitään. Pahimmassa tapauksessa vielä hoetaan, että lapsen elämästä ei tule koskaan tulemaan yhtään mitään. Sitten vielä päälle uhriudutaan, kuinka vanhemmat joutuvat tekemään kaiken ja lapset vain makaavat laiskoina.
Tällaisista lähtökohdista ponnistavalle uusien taitojen opettelu tuntuu raskaalta siksi, että pitää päästä yli siitä henkisestä kynnyksestä, joka liittyy kaikkeen uuden opetteluun. Ja mielellään siinä sivussa rakentaa itselleen uusi, positiivisempi minäkuva ja itsetunto. Ja ehkäpä myös tehdä surutyötä sen suhteen, millainen ilmapiiri lapsuudessa on ollut.
Amen!! Tulen itse juuri tuollaisesta kodista. En saanut tehdä mitään kotitöitä, koska en osaisi kuitenkaan ja vain hidastaisin ja olisin tiellä. Mitään ohjeistusta en saanut ikinä mihinkään (miten erilaisissa tilaisuuksissa toimitaan, miten työpaikoilla toimitaan, miten talous- ja vakuutusasiat hoidetaan, miten laitetaan ruokaa tai siivotaan, mitä kaikkea hygieniaan ja esim. ihonhoitoon olisi hyvä kuulua, miten yhteiskunta toimii jne). Kaikki pitänyt opetella myöhemmin itse ja joskus totaalisen häpeän kautta kun olen tajunnut toimineeni väärin. Eikä siinäkään mitään. Nykyään on tietoa saatavilla paljon, enkä ole idiootti. Mutta se, että mielessä vielä tänäkin päivänä kummittelee se "et osaa kumminkaan", "eihän tuosta nyt mitään tule", "kannattaako sun nyt edes yrittää", "no niin kato nyt mitä sä taas teit", "eihän sitä nyt noin tehdä, ooksä vähän pimee" jne. - se satuttaa ja syö voimavaroja ihan helvetisti.
Ei sillä että vanhemmilla itselläänkään olisi välttämättä ollut hirveästi tietotaitoa mistä ammentaa (äidin käsitys ruoanlaitosta oli Saarioisen mikropizza tai lihapiirakka) mutta piru vie, olisivat voineet hekin yrittää järkeillä edes sen verran että jos pentu on pakko pyöräyttää niin sille voisi olla hyvä myös varautua opettamaan jotakin, tai antaa evääksi edes jollakin tavalla säällinen itseluottamus. Edesvastuutonta pykätä maailmaan lapsi, jos ei ole pienintäkään mielenkiintoa opettaa sitä lasta tulemaan elämässään toimeen osana yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta myöskään sitä ei opetettu, miten työpaikoilla käyttäydytään. Kun olin ensimmäisen kerran viimeistä päivää kesätöissä, olin ihan ihmeissäni, kun oli läksiäiskahvit.
Jotkut läksiäiskahvit nyt on ihan työpaikkakohtainen asia, voihan olla, ettei vanhempiesi työpaikoilla sellaisia ole järjestettykään. Yhdellä työpaikoistani juhlittiin joka vuosi kaikkien synttäreitä ja lahjojakin jaettiin, seuraavassa työpaikassa ei ollut mitään muistamista. Läksiäiskahvejakaan en ole juonut kuin parin tyypin kohdalla. Ei kai sitä nyt ihan kaikkeen elämässään voi odottaa perehdytystä, ellei satu olemaan armeijassa töissä. Siellä käsittääkseni ei vaadi omaa ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt normaalijärkinen ihminen oppii itsekin kaiken kodin huoltoon liittyvän ihan ilman vuosikausien opetustakin? Aina kun tulee joku tilanne eteen niin opettelee. Ei hemmetti joku pyykkien pesu ole mitään rakettitiedettä. Jo koulussa opetellaan laittamaan ruokaa auttavasti.
Minulle ei ainakaan koulun kotitaloustunnit auttaneet mitään. Ne laittoi ruoan jotka jo osasi, me muut tiskattiin. Toki vierestä katsoi, mutta eipä näistä muistanut mitään sitten 5v kuluttua kun muutti omilleen.
