Kokeilin uida vaatteet päällä

Vierailija kirjoitti:

No, enhän minä varma voi olla siitä, että kukaan ei ole nähnyt, mutta itse en ole koskaan huomannut, että minut olisi nähty?

Varmaankin jo lapsuudesta. Olen maaseudulta lähtöisin. Lapsuudenkotini vieressä oli ihanan hiekkapohjainen puro. Siinä tuli uitua ja peuhattua paljon. Huomasin jo silloin, että tykkään uida vaatteet päällä. Silloin tietenkin olivat kysymyksessä jo muuten käytöstä poistetut mekot ym. Äiti ei varmaankaan olisi ihastunut ajatuksesta, jos olisin mennyt parhaat päällä uimaan. Senkin tosin tein salaa muutaman kerran vanhempieni ollessa matkoilla.

En osaa selittää sitä ehkä oikein? Jotenkin, sellainen vapauden tunne, rajojen rikkominen, ehkä noilla nyt aikuisena "suoritetuilla" molskahduksilla yleisten uimarantojen laitureilta ikään kuin vahingossa, horjahtaen veteen, ylimääräiset "kiksit" saa juuri siitä pelosta tulla nähdyksi kenties?

Siihen liittyy myös seksuaalinen mielihyvä, koen itseni tosi seksikkääksi litimärissä vaatteissa?

Tiedän kyllä: Useat näilläkin palstoilla vierailevat pitävät "harrastustani" ja minua  täysin kajahtaneena? En anna sen kuitenkaan häiritä, koska tämä ei ainakaan ole keneltäkään pois!

Anna mennä vaan jatkossakin 👍

Minäkin teen samaa Kasinonrannassa ja fiilistelen, kuinka jossain joku muukin tykkää tehdä asioita omin päin 😛😛😛😛😛

Taas nautittu uinnista adidaksen verkkaripuvulla. Kesän paras j586a muutenkin maailman paras harrastus!

Hupsista tuli numerosarja keskelle lausetta...

Muutaman kerran olen uinut vaatteet päällä vapaaehtoisesti ja parikertaa minut on heitetty veteen.

Vierailija kirjoitti:

Löytyi tuollainenkin hieno pätkä viimekesältä: https://www.instagram.com/p/CE7CqGIDOpj/?hl=fi Täytyisi kyllä myös uittaa joku valkoisista huppareista.

Hieno pätkä, pitäisi itsekin löytää joku hyvä hyppypaikka, missä saisi vapaasti valita vaatetuksen. Toki niitä tuolla Taivassalon suunnalla on, mutta louhoksilla on vähän rajattua se oleskelu. Hyviä ideoita Varsinais-Suomen alueen paikoista, ehkä sellaisista missä ei ole ihan hirveä ryysis?

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tämän keskustelun on hyydyttänyt kesken uintikauden?

Niin se varmaan on, että itsekukin on uimassa.

Niin ikävää, kuin helle ja kuiva onkin monella tapaa, niin sellaisille, jotka haluavat vaatteensa tarkoituksella kastella, tämä on ollut yhtä juhlaa.

Hyvällä omalla tunnolla voi onkiretkellä valaa äyskäristä vettä päällensä ja kun soutaa takaisin rantaan, niin voi vielä päätteksi mennä vaateissaan uimaan.

Yhtälailla kasvimaita täytyy usein kastella ja siinäkin sadetin on hauska tuttavuus.  Sadettimen suihkuun tietysti vaatteet päällä, jotta kuumuus helpottaa.

Ja jos sattuisi niin, että mökin rantaa täytyy ehostaa veden puolelta, vaikka kurittamalla rönsyilevää kaislikkoa, niin sekin on hyvä hoitaa vaatteet päällä. Minulle on ainakin helppo valita kuivaanko vaatteet, vai annanko auringon polttaa ihon.

