Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani diagnosoitiin laaja-alaiset oppimisvaikeudet
24.06.2020 |
Ollaan miehen kanssa todella järkyttyneitä tästä. Lapsella ikää 7 vuotta, eka vuosi koulussa ollut täyttä tuskaa. Ei oppinut lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan.
Kesällä on harjoiteltu lukemista eikä vieläkään suju, vaikka lapsi kovasti yrittääkin ja on itsekin surullinen, kun oppiminen ei suju.
Olemme yrittäneet etsiä tietoa, mutta sitä on niukasti saatavilla.
Huoli lapsen tulevaisuudesta ja pärjäämisestä on suuri, kuinka lapsemme tulee pärjäämään työelämässä kun yksinkertaiset työt automatisoidaan ja vain korkeakoulutettuja työntekijöitä palkataan?
Huoli on myös siitä, koska muut lapset huomaavat ja alkavat kiusata lastamme.
Vertaistuki ja vinkit olisivat nyt tervetulleita.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Sama diagnoosi kuin lapsellani. Eli kuten lääkäri totesi: ennen sanottiin heikkoIahjainen.
Oma lapsi oppi kyllä lukemaan ja laskemaan jo ekalla, mutta ei hänestä pärjääjää tule koskaan. Pysyy ikänsä muita jäljessä. Toivottavasti ei ajaudu huonoon seuraan ja löytää aikanaan jotain PALKKAtöitä eikä ajeta mihinkään orjatöihin 9€/päivä. Pääasia, että olisi onnellinen.
Kotoa hän ei ainakaan saa päihdemallia, vaan turvallisen ja tavallisen kasvatuksen.
Minullakin oli raittiit vanhemmat, mutta kun on erityisaikuinen eikä kelpaa mihinkään töihin, niin kyllä nyt viisikymppisenä tekisi mieli alkaa ryyppäämään. Kyllä kun on 30v syrjäytyneenä jo ollut niin kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän pitää löytää sellainen tapa, jolla hän oppisi helpoiten. Esimerkiksi musiikin tai videoiden avulla oppiminen. Lisäksi erityisluokalle laittaminen auttaa, kun ei joudu kokemaan samanlaisia paineita "tavallisten" lasten kanssa. Jos paikkakunnaltanne ei löydy erityisluokallista koulua, muuttakaa.
Kannustakaa lastanne, jos hän löytää asian jossa on hyvä. Oli se sitten taiteet, musiikki taikka liikunta. Usein lapsi on taiteellisesti ja/tai älyllisesti lahjakas, jos oppiminen ei suju. Olisiko jonkinlainen Steinerkoulu hyvä?
Laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla viitataan tilanteeseen, jota aiemmin kutsuttiin lieväksi kehitysvammaisuudeksi. Sellaiset lapset eivät ole ”usein älyllisesti lahjakkaita”, eikä heidän paikkansa ainakaan ole Steiner-koulussa. Taiteellisesti lahjakkaita lievästi kehitysvammaisia tunnen toki minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Teidän pitää löytää sellainen tapa, jolla hän oppisi helpoiten. Esimerkiksi musiikin tai videoiden avulla oppiminen. Lisäksi erityisluokalle laittaminen auttaa, kun ei joudu kokemaan samanlaisia paineita "tavallisten" lasten kanssa. Jos paikkakunnaltanne ei löydy erityisluokallista koulua, muuttakaa.
Kannustakaa lastanne, jos hän löytää asian jossa on hyvä. Oli se sitten taiteet, musiikki taikka liikunta. Usein lapsi on taiteellisesti ja/tai älyllisesti lahjakas, jos oppiminen ei suju. Olisiko jonkinlainen Steinerkoulu hyvä?
Steinerkouluun ei kai edes oteta erityislapsia. Heitä ei ole huomioitu siellä millään tavalla.
Kannattaa kartoittaa lapsen vahvuuksia ja kiinnostuksenkohteita ja panostaa niihin, jotta tulee onnistumisentunteita. Ehkä sieltä löytyy tulevaisuudessa myös ammatti tai ainakin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuuusta suomessa on ehkä vähän jotenkin typerät opetusmetodit. Pitäiiisi ensi ymmärtää pelkät systeeemit ilmiöissä hahmottaa miten toimii ja mikä on logiiikka ja kun on perusta rakennettuna niin sen ympärillle lähteä syventämään tietämystääään.