Kokkikirjoja sai kirjastosta, mutta nekin olettavat että perusasiat ovat jo hallussa, kuten pitäisikin olla. En tiennyt mitä tarkoittaa sipulin kuullottaminen ja miten mikäkin aines prepataan, miten kypsyys tarkistetaan, eikä näitä kirjoissa selitetty. Onneksi löytyi kavereita jotka jaksoivat ivaamatta opettaa perusteet niin että ruokaohjeistakin sai jotain irti. Nykyään toki on helpompaa kun on YouTube.
Aloittelevan kokin kannattaa kaivaa esiin se vanha köksänkirja, niissä neuvotaan melkein kädestä pitäen ruuanlaitto, jaetaan niksejä kodinhoitoon ja sitä "hiljaista tietoakin". Oma kirjani on nimeltään Ole hyvä - kotitaloutta 7. luokkalaisille tms. Löytyy monivaiheiset ohjeet kananmunan keittoon, kuiva-ainekaapin siivoukseen ja ikkunan pesuun, lihapullataikinan ainesosien tehtävät ja jauhelihojen erot, kalan perkaamiseen on kuvat ja oikea imurointiasento löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt normaalijärkinen ihminen oppii itsekin kaiken kodin huoltoon liittyvän ihan ilman vuosikausien opetustakin? Aina kun tulee joku tilanne eteen niin opettelee. Ei hemmetti joku pyykkien pesu ole mitään rakettitiedettä. Jo koulussa opetellaan laittamaan ruokaa auttavasti.
Minulle ei ainakaan koulun kotitaloustunnit auttaneet mitään. Ne laittoi ruoan jotka jo osasi, me muut tiskattiin. Toki vierestä katsoi, mutta eipä näistä muistanut mitään sitten 5v kuluttua kun muutti omilleen.
Kokkikirjoja sai kirjastosta, mutta nekin olettavat että perusasiat ovat jo hallussa, kuten pitäisikin olla. En tiennyt mitä tarkoittaa sipulin kuullottaminen ja miten mikäkin aines prepataan, miten kypsyys tarkistetaan, eikä näitä kirjoissa selitetty. Onneksi löytyi kavereita jotka jaksoivat ivaamatta opettaa perusteet niin että ruokaohjeistakin sai jotain irti. Nykyään toki on helpompaa kun on YouTube.
Aloittelevan kokin kannattaa kaivaa esiin se vanha köksänkirja, niissä neuvotaan melkein kädestä pitäen ruuanlaitto, jaetaan niksejä kodinhoitoon ja sitä "hiljaista tietoakin". Oma kirjani on nimeltään Ole hyvä - kotitaloutta 7. luokkalaisille tms. Löytyy monivaiheiset ohjeet kananmunan keittoon, kuiva-ainekaapin siivoukseen ja ikkunan pesuun, lihapullataikinan ainesosien tehtävät ja jauhelihojen erot, kalan perkaamiseen on kuvat ja oikea imurointiasento löytyy.
Ei minulla ainakaan tällaista ole, kirjat jäi kouluun ja annettiin seuraavan vuoden opiskelijoille.
Voisin sanoa, että kyllä ja ei, sillä sain olla mukana, kun asioita tehtiin, mutta läheskään kaikkea mitä olisin halunnut oppia, ei minulle opetettu.
Lapsuudenkodissani isäni imuroi ja siivoili pääosin, äitini pyyhki pölyt, kun sille päälle tuli ja hoiti kokkailun, leipomisen ja pyykit. Isäni piti auton ja puutarhan kunnossa, molemmat vanhemmat tekivät mökkitöitä.
Kun isäni kuoli, kun olin 15, sain vastuulleni aivan kaikki kotityöt, ilman että äiti opetti minulle mitään. Huusi vain, jos jonkin taulun päälle oli jäänyt pölyä tai sauna ei ollut tarpeeksi hyvin imuroitu. Olikin suuri helpotus muuttaa varhain kotoa opiskelemaan, sillä sain rauhassa opetella asiat ilman ylikriittisen äitini jatkuvaa huutoa, kun mikään ei kelvannut.
