Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet
24.06.2020 |
Ollaan miehen kanssa todella järkyttyneitä tästä. Lapsella ikää 7 vuotta, eka vuosi koulussa ollut täyttä tuskaa. Ei oppinut lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan.
Kesällä on harjoiteltu lukemista eikä vieläkään suju, vaikka lapsi kovasti yrittääkin ja on itsekin surullinen, kun oppiminen ei suju.
Olemme yrittäneet etsiä tietoa, mutta sitä on niukasti saatavilla.
Huoli lapsen tulevaisuudesta ja pärjäämisestä on suuri, kuinka lapsemme tulee pärjäämään työelämässä kun yksinkertaiset työt automatisoidaan ja vain korkeakoulutettuja työntekijöitä palkataan?
Huoli on myös siitä, koska muut lapset huomaavat ja alkavat kiusata lastamme.
Vertaistuki ja vinkit olisivat nyt tervetulleita.
Kommentit (185)
Nyt oikeasti vanhemmat, jotka täällä kutsuu oppismisvaikeuksista kärsiviä lapsia tyhmiksi ja heikkolahjaisiksi (luin ekan sivun). Miettikää vähän ja ottakaa selvää. Te voitte omilla toimillanne edistää lapsen oppimista, heistä voi tulla ihan, mitä vaan, kunhan tuette heitä ja autatte koulussa. Itselläni on paha lukihäiriö, jo ala-asteella opettaja vähätteli. Onneksi minulla on ollut aina fiksu äiti, joka piti puoliani, luki kirjoja, kun en itse siihen kyennyt (tämän jälkeen aloin saamaan kokeista ysejä). En ollut koskaan tyhmä, minulla vain on lukihäiriö. Nyt olen korkeasti koulutettu, kiitos äitini ja oman sisuni. Älkää vähätelkö lapsianne, teissä on vika, jos ette osaa tukea ja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsen kaveri on tuollainen myös. Ihan hyvin pärjännyt.
Ysiluokalla luki kielissä vielä viidennen luokan kielten kirjoja koulussa. Ei vaadittu siis ysiluokan kirjojen osaamista. Istui erityisopella nuo tunnit.
Sittenhän meni ysiluokan jälkeen johonkin ammattiin valmistavaan opetukseen pariksi kuukaudeksi, josta opastettiin lähihoitajaopintoihin. Nyt hän on jo valmis lähihoitaja.
Hänellä ei ole ollut varsinaisin hankaluuksin muuta kuin se, että varasteli kaupoista ja kokeili huumeita. Oli pari kuukautta lastenkodissa noiden takia. En tiedä, liittyvätkö nuo mitenkään laaja-alaisiin oppimishäiriöihin.
Ja tuollaisesta sitten lähihoitaja. Oikein kiva. Toivottavasti ei ikinä hoida minua tai läheisiäni.
Sinäpä sen sanoit. Tuollaisten ei pitäisi todellakaan päästä ainakaan lähihoitajiksi. Minnekään, missä ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Tai oikeastaan ei minnekään, piste.
Eikö niitä pääsykokeita sosiaali- ja terveysalalle ole saatu jo takaisin? Vai olenko lukenut sittenkin väärin? Ihmettelin kuullessani pääsykokeiden poistamisesta, että miten ne edes harkitsi moista.
Lähipiirissäni on yksi, jolla on diagnoosi lukihäiriöstä, dysfasiasta ja adhd:sta. Peruskoulusta hän pääsi 6,5 keskiarvolla, ja matematiikka, englanti ja ruotsi olivat erityisopetuksen puolella. Vanhemmat uskoi hänen kuitenkin pärjäävän vilkkaan, topakan ja sosiaalisen luonteen ansiosta elämässä. Oli hänellä koulussa joitain avuja, luovuus ja tämä ainakin näkyi äidinkielen kirjoituksissa, vaikka lukihäiriö näkyi niissä, ja yhteiskuntaopin yritystoiminta-tehtävässä.