Näissä oloissa pari pääosin kolme-osaista vaatekertaa (paita, verkkarit, bokserit ja lisäksi joskus sukat, kumpparit tai vanhat lenkkarit) kierää sujuvasti. Aurinko ja tuuli kuivattavat nopeasti, kastuneen vaatekerran voi viedä narulle kuivaukseen ja edellisellä kerralla kastuneet voi ottaa kuivauksesta kuivina taas seuraavaan kastumisepisodiin....

Huh hellettä! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tämän keskustelun on hyydyttänyt kesken uintikauden?

Niin se varmaan on, että itsekukin on uimassa.

Niin ikävää, kuin helle ja kuiva onkin monella tapaa, niin sellaisille, jotka haluavat vaatteensa tarkoituksella kastella, tämä on ollut yhtä juhlaa.

Hyvällä omalla tunnolla voi onkiretkellä valaa äyskäristä vettä päällensä ja kun soutaa takaisin rantaan, niin voi vielä päätteksi mennä vaateissaan uimaan.

Yhtälailla kasvimaita täytyy usein kastella ja siinäkin sadetin on hauska tuttavuus.  Sadettimen suihkuun tietysti vaatteet päällä, jotta kuumuus helpottaa.

Ja jos sattuisi niin, että mökin rantaa täytyy ehostaa veden puolelta, vaikka kurittamalla rönsyilevää kaislikkoa, niin sekin on hyvä hoitaa vaatteet päällä. Minulle on ainakin helppo valita kuivaanko vaatteet, vai annanko auringon polttaa ihon.

Näissä oloissa pari pääosin kolme-osaista vaatekertaa (paita, verkkarit, bokserit ja lisäksi joskus sukat, kumpparit tai vanhat lenkkarit) kierää sujuvasti. Aurinko ja tuuli kuivattavat nopeasti, kastuneen vaatekerran voi viedä narulle kuivaukseen ja edellisellä kerralla kastuneet voi ottaa kuivauksesta kuivina taas seuraavaan kastumisepisodiin....

Kyllä mullakin on verkkaripuvut ja verkkarit+hupparit kastunut urakalla. Muutamana päivänä ei ole ehtinyt uimaan, mutta lähes joka päivä on jonkunlaisella uinnilla ehtinyt käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaa olla varovaisempi veden äärellä ja muistaa veneessä pelastusliivit.

Olen ottanut tavakseni testata pelastusliivit joka kesä. En tiedä, onko se oikeasti tarpeen, mutta meillä on vanhoja liivejä, joiden ohjeissa asia mainitaan.  Testaan vaatteet päällä varmuuden vuoksi. Se on samalla syy mennä uimaan vaatteet päällä ainakin kerran kesässä, joka sinällään on mukavan tuntuinen juttu.

Nyt on tämän kesän osalta pelastusliivien kelluttavuus varmistettu.  Jäin mökille itsekseni, kun vaimon täytyi lähteä vähän yllättäen asioiden takia kotona käymään.

Pukeuduin tilaisuuteen tavallista hienommin: ei parmempia vaatteita, vaan enemmän. Päällä oli pitkähinainen paita, paksut verytelypuvun housut, bokserit ja kumikengät sukkineen. Lisäksi kaivoin kaapista päälle vanhan collegepaidan ja veryttelypuvun takin.

Tuo oli olevinaan sellainen kylmän kelin varustus, paitsi että kun yleisötön uintitilaisuus tuli varoittamatta, niin ei ollut pitkiä kalsareita, jotka muuten olisi voinut ottaa mukaan tarkoitusta varten ...

Hauskaa oli ja hyvin kellutti, josta olkoon todisteena se, että tässä vielä kirjoitan.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran olen uinut vaatteet päällä vapaaehtoisesti ja parikertaa minut on heitetty veteen.

