Kertokaa nyt miten käännetään keskustelu flirttailuksi
Tai miten ylipäätään keskustellaan ja samalla pidetään pieni jännitys yllä? Osaan keskustella naisten kanssa (ainakin viestitellä), saan heidät nauramaan ja kirjoitan sujuvasti pitkiäkin viestejä, mutta lopulta aina keskustelu hiipuu, koska en omaa kuin tuon yhden vaihteen. Joskus yritän hieman vihjailla tai olla enemmän seksuaalinen, mutta ne eivät ole ominta persoonaani ja ovat väkinäisiä yrityksiä olla jotain muuta kuin olen.
Pitääkö vain pyytää nopeammin tapaamaan vai mikä neuvoksi?
Kommentit (112)
Kutsut eukon syömään, sano että pistää mukavaa päälle sillä tarjoat itse tehdyn illallisen pitkän kaavan mukaan. Kysy vielä että pistetäänkö pöytään lihaa vai kalaa. Nainen voi tuoda ruokajuomat. Et sä voi lopun ikääsi vaan viestitellä.
Se on ihan sama paljonko flirttaa onnistuneesti tai epäonnistuneesti jossain viestisovelluksessa, jos ei juttu etene tapaamiseen. Suosittelen sopimaan mahdollisimman piamn treffit kasvokkain. Jos on kemiaa niin se flirttailu tai kiinnostuksen näyttäminen tulee luonnostaan sopivan ihmisen kanssa. Mun mielestä on turha tuhlata paljon aikaa viestittelyyn, mutta se on ujojen tyyli.. ja ujojahan tässä maassa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan sama paljonko flirttaa onnistuneesti tai epäonnistuneesti jossain viestisovelluksessa, jos ei juttu etene tapaamiseen. Suosittelen sopimaan mahdollisimman piamn treffit kasvokkain. Jos on kemiaa niin se flirttailu tai kiinnostuksen näyttäminen tulee luonnostaan sopivan ihmisen kanssa. Mun mielestä on turha tuhlata paljon aikaa viestittelyyn, mutta se on ujojen tyyli.. ja ujojahan tässä maassa riittää.
Olen mä tavannutkin. Niissäkin pitäisi kai osata flirttailla?
Kieltämättä mulla on taipumus jäädä kiinni siihen minkä osaan paremmin eli tässä tapauksessa viestittelyyn. Pyrin tätä muokkaamaan ja muuttamaan. Jos molemmat ovat avoimia tapaamiselle niin sitten vain menoksi. Alkukarsinta on kuitenkin kuvan ja viestittelyn perusteella tehty, joten ei ihan umpimetsään olla menossa.
ap
Hei, kaikille!
Mä lueskelin tätä ketjua ja olen ottanut vinkkejä käyttöön. Olen myös lopettanut haaveilun uudelleensyntymästä jonkinlaiseksi flirttijumalaksi ja olen yrittänyt olla hauska, spontaani, kuunteleva, keskusteleva, läsnäoleva ja ennen kaikkea oma itseni. Tämä on toiminut mielestäni ihan hyvin ja olen saanut mieleistä vastakaikua, joka on nostanut itseluottamusta ja uskoa siihen, että ehkä ei tarvi olla jotain, mikä ei tule itselle luonnostaan. Ja vaikka ehkä toivoisin, että en olisi niin usein omasta mielestäni nolo tai hölmö höpöttäjä, niin nyt otan nämä asiat enemmän huumorilla vastaan ja hyväksyn ne osana mua itseäni.
Kiitos kaikille neuvoista ja kannustuksesta. Tämä ketju samalla sekä rauhoitti mieltäni ja antoi vinkkejä jatkoon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Harva ihminen syttyy seksuaalisesti pelkästä keskustelemisesta. On myös olennaista osata koskettaa toista ihmistä, niin että se tuntuu tästä miellyttävältä.
Myös muunkinlainen sanaton kommunikaatio vaikuttaa siihen, miten toinen kokee sinut.
Tolllanen jos tulisi vastaan niin se on periaattteesa varmaan sitä että lohduttaa toista "no ei se mitäään, kaikki on ihan hyvin". Se voisi ollla melko dragokoominen tilanne jos vento vieras ihminen yht äkkiä syöskyy toisen luo "onpa sullla hartiat jäykkänä, jos mä vähän tästä hieroon kato mulllla on parantamisen lahja, mä oooon koulutukseltani psykofysikaaalinen hierontaguru, lempiimeltäään jumala".
Ensin riippuu ihmisestä, miten olette tunteneet ensin normaalisti, ilman, että pakollinen flirtti nousisi päähän. Mutta voin heittää kysymyksiä, mitkä voi olla mahdollista, vaikka olisi paljon syitä.