Hän päätti lähteä pari vuotta ammattikoulusta valmistumisen jälkeen opiskelemaan toista ammattia, lähihoitajaksi. Ei ole mitään estettä hakea opiskelemaan tuolla taustalla, jos vain kykenee oppimaan samat asiat. Lukihäiriöön voi saada lisäaikaa. Lääkelaskutentit ja anatomian opit hän pääsi ensimmäisellä kerralla läpi sekä harjoitteluissa on kehuttu. Kesätyöpaikassa vanhainkodilla hänestä pidettiin.
Eri asia on tietysti, jos serkullani olisikin heikkolahjaisuutta mainitsemieni diagnoosien sijaan, niin tällöin hänellä ei taatusti olisi nuita avuja, millä on onnistunut kompensoimaan peruskouluaikaista, huonoa koulumenestystä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt oikeasti vanhemmat, jotka täällä kutsuu oppismisvaikeuksista kärsiviä lapsia tyhmiksi ja heikkolahjaisiksi (luin ekan sivun). Miettikää vähän ja ottakaa selvää. Te voitte omilla toimillanne edistää lapsen oppimista, heistä voi tulla ihan, mitä vaan, kunhan tuette heitä ja autatte koulussa. Itselläni on paha lukihäiriö, jo ala-asteella opettaja vähätteli. Onneksi minulla on ollut aina fiksu äiti, joka piti puoliani, luki kirjoja, kun en itse siihen kyennyt (tämän jälkeen aloin saamaan kokeista ysejä). En ollut koskaan tyhmä, minulla vain on lukihäiriö. Nyt olen korkeasti koulutettu, kiitos äitini ja oman sisuni. Älkää vähätelkö lapsianne, teissä on vika, jos ette osaa tukea ja auttaa.
Millaista apua sait itse lukihäiriöön? Miten pärjäät lukihäiriön kanssa töissä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt oikeasti vanhemmat, jotka täällä kutsuu oppismisvaikeuksista kärsiviä lapsia tyhmiksi ja heikkolahjaisiksi (luin ekan sivun). Miettikää vähän ja ottakaa selvää. Te voitte omilla toimillanne edistää lapsen oppimista, heistä voi tulla ihan, mitä vaan, kunhan tuette heitä ja autatte koulussa. Itselläni on paha lukihäiriö, jo ala-asteella opettaja vähätteli. Onneksi minulla on ollut aina fiksu äiti, joka piti puoliani, luki kirjoja, kun en itse siihen kyennyt (tämän jälkeen aloin saamaan kokeista ysejä). En ollut koskaan tyhmä, minulla vain on lukihäiriö. Nyt olen korkeasti koulutettu, kiitos äitini ja oman sisuni. Älkää vähätelkö lapsianne, teissä on vika, jos ette osaa tukea ja auttaa.
Allekirjoitan osittain kommenttisi, mutta nyt oli kyse laaja-alaisista oppimisvaikeuksista eli entisestä heikkolahjaisuus-termistä. Heikkolahjaisuus on paljon isompi asia kuin lukihäiriö. Lukihäiriöisiä tiedän niin ammattikoulun kuin korkeakoulun käyneistä. Tuossa enemmän määrittelee henkilön toimintakyky kuin tällä tai tuolla tavalla lukihäiriöinen.
Sen sijaan en tiedä heikkolahjaisia, joilla olisi korkeakoulututkinto. Miksi on vaikeaa myöntää, että on ihmisiä, jotka eivät ole älyllisesti samalla viivalla muiden kanssa? Puhutaan älyllisesti kehitysvammaisista vieläkin, ja heillä on paljon paremmin nämä tukiasiat kuin niillä, jotka eivät ole kehitysvammaisia, mutta eivät kovin älykkäitäkään.
Itseä aihe kiinnostaa, omalla 5-vuotiaalla sama tilanne kuin ap:n lapsella. Jos helsinkiläisiä niin en pistäisi pahaksi jos lapsemme ystävystyisivät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen.
Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen. Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa.
Vähän outoa?