Minut on myös kerran heitetty väkisin veteen, kerran olen uinut omasta halusta kenenkään näkemättä ja kerran olen uinut vedonlyönnin seurauksena. Kaikilla kerroilla ihan täysissä pukeissa. Kengät, farkut, takki, paita jne. Baari-illan jälkeen uin, kun minulle ja kaverilleni tuntematon mies ehdotti, että maksaa molemmille 50€ jos uimme vaatteet päällä. ja olisimme saaneet ottaa kengät ja takit pois. Kaverini ei suostunut millään, mutta minä olin heti valmis ja sain neuvoteltua, että saan 80€, jos en ota kenkiä enkä takkia pois. Olihan se kokemus kävellä litimärkänä kaupungin läpi :)

Viime kesänä minut heitettiin väkisin järveen humalaisten tuttujeni toimesta. Istuttiin terassilla ja yht äkkiä minua nostettiin kainaloista ja toinen otti jaloista. Järvi oli vieressä ja terassilta oli pääsy laiturille.  Aluksi luulin, että he vaan säikäyttävät, mutta niin vaan lensin järveen ja kaikki kastu hiuksia myöten. Hauskaa oli koska valomerkki oli tullut ja olimme viimeiset asiakkaat.  Palasin pöytään muina naisina niinkuin mitään ei olisi tapahtunut juomaan juomani loppuun, sille kaverit nauroi ihan kippurassa.  Vielä ennen lähtöä mentiin takaisin rantaan, kun kaverit halusi välttämättä kuvata, kun uin vaatteet päällä ja heidän mieliksi uin vielä pienen lenkin.

Tänä kesänä uin loman alkamisen kunniaksi ihan vapaaehtoisesti ja hetken mielijohteesta uin farkuissa ja kauluspaidassa kotmatkalla töistä. Pikapulahdus ettei kukaan näe ja äkki pyörän selkään. Ensimmäisen kilsan aikana, kun vaatteet oli litimärät sain omituisia katseita vastaan tulijoilta :)

Ketjun innoittamana päätin kokeilla tätä harrastusta! Puin alle pikkuhousut ja rintsikat ja niiden päälle vanhan verryttelyasuni. Mietin myös olla ilman rintsikoita vain verryttelytakki ylävartaloni peittona, mutta kun rintani ovat hyvin suuret ja riippuvaiset, niin en halunnut, että ne ihan valtoimenaan heiluisivat polkupyöräillessä! Kotini lähellä n. kilometrin päässä virtaa pieni joki ja ajatuksenani oli pulahtaa sinne vaatteet päälläni. Hyppäsin polkupyörän selkään ja lähdin polkemaan kohti mielestäni hyvää veteen pulahtamispaikkaa, jossa olisi rauhallista. Kevyen liikenteen väylä menee siinä kohtaa melkein joen vartta, joka on aina heinikkoinen ja peltoa on joen toisella puolella.

Saavuin perille ja odotin, että muutama lenkkeilijä menisi ohi, jotka tulivat vastaan, kun olin saavuttanut kohteeni. Sen jälkeen nostin pyöräni vähän heinikkoon piiloon ja jatkoin parikymmentä metriä matkaa, niin olisin joen rannalla. Vähän perhosia lepatteli vatsassani, vaikka eihän tämä mitään sairasta kai ole, ehkä jonkun mielestä vähän outoa vain! Vesi oli mukavan lämmintä, lumpeenlehtiä ja yksi sammakkokin kurnutti siinä rannalla. Mukavaa, että yleisöäkin on vähän paikalla, naurahdin sammakolle, joka kurnutti minulle vastaukseksi. Sitten päätin astua jokeen, mutta riisuin vielä sandaalini, jotka olivat minulla jalassa, niin olin paljain jaloin.

