Lue keskustelun säännöt.
Tunnen yhden naisen joka elää yli 35vuotiaana äitinsä luona, mikähän tuota naista
26.06.2020 |
oikeasti vaivaa, tai mikä hänellä mahtaa olla syynä, kun vaikuttaa ulospäin ihan normaalilta? (ei vammainen) Ihmettelen vaan. Näen häneet joskus ulkona äitinsä kanssa kaupoilla ja he aina kulkevat kahdestaan. Koskaan en ole tuolla naisella ystäviä/miestä nähnyt. Aina vain äitinsä kanssa. Ilmeisesti elänyt nyt näin ihan lapsuudesta
Kommentit (59)
Miksei ihminen saisi elää äitinsä tai isänsä tai jonkun muun perheenjäsenensä kanssa, jos ei yksin halua asua?
Mukavaa ja se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivasi sellainen kuin sopivan asunnon puute, kun muutaman kuukauden asuin äitini ja isäni kanssa 34-vuotiaana.
Mutta hän on asunut koko ikänsä
t. AP
Entäpä sitten?
Ihmettelen vaan, ei vaikuta mitenkään vammaiselta
Oletko oikeasti niin yksinkertainen, että luulet vain vammaisten asuvan vanhempiensa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivasi sellainen kuin sopivan asunnon puute, kun muutaman kuukauden asuin äitini ja isäni kanssa 34-vuotiaana.
Mutta hän on asunut koko ikänsä
t. AP
Entäpä sitten?
Eihän siinä mitään pahaa ole, jos on mt-ongelmia tai muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivasi sellainen kuin sopivan asunnon puute, kun muutaman kuukauden asuin äitini ja isäni kanssa 34-vuotiaana.
Mutta hän on asunut koko ikänsä
t. AP
Entäpä sitten?
Eihän siinä mitään pahaa ole, jos on mt-ongelmia tai muuta.
Eikä myöskään silloin, jos ei ole. Ihan terve aikuinenkin voi asua äitinsä kanssa, jos niin haluaa. Ei siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vedellä ja taivastella.
Tällä palstallahan usein hoetaan että työttömär, eläkeläiset tms. kimppakämppiin, tuet pois, ei jokainen tarvitse yksiötä. Sitten kun joku koettaa näissä säästää yhteiskunnankin varoja niin ei kelpaa, jos se asuu vanhemman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivasi sellainen kuin sopivan asunnon puute, kun muutaman kuukauden asuin äitini ja isäni kanssa 34-vuotiaana.
Mutta hän on asunut koko ikänsä
t. AP
Entäpä sitten?
Eihän siinä mitään pahaa ole, jos on mt-ongelmia tai muuta.
Eikä myöskään silloin, jos ei ole. Ihan terve aikuinenkin voi asua äitinsä kanssa, jos niin haluaa. Ei siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vedellä ja taivastella.
No eihän tuollainen mitenkään tervettä tai normaalia ole. Joku mennyt äidin ja lapsen suhteessa pieleen, outo riippuvuussuhde. Äiti voi olla todella kontrolloiva ja molemmat esim. läheisriippuvaisia. Normaaliin kehitykseen kuuluu ero vanhemmista.
Ehkä jossain tosi köyhässä maassa, köyhien parissa asia olisi vähän eri. Suomessa kun kenenkään ei tarvitse rahanpuutteen takia jäädä vanhempien luokse aikuisena asumaan. Hyvin harvinaista on Suomessa tuollainen asumisjärjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä hän haluaa asua jonkun läheisensä kanssa. Minäkin asun mun ukin luona, enkä näe siinä mitään ihmeellistä. Tuntuu vain mukavalta tulla töistä kotiin, kun ukki on laittanut ruuan valmiiksi ja käynyt aikansa kuluksi kaupassa:)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy.
Paitsi ehkä läheisriippuvuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän yhden joka asuu yli 60 vuotiaana äitinsä kanssa eikä ole koskaan edes hakenut asuntoa. ei ole mitään parisuhdetta koskaan ollut ja on vähän epäkypsä, kuin teini. keksii tarinoita kun ei liiku kun äitinsä kanssa. ei tule yksin pärjäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua vaivasi sellainen kuin sopivan asunnon puute, kun muutaman kuukauden asuin äitini ja isäni kanssa 34-vuotiaana.
Mutta hän on asunut koko ikänsä
t. AP
Entäpä sitten?
Eihän siinä mitään pahaa ole, jos on mt-ongelmia tai muuta.
Eikä myöskään silloin, jos ei ole. Ihan terve aikuinenkin voi asua äitinsä kanssa, jos niin haluaa. Ei siitä tarvitse mitään johtopäätöksiä vedellä ja taivastella.
No eihän tuollainen mitenkään tervettä tai normaalia ole. Joku mennyt äidin ja lapsen suhteessa pieleen, outo riippuvuussuhde. Äiti voi olla todella kontrolloiva ja molemmat esim. läheisriippuvaisia. Normaaliin kehitykseen kuuluu ero vanhemmista.
