Tunnen yhden naisen joka elää yli 35vuotiaana äitinsä luona, mikähän tuota naista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy. 

Paitsi ehkä läheisriippuvuus?

Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?

Huom. Olosuhteiden pakosta. Nykyisin ei tarvitse asua, eikä juuri kukaan halua. Jos siitä huolimatta vielä nykypäivänä tahtoo asua aikuisena vanhempien luona, vaikka mahdollisuus olisi asua yksin, jotain saattaa olla vialla...

Eli sinun mielestäsi esim. italialaiset ovat viallisia, koska asuvat vielä tänäkin päivänä usein vanhempiensa luona kunnes menevät naimisiin. Vaikka ei ole pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivasi sellainen kuin sopivan asunnon puute, kun muutaman kuukauden asuin äitini ja isäni kanssa 34-vuotiaana. 

Mutta hän on asunut koko ikänsä

t. AP

Entäpä sitten?

Eihän siinä mitään pahaa ole, jos on mt-ongelmia tai muuta.

Eikä myöskään silloin, jos ei ole. Ihan terve aikuinenkin voi asua äitinsä kanssa, jos niin haluaa. Ei siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vedellä ja taivastella. 

No eihän tuollainen mitenkään tervettä tai normaalia ole. Joku mennyt äidin ja lapsen suhteessa pieleen, outo riippuvuussuhde. Äiti voi olla todella kontrolloiva ja molemmat esim. läheisriippuvaisia. Normaaliin kehitykseen kuuluu ero vanhemmista.

Ehkä jossain tosi köyhässä maassa, köyhien parissa asia olisi vähän eri. Suomessa kun kenenkään ei tarvitse rahanpuutteen takia jäädä vanhempien luokse aikuisena asumaan. Hyvin harvinaista on Suomessa tuollainen asumisjärjestely.

Mikä sinä olet määrittämään mikä on tervettä tai normaalia? Lääkäri tekee diagnoosit terveyden suhteen ja normaali nyt on hyvin suhteellinen käsite. Käytännössä sellaista kuin "normaali" ei ole olemassa, koska jokaiselle on hieman eri asiat normaaleja. Sinulla on rajoittunut ymmärrys, jos et osaa hyväksyä muita tapoja elää kuin omasi. Harvinaisuushan ei tee asiasta sairasta tai epänormaalia. 

Totta, ja psykologi tekee diagnoosit mielenterveyden suhteen. Tarkoitin nimenomaan sitä, että aikuisena vanhempien luona asuvalla on todennäköisemmin jotain mt-ongelmia eikä lapsen ja vanhemman suhdekaan ole välttämättä normaali. Mutta psykologihan sen tosiaan voi vain varmistaa. Suurin osa aikuisista irrottautuu vanhemmistaan ja kaipaa omaa rauhaa. Voihan jotain poikkeuksia tietysti olla...

Tunnen yhden ja syynä tähän äidin luo muuttamiseen on piheys. Saa asustella äidin nurkissa ihan ilmaiseksi. Helppoa ei kuulemma ole, riidat ovat jokapäiväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy. 

Paitsi ehkä läheisriippuvuus?

Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?

Huom. Olosuhteiden pakosta. Nykyisin ei tarvitse asua, eikä juuri kukaan halua. Jos siitä huolimatta vielä nykypäivänä tahtoo asua aikuisena vanhempien luona, vaikka mahdollisuus olisi asua yksin, jotain saattaa olla vialla...

Eli sinun mielestäsi esim. italialaiset ovat viallisia, koska asuvat vielä tänäkin päivänä usein vanhempiensa luona kunnes menevät naimisiin. Vaikka ei ole pakko. 

Moni noista on henkisesti epäkypsä eikä edes kykenisi ottamaan vastuuta itsestään, koska ei sellaista ole täytynyt ikinä oppia kun äiti tekee ja hoitaa kaiken valmiiksi. Karhunpalvelus lapselle. Italiassa sitä paitsi paljon köyhempää, siellä joskus saattaa joutua asumaan yhdessä taloudellisista syistä.