Lannistava kommentti, sellaistako pyydettiin? Kannattaa katsoa elämässä eteenpäin, paljon on tehtävissä ja lspen edellytyksiä parannettavissa. Monilla menestyneillä ihmisilläkin on ollut vaikea lukihäiriö. Kaikkien ei tarvitse kunnostautua samalla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oikeasti vanhemmat, jotka täällä kutsuu oppismisvaikeuksista kärsiviä lapsia tyhmiksi ja heikkolahjaisiksi (luin ekan sivun). Miettikää vähän ja ottakaa selvää. Te voitte omilla toimillanne edistää lapsen oppimista, heistä voi tulla ihan, mitä vaan, kunhan tuette heitä ja autatte koulussa. Itselläni on paha lukihäiriö, jo ala-asteella opettaja vähätteli. Onneksi minulla on ollut aina fiksu äiti, joka piti puoliani, luki kirjoja, kun en itse siihen kyennyt (tämän jälkeen aloin saamaan kokeista ysejä). En ollut koskaan tyhmä, minulla vain on lukihäiriö. Nyt olen korkeasti koulutettu, kiitos äitini ja oman sisuni. Älkää vähätelkö lapsianne, teissä on vika, jos ette osaa tukea ja auttaa.
Millaista apua sait itse lukihäiriöön? Miten pärjäät lukihäiriön kanssa töissä?
Kuten kirjoitin, äitini luki minulle ala-asteella. Muuta apua en saanut, en ole koskaan ottanut tenteissä lisäaikoja, en edes ylioppilaskirjoituksissa. Olen lukenut paljon, treenannut aivojani kirjoilla.
Töissä ei tiedetä, miksi tiedettäisiin? Ei vaikuta työhöni. Olen työssä asiantuntijaorganisaatiossa, olen tarkka kaikessa, mitä kirjoitan tai sanon, muistini on rautaa ja muistan kaiken ulkoa. Se harmittaa, että pystyn kommunikoimaan vain kahdella kielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen.
Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen. Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa.
Vähän outoa?
Lannistava kommentti, sellaistako pyydettiin? Kannattaa katsoa elämässä eteenpäin, paljon on tehtävissä ja lspen edellytyksiä parannettavissa. Monilla menestyneillä ihmisilläkin on ollut vaikea lukihäiriö. Kaikkien ei tarvitse kunnostautua samalla alalla.
Edelleenkään lukihäiriöllä ei ole tekemistä älykkyyden kanssa. Aloittajan lapsella on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, joka tarkoittaa vaikeuksia jokaisella osaamisalueella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä suunnitelmia hänen varalleen on? Mitkä on kunnan mahdollisuudet auttaa? Onko erityisluokkaa, tai koulua? Vai onko niin kuin typerä kotikuntani 90-luvulla ja jätetään pari kertaa luokalle, ja armovitosilla koulu läpi.
Itselläni on heikkotasoinen lapsi, eli hyvin lähellä lievää kehitysvammaa. On jatkuvassa erityisopetuksessa. Oppi lukemaan kolmannella, mutta vielä viidennelläkin on hidasta. Maailma ei lopu erilaiseen lapseen, ja parasta mitä voi tehdä on keskittyä nykyiseen hetkeen.
Nuo kirjoittamasi asiat ovat mennyttä maailmaa, ei ole enää mitään armovitosia, numeroarviointi alkaa 5.lk
Nykyisin on useimmista kouluista lopetettu erityisluokat ja kunnista erityiskoulut. Oppilaat integroidaan yleisopetuksen luokkiin, liittyy oppilaiden tasa-arvoisiin oikeuksiin. Silti lapsille pyritään tarjoamaan erityistukea kouluissa, on haastava ja paljon puhututtava aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oikeasti vanhemmat, jotka täällä kutsuu oppismisvaikeuksista kärsiviä lapsia tyhmiksi ja heikkolahjaisiksi (luin ekan sivun). Miettikää vähän ja ottakaa selvää. Te voitte omilla toimillanne edistää lapsen oppimista, heistä voi tulla ihan, mitä vaan, kunhan tuette heitä ja autatte koulussa. Itselläni on paha lukihäiriö, jo ala-asteella opettaja vähätteli. Onneksi minulla on ollut aina fiksu äiti, joka piti puoliani, luki kirjoja, kun en itse siihen kyennyt (tämän jälkeen aloin saamaan kokeista ysejä). En ollut koskaan tyhmä, minulla vain on lukihäiriö. Nyt olen korkeasti koulutettu, kiitos äitini ja oman sisuni. Älkää vähätelkö lapsianne, teissä on vika, jos ette osaa tukea ja auttaa.
