HS:n mielipiteissä äiti valittaa, kun lapsi ei päässyt musiikkiopistoon. Ei mitään musiikkitaustaa eikä ollut pääsykokeessa edes kartalla
Mitä hän oikein oletti? Musiikkiharrastuus on lahjakkuusharrastus.
Kommentit (79)
Jos kyse on helsinkiläisestä musiikkiopistosta niin osaan veikata mikä on kyseessä - juuri se, johon itäeurooppalainen johto on tuonut itäeurooppalaiset systeemit ja ne ovat jääneet elämään ja meininki sen mukaista. Stadissa on monia muita modernimpia, joihin kaikki pääsevät mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Muskareita on tarjolla ilmaiseksi leikkipuistoissa.
Oikeasti - lukekaa mitä, kommentoitte. Ihan oikeasti. Kerro se leikkipuisto, jossa on muskari eskari-ikäiselle.
Kirjoittajalla oli pointti juuri siinä, että eskari-ikä alkaa olla liian myöhäinen ikä aloittaa harrastus.
Yliopistojen sisäänpääsyssä itketään, ettei lukiolainen voi tietää, mitä isona haluaa tehdä. Mutta musiikissa ja useimmissa urheilulajiella oma juttu pitäisi löytää 4-5 - vuotiaina, jos näitä lahjakkuusälypäitä on uskominen.
Yleisönosastokirjoituksen laatija ei tarjoa mitään ratkaisua esittämäänsä "ongelmaan" vaan tyytyy valittamaan. Tällaiset avautumiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ennen kuin purkaa turhautumistaan medialle, voisi pysähtyä miettimään. Onko hän sitä mieltä, että pääsykokeista pitäisi luopua ja antaa paikka kaikille halukkaille? Tällöin joko opetuksen taso laskisi merkittävästi tai opetuksen järjestäminen tulisi huomattavasti kalliimmaksi lisäryhmien myötä. Vai pitäisikö ehkä lahjakkaammat hylätä pääsykokeessa ja heidän sijastaan valita näitä estyneitä ja ujoja hyvitysmielessä? Vai arpoa aloituspaikat? Kaikki vaihtoehdot kuulostavat minusta aika huonoilta verrattuna nykykäytäntöön. Lapsi voi sitäpaitsi edelleen osallistua yksityiseen musiikin opetukseen, joten ei tässä ole edes mitään lopullista estettä lapsen (tai siis äidin) musiikkiurahaaveille.
Vanhaa ja väärää ajattelua.
Meidän musiikkiopistossa ja lukuisissa muissa pääsykokeet on olleet poissa jo pitkään. Syy: ollaan käytännössä huomattu, että motivaatio on isoin asia edistymisen suhteen. Lahjakas mutta laiska edistyy alussa joo ihan kivasti, mutta sekin hyytyy aika pian, kun ei vain huvita.
Nykyajattelun mukaan yritteliäisyys ja sinnikkyys on lahjakkuutta <3
Musaopiston ope
Vierailija kirjoitti:
Ei ekstroverttiys ja musikaalisuus korreloi, hassu ajatuskin.
Jos tarkoitus on testata vain musikaalisuutta, sen voisi tosiaan tehdä vaikka etäyhteydellä kotoa käsin. Niin kuin nyt koronakeväänä monessa paikassa tehtiinkin. Silloin ei joku ujous/rohkeus nouse niin määritteleväksi asiaksin. Nämä on kuitenkin hyvin pieniä vielä, nuorimmat 3-4-vuotiaita. Kuinka moni on rohkea esiintyjä jo tuossa iässä?
Luuletko, ettei ujo lapsi ujostele videoyhteyden päässä? Silloinkaan ei ole yhtään enempää paikkoja tarjolla ja osa hakijoista joutuu pettymään.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisopistossakin on soittotunteja. Sen kun ilmoittautuu.
