Pitääkö ottaa vaan se "ihan ok"-mies vai olla ikuisesti yksin kun...

Niin, ja ulkonäöstä valittavat, ulkonäkö ja itsensä kantaminen on naiselle de facto taso. Sama kuin miehelle on monipuolinen kokonaisuus erilaisia ominaisuuksia: keskustelutaito, syvällisyys, hellyys, ura, pituus, ulkonäkö.

Lopettakaa tasojen tuijotus ja ideaalin etsiminen. Just saying, ei tuu löytymään. Ainakaan kestävää. 

Kyse ei ole mistään ulkonäöstä, vaan että on jonkinlainen henkinen yhteys. Kuitenkin kun on parisuhteesta kyse, niin en minä jaksaisi edes ystävieni kanssa olla 24/7 vaikka he ovatkin minusta ok tyyppejä. Pitää olla jotain enemmän siinä ihmisessä, että jaksan jakaa koko elämäni hänen kanssaan. 

Tajuan kyllä realistisesti, että se ensihuuma laantuu, mutta mun kokemukseni mukaan jos sellaista ei koskaan ollutkaan, niin ei se suhdekaan koskaan tule läheiseksi. Monihan sanoo olleensa vaikka 10 vuotta ihmisen kanssa jota ei tunne ollenkaan. Mitä järkeä siinä on?

Rakastumisessa lienee juurikin se pointti, että se saa ihmiset tutustumaan syvällisemmällä tasolla, kun ne muurit karisee ympäriltä ja päästää kumppaninsa todella intiimisti lähelle, enkä nyt tarkoita seksiä, vaikka sekin toki on silloin syvällisempää. Paneminenhan on eri asia kuin rakastelu. Ja rakastelu vaatii sen henkisen yhteyden. Moni on pannut elämänsä aikana paljonkin, muttei koskaan ole kokenut rakastelua.

Ikuisesti yksin, älä pilaa miehen elämää tyytymällä siihen

Vanha sanonta: Jos ei saa sitä, jonka haluaa, on otettava se, jonka saa.

Ja toinen: Jonkun kanssa sitä vaan on opeteltava elämään.

Tunnen monta jotka ottivat ok-miehen ilman tunteita ja ovat ihan tyytyväisiä. Tunnen myös heitä jotka saivat haluamansa ja myös ovat onnellisia. Yksi kai ok-miehen ottaneista erosi ja uudella kierroksella sai haluamansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.

Aika sairas ja itsekeskeinen on teidän näkemys elämästä. Toivottavasti yksikään ihan "ok" mies ei joudu uhriksenne ja tuottamaan pettymystä keskinkertaisuudellaan.

Joopa joo. Suurin osa miehistä ottaa puolisokseen nimenomaan ok-naisen, kunhan seksi on säännöllistä ja palvelukset pelaa. Sairasta? Ei. Sukupuolisidonnaista? Ei. Kyllä sinäkin nälkääsi perunan lopulta söisit jos ei ole parempaa tarjolla.

Ihan ok:n miehen kanssa seksielämä nimenomaan ei tule olemaan säännöllistä. Nainen kun ei pitkään pane miestä jota ei halua panna. Mikä ihmeen hinku teillä on seksittömään suhteeseen?

Oma ihastukseni on varmaan suurimmalle osalle naisista ”ihan ok”. Ainakin kavereistani tiedän, ettei hän ikinä kelpaisi heille. Enkä kyllä minäkään kavereitteni miehiään huolisi. Ai joo, ja ihastukseni ei tietenkään ole kiinnostunut minusta. Että siinä laskette niitä ”tasojanne” sitten, kun kukaan ei kelpaisi kellekään.

Ei ikinä huolisi ketään, josta ei ole oikeasti kiinnostunut. Ennemmin olen yksin kuin siitä huonommassa seurassa.

Älä helkkarissa ota ihan ok- tyyppiä! Se alkaa yököttää hyvin nopeasti. Ja ärsyttämään muutenkin.

Reilua kummallekin osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

No mutta, onhan sinulla kolmaskin vaihtoehto: odota niin kauan että tulee kohdalle se sinulle sopiva kumppani joka rakastaa sinua takaisin. Mielestäni väärän kumppanin kanssa oleminen on pahinta ajan tuhlausta mitä on, kun joka ikinen päivä voisi olla se päivä kun löydät sen ihmisen, jonka kanssa on rakkautta.

Jep. Ja hirveintä on sitten se, että on sitonut itsensä väärään kun kohtaakin vihdoin sen oikean. Siinä kuviossa sattuu kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta jotka ottivat ok-miehen ilman tunteita ja ovat ihan tyytyväisiä. Tunnen myös heitä jotka saivat haluamansa ja myös ovat onnellisia. Yksi kai ok-miehen ottaneista erosi ja uudella kierroksella sai haluamansa.