Suomesssa mennään ehkä vähän perse edellä puuuhun niin sanotusti.
Se on ehkä naissopettajilla vähän sellainen tarinallisempi tyyli opettaa (ja en ole sovinisti) kun poika haluaaa enemmän tietäää ja keskustella itse asiasta. Alkaaa väsyttää liika tarinointi.
Kyllä suurin osa pojistakin pystyy seuraamaan normaalia opetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli siis vanhanajan kielenkäytöllä heikkolahjainen.
Miten te itse ette huomanneet tai päiväkodissa ole jo tätä huomattu? Olisi pitänyt aikaisemmin tarttua toimeen. Älyähän mitenkään ei voi lisätä, mutta varhaiset tukitoimet olisivat auttaneet. Nyt menee itsetunto ja sitä myöten selviytymisen eväät elämänkulussa.
Vähän outoa?
Minkälainen tarina sinulla on, kun asiasta tiedät? Onko sinulla itselläsi ollut ongelmia vai lapsellasi? Miten ratkaisitte asiat?
Asia ei ole outo kenellekään, mutta tällqisissakaan tapauksissa on ihan turhaa syyttää menneisyyttä, koska se on mennyt. Pitää siis tehdä tulevasta hyvää erilaisilla asioilla, joista sinä taidat tietää enemmän. Voit auttaa muita osaamisellasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuuusta suomessa on ehkä vähän jotenkin typerät opetusmetodit. Pitäiiisi ensi ymmärtää pelkät systeeemit ilmiöissä hahmottaa miten toimii ja mikä on logiiikka ja kun on perusta rakennettuna niin sen ympärillle lähteä syventämään tietämystääään.
Suomesssa mennään ehkä vähän perse edellä puuuhun niin sanotusti.
Se on ehkä naissopettajilla vähän sellainen tarinallisempi tyyli opettaa (ja en ole sovinisti) kun poika haluaaa enemmän tietäää ja keskustella itse asiasta. Alkaaa väsyttää liika tarinointi.
Kyllä suurin osa pojistakin pystyy seuraamaan normaalia opetusta.
Niin. Asiapitoista opetusta. Vähemmän tarinointia kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa (=vaatikaa) diagnoosit mahdollisimman nopeasti. Niiden kanssa sitten vaaditte kaikki tukitoimet, liitytte yhdistyksiin, anotte sopeutumisleirit ja kuntoutukset.
Voin kertoa alan ihmisenä, että mitä paremmin on tiedossa avun tarve, sitä paremmin ihminen pärjää. Ja sisäistäkää, että lapsi tulee tarvitsemaan valtavasti apuanne ja tukeanne vielä aikuisikään tultuaan. Välttäkää päihteet, se on tärkein neuvo..
Noin 25-v alkaa sitten rullata helpommin. Tsemppiä! Hyvä siitä tulee, kun jaksatte keskittyä lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama diagnoosi kuin lapsellani. Eli kuten lääkäri totesi: ennen sanottiin heikkoIahjainen.
Oma lapsi oppi kyllä lukemaan ja laskemaan jo ekalla, mutta ei hänestä pärjääjää tule koskaan. Pysyy ikänsä muita jäljessä. Toivottavasti ei ajaudu huonoon seuraan ja löytää aikanaan jotain PALKKAtöitä eikä ajeta mihinkään orjatöihin 9€/päivä. Pääasia, että olisi onnellinen.
Kotoa hän ei ainakaan saa päihdemallia, vaan turvallisen ja tavallisen kasvatuksen.
Minullakin oli raittiit vanhemmat, mutta kun on erityisaikuinen eikä kelpaa mihinkään töihin, niin kyllä nyt viisikymppisenä tekisi mieli alkaa ryyppäämään. Kyllä kun on 30v syrjäytyneenä jo ollut niin kyllästyttää.