Seuraava kujalla. Eskari-ikäisille ei ole ryhmiä kansalaisopistolla. Aikuiset toki saavat Suomessa harrastaa ilman tavoitteellisuutta, mutta lapset eivät. Heti aletaan puhua pop- tähteydestä ja ammattimuusikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiaa oli äidin kirjoitus. Ei lasten kuvataidekursseille ole "lahjakkuuteen" perustuvaa karsintaa vaan ilmoittautumisjärjestyksessä otetaan. Se nauttii samaa valtionavustusta. Kuten mielipiteen kommenteissa joku kirjoittikin kyseinen musiikkiopisto näyttää ylläpitävän vanhoja, itäeurooppalaisperäisiä elitistisiä musiikkipedagogisia oppeja. Sellainen ei sovi tämän päivän opetusmetodiksi, mistä onkin seurauksena musiikillisen taidon vähentyminen, pula osaavista orkesterimuusikoista kuten viulisteista jne.
Musiikkissa on kyse lahjakkuudestakin, mutta se pääsee näkyviin vasta sitten kun perustaitoja on. Musiikkiharrastuneiden perheiden lapset saavat niitä eprustaitoja jo perheissä, mutta kyse on opittavasta etumatkasta, ei välttämättä lahjakkuudesta sinällään.
Kuvataideryhmiin mahtuu lahjattomia raapustamaan, musiikkia opetetaan yksitellen. Jyvät pitää karsia akanoista. Eikä olisi reilua, että joku huono pääsee sisään viemään paikan joltain hyvältä.
Lapsesta ei voi sanoa onko hän huono vai hyvä ennenkuin hän on päässyt harrastamaan. Muusikkoperheiden etumatka hämää ja lopputuloksena saamme liudan ammattimuusikoita jotka osaavat vaan eivät näe, "opsitomuusikoita". Heitäkin tarvitaan, mutta itseasiassa olet väärässä jo lähtökohtaisesti. Suomen musiikkiopistot perustettiin aikoinaan, että kaikki halukkaat, varattomat, musiikkia harrastamattomista perheistäkin pääsisivät harrastuksen pariin. Silloin se riitti, ja siihen perustui Suomen klassisen musiikin ihme eli laaja huppujen kirjo suhteessa väkilukuun. Nyt jotkut ovat etääntyneet siitä ideologiasta.
Samaa mieltä. Aivan kuten urheiluharrastuksissakin, musiikkiharrastuksessa tähdätään nykyisin vain ja ainoastaan huipulle. Uratavoitteena sinfoniaorkesteri tai ei mitään. Perusmuusikoita joita saisi bändin taustasoittajaksi/laulajaksi tai tilaisuuksiin esiintymään tarvitaan kuitenkin ihan oikeassa elämässä jatkuvasti, täyttä haaskausta se että halutaan vain niitä valmiita timantteja. Jää monta hyvää ja potentiaalista ehdokasta hyödyntämättä vain siksi, että näillä vanhemmat eivät iskeneet kitaraa kouraan jo synnärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhaa ja väärää ajattelua.
Meidän musiikkiopistossa ja lukuisissa muissa pääsykokeet on olleet poissa jo pitkään. Syy: ollaan käytännössä huomattu, että motivaatio on isoin asia edistymisen suhteen. Lahjakas mutta laiska edistyy alussa joo ihan kivasti, mutta sekin hyytyy aika pian, kun ei vain huvita.
Nykyajattelun mukaan yritteliäisyys ja sinnikkyys on lahjakkuutta <3
Musaopiston ope
Oletko yksityisestä opistosta? Kun julkista rahaa saavilla on rajallinen määrä resursseja ja näin oppilaaksi voidaan ottaa vain pieni osa hakijoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä musikaalinen lapsi lauleskelee jo ennen kuin alkaa puhua, ja esiintyy kaikille, jotka suostuvat kuuntelemaan. Ja tapailee eri soittimia ja niin edelleen. Silloin musiikkiopiston pääsykoe ei ole mikään kauhea ja uusi ja vieras tilanne.
Pätee joidenkin osalta, mutta ei kaikkien. Tuo soitinten tapailu onnistuu vain, jos niitä soittimia on lapsen ulottuvilla. Jos kotona ei ole mitään soittimia, ei lapsi niitä voi kotonaan tapailla, vaikka olisi kuinka musikaalinen.
Se, että lapsi haluaa esiintyä, ei kerro musikaalisuudesta yhtään mitään. Esiintyä voi ilman musiikkiakin.
Nimenomaan. Nykyään painotetaan kauheasti esiintymistaitoja. Ei esiintyminen itsessään ole mikään juttu. Ei hyvä esiintyminen tee kenestäkään taitavaa muusikkoa, musikaalisesti lahjakasta tai musiikkia rakastavaa. Ei se, että lapsi haluaa esiintyä kaikille tarkoita sitä, että hän automaattisesti olisi musikaalinen.