1. Onko elämässä "suunta"? Eli onko sillä työpaikkaa, opiskelupaikkaa, kiinnostuksen kohteita, harrastuksia ym, eli käytännössä elääkö se sellaista elämää, johon olisi mukavaa päästä mukaan? Luulen, että tähän liittyy myös oma-aloitteisuus, aktiivisuus, kyky tarttua hetkeen, kyky toimia yms vastaavat ominaisuudet, koska niitä tarvitaan sisältörikkaan elämän elämiseen. (Työpaikkoissa ja ystävien kanssa esimerkisi)
2. Oletko tuntenut naisen pitkään (Jos on tuttava ja lisäksi sinkku) kahdestaan tai porukkoissa? Mielestäni on hyvä olla tarkkana tekstiviestien kanssa, sillä liika sometaminen voi hidastaa ihmissuhteen luomista ja antaa ehkä laiskan kuvan, kun ilman "face to face" flirtin vuorovaikutusta voi olla riski kaverikorttiin.
3. Onko vaikeaa olla oma itsensä, jos et tiedä, kuinka paljon pitäisi itsestä kertoa? Saa olla oma itsensä, mutta tietenkin on hyvä olla ystävällinen, sopivan itsevarma ja kohtelias, jos toisesta tykkää. Älä luule, että kusipäisyys olisi ainoa tapa, sillä tuo ajattelutapa saisi naiset ajatelemaan "Pahojen poikina" Yritä mietiä, mitä arvostat ihmisuhteessa ja mitä et? Siitä parhaiten saisi vastauksen omien rajojen asetamiseen. Muista! Suomalaiset ovat aluksi huonoja murtamaan jäitä xd
Toivottavasti vastauksesta on sinulle hyötyä pohdinnassasi!
Keskustelu muuttuu flirttailevaksi, jos on muuttuakseen ja kumpikin on samalla aaltopituudella. Ei siihen sen kummempaa keskustelun kääntöä flirtiksi tarvita.
Rohkeus sanoa puuttuu kuten useimmilta.
Flirttailu on sanatonta viestintää. Kannattaa kiinnittää siihen huomiota, koska me naiset luetaan sitä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei osaa aikuisena flirttailla ei sitä kyllä enää opi.
samaa voi sanoa naisista jotka ei osaa tehdä alotteita ja ehdottaa asioita. Tuskimpa sitäkään oppii ja sitten ihmetellään miksei mies huomaa. Lapsellista nämä jotka olettaa että aina miehen pitää tehdä aloite ikäänkuin odottas pääsemistä valmiiseen pöytään. Sitä se seksi on jatkossakin todennäköisesti sellaisen naisen kanssa
Flirttailuun on vaikea antaa ohjeita, mutta tärkeää on ainakin hymy, ei sellainen perusiloinen vaan vähän kujeileva, joskus kulmien alta katsova. Semmoinen kepeys ja hyväntuulisuus on olennaista, se, ertä olemuksellasi ja ilmeilläsi ilmaiset viihtyväsi ihmisen seurassa. Viestitellessä sitä voi ilmaista hymiöillä 😅😂😄 Huumori on tärkeää.
Jos pidät vaikapa toista viehättävänä, voit käyttää näitä 😍🤩 ja sanoa jonkun kehun (ei alatyylistä tai rivoa).
Mä pohdin tätäkin. Vaikka ei olekaan ehkä paras idea pohtia ja kyseenalaistaa jokaista päätöstään, mutta jos haluaa olla parempi niin ei kai siihen ole muuta tietä. Tuo viivyttely. En ole sitä koskaan tarkoituksella tehnyt. Vastaan kyllä viesteihin, mutta jos mulla on vaikka koko päivä menoa niin koen, että on turhaa vastata nopeasti jotain lyhyttä ja parempi vastata, kun mulla on aikaa. Tietenkin tuossa on riski, että toinen tulkitsee hiljaisuuden väärin (näin on käynyt), joten ei tuokaan aukoton strategia ole. Pitää kai vain kertoa mistä on ollut kyse ja toivoa, että toinen ei tuon hiljaisuuden aikana poista kontakteista. Ihmiset ovat erilaisia. Tässäkin se tulee esille.
Kyllä mullakin on ollut tilanteita, joissa odotan toisen viestiä niin paljon, että hieman isompi tauko viestittelyssä on suoranaista tuskaa. En mä silti ala toista siitä syyttämään tai poistamaan. Jos hän on kiinnostunut niin hän kyllä vastaa. Jos ei niin sitten meitä ei oltu tarkoitettu. Ei kai tämä niin vakavaa ole.
ap