Opin yksin pesemään pyykit, imuroimaan, siivoamaan, laittamaan lakanat, kaiken. Isä oli opettanut miten auto pestään, haravoimaan lehtiä, kalastamaan ja perkaamaan kalat. Äitini kertoi pari leivontaniksiä vasta, kun olin jo vuosia leiponut kaikkien juhlapyhien herkut. Leipominen on onneksi lempijuttuni, joten opin sen hyvin, enkä ole ihme kyllä sen kummemmin mokannut kokkaillessakaan. Kerran kyllä laitoin lasagneen liian vähän nesteitä, mutta siinä ohjeessa oli virhe, jonka olen vuosien aikana ymmärtänyt, kun olen enemmän laittanut ruokaa.
Olen ottanut äitini virheitä opiksi ja olen opettanut pienistä pitäen lapsilleni käytännön taitoja. He ovat leiponeet kanssani heti, kun intoa on ollut, noin 2v alkaen. Vanhimmat lapseni osaavat mm. imuroida, lakaista lattiat, pyyhkiä pölyt, viedä roskat, lajitella pyykit, pestä pyykkiä, vaihtaa lakanat, tehdä salaattia, leipoa pullaa ja sämpylöitä. Olemme haravoineet ja tehneet lumitöitä yhdessä. He myös harjoittelevat rahan käyttöä: kumpikin on saanut rahaa ja ansaitsee viikkorahaa ja he ovat (ennen koronaa) maksaneet itse kaupassa ostoksia ja vertailleet tuotteiden hintoja. Olemme yhdessä katselleet, mitä mikin asia maksaa ja vanhimmalla onkin selkeä käsitys perusruokatarvikkeiden hinnoista.
Olen käyttänyt hyväkseni lasten aitoa uteliaisuutta ja intoa kokeilla kotitöitä ja samalla he oppivat taitoja, jotka toivottavasti muistavat myös aikuisena. Heillä on jo nyt paljon enemmän taitoja kuin mitä minulla oli muuttaessani opiskelija-asuntolaan ja se on hyvä.
Mieheni kuuluu siihen sukupolveen, jossa äiti passasi pojille kaiken, eikä hän tai veljensä oppineet mitään, kun kotoa lähtivät. Miehen veli menikin hyvin nuorena naimisiin naisen kanssa, joka hoiti kaikki kotityöt, mieheni taas teki saman kuin minä eli opetteli itse. Hänellä ei tosin mielenkiinto riittänyt ruoanlaittoon, joten hän osaa kyllä tehdä pitsaa ja paistaa kananmunan, paistaa puolivalmiita ja paahtaa paahtoleivän, mutta esim. lihapullia, pastakastiketta, perunamuussia, keittoa tai makaronilaatikkoa hän ei ole koskaan tehnyt. Ymmärsin itsekin vasta lasten myötä, että teen itse asiassa paremmin maustettua ja monipuolisempaa ruokaa kuin äitini. Siitä tuli sellainen yes, olen päässyt pitkälle olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai nyt normaalijärkinen ihminen oppii itsekin kaiken kodin huoltoon liittyvän ihan ilman vuosikausien opetustakin? Aina kun tulee joku tilanne eteen niin opettelee. Ei hemmetti joku pyykkien pesu ole mitään rakettitiedettä. Jo koulussa opetellaan laittamaan ruokaa auttavasti.
Minulle ei ainakaan koulun kotitaloustunnit auttaneet mitään. Ne laittoi ruoan jotka jo osasi, me muut tiskattiin. Toki vierestä katsoi, mutta eipä näistä muistanut mitään sitten 5v kuluttua kun muutti omilleen.
Kokkikirjoja sai kirjastosta, mutta nekin olettavat että perusasiat ovat jo hallussa, kuten pitäisikin olla. En tiennyt mitä tarkoittaa sipulin kuullottaminen ja miten mikäkin aines prepataan, miten kypsyys tarkistetaan, eikä näitä kirjoissa selitetty. Onneksi löytyi kavereita jotka jaksoivat ivaamatta opettaa perusteet niin että ruokaohjeistakin sai jotain irti. Nykyään toki on helpompaa kun on YouTube.