Kommenteissa asioista niinkuin ne ovat:
"Hyvänä uutisena voin ilmoittaa, että pääsykokeista ollaan jo monessa opistossa luovuttu, sillä on tosiaan päätöntä testata lasta sellaisessa asiassa, jota hän ei ehkä koskaan ole aikaisemmin harjoitellut."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiaa oli äidin kirjoitus. Ei lasten kuvataidekursseille ole "lahjakkuuteen" perustuvaa karsintaa vaan ilmoittautumisjärjestyksessä otetaan. Se nauttii samaa valtionavustusta. Kuten mielipiteen kommenteissa joku kirjoittikin kyseinen musiikkiopisto näyttää ylläpitävän vanhoja, itäeurooppalaisperäisiä elitistisiä musiikkipedagogisia oppeja. Sellainen ei sovi tämän päivän opetusmetodiksi, mistä onkin seurauksena musiikillisen taidon vähentyminen, pula osaavista orkesterimuusikoista kuten viulisteista jne.
Musiikkissa on kyse lahjakkuudestakin, mutta se pääsee näkyviin vasta sitten kun perustaitoja on. Musiikkiharrastuneiden perheiden lapset saavat niitä eprustaitoja jo perheissä, mutta kyse on opittavasta etumatkasta, ei välttämättä lahjakkuudesta sinällään.
Kuvataideryhmiin mahtuu lahjattomia raapustamaan, musiikkia opetetaan yksitellen. Jyvät pitää karsia akanoista. Eikä olisi reilua, että joku huono pääsee sisään viemään paikan joltain hyvältä.
Lapsesta ei voi sanoa onko hän huono vai hyvä ennenkuin hän on päässyt harrastamaan. Muusikkoperheiden etumatka hämää ja lopputuloksena saamme liudan ammattimuusikoita jotka osaavat vaan eivät näe, "opsitomuusikoita". Heitäkin tarvitaan, mutta itseasiassa olet väärässä jo lähtökohtaisesti. Suomen musiikkiopistot perustettiin aikoinaan, että kaikki halukkaat, varattomat, musiikkia harrastamattomista perheistäkin pääsisivät harrastuksen pariin. Silloin se riitti, ja siihen perustui Suomen klassisen musiikin ihme eli laaja huppujen kirjo suhteessa väkilukuun. Nyt jotkut ovat etääntyneet siitä ideologiasta.
Mitä tapahtuu Suomen klassisen musiikin ihmeelle, jos pääsykokeista ja kurssitutkinnoista luovutaan?
Kylläpä on väärää tietoa tässä ketjussa. Pääsykokeessa ei tartte soittaa mitään soitinta, varsinkaan jos hakee soitinvalmennukseen, johon 6-vuotias voi hakea.
Pääsykokeessa oli meidän lapsella vapaavalintainen oma laulu sekä rytmitehtäviä eli lapsi taputti opettajan mallin mukaan. Mitään soittotaustaa meidän perheessä ei ole ja lapsi pääsi musiikkiopistoon.
Meillä kävi samoin, lapsi ei suostunut laulamaan ollenkaan raadin edessä. Opettajat aikansa yrittivät ja totesivat, että eivät voi antaa arviota, kun lapsi ei suostu yrittämään. Kokeilivat vielä yhden opettajan kanssa, mutta ei onnistunut. Todettiin yhdessä, että yritetään seuraavana vuonna uudestaan.
Näin tehtiin. Lapsi kasvoi, lauloi pääsykokeissa ja teki muut tarvittavat asiat. Pääsi sisään. Nyt on soittanut monta vuotta. Myöhemmin kun juttelin asiasta muiden oppilaiden vanhempien kanssa, niin muillekin oli käynyt samoin.