Allekirjoitan osittain kommenttisi, mutta nyt oli kyse laaja-alaisista oppimisvaikeuksista eli entisestä heikkolahjaisuus-termistä. Heikkolahjaisuus on paljon isompi asia kuin lukihäiriö. Lukihäiriöisiä tiedän niin ammattikoulun kuin korkeakoulun käyneistä. Tuossa enemmän määrittelee henkilön toimintakyky kuin tällä tai tuolla tavalla lukihäiriöinen.
Sen sijaan en tiedä heikkolahjaisia, joilla olisi korkeakoulututkinto. Miksi on vaikeaa myöntää, että on ihmisiä, jotka eivät ole älyllisesti samalla viivalla muiden kanssa? Puhutaan älyllisesti kehitysvammaisista vieläkin, ja heillä on paljon paremmin nämä tukiasiat kuin niillä, jotka eivät ole kehitysvammaisia, mutta eivät kovin älykkäitäkään.
Olet oikeassa, on olemassa heikkolahjaisia. Voin myöntää.
Silti haluan muistuttaa, että vanhemmat voivat tehdä paljon lastensa hyväksi, mitä oppimiseen tulee. Eikä se yliopisto ollut helppoa, silti olen todella onnellinen, että ylemmän korkeakoulu tutkinnon tein.
Olisipa ihmiset enemmän terveitä, kauniita ja älykkäitä. Nykyään abortin tekemättä jättämisen voi perustella tunteella, joten ei ihme kun tässä ollaan. Ja kun kaikille nykyään annetaan oikeudet ruveta sikiämään niin sen takia tyhmät tekee enemmän lapsia ja älykkäät vähemmän lapsia. Heikkolahjaiset vanhemmat sitä rappiollisuutta edistää kouluttamattomuudella ja sosiaalitukien nostamisella ja jälkikasvu on samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tabu puhua, jos ihmisellä on alhainen älykkyysosamäärä. Tältäkin palstalta tuli mieleen jossakin keskustelussa mainittu psykologin lausunto, jonka mukaan "prosessointinopeus on erittäin heikkoa". Tiedä sitten lausunnoista, mutta ei olisi yllättävää, kun nykyään halutaan olla niin poliittisesti korrekteja ja hienotunteisia. Samalla kuitenkin kielletään ihmisten eroavaisuudet.
Mitään poliittisesti korrektia termiä ei olla vielä keksitty liikuntavammaisuudelle tai näköön liittyville ongelmille, mutta älykkyyden kohdalla on tabu puhua asioisten kuten ne ovat. Koiria saa tosin luokitella älykkyyden mukaan, muttei ihmisiä.
Pahinta jos lapselle muodostuu "tyhmän" identiteetti. Tehkää töitä, ettei niin tapahdu. Lapsi voi olla vaika kuinka lahjakas, mutta hänen tapansa oppia vain erilainen. Ehkä jonain päivänä erilaisuus on hänen supervoimansa. Tiedän erään, joka jäi ala-asteella kaksi kertaa luokalleen ja oli erityiskoulussakin, mutta peruskoulun jälkeen selvitti tiensä ammattikouluun ja siitä vielä ammattikorkeaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä suunnitelmia hänen varalleen on? Mitkä on kunnan mahdollisuudet auttaa? Onko erityisluokkaa, tai koulua? Vai onko niin kuin typerä kotikuntani 90-luvulla ja jätetään pari kertaa luokalle, ja armovitosilla koulu läpi.
Itselläni on heikkotasoinen lapsi, eli hyvin lähellä lievää kehitysvammaa. On jatkuvassa erityisopetuksessa. Oppi lukemaan kolmannella, mutta vielä viidennelläkin on hidasta. Maailma ei lopu erilaiseen lapseen, ja parasta mitä voi tehdä on keskittyä nykyiseen hetkeen.