Otin varovaisesti muutaman askeleen ja tunsin, kuinka vesi alkoi kastella verkkahousujani. Metrin päässä rannasta vesi ylettyi polviini asti. Päätinkin siis pulahtaa uimasille seuraavaksi. Verryttelypukuni tuntui imevän vettä tehokkaasti ja tuntui vähän raskaalta. Joki oli parikymmentä metriä leveä ehkä, niin ajattelin, että pääsen kyllä helposti takaisin rannalle, kun vesi ei siinä tuntunut juuri virtaavaankaan. Ajelehdin keskemmälle jokea ja käännyin selälleni kellumaan. Nyt verkkapukuni oli jo ihan märkä ja tuntui vähän kiihottavalta, kun pikkarini kostuivat ja heti kohta sen jälkeen hyvin suuret rintsikkanikin. Jos joku katselisi, niin pitäisi minua varmaan vähän outona, mutta suoraa näköyhteyttä ei kevyen liikenteen väylältä ollut korkean heinikon takia ja vastarannallakaan kukaan ei ollut peltotöissä, joten sain kellua ihan rauhassa...(jatkuu kohta)

Mieleeni juolahti, että voisi olla voimaannuttavaa riisua rintsikat pois ja avata verkkapuvun vetoketju, niin hyvin suuret riippurintani lepäisivät kauniisti vatsani päällä tai sitten ehkä  valahtaisivat kainoloihin. Joten uiskentelin takaisin rannalle ihan märkänä ja avasin verkkatakin vetoketjun ja riisuin puhtaan valkoiset, mutta kovin kastuneet rintaliivini pois ja jätin ne rannalle. Sitten suuntasin takaisin veteen kellumaan selälleni voimaantuneena neito-olentona! Kelluessani siinä huomattavan suurikokoisten riippurintojeni pitäessä minut hyvin pinnalla tunsin olevani yhtä luonnon kanssa. Nänninikin alkoivat vähän nöpöttää ja naurahdin viehkeästi, kuinka kaunis feminiininen olento oikein olenkaan. Vielä jos joku katselisi jostain rantapusikosta piilossa tätä performanssia, niin se olisi varmasti näky, jota ei ikinä unohtaisi!

Nämä vähän tuhmat ajatukseni saivat aikaan sen, että minua alkoi pissattaa kovin, joten siinä kelluessani pissasin vielä housuihini samalla kun toisella kädelläni vähän hyväilin uhkeaa hyvin riippuvaa rintavarustustani. Se tuntui tosi kiihottavalta ja hetken pissakin lämmitti kivasti pikkuhousujani ennen kuin sekoittui jokiveteen ja muuttui osaksi luonnon suurta kiertokulkua. No, eiköhän tämä ollut tässä, pohdin ja aloin kellumaan kohti rantaa. Aikamoinen rintava vedenneito varmasti olin, kun vettä tihkuvana astuin rannalle, hihittelin itsekseni. Sitten hätkähdin, kun en nähnyt rintsikoitani enää missään siinä rannalla, vaikka olin ihan varma, mihin ne jätin. Ai kai se sammakko niitä ole vienyt, oliko joku kuitenkin nähnyt, kun jättimäiset riippurinnat paljaana kelluin joessa ja vienyt rintsikkani omien  sairaiden  fantasioidensa toteuttamiseksi!

Kauhistuin ja nolostuin todella pahasti ja voihkaisin hyvin naisellisesti vaivaantuneena. Vedin äkkiä verkkatakin vetoketjun kiinni, että saan suuret riippurintani piiloon ja kosteana säntäsin polkupyörälleni, joka onneksi oli paikallaan. Hyppäsin pyörän satulaan veden lotistessa ja aloin polkemaan kuin heikkopäinen kotia kohti! Onneksi verkkatakkini oli niin märkä ja tiiviisti kehossani kiinni, että aikamoisen uhkeat ja hyvin suuret rintani eivät pahemmin matkalla hölskyneet. Muutama koiranulkoiluttaja kun tuli matkalla vastaan, niin tokaisin vain, että aika hikinen pyörälenkki ja naurahdin vaivaantuneesti posket punaisina. Kotiin päästyäni tuumasin, että oli tämä kyllä niin voimaannuttava feminiininen kokemus, että täytyy ottaa uusiksi toistekin!

