Pitääkö ottaa vaan se "ihan ok"-mies vai olla ikuisesti yksin kun...
...ei voi saada sitä tiettyä miestä jonka oikeasti haluaisi? Yksinkin on hyvä olla, ei siinä. Mutta mitä ajattelette, onko kokemuksia?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun tutkimuksen mukaan järjestetyt avioliitot olisi loppujen lopuksi onnellisempia kuin rakkausliitot, eli voi onnistua. Eli voi oppia rakastamaan toista ajan kanssa. Toki monella täällä kokemus että ei ole tullut mitään..
Ennenvanhaan ei elettykään niin pinnallista ja pornoistunutta aikaa kun nykyään.
Ja lapset jo tekivät töitä. Yhdessä sitten rakennettiin puolison kanssa kotia ja teininä oltiin jo vanhempia.
Kyllä siinä varmasti kiintyi toiseen eri tavalla kuin nykyään, kun periaatteessa jokaisella on elämä kunnossa ja parisuhde on piste iin päälle, ei mikään elinehto.Ei noita kehitysmaa-aikojen juttuja voi soveltaa nykyaikaan. Silloin ihmiset elivät riippuvuus suhteissa toisiinsa.
Miehen isovanhemmat ovat (olivat) tuolta aikakaudelta. Viimeiset vuosikymmenet liittoa hoidettiin pakenemalla tuttujen luokse, vajaan tai kutsumalla kavereita kylään niin että toinen joutui lähtemään muualle. Saunassa ei oltu käyty yhdessä tuumin varmaan 50 vuoteen.
Tässä taas joku päärynä vartaloinen kerttu-anneli haaveilee jostain rikkaasta julkisuuden henkilöstä ja tavis miehet on vaan ok miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas joku päärynä vartaloinen kerttu-anneli haaveilee jostain rikkaasta julkisuuden henkilöstä ja tavis miehet on vaan ok miehiä.
Tiedä vaikka saisikin sellaisen. Tuttu meni varakkaille tarkoitetuille deittisaitille pluskokoisena ja nauttii nyt kotirouvana olemisesta. Tietenkään mitään micheliniä kukaan ei halua. Muodot ruotuun ja naama nätiksi ennen kuin menee tyrkylle.
Tiedä vaikka saisikin : D
No siitä vaan niin ei tarvii tyytyä ok miehiin
Ja elättää itse itseään
Vierailija kirjoitti:
Tiedä vaikka saisikin : D
No siitä vaan niin ei tarvii tyytyä ok miehiin
Ja elättää itse itseään
Älä huoli. Tasa-arvoa kannattaville löytynee parempia maisemia ihan niinkin läheltä kuin Ruotsista ja Norjasta. Siellä miehillä tuntuu olevan vielä kunnianhimoa ;)
Tyhmältä tuntuu kommentoida tähän ketjuun. Mutta tässä tulee. Kuvittelen että aika moni mieltää "ok" miehen ulkonäön perusteella ja tämä pohdinta menee enemmän ehkä Tinder deittailuun.
Kun ikää tulee ulkonäkö alkaa kadota joten ne kuumimmatkin miehet saattavat muuttua "ok" miehiksi ja toisaalta ne "ok" tai ei ihan niin ok miehet saattavat muuttua todella kuumiksi. Myös kun ikää tulee lisää arvojen tärkeys muuttuu tärkeämmäksi niin naisilla kuin miehillä (lukuunottamatta palsta sankareita).
Harva mies tai nainen on sellainen kuin profiili antaa ymmärtää. Moni "ok" mies (tai nainen) saattaa olla täydellinen sinulle. Oikeasti pystyt sanomaan vasta kun tapaatte ja juttelette arvomaailmoista (ellette ole tavannut OkCupid puolella) kuinka "OK"/täydellinen hän olisi sinulle!
Minä oletettavasti näytin deitti profiileissa "ok" mieheltätai ehkä jopa ei ihan niin ok (ainakin tinder testailujen perusteella). Myöskään en ole näyttäytynyt mitenkään edukseni chättäily vaiheessa. Johtuen siitä että ikää on ollut 38, lapseton (vielä), peruskoulun käynyt, lukihäiriöinen jne. Mutta kaikesta huolimatta ne jotka ovat uskaltaneet lähteä ja ovat päässeet treffeille minun kanssa olisivat halunneet jatkaa minun kanssani vielä pidempään. Nyt olen tyytyväinen että löysin itselleni naisen jonka kanssa arvot kohtaa täysin ja on todella hyvän näköinen (minun silmissä). Nyt vain toivon että meidän ihastukset oikeasti kantaa todelliseen rakkauteen sekä perheeseen.