Nuo kirjoittamasi asiat ovat mennyttä maailmaa, ei ole enää mitään armovitosia, numeroarviointi alkaa 5.lk
Nykyisin on useimmista kouluista lopetettu erityisluokat ja kunnista erityiskoulut. Oppilaat integroidaan yleisopetuksen luokkiin, liittyy oppilaiden tasa-arvoisiin oikeuksiin. Silti lapsille pyritään tarjoamaan erityistukea kouluissa, on haastava ja paljon puhututtava aihe.
Lähikouluissa on joustavan perusopetuksen luokka sekä ala- että yläkoulun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen.
Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen. Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa.
Vähän outoa?
Voi kaikki näyttää alussa vielä normaalilta. Ihan esimerkkinä tiedän tapauksia, joissa äiti on ottanut raskaana ollessaan muutaman siiderin ja hokenut jokaiselle, kuinka hänen lapsella ei ole mitään ollut päiväkoti-ikäisenä kunnes alakoulussa todelliset vaikeudet tuli esiin. Ja näin voi käydä ilman päihteitä.
Kehitysvammaisuus voidaan myös havaita myöhemmin. Esimerkkinä kaverin pikkusisko: sai vasta 17-vuotiaana diagnoosin lievästä kehitysvammasta. Kävi kyllä oppimisvaikeustutkimuksissa ollessaan koululainen, missä ei vielä puhuttu edes kehitysvammaisuudesta. Peruskoulussa opetus pienryhmässä tuli kuvioihin, mikä ei ollut riittävä tukitoimi hänelle vaan olisi enemmän hyötynyt erityiskoulusta, jos asioiden todellinen syy olisi löytynyt aikaisemmin. Hän oli opettajille vain ilkeä ja laiska oppilas, jolla oli nuoruus hankalaa kotoa karkailuineen ja päihteiden käyttöineen. Joutui jopa täysi-ikäisen hyväksikäyttämäksi. Kaverin äiti toivoi tytön huostaanottoa, joka toteutui.
Myöhemmin kaverin sisko on sitten asunut "itsenäisesti" eikä ole kokenut tarvitsevansa ulkopuolisten tukea. Hän ei edelleenkään ymmärrä rahan arvoa 24-vuotiaana, ja on juuri ja juuri saanut pitää luottotietonsa, kun vanhemmat maksaa laskuja. Edunvalvojasta on pitänyt tapella, koska alussa häntä ei pidetty tarpeeksi kehitysvammaisena, vaikka eihän edunvalvojan saamiseksi tarvitse välttämättä kehitysvammaa, vaan edunvalvojan voi saada myös velkaantuneet. Huoli on kova aikuisen lapsen äidillä ja itseänikin surettaa näin sivusta seuranneena tapausta. Useita koulutuksia ja töitä takana, mutta niistä on tullut potkut puutteellisen ajantajun takia sekä kiinnostuksen ja jaksamisen laskiessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän menee erityisluokalle, jossa muut ovat samanlaisia. Muuhun teidän pitää vain tottua.
Miksi alapeukku? Asiahan on juuri näin.
Koska tylyä töksäyttelyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, etenkin jos lapsi on älykäs ja kunnianhimoinen. Voi kyllä päästä pitkällekin kun löytää omat keinonsa.
Kai ymmärrät, että oppimisvaikeudet ja älykkyys ovat toisensa poissulkevia ominaisuuksia? Älykkyys nimenomaan tarkoittaa kyvykkyyttä oppia nopeasti ja oppimisvaikeudet päinvastaista.
Just tämä nykyajan poliittinen korrektius lisää väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja, että oppimisvaikeudet olisivat automaattisesti tyhmyyden merkki. Miksi ei vain puhuta asioiden oikeilla nimillä? Nykyäänhän kehitysvammaisistakin puhutaan hitaasti oppivina tai erityislapsina. Jälkimmäisellä sitten kuvaillaan joka ikistä lasta, jolla on liikuntarajoite tai lukihäiriö, minkä takia sitten ihmiset yhdistää tuon termin alhaiseen älykkyyteen.