Jos näkisin, että joku ihan pokkana menee pulikoimaan vaatteet päällä, en tosiaankaan ekana ajattelisi että sillä on varmaan seksuaalinen fetissi, vaan enemmänkin että se voi olla jännää ja hauskaa, harmitonta rajojen rikkomista muuten vaan.

Voisin itsekin kokeilla! Mutta tuskinpa seksuaalisesti kiihotuttuisin siitä - paitsi sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa jossa kumppanin kanssa pidettäisiin hauskaa ;)

Aluksi itse asiassa naureskelin ja mietin, että kummallisia fiksaatioita ihmisillä onkin. Mut eihän tuossa nyt mitään ihmeellistä saati pahaa ole, oikeastaan ihan ymmärrettävää 8)

"... Muutama koiranulkoiluttaja kun tuli matkalla vastaan, niin tokaisin vain, että aika hikinen pyörälenkki ja naurahdin vaivaantuneesti posket punaisina. ..."

Epäilen, että ne ulkoiluttajat eivät huomanneet mitään. Minulla on kahdet erilaiset mustat verkkarit ja aika nopeasti käy niin, että niiden märkyydestä tai kuivuudesta ei voi sanoa matkan päästä mitään.  Märkänä tietysti kiiltävät vähän enemmän. Toiset liikkuu tuulen mukana melkein normaalisti jo vartissa ja kuivavat päällä puolessa tunnissa jos on reilu 20 astetta lämmintä ja tuulee. Toiset on sen verran tiukat, että niistäkään ei näe tilannetta  kädellä kokeilematta - väriero märän ja kuivan välillä on mitätön ja ainakaan kokematon ei asiaa huomaa :-)

Olisit mennyt syrjäiselle paikalle ja alasti uimaan. Kesä kuivaa ja sitten vaatteet päälle. Näppärää, eikä kastu ne vaatteet.

Itse todellakin uisin alasti, jos tulisi ap:n tilanne kohdalle.

M37

kostean rintavan tarinan loppu kirjoitti:

Mieleeni juolahti, että voisi olla voimaannuttavaa riisua rintsikat pois ja avata verkkapuvun vetoketju, niin hyvin suuret riippurintani lepäisivät kauniisti vatsani päällä tai sitten ehkä  valahtaisivat kainoloihin. Joten uiskentelin takaisin rannalle ihan märkänä ja avasin verkkatakin vetoketjun ja riisuin puhtaan valkoiset, mutta kovin kastuneet rintaliivini pois ja jätin ne rannalle. Sitten suuntasin takaisin veteen kellumaan selälleni voimaantuneena neito-olentona! Kelluessani siinä huomattavan suurikokoisten riippurintojeni pitäessä minut hyvin pinnalla tunsin olevani yhtä luonnon kanssa. Nänninikin alkoivat vähän nöpöttää ja naurahdin viehkeästi, kuinka kaunis feminiininen olento oikein olenkaan. Vielä jos joku katselisi jostain rantapusikosta piilossa tätä performanssia, niin se olisi varmasti näky, jota ei ikinä unohtaisi!

Nämä vähän tuhmat ajatukseni saivat aikaan sen, että minua alkoi pissattaa kovin, joten siinä kelluessani pissasin vielä housuihini samalla kun toisella kädelläni vähän hyväilin uhkeaa hyvin riippuvaa rintavarustustani. Se tuntui tosi kiihottavalta ja hetken pissakin lämmitti kivasti pikkuhousujani ennen kuin sekoittui jokiveteen ja muuttui osaksi luonnon suurta kiertokulkua. No, eiköhän tämä ollut tässä, pohdin ja aloin kellumaan kohti rantaa. Aikamoinen rintava vedenneito varmasti olin, kun vettä tihkuvana astuin rannalle, hihittelin itsekseni. Sitten hätkähdin, kun en nähnyt rintsikoitani enää missään siinä rannalla, vaikka olin ihan varma, mihin ne jätin. Ai kai se sammakko niitä ole vienyt, oliko joku kuitenkin nähnyt, kun jättimäiset riippurinnat paljaana kelluin joessa ja vienyt rintsikkani omien  sairaiden  fantasioidensa toteuttamiseksi!