Ps. Pakko todeta vielä loppuun että jokainen jonka tapasin OkCupid puolelta on laittanut jälkikäteen viestin että olin paras jonka olivat tavanneet.. Uskomatonta että olin tehnyt sellaisen vaikutuksen mutta ehkä 25v parisuhteet ovat opettaneet jotain myös tälläiselle peruskoulun käyneelle kaverille. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Jos olet jo yli 30v niin ota se ok. Et välttämättä saisi enää parempaakaan.
Sitä paitsi, alkuhuuman jälkeen kaikki parisuhteet ovat aivan tavallisia.
Alle 30v. Kiitos hyvistä vastauksista, osalla vaan taisi mennä vähän ihon alle. Tiedän ettei kukaan halua olla se kakkosvaihtoehto mutta tuolla linkitetyssä ketjussa oli hyvät kommentit siitä että on väärin pakottaa ihminen olemaan yksin koko elämä mutta on myös väärin sille toiselle olla kakkosvaihtoehto. Ei tässä ei kukaan voita.
Kuka sut pakottaa olemaan yksin? Joku uhkailee että jos et ole yksin niin huonosti käy? Olosuhteiden pakko on toinen asia, mutta silloin ei kyllä voi puhua pakottamisesta, koska olosuhteille ei oikein mitään voi. Kyse on nyt siitä että oletko minäminäminä-ihminen ja teet väärin toista ihmistä kohtaan?
Olisin ollut yksin jollen olisi rakastunut tulisesti. Mikään ok tyyppi ei olisi käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.
Minkälainen tällanen ok-mies sitten on? Hyvä mies? Ei kai se mikään ok-mies ole, jos et hänen kanssa edes halua olla, vaan vastenmielinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmältä tuntuu kommentoida tähän ketjuun. Mutta tässä tulee. Kuvittelen että aika moni mieltää "ok" miehen ulkonäön perusteella ja tämä pohdinta menee enemmän ehkä Tinder deittailuun.
Kun ikää tulee ulkonäkö alkaa kadota joten ne kuumimmatkin miehet saattavat muuttua "ok" miehiksi ja toisaalta ne "ok" tai ei ihan niin ok miehet saattavat muuttua todella kuumiksi. Myös kun ikää tulee lisää arvojen tärkeys muuttuu tärkeämmäksi niin naisilla kuin miehillä (lukuunottamatta palsta sankareita).
Harva mies tai nainen on sellainen kuin profiili antaa ymmärtää. Moni "ok" mies (tai nainen) saattaa olla täydellinen sinulle. Oikeasti pystyt sanomaan vasta kun tapaatte ja juttelette arvomaailmoista (ellette ole tavannut OkCupid puolella) kuinka "OK"/täydellinen hän olisi sinulle!
Minä oletettavasti näytin deitti profiileissa "ok" mieheltätai ehkä jopa ei ihan niin ok (ainakin tinder testailujen perusteella). Myöskään en ole näyttäytynyt mitenkään edukseni chättäily vaiheessa. Johtuen siitä että ikää on ollut 38, lapseton (vielä), peruskoulun käynyt, lukihäiriöinen jne. Mutta kaikesta huolimatta ne jotka ovat uskaltaneet lähteä ja ovat päässeet treffeille minun kanssa olisivat halunneet jatkaa minun kanssani vielä pidempään. Nyt olen tyytyväinen että löysin itselleni naisen jonka kanssa arvot kohtaa täysin ja on todella hyvän näköinen (minun silmissä). Nyt vain toivon että meidän ihastukset oikeasti kantaa todelliseen rakkauteen sekä perheeseen.
Ps. Pakko todeta vielä loppuun että jokainen jonka tapasin OkCupid puolelta on laittanut jälkikäteen viestin että olin paras jonka olivat tavanneet.. Uskomatonta että olin tehnyt sellaisen vaikutuksen mutta ehkä 25v parisuhteet ovat opettaneet jotain myös tälläiselle peruskoulun käyneelle kaverille. 🤭
Siis onko siellä Cupidissa joku deitin arviointiosa lopussa? Muuten en voi ymmärtää tuommoisia viestejä, mitä kerrot ps-kappaleessa. Ei kukaan tuommoisia laita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.
Minkälainen tällanen ok-mies sitten on? Hyvä mies? Ei kai se mikään ok-mies ole, jos et hänen kanssa edes halua olla, vaan vastenmielinen mies.