En kirjoittanut yleisöosastolle enkä ottanut yhteyttä iltapäivälehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Yleisönosastokirjoituksen laatija ei tarjoa mitään ratkaisua esittämäänsä "ongelmaan" vaan tyytyy valittamaan. Tällaiset avautumiset ovat yhtä tyhjän kanssa. Ymmärrän, että harmittaa, mutta ennen kuin purkaa turhautumistaan medialle, voisi pysähtyä miettimään. Onko hän sitä mieltä, että pääsykokeista pitäisi luopua ja antaa paikka kaikille halukkaille? Tällöin joko opetuksen taso laskisi merkittävästi tai opetuksen järjestäminen tulisi huomattavasti kalliimmaksi lisäryhmien myötä. Vai pitäisikö ehkä lahjakkaammat hylätä pääsykokeessa ja heidän sijastaan valita näitä estyneitä ja ujoja hyvitysmielessä? Vai arpoa aloituspaikat? Kaikki vaihtoehdot kuulostavat minusta aika huonoilta verrattuna nykykäytäntöön. Lapsi voi sitäpaitsi edelleen osallistua yksityiseen musiikin opetukseen, joten ei tässä ole edes mitään lopullista estettä lapsen (tai siis äidin) musiikkiurahaaveille.
No, suuressa osassa musiikkiopistoja pääsykokeista on luovuttu. Sen on mahdollistanut mm se, että yksilöopetusta on korvattu ryhmäsoitolla jo senkin vuoksi, että se motivoi lahjakkaiksikin soittautuvia lapsia paremmin kuin vanhakantainen yksin puurtaminen. Yksilöopetustakin toki tarvitaan, etenkin huipulle päästäkseen, mutta kaikki eivät sinne tähtää ja sitä tarvitse samoissa määrin.
Jos kaikki lapset otetaan sisään julkista rahaa saaviin oppilaitoksiin, haluatte varmaan moninkertaistaa musiikin rahoituksen? Oppilasmäärä kasvaisi moninkertaiseksi jolloin rahoitus pitäisi kasvattaa samalle tasolle.
Ideaalitilanne on, että kaikki halukkaat pääsee sisään. Tämä toteutuu yksityisellä puolella jossa vanhemmat myös maksavat kaiken itse.
Onhan toi kirjoittaja siinä mielessä oikealla asialla että todella aikaisessa vaiheessa nousee niin sanotusti tie pystyyn, jollei vanhemmat ole älynneet laittaa lasta jo pikkuvauvasta muskariin ja soittotunneille.
Muuten tässä on toimittu aivan pikein. Paikkoja on niille, jotka osaa jo soittaa jotain soitinta. Opisto ei tarjoa alkeisopetusta joten miten kirjoittaja kuvittelee lapsensa siellä pärjäävän? Innostus laantuu äkkiä kun joka tunnilla tulee epäonnistuminen. Eikä voi vaatia että yksi saa erityishuomiota muiden kustannuksella. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis "kuorolinja" tai yksinlaulu (mikä onkaan oikea termi). Näihin taas kirjoittajan lapsella ei lahjat(=ääni) riittäneet. Ilmeisesti ainoa mitä kirjoittaja voi ajatella on uhriutuminen, muut vaihtoehdot ei kelpaa. Mamma nyt sitten vaan ilmoittaa lapsensa soittotunneille vuodeksi ja kokeilemaan opistoa uusiksi vuoden päästä. Mutta onhan se fiinimpää kahvipöydässä kehustella liisulassin olevan opistossa (meidän lapsi se onkin niin lahjakas!) kuin pimputtavan laiskanläksyä pianolla kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiaa oli äidin kirjoitus. Ei lasten kuvataidekursseille ole "lahjakkuuteen" perustuvaa karsintaa vaan ilmoittautumisjärjestyksessä otetaan. Se nauttii samaa valtionavustusta. Kuten mielipiteen kommenteissa joku kirjoittikin kyseinen musiikkiopisto näyttää ylläpitävän vanhoja, itäeurooppalaisperäisiä elitistisiä musiikkipedagogisia oppeja. Sellainen ei sovi tämän päivän opetusmetodiksi, mistä onkin seurauksena musiikillisen taidon vähentyminen, pula osaavista orkesterimuusikoista kuten viulisteista jne.
Musiikkissa on kyse lahjakkuudestakin, mutta se pääsee näkyviin vasta sitten kun perustaitoja on. Musiikkiharrastuneiden perheiden lapset saavat niitä eprustaitoja jo perheissä, mutta kyse on opittavasta etumatkasta, ei välttämättä lahjakkuudesta sinällään.
Kuvataideryhmiin mahtuu lahjattomia raapustamaan, musiikkia opetetaan yksitellen. Jyvät pitää karsia akanoista. Eikä olisi reilua, että joku huono pääsee sisään viemään paikan joltain hyvältä.