Ehkä jossain tosi köyhässä maassa, köyhien parissa asia olisi vähän eri. Suomessa kun kenenkään ei tarvitse rahanpuutteen takia jäädä vanhempien luokse aikuisena asumaan. Hyvin harvinaista on Suomessa tuollainen asumisjärjestely.
Mikä sinä olet määrittämään mikä on tervettä tai normaalia? Lääkäri tekee diagnoosit terveyden suhteen ja normaali nyt on hyvin suhteellinen käsite. Käytännössä sellaista kuin "normaali" ei ole olemassa, koska jokaiselle on hieman eri asiat normaaleja. Sinulla on rajoittunut ymmärrys, jos et osaa hyväksyä muita tapoja elää kuin omasi. Harvinaisuushan ei tee asiasta sairasta tai epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy.
Paitsi ehkä läheisriippuvuus?
Ei sitäkään. Googlaa tuon sanan merkitys, kun ei näytä olevan tuttu.
Tunnen 61 v.naisen joka elää äitinsä ,veljensä ja siskonsa kanssa.Minusta tosi outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy.
Paitsi ehkä läheisriippuvuus?
Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 61 v.naisen joka elää äitinsä ,veljensä ja siskonsa kanssa.Minusta tosi outoa.
Onko kuitenkaan? Jotkut ihmiset asuvat esim. kommuuneissa. Se, että on enemmän väkeä saman katon alla tuo turvallisuudentunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy.
Paitsi ehkä läheisriippuvuus?
Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?
Huom. Olosuhteiden pakosta. Nykyisin ei tarvitse asua, eikä juuri kukaan halua. Jos siitä huolimatta vielä nykypäivänä tahtoo asua aikuisena vanhempien luona, vaikka mahdollisuus olisi asua yksin, jotain saattaa olla vialla...
Minusta huomattavasti oudompaa on se, jos miettii näin kovalla intensiteetillä joidenkin puolituttujen asumismuotoa.
Kertoo myös paljon henkilöstä, että normista poikkeaminen tarkoittaa aina sitä, että on sairas, ongelmainen tai vammainen. Varmaan nämä vanhempiensa kanssa asuvat autisteiksi ja mt-ongelmaiseksi leimaavat ovat samoja, joille kaikki sinkut ovat kaapissa olevia homoja/lesboja, joiden mielestä keskellä arkipäivää kotona olevat ovat sossupummeja (eivätkä esim. vuorotyöläisiä tai ihan vain lomalla) ja joiden mukaan yksin matkustelevat ja eri tapahtumissa käyvät tekevät niin vain siksi, koska heillä ei ole kavereita.
Tässä ajatusmallissa näkyy hyvin se, miten joukosta erottumista ja outoutta kuollakseen pelkäävät heijastavat omia pelkojaan muihin. Onhan se tietty helpompaa niin kuin miettiä, että mitä jos itse onkin ajatuksineen jotenkin poikkeava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin periaatteessa asun äitini kanssa. Asumme paritalossa. Äiti toisella puolikkaalla ja meidän perhe toisella. Olemme niin paljon tekemisissä, että käytännössä sama, vaikka olisi omakotitalo, jossa molemmat perheet asuvat. Ihan terve työssäkäyvä naimisissa oleva kolmen lapsen äiti olen. Alkoholia en ole juonut vuosiin ja silloin kuin join korkeintaan lasillisen tai kaksi muutaman kerran vuodessa. Eli alkoholistiksikaan tuskin minua voi sanoa. Muitakaan riippuvuuksia ei löydy.
Paitsi ehkä läheisriippuvuus?
Juu, entisaikaanhan kaikki olivat läheisriippuvaisia, kun asuivat monta sukupolvea samassa pikkumökissä ja lapsetkin muuttivat pois kotoa yleensä vasta kun menivät naimisiin. Näinhän meille jo koulun historian tunnilla opetettiin. Eikun mitenkäs se olikaan`?
Huom. Olosuhteiden pakosta. Nykyisin ei tarvitse asua, eikä juuri kukaan halua. Jos siitä huolimatta vielä nykypäivänä tahtoo asua aikuisena vanhempien luona, vaikka mahdollisuus olisi asua yksin, jotain saattaa olla vialla...
Kertoo vain ja ainoastaan sinun rajallisesta kapasiteetistasi, että pidät viallisena ihmistä, joka elää erilailla kuin sinä. Kai sinun mielestäsi kaikki sinkutkin ovat nirsoja ja vapaaehtoisesti lapsettomat lapsivihaajia jne.?
So? Tämmöinen on ihan yleistä esim. Italiassa tai Espanjassa.
Minäkin asuin. Säästin vuokrassa ja samalla pidin äitiä silmällä. Maksoin vuokraa ja siivosin ja laitoin ruokaa. Oli keskusteluseuraa puolin ja toisin. Mukavaa oli, tekisin vieläkin niin jos olisi mahdollista,-äitini on kuollut. Ja ihan normaali olen ja äiti oli myös, tosin iäkäs
Ihmettelen vaan, ei vaikuta mitenkään vammaiselta