Ei työ ole ainoa asia elämässä. Voi elää aivan hyvää elämää vaikkei työelämässä olisikaan onnea. Tee rakentavia asioita, jotka sinua kiinnostavat ja joista voit hyvin. Panosta vaikka joihinkin näistä: ystävät, harrastukset, luonto, liikunta, kirjallisuus, kulttuuri (taide, musiikki, elokuvat), kokkailu, asioiden opiskelu omaksi iloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se pärjää ja löytää sopivan ammatin. Meillä on myös lapsi, jolla laaja-alainen oppimisvaikeus, lisäksi muita tekijöitä rajoittamassa ammatinvalintaa eli käytännössä ei pääse edes varastohommiin. Mutta on nyt amiksessa kuitenkin. Lukeminen ollut tosi vaikeaa koko ala-asteen, sanat katkeili mistä sattuu, matikka ei sujunut, mutta yrittää olisi vaan pitänyt vaikka oli erityisluokalla. Yläasteella ei erityisluokalla tullut enää läksyjä ja kokeetkin oli simppelimmät kuin muilla ja sai käyttää kännykkää apuna tiedonhaussa, ei tarvinnut opetella asiaoita ulkoa. Nyt amislaisena luku- ja kirjoitustaito sekä luetunymmärtäminen on kehittyneet paljon. Edelleen on vaikea lukea pitkiä tekstejä ja varsinkin jotain oppikirjoja, mutta pystyy. Lukee paljon netistä uutisia ym. ja niiden avulla edistynyt.
Painostaminen ei kannata, siitä ei ole mitään hyötyä. Jos ei pysty, niin ei pysty. Koko elämä kuitenkin aikaa, tärkeintä on kuitenkin välittävät vanhemmat, jotka pitävät huolen, että ei jää pois koulusta kokonaan ja käy edes jonkun ammatillisen koulutuksen, koska ilman mitään koulutusta olet kaikkein heikoimmilla. Meillä on valittu ala, josta oli pienenä kiinnostunut, välillä kiinnostus laantui, mutta ala on sellainen, että työt ei lopu, joten lievästi vammaisellakin on mahdollisuus työllistyä.
Lapsi on ollut pienestä asti keskussairaalan potilaana ja sitä myöten tehty myös näitä ns. koulukypsyystestejä, viimeisin ennen ysiluokan yhteishakua. Joka paikassa on ollut näyttää lausunnot ja tätä myöten myös koulussa saanut tuen, kun tiedetty millä tasolla oppiminen on ollut. Pitäkää kiinni oikeuksista saada apua, diagnoosi on yksi edellytys, että avun saaminen on helpompaa. Ja muista, että kelakin tukee siinä vaiheessa, kun on jatko-opiskelusta kyse. Suomessa on onneksi edelleen olemassa käsite yhdenvertaisuus, jolla pyritään mahdollistamaan myös erilaisille lapsille pääsy töihin yms.
Vierailija kirjoitti:
Nyt teidän pitää vain löytää oikea paikka lapselle. Penkokaa penkomalla erilaisia ratkaisuja, tutustukaa ihan kaikkeen mahdolliseen tietoon mitä saatte, jutelkaa niin monen eri opettajan kanssa kuin mahdollista ja älkää tyytykö "ehkä" ratkaisuihin.
Meillä oli vuosia sitten sama juttu ja luulimme tekevämme parhaamme, mutta viisi vuotta meni ihan täydellisen hukkaan. Tottakai lapsi oppi ja muutakin, mutta opettajat ja luokat missä lapsi oli, olivat sellaisia, missä rauhallinen lapsemme ei saanut kuin hippusen tukea kovaäänisempien viedessä opettajien huomion. Kotona sitten aloitimme opettamisen uudestaan ja koska kaikki olivat jo väsyneitä, niin se oli kauheaa. Menkää katsomaan luokkaan minkälaista touhu on, katsokaa ja kuunnelkaa sitä menoa ja miettikää onko paikka oikea teidän lapselle.
Lapsemme pääsi viidennellä luokalla vihdoinkin luokkaan, johon hänen olisi kannattanut mennä alusta alkaen. Se ei ollut lähikoulu, eikä edes seuraavaksi lähin, vaan aika kaukana, mutta se kannatti. Opettaja ja avustaja todella tykkäsivät lapsista. He olivat niin sydämellään lasten elämässä ja kaikessa mukana, että se oli maailman paras paikka. Siellä lapset saivat olla omia itsejään ja heistä pidettiin huolta, etsittiin oikeat tavat oppia ja turhuuksiin ei menty. Lapsemmekin pääsi siellä oikeaan elementtiinsä ja loistamaan. Siitä oli hyvä mennä yläkouluun, jossa oli lähes samanlaisia opettajia, mutta koska lapset olivat siinä vaiheessa jo teinejä, niin heille tuli myös enemmän vastuuta ja kaikki sujui upeasti.