Aloittelevan kokin kannattaa kaivaa esiin se vanha köksänkirja, niissä neuvotaan melkein kädestä pitäen ruuanlaitto, jaetaan niksejä kodinhoitoon ja sitä "hiljaista tietoakin". Oma kirjani on nimeltään Ole hyvä - kotitaloutta 7. luokkalaisille tms. Löytyy monivaiheiset ohjeet kananmunan keittoon, kuiva-ainekaapin siivoukseen ja ikkunan pesuun, lihapullataikinan ainesosien tehtävät ja jauhelihojen erot, kalan perkaamiseen on kuvat ja oikea imurointiasento löytyy.
Ei minulla ainakaan tällaista ole, kirjat jäi kouluun ja annettiin seuraavan vuoden opiskelijoille.
Todella outoa. Nämä on juuri niitä klassikoita jotka annetaan nuorille nimenomaan sitä varten että ne on mukana sitten kun muuttavat omilleen. Mulla on omani, samoin aikuisella tyttärelläni on omansa.
Vanhemmat ovat syyllisiä kaikkeen siihen, mihin hallitus tai opettajat eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep! Minä kokkasin ensimmäistä kertaa kotitaloustunnilla. Äitini osti ehkä eineksiä, tai sitten elin leivällä - isä ainakaan ei kokannut. Ruoka ei ylipäätään ollut tärkeä aihe perheessämme, eikä yhteisiä ruokailuja ollut koskaan.
Edelleenkään en ole taitava tekemään ruokaa. Jotain perusjuttuja osaan toki tehdä.
Siivoamaan opettelin myös itse. Vanhempani siivosivat kyllä, mutta aika suurpiirteisesti tyyliin "lakaistaan lattia harjalla". Itse nautin kyllä siivoamisesta ja olen siisteydestä tarkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ihan turhaan syyllistätte vanhempianne nyt. Ei kai siivousta tai pyykinpesua tarvitse opettaa? Ei se pyykinpesu niin vaativaa ole. En ole koskaan pessyt pyykkiä lapsuudenkodissa, silti tajusin miten se tapahtuu kun omilleni muutin. Ruuan laittoi aina äiti, lapsena tein ehkä nuudelia. Silti ruuan laittoon tuli kipinä heti kotoa pois muuttaessani, siitä asti olen tehnyt aina itse ruokani, eineksiä en ole juuri ostellut.
Kyse on enemmän persoonallisuudesta kuin vanhempien opastuksesta. Ja osittain laiskuudestakin. Olen esim siivoamisessa äärettömän laiska, ei kiinnosta sitten pätkääkään. Varmasti oisin ihan samanlainen vaikka äiti ois pakottanu jynssäämään lattioita joka päivä. Pikkusiskoni sitten taas on tosi tarkka, aina kaiken pitää olla tip top.
Kyllä vanhemmilla varmasti joku rooli on perusasioiden opetuksessa, mutta tuntuu että moni haluaa ihan tarkoituksella etsiä syyllisen miksi ei itse viitsi siivota/laittaa ruokaa/maksaa laskuja.
Meillä oli syy varmaan just tämä. Äiti oli itsekin joutunut opettelemaan ruoanlaiton aikuisena ja oli sitä mieltä, että keittokirjoista sen oppii.
Kotona opetettiin oikeastaan lähinnä raha-asioita. Siivoamaan ja tiskaamaan joutui kotona jokainen vuorollaan, mutta ei niitä opetettu, vaan oletettiin, että niin helpon homman osaa jokainen itse.
Äidillä saattoi olla painolastina myös oma kokemus. Hän joskus kertoi, että mummo oli vaatinut esim. että virkkuukoukkua oli pidettävä kädessä juuri oikealla tavalla. Äidin käsi ei siitä tykännyt ja hän oli silloin ajatellut, että nyt riittää neuvominen.
Mutta myöskään sitä ei opetettu, miten työpaikoilla käyttäydytään. Kun olin ensimmäisen kerran viimeistä päivää kesätöissä, olin ihan ihmeissäni, kun oli läksiäiskahvit.