Lapsesta ei voi sanoa onko hän huono vai hyvä ennenkuin hän on päässyt harrastamaan. Muusikkoperheiden etumatka hämää ja lopputuloksena saamme liudan ammattimuusikoita jotka osaavat vaan eivät näe, "opsitomuusikoita". Heitäkin tarvitaan, mutta itseasiassa olet väärässä jo lähtökohtaisesti. Suomen musiikkiopistot perustettiin aikoinaan, että kaikki halukkaat, varattomat, musiikkia harrastamattomista perheistäkin pääsisivät harrastuksen pariin. Silloin se riitti, ja siihen perustui Suomen klassisen musiikin ihme eli laaja huppujen kirjo suhteessa väkilukuun. Nyt jotkut ovat etääntyneet siitä ideologiasta.
Mitä tapahtuu Suomen klassisen musiikin ihmeelle, jos pääsykokeista ja kurssitutkinnoista luovutaan?
Niin, jos se syntyi sillä että kaikki motivoituneet pääsivät mukaan niin mitäköhän sille sitten tapahtuu kun myöhemmin kynnykseksi muotoutuneet karsinnat katoavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhaa ja väärää ajattelua.
Meidän musiikkiopistossa ja lukuisissa muissa pääsykokeet on olleet poissa jo pitkään. Syy: ollaan käytännössä huomattu, että motivaatio on isoin asia edistymisen suhteen. Lahjakas mutta laiska edistyy alussa joo ihan kivasti, mutta sekin hyytyy aika pian, kun ei vain huvita.
Nykyajattelun mukaan yritteliäisyys ja sinnikkyys on lahjakkuutta <3
Musaopiston ope
Oletko yksityisestä opistosta? Kun julkista rahaa saavilla on rajallinen määrä resursseja ja näin oppilaaksi voidaan ottaa vain pieni osa hakijoista.
En vaan ihan kunnallisessa =) Nythän monessa paikassa hakijamäärät on putoamaan päin, eli sikälikin voidaan ottaa lähes kaikki halukkaat. Toki tilanne on eri vaikkapa Helsingissä, siellä "materiaalia" riittää.
Itse tunnen usemmankin ammattimuusikon, jotka eivät aikanaan päässeet musiikkiopistoon, yksi vielä neljännelläkään kerralla. Yksityisopetuksen kautta kuitenkin Sibelius-Akatemiasta maisterina ja nyt ammattiorkesterissa töissä. Toinen ammattilainen taas ei pysy nuotissa edelleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ekstroverttiys ja musikaalisuus korreloi, hassu ajatuskin.
Jos tarkoitus on testata vain musikaalisuutta, sen voisi tosiaan tehdä vaikka etäyhteydellä kotoa käsin. Niin kuin nyt koronakeväänä monessa paikassa tehtiinkin. Silloin ei joku ujous/rohkeus nouse niin määritteleväksi asiaksin. Nämä on kuitenkin hyvin pieniä vielä, nuorimmat 3-4-vuotiaita. Kuinka moni on rohkea esiintyjä jo tuossa iässä?
Luuletko, ettei ujo lapsi ujostele videoyhteyden päässä? Silloinkaan ei ole yhtään enempää paikkoja tarjolla ja osa hakijoista joutuu pettymään.
Ei ollenkaan samalla tavalla! Saa olla kotona, eikä esim. sen puhelimen ruudun edes tarvitse olla niin että lapsi katsoo tuomaristoa, siinä on oma äiti tai isä jolle saa laulaa.
Karsintakriteerihän on musikaalisuus, ei mikään muu. Esiintymisrohkeus kasvaa iän, kokemuksen ja harjoittelun myötä.
Ei ekstroverttiys ja musikaalisuus korreloi, hassu ajatuskin.
Jos tarkoitus on testata vain musikaalisuutta, sen voisi tosiaan tehdä vaikka etäyhteydellä kotoa käsin. Niin kuin nyt koronakeväänä monessa paikassa tehtiinkin. Silloin ei joku ujous/rohkeus nouse niin määritteleväksi asiaksin. Nämä on kuitenkin hyvin pieniä vielä, nuorimmat 3-4-vuotiaita. Kuinka moni on rohkea esiintyjä jo tuossa iässä?