Minä asun äitini kanssa eikä kiinnosta pätkääkään selitellä ennakkoluuloisille palstamammoille, miksi. Eivät kuitenkaan tajua niin kuin tämäkin ketju osoittaa. No eipä ole minulta pois jos eräillä ei älykkyys riitä näinkin yksinkertaiseen asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta huomattavasti oudompaa on se, jos miettii näin kovalla intensiteetillä joidenkin puolituttujen asumismuotoa.

Kertoo myös paljon henkilöstä, että normista poikkeaminen tarkoittaa aina sitä, että on sairas, ongelmainen tai vammainen. Varmaan nämä vanhempiensa kanssa asuvat autisteiksi ja mt-ongelmaiseksi leimaavat ovat samoja, joille kaikki sinkut ovat kaapissa olevia homoja/lesboja, joiden mielestä keskellä arkipäivää kotona olevat ovat sossupummeja (eivätkä esim. vuorotyöläisiä tai ihan vain lomalla) ja joiden mukaan yksin matkustelevat ja eri tapahtumissa käyvät tekevät niin vain siksi, koska heillä ei ole kavereita.

Tässä ajatusmallissa näkyy hyvin se, miten joukosta erottumista ja outoutta kuollakseen pelkäävät heijastavat omia pelkojaan muihin. Onhan se tietty helpompaa niin kuin miettiä, että mitä jos itse onkin ajatuksineen jotenkin poikkeava.

Siis eihän tuollainen kyttääminen ole ollenkaan normaalia. Aika ongelmatonta täytyy oman elämän muutenkin olla, jos ainoa murhe on se, asuuko joku puolituttu äitinsä kanssa vai eikö?:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy. 

Paitsi ehkä läheisriippuvuus?

Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?

Huom. Olosuhteiden pakosta. Nykyisin ei tarvitse asua, eikä juuri kukaan halua. Jos siitä huolimatta vielä nykypäivänä tahtoo asua aikuisena vanhempien luona, vaikka mahdollisuus olisi asua yksin, jotain saattaa olla vialla...

Eli sinun mielestäsi esim. italialaiset ovat viallisia, koska asuvat vielä tänäkin päivänä usein vanhempiensa luona kunnes menevät naimisiin. Vaikka ei ole pakko. 

Moni noista on henkisesti epäkypsä eikä edes kykenisi ottamaan vastuuta itsestään, koska ei sellaista ole täytynyt ikinä oppia kun äiti tekee ja hoitaa kaiken valmiiksi. Karhunpalvelus lapselle. Italiassa sitä paitsi paljon köyhempää, siellä joskus saattaa joutua asumaan yhdessä taloudellisista syistä.

Tai sitten ei ole. Sinä tuskin olet edes nähnyt italialaista. Omat ennakkoluulosi estävät tutustumisen. Jokainen sanasi suorastaan huokuu mallia "tee niin kuin minä teen tai olet viallinen". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy. 

Paitsi ehkä läheisriippuvuus?

Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?

Huom. Olosuhteiden pakosta. Nykyisin ei tarvitse asua, eikä juuri kukaan halua. Jos siitä huolimatta vielä nykypäivänä tahtoo asua aikuisena vanhempien luona, vaikka mahdollisuus olisi asua yksin, jotain saattaa olla vialla...

Eli sinun mielestäsi esim. italialaiset ovat viallisia, koska asuvat vielä tänäkin päivänä usein vanhempiensa luona kunnes menevät naimisiin. Vaikka ei ole pakko. 

” Italian young adults have a terrible reputation.

Absolutely babied by their moms, Italians basically remain children well into adulthood, enjoying the benefits of full-time emotional unpaid labor. I know many a 30-year-old who doesn’t cook, clean, do their own laundry or even, at times, buy their own clothes. Their mother’s grocery shop, make their appointments, cook three meals a day and even make all the bed’s in the house, including their not-so-young children’s bed.