Yleensä kun ollaan ensimmäistä kertaa jossain, ollaan hämmästyneitä. Työasiat opitaan yleensä työpaikoilla eikä kotona. Mitä olisit halunnut tietää asiasta etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät opettaneet tai vaatineet mitään kotitöitä ja vielä lukiolaisena Äiti teki aamiaispöytään kaakaon.
En ole kärsinyt tästä mitenkään. Opin kyllä lukemaan ja luin sitten pari keittokirjaa ja siivousvälineiden käyttöohjeet. Ihan hyvin olen oppinut heti kun on ollut tarve.
Minulle ei opetettu kanssa mitään, mutta omasta mielestäni ruuanlaitto esimerkiksi on niin helppoa, että kuka vaan osaa tehdä, kun keittokirjasta tai netistä lukee ohjeita. Sama pätee muihin kotitöihin. Eli pulassa en ole vielä koskaan ollut käytännön juttujen takia. Opettelin neulomaankin netin avustuksella. Eli kaikille muille uusavuttomille rohkaisua, että ruvetkaa tekemään vaan ohjeita lukemalla. Onnistutte kyllä ja koko ajan tulee parempaa kokemuksen myötä.
Ohiksena sanon, että ei ruoanlaitto ihan noin mene. Aika pitkä se yrityksen ja erehdyksen tie on kirjoista (netistä) opettelemalla. Niin paljon tulkinnanvaraista.
Mitä on miedolla lämmöllä kiehuminen? Moni keittää perunat hajalle ja riisi tarttuu pohjaan jääden osin raa’aksi. Milloin munat ja sokeri ovat vaahtoa? Kirjasta lukien useimmilla ensimmäinen kääretorttupohja lässähtää.
Milloin suurustus on sopiva? Olipa sitten kastike tai kiisseli. Vaikka se kiisseli; kiehahtaako liian vähän ja jää perunajauhon makuiseksi vai hetken liikaa ja vetistyy…
Ja ken sanoo, että nää on vanhanaikaisia juttuja, niin itse asiassa nää on just niitä, joita lähipiirin ei-niin-varakkaat opiskelemaan lähteneet nuoret on kiitelleet taitoina eniten. Rahaa menee murto-osa verrattuna siihen, joka ostaa puuronsa eineshyllystä valmiina ja kiisselin tai marjakeiton tölkistä.
Kummitytön kämppis ihmetteli, kun tämä osasi tehdä mannapuuroa lohdutukseksi sydänsuruihin.
Aloituksen kysymykseen: vanhemmat opettivat mulle paljon vähemmän kuin isovanhemmat. Oon vasta myöhemmin tajunnut, kuinka vähän normaali työelämä jätti arjessa heille aikaa tuollaiseen.
Sama täällä. Kotona ei opetettu ruoanlaittoa eikä pyykinpesua, itse ne oli opeteltava kun muutin omilleni 15-vuotiaana. En kyllä niin ruokaa laittanut, jotain yksinkertaista vaan ja valmisruokia lämmittelin. Vasta kun muutin mieheni kanssa yhteen, hän opetti minulle ruskeakastikkeen teon...
Minut opetettiin kyllä ajamaan traktoria, tekemään heinää, hoitamaan elukoita, metsästämään, kalastamaan, rakentamaan, pitämään kasvimaata jne mutta ruokaa en osannut juuri laittaa kun kotoa läksin :D
N.-86
Minä.
Minä en saanut koskea ruoanlaittohommiin sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan.
Jotenkin mallista kuitenkin opin raha-asioitten hoidon, ja siinä olenkin yhtä taitava kun äitini.
Sitäkään ei minulle mitenkään opetettu, olen seurannut esimerkkiä.
Ruokaa opettelin laittamaan kun muutin omileni opiskelijakämppään. Se oli mitä oli, mutta aika on opettanut. Nyt saan kehuja ruoastani, sanotaan että teen hyvää ruokaa. Itse en sitä kyllä osaa arvostella.
Tässä ketjussahan tarinoita kertovat 80- ja 90-luvulla, jopa 70-luvulla lapsuutensa eläneet. Nykynuoret ovat itseasiassa aika näppäriä ottamaan asioita haltuun netin lähteiden avulla.