Kyllä mäkin tunnen sellaisen naisen. Hän aina ihmettelee mun rakastumisia ja tunnesotkuja koska ei itse ole koskaan ollut rakastunut, eikä edes tiedä miltä rakastuminen tuntuu. Hän vain tyyliin otti sen miehen, joka täytti hänen kriteerit (korkea koulutus, kunnianhimo, komeus, taitava seksissä, älykkyys jne).  En vaan itse pysty sellaiseen. Mulla pitää olla vahvoja tunteita mukana, en pysty etsimään ihmistä jonkun tulostaulukon mukaisesti.

Hän on ollut miehensä kanssa jo 15 vuotta ja heidän suhde perustuu pitkälti kaikkeen yhdessä tekemiseen, kuten matkusteluun, kulttuuritapahtumissa juoksemiseen, kalliissa ravintoloissa käyntiin jne. Aina ollaan menossa johonkin ja rahaa palaa.

Mulla ei sellaisiin olisi pienellä palkallani varaa edes. Ja mietin aina, että miten tuollaiset pariskunnat sitten jos he menettäisivät kaiken varallisuutensa ja joutuisivat vaan asumaan köyhästi pikkukämpässä kuin kultakalat maljassa enää pärjäisivät yhdessä?  Koska periaatteessa koko suhde on perustunut pelkkään hauskanpitoon, rahalla.

Siinähän se todellinen rakkaus vasta sitten joutuisi testiin, jos se aiemmin perustui pelkkään arjen pakenemiseen. Itelläni ei ole koskaan ollutkaan varaa yhtään mihinkään, joten olen miehissä ennemminkin etsinyt hauskanpidon sijasta yhteisymmärrystä ja aitoa rakastumista.

Juu älä ota ok miestä. Olin kerran sellasessa parisuhteessa jossa olin ollut naiselle se kakkosvaihtoehto. Oli tosi kivaa kun nainen avoimesti kuolas niitä ykkösvaihtoehdon miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tein niin. En siinä montaa vuotta jaksanut yrittää väkisin miellyttää miestä. Kyllä se pitää olla sellainen kumppani, jonka kanssa haluaa olla. Muuten ei mistään tuu mitään, sekistäkään. Toki voit lapsen saamisen takia olla ok-miehen kanssa ja sitten erota. Mutta kivempi olisi se lapsikin saada oikeasti kiinnostavan miehen kanssa. Toki naisilla aika on sen suhteen rajallinen.

Aika sairas ja itsekeskeinen on teidän näkemys elämästä. Toivottavasti yksikään ihan "ok" mies ei joudu uhriksenne ja tuottamaan pettymystä keskinkertaisuudellaan.

Joopa joo. Suurin osa miehistä ottaa puolisokseen nimenomaan ok-naisen, kunhan seksi on säännöllistä ja palvelukset pelaa. Sairasta? Ei. Sukupuolisidonnaista? Ei. Kyllä sinäkin nälkääsi perunan lopulta söisit jos ei ole parempaa tarjolla.

Ihan ok:n miehen kanssa seksielämä nimenomaan ei tule olemaan säännöllistä. Nainen kun ei pitkään pane miestä jota ei halua panna. Mikä ihmeen hinku teillä on seksittömään suhteeseen?

Oma ihastukseni on varmaan suurimmalle osalle naisista ”ihan ok”. Ainakin kavereistani tiedän, ettei hän ikinä kelpaisi heille. Enkä kyllä minäkään kavereitteni miehiään huolisi. Ai joo, ja ihastukseni ei tietenkään ole kiinnostunut minusta. Että siinä laskette niitä ”tasojanne” sitten, kun kukaan ei kelpaisi kellekään.

Ei ikinä huolisi ketään, josta ei ole oikeasti kiinnostunut. Ennemmin olen yksin kuin siitä huonommassa seurassa.

"Nainen ei pitkään pane" nainen harvoin on seksissä se joka panee. Mies panee, naista pannaan ellei nainen ratsasta eli ole se liikettä tekevä osapuoli. Silloin nainen panee ja miestä pannaan.

Vierailija kirjoitti:

Jäätte kokonaan ilman miestä tuolla menolla. Ihmiset on enimmäkseen tuiki tavallisia, jopa tylsiä. Mikäs siinä jos ei yksin eläminen haittaa.

Mun valinta oli kuitenkin avioitua ihan tavallisen miehen kanssa. En jäänyt vartoomaan mitään unelmien prinssiä, ei sellaisia oikeasti olekaan.

Ei ole kaduttanut.

Elämä kun kuitenkin on keissi, joka kannattaa ottaa silleen realistisesti eikä haihatella turhia.

Ja sitten ravataan vieraissa, pillitetään saunailloissa kamalasta akasta/ukosta ottaen eron viimeistään lasten lähdettyä kotoa. Kuulostaako antoisalta liitolta/suhteelta?