This creates a generation of mommy’s-boys (and girls, though to a lesser extent) known as mammone in Italian. And though it may seem like I’m exaggerating in my stereotype, I’m sure we can all admit that most stereotypes have their fair share of truth to them. Italians really do remain less independent, overall, than most Americans, but this has a lot to do with living under the same roof as their parents for well past the acceptable age limit.

What’s the deal with adult Italians still living at home? Are entire generations of Italians lounging around their parents houses out of an unwillingness to grow up?

Well, no.

Italians live at home well past most Americans, because living on their own is financially impossible for 99 percent of young Italians.

Italy has one of the lowest employment rates in the entire European Union, especially Italian youth. ”

http://www.ginamussio.com/whats-deal-adult-italians-still-living-home/

Mielestäni tuollaisessa avuttomuudessa ei ole mitään ihailtavaa, mutta sinä saat tietysti olla eri mieltä.

Juu, työnnetään vaan ikääntyvät vanhemmat vanhussäiliöihin ennemmin kuin huolehditaan heistä itse. Ettei vaan kukaan luule, että on mt-ongelmia tms. 

Vierailija kirjoitti:

Juu, työnnetään vaan ikääntyvät vanhemmat vanhussäiliöihin ennemmin kuin huolehditaan heistä itse. Ettei vaan kukaan luule, että on mt-ongelmia tms. 

Mikä niissä mt-ongelmissa on niin hävettävää, yleisiä ovat. Omasta vanhemmasta voi myös huolehtia vaikkei asuisi yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, työnnetään vaan ikääntyvät vanhemmat vanhussäiliöihin ennemmin kuin huolehditaan heistä itse. Ettei vaan kukaan luule, että on mt-ongelmia tms. 

Mikä niissä mt-ongelmissa on niin hävettävää, yleisiä ovat. Omasta vanhemmasta voi myös huolehtia vaikkei asuisi yhdessä.

Sarkasmi on sinulle ilmeisen vieras käsite. 

Eikö pitäisi olla enemmän huolissaan Espanjan nuorista, sillä ikäryhmästä 16-29-vuotiaat vain noin 20 % on muuttanut pois vanhempiensa luota?

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006551511.html

Espanja - peräkammarin poikien ja tyttöjen luvattu maa!

80 % alle 30-vuotiaista kirjoitti:

Eikö pitäisi olla enemmän huolissaan Espanjan nuorista, sillä ikäryhmästä 16-29-vuotiaat vain noin 20 % on muuttanut pois vanhempiensa luota?

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006551511.html

Espanja - peräkammarin poikien ja tyttöjen luvattu maa!

Sama meno Italiassa ja monissa muissakin kehitysmaissa.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia, lievä kehitysvamma tai autistinen.

Heh. Ei mulla ainakaan ollut mitään näistä, vaikka elin jonkin aikaa äidin kanssa eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, työnnetään vaan ikääntyvät vanhemmat vanhussäiliöihin ennemmin kuin huolehditaan heistä itse. Ettei vaan kukaan luule, että on mt-ongelmia tms. 

Mikä niissä mt-ongelmissa on niin hävettävää, yleisiä ovat. Omasta vanhemmasta voi myös huolehtia vaikkei asuisi yhdessä.

Sarkasmi on sinulle ilmeisen vieras käsite. 

Vastaukseni oli sarkasmia, jos et ymmärtänyt.

80 % alle 30-vuotiaista kirjoitti:

Eikö pitäisi olla enemmän huolissaan Espanjan nuorista, sillä ikäryhmästä 16-29-vuotiaat vain noin 20 % on muuttanut pois vanhempiensa luota?

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006551511.html

Espanja - peräkammarin poikien ja tyttöjen luvattu maa!

Ikävää, ettei tuollakaan sosiaaliturva ole yhtä hyvä kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

80 % alle 30-vuotiaista kirjoitti:

Eikö pitäisi olla enemmän huolissaan Espanjan nuorista, sillä ikäryhmästä 16-29-vuotiaat vain noin 20 % on muuttanut pois vanhempiensa luota?