Muistakaa, että te olette lapsenne asiantuntijoita ja teillä on isoin valta asioissa. Kapuloita yritetään laittaa rattaisiin varmasti, mutta vaatikaa silloin vain entistä enemmän. Tehkää nyt heti kansio, johon laitatte kaikki paperit mitä on tullut, kaikki nimet joiden kanssa olette olleet tekemisissä, soitot, sähköpostit, yhteyshenkilöt, omat ajatuksenne ja mietteenne (tärkeä!!), netistä printatut tiedot ja ihan kaikki. Apua on, mutta sitä ei välttämättä anneta ellei osaa kysyä. Kertokaa tilanne lapselle aika suoraan ja sanokaa, että kaikki mitä teette on hänen avukseen, ei sen takia, että hän on erilainen. Hän on vain erilainen oppija ja ihmisenä maailman paras. Älkää antako esimerkiksi isovanhempien verrata lasta serkkuihinsa, vaan katkaiskaa sellainen juttu heti. Keskittykää hyviin asioihin.
Meidän lapsi on nyt jo aikuinen ja hänestä ei kukaan tietäisi, että vaikeuksia on todella ollut. Hän on löytänyt oman alansa ja on todella määrätietoinen nuori, josta ihan kaikki sanovat, että hän tulee pärjäämään aina. Lapsemme ei ollut lukija, mutta tekijä hän on ollut pienestä pitäen ja se on hänen ehdoton vahvuutensa. Siihen yhdistetty sisukkuus, huumorintaju ja auttavaisuus tekevät hänestä todella upean oman alansa asiantuntijan. Lapsemme on opettanut meitä enemmän kuin ikinä edes ajattelimme. Uskon, että myös teillä elämä yllättää hyvällä tavalla. Ette ole yksin koskaan. :)
Upea tarina mutta toisaalta kertoo sen, miten paljon huoltajat joutuvat taistelemaan byrokratia ja kouluviidakossa lapsensa edun puolesta! Kunnan poliitikot laskevat kaiken rahassa ja lapsilla ei ole mitään arvoa vasn heiltä on voitu kylmästi leikata miljardeja kasvatustieteen propagandan integraation nimissä. Jaksamista siis tarvitaan, tukekaa parisuhteessa toisianne. Älkää tavoitelko kuuta taivaalta vaan pieniä onnen hetkiä arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran voin erityisopetuksesta sanoa, että ryhmässä saattaa olla sekalaisesti monenlaisista ongelmista kärsiviä oppilaita, jatkuvia häiriöitä ja muuta perseilyä ja tällöin opetuksesta / opiskelusta ei tule mitään. Eli ongelma saattaakin olla siellä koulun päässä. Parasta olisi, jos saisitte kesäksi yksityisopettajan. Voitte katsoa sitten rauhassa, oppiiko vai ei.
Jos oppimisvaikeuksia ei ole huomattu jo päiväkodissa/eskarissa, tilanne ei ole ilmeisesti kovinkaan paha.
Mun lapsen kaveri on tuollainen myös. Ihan hyvin pärjännyt.
Ysiluokalla luki kielissä vielä viidennen luokan kielten kirjoja koulussa. Ei vaadittu siis ysiluokan kirjojen osaamista. Istui erityisopella nuo tunnit.
Sittenhän meni ysiluokan jälkeen johonkin ammattiin valmistavaan opetukseen pariksi kuukaudeksi, josta opastettiin lähihoitajaopintoihin. Nyt hän on jo valmis lähihoitaja.
Hänellä ei ole ollut varsinaisin hankaluuksin muuta kuin se, että varasteli kaupoista ja kokeili huumeita. Oli pari kuukautta lastenkodissa noiden takia. En tiedä, liittyvätkö nuo mitenkään laaja-alaisiin oppimishäiriöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana lukea kuinka moni vanhempi on hyvin kannustava ja auttaa lastaan.
Kaikkia lapsia vanhemmat eivät auta, koska eivät jaksa tai lapsi ei halua.
Tuttuni lapsi kokee kiusaamiseksi, jos häntä yrittää auttaa artikuloimaan paremmin. Puheestaan ei saa selvää. Nyt menee ekalle ja siellä opetellaan kaikki yhdessä lukemaan jne.
Toivottavasti apua löytyy koulusta.