Vierailija kirjoitti:

No ei! Yksin sulla on haaveet, suunnitelmat ja toivo! Olet onnellinen!

Jonkun ok-miehen kanssa olet vain tyytymätön!

Tarkoitat varmaan, että ei niin OK:n miehen kanssa olisi tyytymätön? Ei ihmisen ole hyvä olla yksin. Jos se mies on OK, hän on OK, ja parempi kuin ei kukaan. Jos se mies ei ole OK, se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vanha sanonta: Jos ei saa sitä, jonka haluaa, on otettava se, jonka saa.

Ja toinen: Jonkun kanssa sitä vaan on opeteltava elämään.[/

Oon pari kertaa seurustellut viagraa ottavan miehen kanssa. Ei lääkekään nosta haluja tai pelivehjettä enää vuosien päästä. Jopa miehistäkin näkee tyytymisen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha sanonta: Jos ei saa sitä, jonka haluaa, on otettava se, jonka saa.

Ja toinen: Jonkun kanssa sitä vaan on opeteltava elämään.[/

Oon pari kertaa seurustellut viagraa ottavan miehen kanssa. Ei lääkekään nosta haluja tai pelivehjettä enää vuosien päästä. Jopa miehistäkin näkee tyytymisen!

Näin. Ja miksi ihmeessä olisi otettava se kenet sattuu saamaan? Ei nykyaikana ole pakko ottaa yhtään ketään. Ei sosiaalisessa eikä taloudellisessa mielessä. Ennenvanhaan olikin eri juttu kun yksin oli lähes mahdotonta tulla toimeen.

Jonkun tutkimuksen mukaan järjestetyt avioliitot olisi loppujen lopuksi onnellisempia kuin rakkausliitot, eli voi onnistua. Eli voi oppia rakastamaan toista ajan kanssa. Toki monella täällä kokemus että ei ole tullut mitään..

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan järjestetyt avioliitot olisi loppujen lopuksi onnellisempia kuin rakkausliitot, eli voi onnistua. Eli voi oppia rakastamaan toista ajan kanssa. Toki monella täällä kokemus että ei ole tullut mitään..

Kuule ei esimerkiksi Intiassakaan kelle tahansa luovuteta tytärtä. Suvun pitää olla maineikas ja miehen kykeneväinen huolehtimaan perheestään. Ei järkiavioliittoja ole koskaan tarkoitettukaan syrjäytyneille miehille.

Nyt pitää muistaa, että järkiavioliitot toimivat toisin päin. Eli ensin mennään naimisiin sen vanhempien tai suvun valitseman ehdokkaan kanssa ja vasta sitten rakastutaan. Ja toivottavasti rakastutaan.

Olen itse kahden kulttuurin lapsi ja nyt kun rupesin oikein miettimään näitä järki- ja rakkausliittoja, niin järkiliitot ovat selkeästi onnellisemman tuntuisia pidemmän päälle. Pitää itsekin ehkä alkaa harkita sitä vaihtoehtoa :D.

Vierailija kirjoitti:

Nyt pitää muistaa, että järkiavioliitot toimivat toisin päin. Eli ensin mennään naimisiin sen vanhempien tai suvun valitseman ehdokkaan kanssa ja vasta sitten rakastutaan. Ja toivottavasti rakastutaan.

Olen itse kahden kulttuurin lapsi ja nyt kun rupesin oikein miettimään näitä järki- ja rakkausliittoja, niin järkiliitot ovat selkeästi onnellisemman tuntuisia pidemmän päälle. Pitää itsekin ehkä alkaa harkita sitä vaihtoehtoa :D.

Täällä käy paljon syrjäytyneitä/pihejä miehiä. Miten kuumaa kamaa arvelet heidän olevan suvun silmissä?

Vierailija kirjoitti:

Jonkun tutkimuksen mukaan järjestetyt avioliitot olisi loppujen lopuksi onnellisempia kuin rakkausliitot, eli voi onnistua. Eli voi oppia rakastamaan toista ajan kanssa. Toki monella täällä kokemus että ei ole tullut mitään..

Ennenvanhaan ei elettykään niin pinnallista ja pornoistunutta aikaa kun nykyään.

Ja lapset jo tekivät töitä. Yhdessä sitten rakennettiin puolison kanssa kotia ja teininä oltiin jo vanhempia.

Kyllä siinä varmasti kiintyi toiseen eri tavalla kuin nykyään, kun periaatteessa jokaisella on elämä kunnossa ja parisuhde on piste iin päälle, ei mikään elinehto.

Ei noita kehitysmaa-aikojen juttuja voi soveltaa nykyaikaan. Silloin ihmiset elivät riippuvuus suhteissa toisiinsa.