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006551511.html

Espanja - peräkammarin poikien ja tyttöjen luvattu maa!

Sama meno Italiassa ja monissa muissakin kehitysmaissa.

Suomalaisena ymmärrän hyvin sen että lukio tai ammattikoulu ja armeija käydään siinä vaiheessa kun vielä asutaan vanhempien luona, mutta noin 20-vuotiaana pitäisi alkaa katsella omaa asuntoa ilman sen suurempaa dramatiikkaa tai että vanhempien kanssa olisi huonot välit.

Jos asuu 30-vuotiaaksi vanhempiensa luona, niin usein semmoiselle ihmiselle ei muodostu realistista käsitystä rahanmenosta kuten että netti ja sanomalehti eivät ole ilmaisia ja jääkaappi ei täyty itsestään. Jos on jollain on oikein paasaava äiti, niin pojan ei tarvitse opetella laittamaan ruokaa tai käyttämään pesukonetta, vaan täyshoito pelaa.

HYII oon tavannut tuollaisen hemmotellun italialaisen miehen, ihan vammainen se oli melkein kaiken hyysäyksen vuoksi... :( Ja odotti et kaikki muutkin hyysää häntä, mikä teki siitä aika k-pään.

Aloittaja lienee sama henkilö, joka on aiemmin tehnyt tänne useita ilkeämielisiä ja tuomitsevia avauksia aikuisista, jotka eivät elä juuri niin kuin aikuisen kuuluisi elää. "Oma auto KUULUU aikuisen elämään!", "Jotenkin säälittää aikuiset, jotka asuu vuokralla" jne.

Tiedän joitain tämänhenkisiä ihmisiä irl. Päällisin puolin ovat menestyneitä ja elävät normaalia aikuisen elämää: on omistusasunto, työpaikka, puoliso, lapset, se autokin. Mutta kun heidän kanssaan on lähemmin tekemisissä, niin huomaa, kuinka epäaikuismaisia he ovat henkisesti ja emotionaalisesti. Tunteiden hallintakyky on olematon, varsinkaan negatiivisia tunteita ei yhtään osata säädellä tai edes tunnistaa. Työpaikalla tiuskitaan alentuvasti "ärsyttäville" työkavereille ja kaupan kassa saattaa lyöntivirheen tehdessään saada suhteettoman purkauksen niskaansa. Muiden iloa ei haluta kuulla, koska jos heillä ei ole kivaa, niin silloin ei saa olla kenelläkään muullakaan. Lapsistaan he puhuvat todella julmasti jopa näiden itsensä kuullen ja puoliso nyt ei tietenkään osaa mitään eikä ymmärrä mistään mitään. Tämä negatiivisuus kätkee yleensä taakseen vielä pahempaakin oireilua: päihderiippuvuutta, parisuhdeväkivaltaa, vakavia taloudellisia ongelmia, lasten kokemaa koulukiusaamista jne.

He kai tietävät itsekin, että kulissit huojuvat kuin korttitalo ja jotta he saisivat pysymään ne edes jotenkin pystyssä, turvautuvat he muiden väheksyntään ja oman paremmuuden korostamiseen. MINULLA on ainakin perhe, niin kuin normaalilla aikuisella! MINÄ en ainakaan asu vanhempieni nurkissa kuin tuo Pertti/Pirjo! MINÄ en ole asunut vuokralla sitten ensimmäisen opiskelukuukauteni, vaan MINÄ olen maksanut taloni täysin yksin ilman yhteiskunnan apua! MINULLA on ihan helvetin paha olla mutta ainakaan en ole tuollainen lapsen tasolle jäänyt luuseri!!!!

Kunnes tulee se kaunis päivä, jolloin joku puhaltaa korttitalon nurin. Ja siinä kriisissä voikin yhtäkkiä huomata asuvansa vanhempiensa taloudessa tai joutua luopumaan kalliista katumaasturista.