Lapsellani diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Mitä tukitoimia lapselle on tarjottu? Onko lapsen mahdollista oppia tabletilla tehden tehtäviä jos perinteinen kynätyöskentely ei onnistu, entä kuvakommunnikaatio/visuaaliset jutut jne jne. Miten häntä on opetettu lukemaan ja kirjoittamaan? Pystyykö hän jäljentämään jos annat paperin eteen, jossa voi kirjoittaa päälle kirjaimia? 

Käytittekö raskausaikana päihteitä? 

Ikävä diagnoosi tällä vuosituhannella. 

Maaseutuyhteiskunnassa tai vielä 80-luvulla olisi vielä pärjännyt tehden apulaisen hommia.

Ei kaikki ole oman onnensa seppiä. Sen kun Purra ja kumppanit tajuaisivat.

Itse olisin huolissani lapsen kasvaessa teini-ikään. Nuoret ja myös aikuiset tosi julmia. Hyvin heikot ovat helposti vahvempien vietävissä. Siksi katsottava, millaisessa seurassa liikkuu, ettei joudu hyväksikäytetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin heikoilla eväillä varustettuja notkuu isoissa ryhmissä sekä erityisluokissa. Kyse ei ole velttoudesta ja laiskuudesta, vaan siitä ettei kognitiivinen kapatiseetti ja älykkyys riitä saamaan edes sitä keskinkertaista arvosanaa. Ovat ihan pihalla kaikissa kouluaineissa. Omaisilla on sokea usko, että opettajat, myös erityisopettajat tekisivät ihmeitä hyvin heikon oppilaan kohdalla. Oppilasta koskevia lausuntoja lukiessa on tullut ilmi, että vaikeudet ovat alkaneet eskarissa tai alakoulun aloittaessa. Ei ne yläkoulussa minnekään ole hävinneet. Pitäisi ihan ehdottomasti palauttaa apukoulut hyvin heikkoja varten, ja koko diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet voisi ennemmin yhdistyä kevaan jolloin henkilö pääsisi parhaiten tukitoimien piiriin.

Näin yläkoulun opena allekirjoitan tämän. 

Omassa oppilasaineksessani on niitä hyvin heikkoja ja sitten niitä huonosti oppivia, sellaisia nelosen ja vitosen tasoisia oppilaita. Ero näiden kahden oppilasryhmän välillä on huima.

Ne huonosti oppivat lintsaavat, häiriköivät, eivät tee arvioituvia suorituksiaan tms. mutta kun nämä huonosti oppivat ovat paikalla ja yhteistyössä, on nopeat hoksottimet havaittavissa. 

Sitten on sellaisia oppilaita, jotka saavat seiskan mutta ovat aika yksinkertaisia. Tosin oikealla heikkolahjaisella arvosana on vähintään vitonen tai kutonen. Osa heistä on kokonaan erityisopetuksessa ja oppimäärää on helpotettu. Näiltä oppilaita puuttuu kyku abraktiin ajatteluun, kriittiseen ajatteluun, tulkitsevaan lukutaitoon tai perustellun mielipiteen muodostamiseen jne..

Vierailija kirjoitti:

Itse olisin huolissani lapsen kasvaessa teini-ikään. Nuoret ja myös aikuiset tosi julmia. Hyvin heikot ovat helposti vahvempien vietävissä. Siksi katsottava, millaisessa seurassa liikkuu, ettei joudu hyväksikäytetyksi.

 

Ap:n lapsi on jo teini-ikäinen. Olisi mielenkiintoista tietää miten alaluokat menivät? Oppiko hän lukemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota selvää mikä se on, onko se lukihäiriö, hahmotushäiriö vai mikä muu tarkemmin. Ei lapsen pidä olla surullinen, vaan aikuisten pitäisi olla positiivisia ja kannustavia, kun ei sille mitään voi. Luultavasti lapsi on monissa asioissa lahjakas, älykäs ja sydämellinen - oppii ehkä erilailla. Älä anna riepotella lasta eri paikkoihin vaikka onkin oppimisen vaikeus tietyissä asioissa, koska häntä pitää kohdella hyvin. Entä vaikuttaako näkö asiaan, silmälasit lukiessa? Hän osaa puhua, ilmaista itseään ja kommunikoida, sillä pääsee jo pitkälle. 

Lukivaikeus ja hahmoushäiriö ovat spesifejä oppimisvaikeuksia, joissa älykkyys eli kognitiivinen päättelykyky on normaali ja vaikeudet kapea-asteisia. Sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittaa, että älykkyys on selvästi alle keskiarvon mutta ei kuitenkaan kehitysvammaa vastaavaa. Sinänsä laaja-alaisesta oppimisvaikeudesta kärsivät ovat monesti vähän väliinputoajia, koska he ovat liian hyvin pärjääviä saadakseen kehitysvammaisille tarkoitettuja etuuksia ja tukitoimia ja toisaalta jäävät välillä erityisten oppimisvaikeuksien varjoon. Spesifejä oppimisvaikeuksia on helpompi kuntouttaa esim puhe- tai toimintaterapian , erityisopetuksen tai neuropsykologisen kuntoutuksen kautta kun taas laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin on vaikeampi vaikuttaa. Tärkein tukimuoto on oikeanlainen opetus, eli sellainen mikä sijoittuu lapsen lähikehityksen vyöhykkeelle eli ei ole liian vaikeaa ja jolloin lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja ilo oppimiseen säilyy jatkossa. Nyt kesällä pelatkaa lapsen kanssa Ekapelin helpointa versiota mutta muistuttakaa lapselle, että hän kyllä oppii omaa tahtia lukemaan eikä lukemisesta pidä ottaa painetta.

Hyvä, että lapsi on saanut diagnoosin ja saa nyt oikeaa tukea toivottavasti jatkossa. Lukekaa kotona esim Niilo Mäki-instituitin julkaisemaa materiaalia (ja nettisivut) laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Vaatikaa lapselle koulussa riittävää yksilöllistä opetusta, mutta älkää murehtiko tulevaa. Moni vastaavan diagnoosin saanut on ihan normaalisti töissä, ei toki minään professorina mutta ihan kunnon ammattikoulutuksen käyneinä. Suomessa on myös ammatillisia erityisoppilaitoksia, jos toisella asteella tarvitsee lisää tukea.

Huomaa tosiaan tässä keskustelussa, miten takerrutaan siihen lukihäiriö- tai hahmotushäiriö-termiin, siinähän se syy pulmiin onkin. Se on "vain" lukihäiriö.

Fakta on se, että iso osa näistä oppilaista, joilla on oppimisvaikeuksia, on heikkolahjaisia. Vain pienellä osalla on kapea oppimisvaikeus. Vaikka mitä tukitoimia tarjoaisi, ei näistä heikkolahjaisista tule kummempia. Perusasiat voivat korkeintaan oppia, mutta se ei riitä vanhemmille: todistuksessa pitäisi seisoa seiska tai kasi. Vanhemmat eivät vaan tajua, vaikka opet tekisi työtä käskettyä ei se heidän nuori oikeasti osaa matematiikkaa ja tulisi selviytymään esim. sähköalan matematiikasta, jota pitäisi osata soveltaakin kaiken lisäksi.