Ohis...mä käsitän ok-miehen miehenä, joka on ihan normaali (ei siis mitään päihdenogelmia, väkivaltaisuutta tms), mukava, hyvää juttuseuraa eikä mitenkään vastenmielisen näköinenkään. Mutta...ok-miehen kanssa haluaa seksiä yhtä paljon kuin oman veljensä kanssa eli ei yhtään. Ok-mies jää sen vuoksi väkisinkin nk friendzonelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.
Minkälainen tällanen ok-mies sitten on? Hyvä mies? Ei kai se mikään ok-mies ole, jos et hänen kanssa edes halua olla, vaan vastenmielinen mies.
Määritelmä: ok-mies on sellainen, joka objektiivisesti ja ulkopuolelta arvioituna täyttää hyvän ja kunnon miehen kriteerit, mutta ei sytytä naista seksuaalisesti.
Näin lyhyesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.
Minkälainen tällanen ok-mies sitten on? Hyvä mies? Ei kai se mikään ok-mies ole, jos et hänen kanssa edes halua olla, vaan vastenmielinen mies.
Ohis...mä käsitän ok-miehen miehenä, joka on ihan normaali (ei siis mitään päihdenogelmia, väkivaltaisuutta tms), mukava, hyvää juttuseuraa eikä mitenkään vastenmielisen näköinenkään. Mutta...ok-miehen kanssa haluaa seksiä yhtä paljon kuin oman veljensä kanssa eli ei yhtään. Ok-mies jää sen vuoksi väkisinkin nk friendzonelle.
Näin minäkin sen ymmärrän ja nettideittailuaikonani kävin treffeillä useiden tällaisten miesten kanssa. Mukavia, komeitakin miehiä, mutta ei minkäänlaista kipinää. Yhdestä tuli hyvä kaveri useiksi vuosiksi. Ei kyse todellakaan ole mistään astroleukalentäjän kaipuusta, itsekin rakastuin niiden nettideittailuyritysten jälkeen korviani myöten 170 cm pitkään, tanakkaan, kaupungin vuokratalossa asuvaan mieheen, koska hänet kohdatessani tiesin välittömästi, että tätä miestä JA tämän miehen haluan.
Se ”ihan Ok mies” saattaa olla jonkun toisen naisen unelmien mies. Ap:n kannattaa jäädä odottelemaan, voi olla että vaikkapa parin vuoden kuluttua elämään astuu mies, joka vie jalat alta ja joka tuntuu ns. omalta. Mielummin yksin, kuin elää sellaisen kanssa, josta ei oikeasti välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmältä tuntuu kommentoida tähän ketjuun. Mutta tässä tulee. Kuvittelen että aika moni mieltää "ok" miehen ulkonäön perusteella ja tämä pohdinta menee enemmän ehkä Tinder deittailuun.
Kun ikää tulee ulkonäkö alkaa kadota joten ne kuumimmatkin miehet saattavat muuttua "ok" miehiksi ja toisaalta ne "ok" tai ei ihan niin ok miehet saattavat muuttua todella kuumiksi. Myös kun ikää tulee lisää arvojen tärkeys muuttuu tärkeämmäksi niin naisilla kuin miehillä (lukuunottamatta palsta sankareita).
Harva mies tai nainen on sellainen kuin profiili antaa ymmärtää. Moni "ok" mies (tai nainen) saattaa olla täydellinen sinulle. Oikeasti pystyt sanomaan vasta kun tapaatte ja juttelette arvomaailmoista (ellette ole tavannut OkCupid puolella) kuinka "OK"/täydellinen hän olisi sinulle!
Minä oletettavasti näytin deitti profiileissa "ok" mieheltätai ehkä jopa ei ihan niin ok (ainakin tinder testailujen perusteella). Myöskään en ole näyttäytynyt mitenkään edukseni chättäily vaiheessa. Johtuen siitä että ikää on ollut 38, lapseton (vielä), peruskoulun käynyt, lukihäiriöinen jne. Mutta kaikesta huolimatta ne jotka ovat uskaltaneet lähteä ja ovat päässeet treffeille minun kanssa olisivat halunneet jatkaa minun kanssani vielä pidempään. Nyt olen tyytyväinen että löysin itselleni naisen jonka kanssa arvot kohtaa täysin ja on todella hyvän näköinen (minun silmissä). Nyt vain toivon että meidän ihastukset oikeasti kantaa todelliseen rakkauteen sekä perheeseen.