Jos lapsella on ongelmia motoriikan kanssa, keskittykää te vanhemmat sen harjoittamiseen. Koulusta sitten muut oppimisen tukitoimet. Motoriikkaa voi ja kannattaa treenata todella paljon nyt kun lapsi on vielä noin pieni. Se vaikuttaa yllättävän moneen asiaan.
Niin, joillekin ne erityislapsetkin syntyvät. Kannattaa hyväksyä tosiasiat heti, se että lapsi on erilainen.
Ikävää, että ette saaneet tukitoimia jo aiemmin. Jo ennen eskaria, ja viimeistään siellä, selviää yleensä onko lapsella tarvetta tukitoimiin koulussa esim. erityisluokka tai osittainen erityisopetus.
Paikkansa teidänkin lapsi löytää ennemmin tai myöhemmin. Hän saattaa elää hyvinkin onnellista elämää. Muista, että kukaan muu ei hänen etuaan aja kuin te vanhemmat.
Minun lapsella myös mutta huomasin jo 2 vuotiaana hänestä että kaikki ei ole Ok.
Lapsi nyt 13 vuotta, on pienryhmässä osan aineista. Kielissä on hyvä kuten myös tietotekniikassa. On erittäin ahkera ja empaattinen nuori mies. Itseasiassa hänen parhaalla ystävällä samat diagnoosit ja mukavampaa nuorta miestä saa hakea.
On toki hajamielinen ja ei kovin huolellinen mutta ihan fiksu ja pärjäävä. En huoli hänestä kovasti, kyllä hänestä tuottava kansalainen tulee :)
Koulussa on saanut paljon tukea joka on auttanut. Huolellisuus kuten läksyjen huolehtiminen on isoin asia koulunkäynnissä missä ontuu. Keskiarvo oli nyt ala-asteen loputtua reilu 8. Kyllä siitä voi olla ylpeä.
Oppi lukemaan eka luokalla. Käsiala on heikkoa koska motoriikan ongelmat. Autoa, mönkkäriä ja mopoa ajaa taitavasti, oppi myös ikätasoisesti hiihtämään, uimaan ja pyöräilemään vaikka välillä meille sanottiin ettei välttämättä opi ikinä.
Asiat helpottaa kyllä. Nyt kun ongelmat on selvillä saatte apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän pitää löytää sellainen tapa, jolla hän oppisi helpoiten. Esimerkiksi musiikin tai videoiden avulla oppiminen. Lisäksi erityisluokalle laittaminen auttaa, kun ei joudu kokemaan samanlaisia paineita "tavallisten" lasten kanssa. Jos paikkakunnaltanne ei löydy erityisluokallista koulua, muuttakaa.
Kannustakaa lastanne, jos hän löytää asian jossa on hyvä. Oli se sitten taiteet, musiikki taikka liikunta. Usein lapsi on taiteellisesti ja/tai älyllisesti lahjakas, jos oppiminen ei suju. Olisiko jonkinlainen Steinerkoulu hyvä?
Laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla viitataan tilanteeseen, jota aiemmin kutsuttiin lieväksi kehitysvammaisuudeksi. Sellaiset lapset eivät ole ”usein älyllisesti lahjakkaita”, eikä heidän paikkansa ainakaan ole Steiner-koulussa. Taiteellisesti lahjakkaita lievästi kehitysvammaisia tunnen toki minäkin.
Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja lievä kehitysvamma ovat olleet aina kaksi eri asiaa. Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sanottiin ennen heikkolahjaisuudeksi. Kyseessä on normaalin älykkyyden heikoin taso. Lievä kehitysvamma on kehitysvammaisuuden pärjäävin osa. Lievästi kehitysvammainen on taidoiltaan lähempänä tavista, kuin muita kehitysvammaisuuden ryhmiä.
Niin se vain on, että tilanteeseen pitää tottua, sanoivat nämä intoilijat täällä mitä tahansa. Pitää olla realistinen. Lapsi osaa sen mitä osaa. Hänellä on vahvuutensa ja heikkoutensa, kuten kaikilla lapsilla. Mitään ei voi tietää ennalta eikä mitään voi suunnitella ennalta.
Se on ehkä naissopettajilla vähän sellainen tarinallisempi tyyli opettaa (ja en ole sovinisti) kun poika haluaaa enemmän tietäää ja keskustella itse asiasta. Alkaaa väsyttää liika tarinointi.