Kauhistuin ja nolostuin todella pahasti ja voihkaisin hyvin naisellisesti vaivaantuneena. Vedin äkkiä verkkatakin vetoketjun kiinni, että saan suuret riippurintani piiloon ja kosteana säntäsin polkupyörälleni, joka onneksi oli paikallaan. Hyppäsin pyörän satulaan veden lotistessa ja aloin polkemaan kuin heikkopäinen kotia kohti! Onneksi verkkatakkini oli niin märkä ja tiiviisti kehossani kiinni, että aikamoisen uhkeat ja hyvin suuret rintani eivät pahemmin matkalla hölskyneet. Muutama koiranulkoiluttaja kun tuli matkalla vastaan, niin tokaisin vain, että aika hikinen pyörälenkki ja naurahdin vaivaantuneesti posket punaisina. Kotiin päästyäni tuumasin, että oli tämä kyllä niin voimaannuttava feminiininen kokemus, että täytyy ottaa uusiksi toistekin!

Mahtoiko olla tosirarina vai fantasiaa, mutta verkkaripuku on ehkä kaikista paras varustus vaateuinnille ja tuntuu todella hyvältä uida verkkareissa. Laskin että tämän kesän aikana olen uinu 8:lla eri verkkaripuvulla ja lisäksi muutamat irtoverkkarit ja muutama huppari on toiminut uimavarustuksena. Varsinkin näin koronan jyllätessä on ylivoimainen vaihtoehto viettää vapaa-aikansa verkkariuinnin merkeissä eikä siinä mitään pahaa ole vaikka suomalaiset suhtautuu osittain ihan liian ahdasmielisesti vaateuintiin.

Vierailija kirjoitti:

Olisit mennyt syrjäiselle paikalle ja alasti uimaan. Kesä kuivaa ja sitten vaatteet päälle. Näppärää, eikä kastu ne vaatteet.

Tylsä vaihtoehto.😩

Ei sen väliä onko totta vai ei. Hyvin tehty teksti.  Kiitos kirjoittajalle.

Vierailija kirjoitti:

"... Muutama koiranulkoiluttaja kun tuli matkalla vastaan, niin tokaisin vain, että aika hikinen pyörälenkki ja naurahdin vaivaantuneesti posket punaisina. ..."

Epäilen, että ne ulkoiluttajat eivät huomanneet mitään. Minulla on kahdet erilaiset mustat verkkarit ja aika nopeasti käy niin, että niiden märkyydestä tai kuivuudesta ei voi sanoa matkan päästä mitään.  Märkänä tietysti kiiltävät vähän enemmän. Toiset liikkuu tuulen mukana melkein normaalisti jo vartissa ja kuivavat päällä puolessa tunnissa jos on reilu 20 astetta lämmintä ja tuulee. Toiset on sen verran tiukat, että niistäkään ei näe tilannetta  kädellä kokeilematta - väriero märän ja kuivan välillä on mitätön ja ainakaan kokematon ei asiaa huomaa :-)

Joo mustista verkkareista on paha sanoa vähän pidemmän ajan päästä onko ne märät kun eivät enää tartu ja märkäkiilto muuttuu suurinpiirtein samaksi minkälaisena verkkarit kiiltää kuivanakin. Muunvärisistä saattaa värierosta huomata paremmin että nyt on oltu uimassa. Toisaalta vaikea kenenkään on keksiä yhtään syytä paheksua toisen vaateuintia, se on täysin harmiton harrastus eikä siitä kärsi uimari, ei vaatteet eikä ulkopuoliset.

Vierailija kirjoitti:

Ei sen väliä onko totta vai ei. Hyvin tehty teksti.  Kiitos kirjoittajalle.

Toivottavasti kuitenkin oli tositarina. Näin alan harrastajana on paljon mieluisampaa lukea tositarinaa verkkaripuvulla uinnista kuin satuilua.