Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö ottaa vaan se "ihan ok"-mies vai olla ikuisesti yksin kun...
26.06.2020 |
...ei voi saada sitä tiettyä miestä jonka oikeasti haluaisi? Yksinkin on hyvä olla, ei siinä. Mutta mitä ajattelette, onko kokemuksia?
Kommentit (111)
Mä rakastin mun miestä, kunnes tajusin, etten ole hänelle se nro.1 vaan harrastus, sitten tajusin, että oon ainoo joka tässä suhteessa panostaa ja mä taidan olla se ok nainen. Nyt mä ikävöin häntä ja mietin olisinko lopulta onnellinen jos jäisin hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on ookoo porukkaa olematta mitään järin ihmeellistä itse.
Hyvä kommentti - suurin osa miehistä ja naisista on ihan tavallisia. Mitä bradpittejä oikein kaivataan?
Mä en kuuna päivänä haluaisi niin valjua miestä kuin Brad Pitt, haluan tavallisen, normaalin suomalaisen miehen joka saa sukat pyörimään jaloissa.
Itse olen miettinyt samaa että voisinko olla sellaisen "ok naisen" kanssa. Asiassa on kaksi puolta. Järki- ja tunnepuoli. Taloudellisesti sekä käytännön syistä ok nainen on ihan järki valinta. Voiko ihmiset ns kasvaa yhteen ja tuleeko siihen kiintymyksen tunne mukaan jos ja kun suhde on kestänyt pitkään? Hankala sanoa. Onko se sitten paljon puhuttu järki liitto?
Vaihtoehto etsiä sitä "täydellistä", mutta herää väistämättä kysymys että onko kaikki kumminkaan niin täydellistä pidemmän aikaa? Varsinkaan jos se täydellisyys on pelkkää ulkoisten puitteiden hakemista. Niinkuin se hyvin usein on?
Jotenkin alan itsekin kääntymään siihen vaihtoehtoon että "ok" on ehkä parempi vaihtoehto ja aiheuttaa vähemmän pettymyksiä. Henkilökemiat on itselleni tärkeämpi ominaisuus kuin ulkokuori, eli sija 1. Käytännöllisyys ja elämän vakaus on sijalla 2. Toimiva seksielämä sijalla 3.
Täydellisyyden etsijät etsivät luultavasti sitä täydellistä lopun ikänsä, löytämättä sitä kumminkaan koskaan? Tai elävät vaihtuvissa ihmisseikkailuissa lopun ikänsä ja lopulta katkeroituvat ja peittyvät vain itseensä? Osaa etsintä voi onnistaa, mutta suurinta osaa luultavasti ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin seurustelisi Skoda-miehen kanssa.
Voi ottaa myös sen Alfa Romeo miehen, mutta ne Alfa Romeot saattaa jättää melko usein tien varteen? Onko sitten tavoitteena matka vai päämäärä? Sen saa itse kukin valita.
Mies sukupuoli tullaan kieltämään joten ei kannata hankkia miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies sukupuoli tullaan kieltämään joten ei kannata hankkia miestä.
Siihen ne täydellistä matchia etsivät tulevat tilanteen lopulta ajamaan. Siis itsensä.
60- kymppisenä ovat lopulta kumminkin enää niitä ylimeikattuja, liiallisten hajusteiden kyllästämiä, ja liian pienissä teinivaatteissa kulkevia, katkeroituneita ja itseensä kyllästyneitä vanhoja piikoja.
Ja se elämä lipui sitä täydellisyyttä etsiessä auttamatta jo ohi.
Toivotan onnea heille etsintään koska sitä tarvitaan.
Suomi on lottovoittajien maa. Niitä lottovoittajia, tai ainakin niitä odottavia on kaikki lähiöt täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin seurustelisi Skoda-miehen kanssa.
Mitä tää tarkottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastin mun miestä, kunnes tajusin, etten ole hänelle se nro.1 vaan harrastus, sitten tajusin, että oon ainoo joka tässä suhteessa panostaa ja mä taidan olla se ok nainen. Nyt mä ikävöin häntä ja mietin olisinko lopulta onnellinen jos jäisin hänen kanssaan.
Miinuksia niin paljon, eli en ois tyytyväinen?
Alue: Aihe vapaa
Tuo ei välttämättä pidä paikkaansa. En ole ikinä ollut rakastunut tai ihastunut mieheeni. Mies oli hyvä ystäväni ensimmäiset 4 vuotta, molemmat seurusteli tahoillaan. Eräänä päivänä yhtäkkiä koin jonkinlaisen valaistumisen, ja tajusin olevani järkyttävän mustasukkainen miehestä miehen tyttöystävälle. Tuntematta koskaan rakastumista tai ihastumista, olin huomaamattani alkanut rakastaa.
Minä jätin poikaystäväni, mies päätyi myös sinkuksi, ja silloin sitten aukaisin suuni ja kerroin tunteistani. Nyt ollaan oltu 18 vuotta yhdessä. Koen, että mies todella näkee "sieluni". Sen kuka ja mitä olen ulkoisten asioiden ja pinnallisten luonteenpiirteiden alla, ja haluaa olla nimenomaan sen ihmisen kanssa. Siksi hän kestää ne minun negatiiviset puoletkin. Sama sitten myös toisin päin. Tässä parisuhteessa ei ole prinssejä tai prinsessoja, on vain 2 ihmistä jotka rakastavat toisiaan, ainakin suurimman osan aikaa. Välillä ärsyttää, kyllästyttää, väsyttää, ja tympii, mutta niin käy jokaisessa pitemmässä parisuhteessa.