Ps. Pakko todeta vielä loppuun että jokainen jonka tapasin OkCupid puolelta on laittanut jälkikäteen viestin että olin paras jonka olivat tavanneet.. Uskomatonta että olin tehnyt sellaisen vaikutuksen mutta ehkä 25v parisuhteet ovat opettaneet jotain myös tälläiselle peruskoulun käyneelle kaverille. 🤭
Siis onko siellä Cupidissa joku deitin arviointiosa lopussa? Muuten en voi ymmärtää tuommoisia viestejä, mitä kerrot ps-kappaleessa. Ei kukaan tuommoisia laita!
Yllättävää kyllä naiset laittoivat. Kaiketi johtui siitä että pyörivät myös pidemmän aikaa palvelussa kuten minäkin, joten ehkä yrittivät saada uusinta deittejä jos olisin vaihtanut mielipidettä. Eikä OkCupid:ssa ole treffien arviointeja.
Sinulla on ap aikaa. Ihastuksia tulee ja menee, voi olla että se suurin rakkaus on tuolla jossakin, mutta et ole häntä vielä tavannut. Vaikka parisuhde muuttaa muotoaan vuosien kuluessa, niin ei silti kannata heti tyytyä tyyppiin, joka herättää sinussa vain sellaisia tunteita että ok.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas joku päärynä vartaloinen kerttu-anneli haaveilee jostain rikkaasta julkisuuden henkilöstä ja tavis miehet on vaan ok miehiä.
Et käsitä pointtia. Se mies on ok ap:n silmissä, mutta jollekin toiselle naiselle hän on elämän suurin rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.
Minkälainen tällanen ok-mies sitten on? Hyvä mies? Ei kai se mikään ok-mies ole, jos et hänen kanssa edes halua olla, vaan vastenmielinen mies.
Ok mies voi olla esim. hyvä ihminen, fiksu ja mukava, mutta hän ei herätä tunteita esim. aloittajassa. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö tämä mies voisi olla jonkun muun naisen elämän rakkaus, vaikka ap:lle hän ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti jossain vaiheessa sinä kokisit katkeruutta, ahdistusta, sääliä, häpeää, surua ja sisuuntumista enemmän kuin rakkautta.
Niin tai sitten voi käydä niin, että tuntee suurta onnea ja tyydytystä siitä, että ei tarvitse kohdata elämän vastoinkäymisiä yksin vaan rinnalla on luotettu ystävä. On joku, joka huolehtii, kun kuumetta pukkaa, tai jonka olkapäätä vasten itkeä, kun soitetaan sydänystävän kuolinviestiä, tai jolle purkaa kuspäisen esimiehen vi*tuiluja. On joku, jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta yhdessä ja jakaa tavallista arkea.
Elämänkumppania ei tarvitse mielipuolisesti rakastaa. Toisaalta ihminen, jonka kanssa on mennyt yhteen suuresta rakkaudesta, voi saada ajan mittaan tuntemaan elämää suurempaa katkeruutta ja vihaa.
Tuntuu, että nämä "yhteen vain rakkaudesta" -ihmiset eivät oikeasti ole koskaan kokeneet suurta yksinäisyyttä tai epätoivoa siitä, että kumppania ei löydy ja vuodet vain vierivät menemään.
Tai sitten nämä yhteen vain rakkaudesta-ihmiset ymmärtävät, että ihminen on aina yksin. Ihminen syntyy yksin ja kuolee yksin, kokee surunsa yksin, ja tuntee ilonsa yksin. Se on ihan sama vaikka siinä olisi kuinka paljon muita läheisiä ympärillä, kukaan muu ei koe sitä mitä sinä koet. Ei ainakaan samalla tavalla. Miksi siihen sitten ottaa jotain kädenlämpöistä ok-ihmistä, kun se rakastettu ihminen saa edes hetkittäin unohtamaan sen, kuinka loputtoman yksin on.
Esimerkkinä: minulla on mies jota rakastan ja joka rakastaa minua. Kun vanhempani kuoli, ei tuo mies millään tavalla lievittänyt eikä vähentänyt suruani. Yksin minun piti siitä selvitä, ei voinut toinen sitä harteilleen ottaa.
Jos kykenisin seksiin miehen kanssa, jota kohtaan en tuntisi mitään romanttista, olisin nuorena ja nättinä tienannut rahat omistusasuntoon maailman vanhimmalla ammatilla. Mutta en kyennyt enkä kykenisi vieläkään. Mulle suhde "ihan ok" -mieheen olisi platoninen.