Heikkolahjaisuudesta puhutaan nykyään laaja-alaisina oppimisvaikeuksina. Ihan kuten nykyään h*orat ovat seksityöntekijöitä ja kulkurit ovat kodittomia. Muuttuuko asioiden todellinen laita kiertoilmaisuilla? Miksi on häpeä puhua tyhmyydestä? Se on ominaisuus kuten vaikkapa pituus tai ihonväri.
Ihan juuri tämän takia pidän suuni kiinni "erityisyydestäni", jotta minut voidaan ottaa tosissaan. Tai sitten sanon suoraan kärsiväni matemaattisista oppimisvaikeuksista, enkä puhu itsestäni erityislapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama diagnoosi kuin lapsellani. Eli kuten lääkäri totesi: ennen sanottiin heikkoIahjainen.
Oma lapsi oppi kyllä lukemaan ja laskemaan jo ekalla, mutta ei hänestä pärjääjää tule koskaan. Pysyy ikänsä muita jäljessä. Toivottavasti ei ajaudu huonoon seuraan ja löytää aikanaan jotain PALKKAtöitä eikä ajeta mihinkään orjatöihin 9€/päivä. Pääasia, että olisi onnellinen.
Kotoa hän ei ainakaan saa päihdemallia, vaan turvallisen ja tavallisen kasvatuksen.
Minkälaisiin PALKKAtöihin ajattelisit nykypäivänä tällaisen henkilön voivan mahtua? Kun ihan normaalejakin ihmisiä on työttömänä?
Ihan mielenkiinnosta kysäisen: Uskotko tällaisen lannistavan kommentin olevan jotenkin hyödyksi tai iloksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Minulla sama diagnoosi ja se on tehnyt elämästäni helvettiä. Nöyryytys erityisluokalle joutumisesta ja kiusaaminen siitä lapsena. Nuorena kaikesta muiden asioista ulos jääminen. Pahin nyt aikuisena koska olen niin lievä tapaus etten mihinkään eläkkeelle pääse joten töissä pitää yrittää käydä. Kuitenkaan en meinaa selvitä yksinkertaisistakaan töistä millään ja ne tuottaa valtavaa stressiä, ahdistusta ja häpeää omasta huonoudesta. Nyt minulla on toimistotyö, mutta joudun tekemään salaa ylitöitä yötä myöten että en paljastu kuinka tyhmä ja hidas olen. En tiedä kauanko jaksan 16-18 tunnin työpäiviä. Mutta sitten viimeistään kuolen häpeään jos paljastuu että olen niin tyhmä kuin oikeasti olen.
Osaat kirjoittaa ja ilmaista itseäsi ihan ok ja käyt töissä, joten et voi olla kovin heikkolahjainen tai tyhmä. Ehkä sinulla on vain huono itsetunto?
Päädyin koulussa apukouluun aikanaan heikkolahjaisuusdiagnoosin saattelemana. Vastapainona veljeni oli ja on huippulahjakas, nykyään fyysikko tutkija. Joskus oon miettinyt kyllä että voisiko mulla olla esim ADHD sittenkin ennemminkin kuin heikkolahjaisuus. Ehkä pitäisi vielä asiaa selvittää.
Olet ilmeisesti elänyt lapsuuttasi 80-luvulla. Sinun tapauksessasi on mahdollista, että kyseessä voi olla autismin kirjon häiriö, dysfasia, lukihäiriö tai/ja adhd, joka on vaikeuttanut koulunkäyntiä. Apukouluun päätyi helposti nekin, joilla oli vaikeat kotiolot.
Nykyään tieto ja taito ovat parantuneet ja sitä myötä tutkimukset. Nykyisin tehdään WISCH- ja WAIS-testejä, joista jälkimmäinen on käytössä aikusia tutkiessa.
Riippuen siitä, mitä ne oppimisvaikeudet ovat. Jos on lukihäiriö, joka on aika yleinen, tai dyskalkulia (matemaattiset oppimisvaikeudet), niin ne eivät välttämättä estä opiskelemasta riippuen omista kyvyistä. Walt Disneylla, John Lennonilla, Ingvar Kampradilla ja Winston Churchililla oli lukihäiriö.